torstai 23. elokuuta 2012

Lion King and Little Mermaid

Terveisia taas taalta toisesta maailmasta! Ollaan taas katsottu pari leffaa ja talla kertaa ihan Disneyn klassikoita! Katsottiin Leijonakuningas kun matkattiin Disneylandiin ja Pieni Merenneito oli vuorossa Hollywood-tunnilla.
Haluatte kuitenkin tietaa millasta oli Disneylandissa, mutta voipi olla etta saastan koko Los Angelesin pienen elokuvaskenen omaksi merkinnakseen sitten kun kotiudun takaisin Suomeen. Silloin luvassa Walk of Fame, Kodak Theater, Madame Tussauds Hollywood, Disneyland ja Universal Studios (huomenna!). Joten niista sitten enemman.


LEIJONAKUNINGASHAN on vuoden 1994 elokuva, klassikkosarjassa numero 32 ja varmasti Disneyn tunnetuin animaatio ikina. Olisin uskonut ettei talla puolen maailmaa ole ketaan, kuka ei kyseista elokuvaa olisi lapsuudessaan nahnyt mutta olin vaarassa. Onneksi tuo vaaryys korjattiin aikuisialla. En muuten puhu itsestani.
Elokuvahan tosiaan kertoo Simbasta, Jylhakallion prinssista joka isansa traagisen kuoleman (itkin bussissa matkalla Disneylandiin) jalkeen pakenee kotoaan ja eksyy oudon parivaljakon, Timonin ja Pumban, seuraan. Uskomaton kasvutarina ja aivan mahtava elokuva. Sarjassamme elokuvat, jotka eivat koskaan meneta hohtoaan.
Itselleni tama katsomiskerta oli siina mielessa ainutlaatuinen etta ensimmaista kertaa elamassani katsoin Leijonakuninkaan sen alkuperaiskielella. Yleensahan katson animaatiot lahes poikkeuksetta suomeksi dubattuna eivatka ihmiset tunnu ymmartavan sita. Mutta etenkin vanhojen animaatioiden nostalgia-arvo melkeinpa tuplaantuu kun hahmot puhuvat suomea koska niin ma ne pienena katsoin. Englantia on jotenkin vaikea sisaistaa silla saralla, joskin nyt kun olen nama kaksi leffaa englanniksi katsonut.. Lupaan etta alan katsomaan Disney-leffoja myos englanniksi! Taa maa aivopesee mua.


PIENI MERENNEITO sen sijaan muutaman vuoden vanhempi leffa ja se ilmestyi vuonna 1989, Disneyn 28. klassikko ja Leijonakuninkaan (ja monen muun ohella) yksi tunnetuimmista patkista. Pienena omistin taman vsh:na, mutta en muista katsoneeni taka mooooneeeen vuoteen. Nyt kun taman katsoin ekan kerran pitkaan aikaan, ja englanniksi, elamys oli ihan sama kuin olisi katsonut ensimmaista kertaa! Aivan mieletonta miten Disney-leffat onnistuvat vaikuttamaan yhta voimakkaasti aina vuosienkin jalkeen. Kylmia vareita, tippa linssissa.. Aivan uskomatonta. Ja toki, nyt kun enkku paistoi lapi eika nostalgiabuusti jostain syysta ollut yhta voimakas kuin Leijonakuninkaan kanssa, enkkuversio aivopesi mut. Nytkin kuuntelen Part of your Worldia englanniksi tassa samalla.
Mista kertoo? Arielista, merenalaisen kuninkaan tyttaresta joka haluaa paasta kokemaan ihmisena olemisen riemun.. ja samalla rakastuu ihmisprinssiin. Paha meren noita muuttaa hanet ihmiseksi kolmeksi paivaksi ja sina aikana hanen on saatava prinssi rakastumaan haneen, jotta han jaa ihmiseksi.

Mielettomia leffoja molemmat, mika on toki sanomattakin selvaa! Rakastan Disneya ja niin.. Lupaus pitaa: Alan katsomaan niita myos enkuksi. Olkaa te onnellisia, jotka ootte mua siihen painostanut kaikki naa vuodet.. Haha! Jep, huomenna Universal Studios! Heippa!

ps. Tanaan on Richard Armitagen synttarit  joten onnittelut hanelle sinne.. Haluan sanoa Uuteen Seelantiin, koska saisin sydanhalvauksen jos tajuaisin olevani herran kanssa mahdollisesti samassa kaupungissa. Hyvaa synttaria! (Sille sivistymattomalle joka ei tieda kuka arvon Richard on: Thorin Oakenshield.<3)

pps. Taalla on torkee maara japanilaisia ja kukaan ei tunnu tietavan mika on Hopeanuoli. Olen shokissa.

tiistai 14. elokuuta 2012

Leffoja maailman toisella puolen

Heippa ja terveiset Los Angelesista, elokuvien mekasta teille kaikille! Pahoittelen tiettyjen kirjaimien puuttumista tahan heti kattelyyn ja toivon ettei se haittaa teita rakkaita lukioita. Tama merkinta tuskin tulee olemaan kovin pitka (tai no, ken sita osaa sanoa) mutta ajattelin nyt hetken hengahdystauolla kirjoittaa. Nyt kun ollaan taallakin pari leffaa katsottu.. Matkustin siis toiselle puolelle maapalloa tekemaan samaa mita Suomessakin; istumaan koululuokassa katsomassa leffoja.

THE GRADUATE on vuoden 1967 elokuva yllattaen taalta meren toiselta laidalta. Elokuvaa tahdittamassa nahdaan Dustin Hoffman, tuo kahden oscarin hallussapitaja ja hanen kanssaan ruutua kaunistavat Anne Bancroft, jolla hanellakin on hallussaan yksi oscar-pysti ja nuoremana kaunottarena Katharine Ross, joka on saanut tyytya vain oscar-ehdokkuuteen. Kyseisen leffan ohjaajanahan toimi Mike Nichols, joka voitti juurikin tasta kyseisesta elokuvasta parhaan ohjaajan oscarin.
Elokuvahan kertoo Benista, joka on juuri valmistunut lukiosta ja jolta kaikki, niin perhekuin naapurin rouvatkin, odottavat paljon. Ben on ilmeisen ahdistunut tasta kaikesta mutta kukaan ei suostu kuuntelemaan miesparkaa. Valmistujaisjuhlien paatteeksi Mrs. Robinson pyytaa Benia kyyditsemaan hanet kotiin ja alkaa villi epasuorien ja suorien flirttien putki, joka saa Benin vahintaankin hamilleen. Ja kuinkas sitten sattuikaan.. En kerro. Elokuva on loistava, hieman.. ei ehka mustaa mutta sanotaanko harmaata huumoria sisallaan pitava patka. Musiikki on aiiiivan torkeen hyva osa tata elokuvaa. Suosittelen lampimasti kaikille! On muuten klassikkokin viela joten niin.. Tsekatkaa se! Hyva patka. (En linkittele nyt trailereita tai patkia, etsikaa itse)


MILK taas on vuoden 2008 elokuva, jonka paaosissa nahdaan Sean Penn ja suuuuurena yllatyksena sain taas kokea James Francon hienoa nayttelijatyota. Se mies tosiaan jatti sellaisen "Green Goblin Jr"-jaljen muhun mutta 127 hours ja tama pyyhkivat sita jalkea aika lahjakkaasti tiehensa. Elokuvan ohjasi Gus Van Sant ja elokuva voitti kaksi oscaria; Pennille meni toinen parhaasta miespaaosasta ja kasikirjoitusryhmalle toinen parhaasta alkuperaisesta kasikirjoituksesta.
Elokuva perustuu tositapahtumiin ja se kertoo miehesta nimelta Harvey Milk. Elokuva sijoittuu seitsemankymmenta luvulle, jolloin Harvey Milkista tuli Californian ensimmainen julkiseen virkaan valittu, avoimesti homo mies. (Olipa muuten vaikea lause). Riipaiseva tarina ihmisoikeuksista, pikkasen rakkaudesta.. ja siita miten puheet vaikuttavat ihmismieleen. Seitsemankymmentaluvullahan homoja pidettiin lahinna rikollisina ellei jopa sairaina.. Ja se miten nama syytokset vaikuttivat heihin.. No. Sanonpahan vaan etta varatkaapahan nenaliinoja mukaan kun katsotte taman elokuvan. Itse olisin niita luokkahuoneessa tarvinut vaan enpa mistaan siihen hataan saanut.
Aivan loistava elokuva. Katsokaa tamakin! Kylla ne jenkit osaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...