DO YOU HEAR THE PEOPLE SING?

Herra Isoherrat suurissa kengissään ovat taas käyttämässä valtaansa holtittomasti ja väärin, jolloinka meidän vähemmän tärkeiden ihmisten on iskettävä hynttyyt yhteen; TAMK:in kuvataidelinja aiotaan ajaa alas ja sitähän me emme suvaitse. Emmehän? Nyt pyydän kaikkia teitä, jotka rakastatte musiikkia, elokuvia, valokuvia, maalauksia, piirrustuksia, kuvamuokkauksia, värejä, mustavalkoisuutta, yksinkertaisia asioita ja monimutkaisuutta. Teitä, jotka rakastatte taidetta, allekirjoittamaan tämän addressin kuvaitaidelinjan alasajoa vastaan! Me elämme kulttuurista ja rakkaudesta! Me elämme jostain muusta kuin isokenkäisten herrojen mielipiteistä. Me tarvitsemme taidetta elääksemme! Noustaan siis barrikadeille ja annetaan ääni paremmalle tulevaisuudelle!

TAMKIN KUVATAITEEN KOULUTUSTA EI SAA LOPETTAA!!!

Allekirjoita addressi paremmalle tulevaisuudelle!!

Tähän loppuun vielä vähän kannustusta barrikadihengessä..

Black Swan

BLACK SWAN on Darren Aronofskyn ohjaama elokuva vuodelta 2010 ja sen pääosissa nähdään Natalie Portman, joka samana vuonna vei vuoden naispääosan pystin Oscareissa.. ja ihan ansaitusti! Portmanin lisäksi elokuvassa nähdään Mila Kunis ja Vincent Cassel.
Elokuva kertoo Ninasta, ballerinasta joka on muiden kollegojensa kanssa haaveillut pienestä pitäen pääsevänsä tanssimaan Joutsenkuningattaren osaa tunnetussa baletissa Joutsenlampi. Kun nakki sitten vihdoin napsahtaa omalle kohdalle, ei kaikki olekkaan niin helppoa ja ihanaa kuin sitä haavemaailmassaan oli ehkä kuvitellut. Nina hallitsee valkoisen joutsenen roolin täydellisesti, mutta paha kaksoisolento tuottaa hänelle ongelmia ja sen aiheuttama stressi alkaa vaikuttaa hänen mieleensä. Ensi-illan lähestyessä, paineet kasvavat ja hän joutuu tosissaan miettimään kuka hänen pahin vastustajansa onkaan..

Black Swan on jännittävä trilleri, joka on omalla kohdallani juuri sillä rajalla uskaltaako vaiko eikö uskaltaa katsoa. Itse kun en ole turhan pelottavien elokuvien ystävä. Tämä elokuva kuitenkin onnistuu taiteilemaan juurikin sillä rajalla ja sen takia nousi kertaheitolla suosikkielokuvien kärkisijoille. Epäilemättä askelkin väärään suuntaan ja elokuva olisi muuttunut liian ahdistavaksi pienelle mielelleni. Toisaalta muistan kuinka elokuvateatterin penkissä kiemurtelin elokuvaa katsoessa ja tulipa sitä eilenkin hieman väänneskeltyä elokuvan edetessä kohti loppuhuipennusta.

Black Swan on tavattoman kaunis elokuva, joka nostaa kaikki tunteet vuorollaan pintaan. Se on oikean elämän Joutsenlampi, jonka traaginen lopetus mahtipontisine musiikkeineen saa kyyneleet väkisin silmäkulmiin. Kun elokuvan katsoo useammin kuin kerran, se avautuu aina vain paremmin ja pian sitä on täysin baletin lumoissa.
Jotkut baletin harrastajat ovat inisseet kilpaa siitä kuinka Portmanin tanssiaskeleet eivät ole niin täydellisiä kuin mitä elokuvassa koko ajan painotetaan, mutta se ei todellakaan ole este tämän elokuvan katsomiselle. Yksikään tavallinen, aiheesta tietämätön katsoja ei tule askeliin kiinnittämään huomiota joten sitä ostaa täysin sen tosiasian että Nina osaa asiansa. Musta joutsen hallitsee Ninaa, mutta myös katsojaansa.

En ehkä suosittelisi tätä kenellekään kauhua/pelottavia/turhan jännittäviä elokuvia arastavalle katsojalle, sillä kuten sanoin, elokuva taiteilee sillä rajalla. Mutta hyvien elokuvien faneille suosittelen tätä niin lämpimästi kuin se vain on mahdollista. Ninan sanoin, tämä oli täydellistä.

Oz the Great and Powerful

OZ THE GREAT AND POWERFUL on niitä tämän vuoden elokuvia, joiden trailerissa nähtiin tekstit "Spiderman-trilogian tekijöiltä" ja "Liisa Ihmemaassa tuottajalta". Tämä on myös niitä elokuvia, joiden traileri pyöri Hobitin edessä hieman turhan monta kertaa ja näistä syistä totesin sitten etten jaksa yksinkertaisesti maksaa tästä elokuvasta. Varsinkin tuo trailerin viittaus Liisaan sai istutettua minuun aika sellaisen käsityksen että elokuva tulee näyttämään, kuulostamaan ja maistumaan täysin Liisalta. Sitähän se trailerikin jo oli!
No sitten eräänä päivänä meillä tuli tylsää ja päätettiin lähteä leffaan. Kiitos Finnkinon iltapäivälippujen, juostiin sitten Oziin.. ja jouduin aika pitkälti syömään ennakkoluuloni.

Ozin pääosissa nähdään James Franco, joka voitti ehdottomasti paikkansa maininnan arvoisten näyttelijöiden joukossa roolillaan elokuvassa 127 tuntia. Elokuvan naiskauneutta edustavat Mila Kunis (oi Black Swan, katsonko sinut tänään?), Rachel Weisz ja Mischelle Williams. Francon lisäksi miesedustusta ei elokuvasta oikeastaan löydy. Ohjauksesta vastasi tosiaan Sami Raimi, joka oli vastuussa myös Spider Man-trilogiasta.
Elokuva kertoo siis Ozista, joka on perus taikuri jostain päin Jenkkilää. Erään kommelluksen myötä hän joutuu pakenemaan vihamiehiään kuumailmapalloon, joka taas ajatuuu pyörremyrskyn keskelle ja sitä kautta hän onkin yhtäkkiä pöllöhtänyt Oz-maailmaan. Ilmenee että hän on odotettu mahtava velho Oz ja saadakseen valtakunnan ja sen aarrekammiot, hänen on voitettava paha noita. Seikkailun elementit on koossa ja näin pääsemme matkaan!

Elokuva tosiaan yllätti minut positiivisesti jo alkuteksteillään, jotka olivat aivan tajuttoman upeat! Lisäksi tykkäsin alun mustavalkoisesta, vanhasta meiningistä ja vähän pelkäsin sitä muutosprosessia missä muututaan taas värilliseksi, mutta yllätyksekseni sekin toimi aika huomaamattomasti. 3D oli kyllä ihan hienoa mutta paikoin aika kökköä, mutta kökköisyys voi johtua myös omasta asenteestani sillä HFR vei rakkauteni 3D:tä kohtaan. Visuaalisuuden lisäksi hienoa elokuvassa oli kuitenkin myös ne tietyt juonikäänteet, joita ei vain missään muotoa osannut odottaa varsinkaan jos kirja ja maailma eivät ole entuudestaan tuttuja. Traileri ei kerro tästä elokuvasta taas kyllä juuri mistään muusta kuin visuaalisuudesta!
Lisäksi elokuvan loppuratkaisu (jota en lähde nyt avaamaan koska haluan että näette sen itse) oli jotain aivan upeaa ja olin äärimmäisen iloinen siitä ratkaisusta! Sen vaan sanon että jos johonkin muuhun ratkaisuun oltaisiin päädytty, olisi elokuva jäänyt paljon huonommaksi tekeleeksi.

Joten kyllä. suosittelut sadepäivien iloksi lähtee täältä suunnalta! Lisäksi kivan keväiset kirkkaat värit, joten kyllä.. Elokuviin siitä! Hieman hömpähkö elokuva ehkä, mutta siinä mielessä parasta laatua!

Pirates of the Caribbean maratoni!

No nostalgisoiduin noista Potter-leffoista siinä määrin että kaivoin leffahyllyni perukoilta (kaikkien niiden kolmenkymmenen katsomattoman leffan takaa) neliosaisen merirosvosarjan. Itseasiassa alunperin oli tarkoitus katsoa vain se ensimmäinen, mutta sitten homma vähän karkasi käsistä.

PIRATES OF THE CARIBBEAN on melko varmasti kaikille enemmän tai vähemmän tuttu juttu ja jokainen oletettavasti nähnyt ainakin yhden näistä elokuvista. Johnny Deppin esittämä Jack Sparrow on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen katsojiin elokuvien sankarihahmona. Elokuvien ensimmäistä kolmea osaa tähdittävät myös Keira Knightley ja Orlando Bloom, mutta ehdottomaksi ykkössuosikiksi meikä mainitsee nyt kyllä Geoffrey Rushin Barbossan. Ja onhan se Bill Nighyn Davy Joneskin aika kova jätkä.

Monella tuntuu olevan nyt hieman pelko pyllyssä sen suhteen, mitä tapahtui sille paljon puhutulle "uudelle trilogialle", jonka tämä neljäsosa, Vierailla Vesillä piti aloittaa. Itse olin hetkeksi ihan unohtanut koko nelososan aloittaman uuden trilogian ja IMDb osasi kertoa taas sen verran että jatkoa saadaan vuonna 2015 eli muutama vuosi tässä vielä joudutaan odottelemaan. Ei sinänsä, omasta mielestäni elokuvasarjat pitäisi osata lopettaa ajoissa ja vaikka nämä elokuvat nyt ihan kelpoviihdykettä edelleen tuottivatkin, oisin suonut sarjalle kunniallisen päätöksen jo viimeistään kolmososan kohdilla.

No eipä sinänsä, samoilta tekijöiltä tulee pian elokuvateattereihin leffa nimeltä The Lone Ranger, mikä tuntuu olevan lähinnä muistutus siitä että olemassa ollaan edelleen. Henkilökohtaisesti odotan kyllä tätä pätkää paljon enemmän kuin Piraattien jatko-osia ja toivon melko sydämeni pohjasta ettei tästä paisu samanlaista saagaa kuin Piraateista!

Eipä tässä muuta ihmeempää sanottavaa ole kun aihe on kaikille niin tuttu.. Joten tähän loppuun vielä elokuvien soundtrackien ehdoton helmi!

Harry Potter 5 ja 6!

Noniin nyt on taas aika vähän kirjoitella elokuvista, mitä on viime aikoina tultu katseltua. Ei kehtaa katsoa enempää ennen kuin on blogi taas ajantasalla! Tässä jokunen viikko takaperin telkkarista tuli velhopojan seikkauiluja ja nostalgiamielessä niitä sivusilmällä katsoin.. Ja voivoi!

HARRY POTTER JA FEENIKSIN KILTA on kirjoista ehdottomasti yksi suosikeistani, mutta elokuva ei ole vedonnut minuun oikein missään muotoa. Tämä sekä kutososa ovat olleet elokuvasarjan ne osat, jotka unohtuvat samantien nähtyäni ne. Nytkin, vaikka katsomiskerrasta on vasta pari viikkoa, minun on vaikea kirjoittaa tästä elokuvasta koska en yksinkertaisesti kykene muistamaan mitä elokuvassa tapahtui.
Jokatapauksessa homman jujuhan on tämä; Harry palaa Tylypahkaan opiskelemaan viidennettä lukuvuottaan ja uudeksi pimeydenvoimilta suojautumisen opettajaksi on otettu professori Dolores Pimento. Voldemortin paluun myötä Feeniksin Kilta, hyvisvelhojen salaseura, on perustettu uudelleen ja Harry saa tietää että on olemassa ennustus, jonka Voldemort haluaa itselleen ja se koskee arvatenkin häntä hyvin syvästi.
Se mistä elokuvassa oikeastaan on kysymys, on minulle epäselvää vaikka kirjan olenkin lukenut useammin Elokuvasta puhuttaessa esiin täytyy nostaa Imelda Stauntonin näyttelemä Dolores Pimento. Parempaa näyttelijävalintaa ei minusta kyseiselle hahmolle olisi voitu löytää! Ja tottakai jaksan hurrata Ralph Fiennesin Voldemortille, koska se mies vain osaa asiansa vaikkei tässä elokuvassa nyt vielä ihan päässyt oikeuksiinsa.
Se, mihin tällä katsomiskerralla surukseni kiinnitin aivan liikaa huomiota niin Daniel Radcliffen aka Harryn naamaan.. Joka näytti suurimman osan ajastaan aivan siltä kuin teini olisi rakastunut photoshoppiin. Ja kun tähän kerran kiinnitti huomiota, ei paluuta enää sitte ollutkaan.

HARRY POTTER JA PUOLIVERINEN PRINSSI taas keskittyykin sitten Harryn kuudenteen lukuvuoteen ja tämä elokuva on ilmeisesti omistettu teinidraamalle. Ron on rakastunut Hermioneen ja Hermione Roniin, mutta Ron seurusteleekin Lavenderin kanssa ollen samalla mustasukkainen jostain randomista jätkästä, joka on ihastunut Hermioneen. Hermione ei ole ihastunut tähän randomiin jätkään, mutta kutsuu tuon silti Kuhnukerhon illalliskutsuille ärsyttääkseen Ronia. Harry taas on rakastunut Ginnyyn, joka taas seurustelee Deanin kanssa mutta saapuu yksin ja itkuisena eräisiin Kuhnukerhon illanistujaisiin. Lopulta sitten ollaankin kaikki niiden oikeiden tyyppien kanssa ja tämä kaikki draama ei ärsyttänyt kuin katsojaa itseään. Se mistä elokuvan olisi pitänyt kertoa, oli Harryn vanhemmat, Kalkaros, Dumbledoren etsinnät ja ylipäätään koko pointti Voldemortin hirnyrkeistä. En pidä kirjan ja elokuvan vertailusta, mutta pakko sanoa että elokuvasarjan kokonaisuutta ajatellen, tässä elokuvassa lähtiin mielestäni aivan täysin sivuraiteille kaikessa teinidraamassaan.

Jotenkin jompikumpi näistä elokuvista oli mielestäni visuaalisesti melkein yhtä kaunis kuin pari osaa edeltävä Azkabanin vanki, mutten nyt kykene muistamaann kumpi. Mutta yhteenvetona voisin sanoa tähän loppuun että Potter-elokuvista nämä kaksi ovat kyllä ne heikoimmat. Johan siitä kertoo se ettei vannoutunut Potter-fani pysty muistamaan näiden kahden elokuvan tapahtumia juuri paria kohtaa pidemmälle vaikka elokuvien katsomisesta on viikko, kaksi. Suositteluni menevätkin kahdelle vikalle osalle ja etenkin Liekehtivälle Pikarille. Toisaalta jos Potterit haluaa katsoa ilman että niitä on nähnyt niin kannattaa aloittaa ekoista leffoista. Ovathan hämä merkkiteoksia omalla tavallaan, sitä ei käy kieltäminen.

Kuukauden kääpiö: Balin

Tänään on taas yksi etappipäivä meille Hobitti-faneille, sillä jopa Suomeen saadaan The Unexpected Journeyn dvd/blueray-julkaisut kauppojen hyllyille ja sitä kautta kotisohville. Halukkaimmat, kuten allekirjoittanut, ovat varailleet julkaisuja jo ympäri netin syövereitä ja Discshopista varanneet kokivat mukavan yllärin; tuossa pari viikkoa sitten päästiin salaisen koodin kanssa seuraamaan suoraa lähetystä Peter Jacksonistä ja Smaugin jälkitöistä. Se oli hienoa katsottavaa se! Mutta tämän päivän kunniaksi onkin hyvä kirjoittaa taas kuukauden kääpiöstä..

BALIN Fundinin poika ja Dwalinin veli on LotR-faneillekin jo entuudestaan tuttu, sillä kyseisen kääpiöruhtinaan hauta sijaitsee Morian pimeydessä. Ei kovin valoisa aloitus tälle tekstille, mutta välttämätöntä mainita kun kyseisestä kääpiöstä puhutaan.
Balin on veljeksistä vanhempi ja ehkä aavistuksen fiksumpi ja kaksikko on Thorinin ja tuon sisarenpoikien tavoin Durinin kuningassukua. Elokuvien maailmassa Balin on Thorin Tammikilven seurueen vanhin jäsen, mutta jos en väärin muista niin kirjoissa asia oli toisin ja Thorin oli vanhin. Mutta elokuvien maailmassa kun nyt eletään niin Balin on vanhin ja ikää hänellä on jo 178 vuotta. Mutta vaikka kääpiö iäkäs jo onkin, hänellä on edelleen terävä näkö eikä ikä haittaa hänen taistelutaitojaankaan. Hän taistelee yhdellä jättimäisellä miekalla.
Balin oli paikalla Smaugin hyökätessä Ereboriin. Hän näki omin silmin Laakson kaupungin tuhon ja koki itse kotinsa hävityksen. Hän oli paikalla myös kuningas Throrin yrittäessä vallata takaisin Moriaa alias Khazad-dûmia, mutta sehän me tiedetään miten siinäkin sitten kävi.. Mutta prinssi Thorinin menetettyä sekä valtakuntansa että isänsä, veljensä ja isoisänsä, Balinista tuli miehelle kuin isä. Jos Thorin on jostakin epävarma, hän yleensä kääntyy ensimmäisenä Balinin puoleen ja Balin on auttamassa silloin kun hänen apuaan eniten tarvitaan.
Paitsi että Balin on lempeä ja hyväluonteinen isähahmo, hän on myös retkikunnan varapäällikkö ja siinä toimessaan luonnostelee mm. kaikki tärkeimmät sopimukset. Esimerkiksi Bilbo Reppulin allekirjoittaman sopimuksen, joka määrittelee palkkion suuruuden ja mahdolliset kustannukset.
Tärkeintä Balinista on kuitenkin mainita se, että hän on kaikista eniten huolissaa Ereborille paluusta. Hän tietää ja muistaa parhaiten millainen vihollinen heitä mahdollisesti odottaa eikä mielellään olisi palaamassa Yksinäiselle vuorelle.. Mutta seuraa silti Thorinia tämän matkalla, koska kokee tämän ainoaksi oikeaksi kuninkaaksi.

Elokuvissa Balinia näyttelee Ken Stott, joka on skotlantilaissyntyinen näyttelijä ja ainakin minulle entuudestaan tuttu elokuvista Kuningas Arthur ja Casanova. Arthurissa hän näyttelee Marius Honoriusta, joka on muistaakseni se mies, joka kieltäytyi lähtemästä Arthurin sotureiden matkaan ja sai sitten käsittääkseni surmansa jostakin syystä, jota en nyt kuollaksenikaan kykene muistamaan. Casanovassa Stott taas näytteli Dalfonsoa ja valitettavasti kerran elokuvan nähneenä en nyt muista kyseistä hahmoa.
Stott oli myös Narnian tarinoiden Prinssi Kaspian-elokuvassa Juormukas-hahmon ääninäyttelijä. (Juormukas on se puhuva mäyrä.) Näiden elokuvien lisäksi Stott on työskennellyt paljon television parissa ja hänet voi bongata mm. sarjoista The Runaway ja Rebus. Muutenkin Suomessa Stott muistetaan enimmäkseen poliisisarjoista ja äkkiseltään katsottuna aika pitkälti aikaisemmat Stottin teokset ovat TV-elokuvia.

Sitten viimeisen pohdinnan pariin; miten Balin erotetaan muista kääpiöistä? No parta on taas vastaus kaikkeen. Balinin parta on komea, pitkä ja taipuu lopusta kahteen eri suuntaan. Ja parta ja tukka ovat tosiaan hopean harmaita, melkein valkoisia ja tässä suhteessa Balin on ainoa laatuaan jos retkikunnan sisäisesti pohditaan. Balin eroaa joukosta myös sillä ettei hänellä ole viiksiä ollenkaan ja taitaa olla Kilin ja Orin kanssa ainoait, joilla näin on asiat.
Balinin asu on myös arvokkaan punainen ja sekin voi erottua edukseen jos tunnistamaan pitää lähteä.

Anteeksipyyntö Thorinille, en vain voinut vastustaa kiusausta..

Crazy Heart

CRAZY HEART (2009) on yksi niistä 31 elokuvasta, jotka löytyvät hyllystäni, mutta joita en vielä ole vuosista huolimatta ehtinyt katsomaan. Sen ohjasi Scott Cooper, jonka esikoisohjaus kyseinen elokuva oli. Ei huono siinä mielessä että elokuva oli ehdolla kolmeen oscariin, joista kaksi lähti kotiin. Jeff Bridges sai enemmän tai vähemmän ansaitun miespääosan pystin ja Ryan Bingham ja T-Bone Burnett saivat pystit parhaasta alkuperäiskappaleesta. Maggie Gyllenhaal oli ehdolla naissivuosasta, mutta se pysti jäi valitettavasti vain haaveeksi.

Elokuva kertoo miehestä nimeltä Bad Blake (Bridges), aikanaan hyvinkin menestyneestä country-muusikosta, joka on tarinan alkaessa valitettavasti rahaton ja alkoholisoitunut. Hänellä on jonkinasteinen ongelma Tommy Sweetin (Colin Farrell), joka taas on menestyksekäs, nuori country-muusikko, kanssa siitäkin huolimatta että hän itse opetti Tommylle kaiken, mitä tuon pitää tietää kitaransoitosta ja countrystä.
Blaken kierrellessä osavaltioiden räkälöitä, hän tapaa Jeanin (Gyllenhaal), johon hän menee ja rakastuu. Neljästi eronneen miehen sydän alkaa sykkiä uudelleen ja erinäisten tapahtumien myötä, hän päättää tehdä muutoksen ja hakeutuu vieroitushoitoon.

Ikävä kyllä elokuva jäi mielestäni hyvin mitäänsanomattomalle tasolle. Siitä tuli mieleen edellisen vuoden The Wrestler Darren Aronofskyltä ja muutamaa vuotta myöhemmin ilmestynyt Warrior, josta taas vastuussa oli Gavin O'Connor. Ja täytyyhän tästä elokuvasta puhuttaessa mainita myös Johnny Cashistä kertova, 2005-vuoden Walk the Line, jonka ohjasi James Mangold. Juuri mitään uutta ja jännittävää elokuva ei siis ainakaan minulle pystynyt antamaan.. Mitä nyt muutamat pienet yksityiskohdat päähenkilön toiminnassa nostattivat hymyn aika-ajoin huulille. Tarina alkoholisoituneesta country-muusikosta on kuitenkin nähty juttu enkä siksi oikein nyt jaksanut syttyä tälle elokuvalle. Elokuvan jälkeen vaihdettiin pari sanaa kaverin kanssa.. Ja todettiin molemmat että Jeff Bridges olisi ansainnut mieluummin oscarin seuraavan vuoden True Gritistä eli vaihtanut vuosia vaikka päikseen Colin Firthin kanssa.

No juu.. Olihan tämä nyt elokuva. Hieman mitäänsanomaton ehkä enkä ihan ymmärtänyt oscar-voittoja, mutta kaipa se country sitten on niin iso juttu jenkeille että sen takia kannattaa noita kultaisia ukkoja jaella. Ei mulla muuta tästä.. Katsokaa jos katsotte, jos ette niin.. Ette menetä oikein mitään.

The Place Beyond the Pines

THE PLACE BEYOND THE PINES on niitä viime vuoden tuotoksia, jotka kannattaa ehdottomasti katsoa. Ohjaajana on Blue Valentinesta tuttu Derek Cianfrance ja pääosissa nähdään Ryan Gosling ja Bradley Cooper. Naispääosaa vetää Goslingin tyttöystävä, Eva Mendes. Itse en kyseisen näyttelijättären ykkösfani ole, mutta kaksikon oikean elämän parisuhde kyllä kieltämättä toi oman viehätyksensä tähän pätkään.

Elokuva kertoo periaatteessa kolme tarinaa alkaen Goslingin esittämästä Lukesta. Luke on taitava moottoripyöräkuski ja menestyy urallaan, kunnes hänen parin yön suhteensa Rominaan (Mendes) tuottaakin hänelle pojan, Jasonin. Luke jättää työnsä pystyäkseen jäämään kaupunkiin ja elättämään tyttönsä ja lapsensa, mutta asiat eivät tietenkään ole niin yksinkertaisia.
Ketään spoilaamatta, toinen tarina seuraakin sitten Cooperin esittämää poliisia, Averya. Luken ajauduttua ryöstelemään pankkeja, Cooper on päävastuussa kyseisen herran kiinniottamisesta. Nyt sain elokuvan kuulostamaan niin peruskauralta kuin mitä vain voi olla, mutta vakuutan ettei se ole sitä. Elokuva ei kerro perus "poliisi jahtaa rikollista"-tarinaa.
Kolmas tarina keskittyy sitten Jasoniin, Luken poikaan, joka kasvaa elokuvassa olevan aikahypyn myötä teini-ikäiseksi ja alkaa kaveerata Cooperin pojan, AJ:n kanssa. Poikien ystävyys joutuu kuitenkin tietyistä syistä koetukselle ja on ajaa Jasonin tekemään asioita, joita hän todennäköisesti katuisi koko elämäsä..

Elokuvasta tuli ensin hyvin vahva Drive (2011)-viba, koska elokuvissa pelailtiin aika samoilla kentillä ja molemmissa on Gosling pääosissa.. Esittämässä loppupeleissä melko samantyylisiä hahmoja. Mutta jossain vaiheessa sitä unohti kokonaan tämän yhtäläisyyden ja pystyi keskittymään kokonaisvaltaisesti elokuvaan nimeltä The Place beyond the Pines.
Äh, kuvaaja minussa nostaa jälleen kerran päätään ja pakko sanoa että muutamissa kohtauksissa oli aivan tajuttoman.. venkaa kuvakerrontaa. Jotenkin normaalista poikkeavaa, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Äänet sen sijaan elokuvassa ovat paikoin hyvin tajunnanräjäyttäviä niin hyvässä kuin pahassakin.

En ehtinyt elokuvateatterissa jumittaa lopputekstien aikana kovinkaan kauaa, koska seuralaiseni katosivat vessan syövereihin ja piti juosta perässä jotten jäisi ihan kyydistä. Tämä elokuva olisi ehkä kaivannut sen rauhaisan salista poistumisen, koska niin ihanan raukean fiiliksen kyseinen pätkä jätti. Joten taas kerran; syvimmät suosittelut kaikille.. Ilmeisesti myös kriitikot ovat tykänneet tästä leffasta! Woa!