.. en ole nähnyt
Hohtoa ja miljoonaa muuta elokuvaa, jonka
kaikki muut ovat nähneet. Tätä siis kysytään tämänkertaisessa
Movie Monday-haasteessa. En tosin koskaan väitäkkään että olisin Hohdon nähnyt, koska kaikki tietävät (tai ainakin kaikkien tulisi tietää) että en pysty katsomaan kauhua. Joten ei, en ole nähnyt Hohtoa enkä koskaan aio katsoakaan! Olkoonkin kuinka mestariteos tahansa, minä en siihen kajoa ellen sitten joku kaunis päivä saa rohkaistua itseäni. Kiinnostusta kyllä olisi ihan riittämiin mutta en vain uskalla!
Hohdon lisäksi on olemassa myös pitkä liuta niitä elokuvia, joita en ole nähnyt ja mitkä aivan oikeasti hävettää myöntää. Tiedän katuvani tätä mutta listaan nyt muutaman sellaisen;
TITANIC (olen nähnyt palasissa, mutten koskaan kokonaan pötköön),
Kellopeliappelsiini, Big Fish, Fight Club.. ja nyt hyppään kaivoon. Heippa!
Vaikka Jack Nicholson nonkin kova jätkä eli hän pelastaa elokuvan kuin elokuvan läsnäolollaan, en ymmärrä mikä tuossa alkuperäisessä Hohto-elokuvassa on niin hienoa. Tosin, mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa se, että vihaan miten kirjoihin pohjautuvien elokuvien LOPPU mennään totaalisesti muuttamaan, sillä loppuhan on luonnollisesti tarinan tärkein osa. Ja jos se mennään muuttamaan, muuttuu koko tarina ja kaikki hahmot. Ja jostain käsittämättömästä syystä juuri Stephen Kingin kirjoihin pohjautuvilla elokuvilla on tapana omata AIVAN eri loppu mitä King oikeasti ko. kirjaan kirjoitti. Stnan vammailijat. ARGH! >__<
VastaaPoistaEli tuo laittamasi kuvan mukainen Hohto on yksi niistä lukuisista joissa lopetus on ihan eri kuin kirjassa. Ja muutenkin tunnelma ei ole niin intensiivinen kuin Stephen Kingin itse käsikirjoittamassa ja ohjaamassa minisarjassa (joka on myös elokuvaksi DVD:lle julkaistu) versio vuodelta 1997. Sen nimikin on virallisesti "Stephen King's Shining" mitä tuo Nicholsonin tähdittämä ei siis oikeastaan ole kun se lopetus on täysin muutettu...
No mutta pointti oli siis että jos joskus muutut kauhugenren ystäväksi / uskalluksesi paranee, niin suosittelen ennemmin sitä 1997 vuoden Kingin itse ohjaamaa/käsikirjoittamaa Hohto-leffaa kuin tuota Kubrickin versiota.
Se pikkupoikakin on paljon vakuuttavampi ja omaa monipuolisemman roolin Kingin omassa sovituksessa kuin tuossa Kubrikin jossa se periaatteessa vain rullaa sillä pyörällään ympäri hotellia...
Kellopeliappelsiini on aika friikki leffa, mutta niin kai sen pointtinsa puolesta on pakkokin olla...En tosin pidä sitä mitenkään erityisen suurena menetyksenä jos ei katso.
TITANIC, (jos puhutaan siitä 1997 vuoden Cameronin ohjaamasta), taasen löytyy suosittelulistaltani. Varsin viihdyttävä niin actionin kuin romantiikankin ystäville ja minuun henk.koht. iskee tietysti myös historiallisen tositapahtumapohjansa takia. Miksä on pitänyt sitä katsomasta? Se kun ei ole kauhuun päinkään.