Naamakirja-maskeeraus

Nyt taas mennään hieman sivuun tuon valkokankaan ihmeistä, mutta koska maskeerausjutuista olen tänne pälissyt niin pälisenpä uudemmankin kerran! Ja varmaan jatkossa lisää!

Eli tässä uusin tuotoksen, Naamakirja! Voisinpa sanoa että tämä työ oli tilaustyö, koska valokuvaajan erään ennakkotehtävän käsky kävi "kuvaa naamakirja" ja sitten parin mutkan kautta huomasin että liimailen Paasilinnan sivuja kaverini naamaan ja tässä tulos! Toivottavasti ennakot löytävät oikeaan osoitteeseen ja valokuvaaja pääsee ansaitsemaansa kouluun! Ei mulla muuta, tämä kuva löytyy myös tuolta Make-Up-sivulta.

Kuvaaja: Emilia Lahtinen

For those ten seconds or less, I'm free.

Tajusin nyt, ehkä kuukausi tai kaksi jälkikäteen, että pidin Fast and Furious-maratonin ja unohdin ilmeisesti kirjoittaa siitä. Joten no mikäs siinä, turistaan nyt sitten lämpimiksemme aiheesta ja aiheen vierestä! Kaikki eivät sitä välttämättä uskoisi, mutta tässä taas yksi leffasarja joka on jostain syystä lähellä sydäntä vaikka noh.. Eihän leffa päällisin puolin ole muuta kuin tuunattuja autoja ja isotissisiä tyttöjä. Mutta sitten kun lähdetään kurkkaamaan pintaa syvemmältä..

FAST AND FURIOUS-sarjan ensimmäinen osahan tunnettiin Suomessa paremmin Hurjapäät-elokuvana, mutta luojan kiitos siitä nimestä taidettiin melko pitkälti luopua kakkososan tullessa teatterilevitykseen. Ja nyt kun sarja on saanut viidennen osansa, moinen nimi on jäänyt historiaan.. Melkein ainakin. Myydessäni lippuja viidennen osan näytöksiin, yksi ihminen kävi ostamassa lipun "Hurjapäät vitoseen" ja kyllähän se nostatti hymyn huulille, joskin ihan vain positiivisessa ja nostalgisessa mielessä!
Elokuvasarjan ensimmäinen osahan sai ensi-iltansa vuonna 2001, joskin minä en silloin edes haaveillut käyväni katsomassa moista elokuvaa! En tainnut edes tietää sellaisen olemassaolosta tuolloin. Vasta muutama vuosi myöhemmin satuin kaverini kanssa tonkimaan isoveljeni vhs-hyllyä ja löysimme tälläisen hurjan elokuvan sen kätköistä. Päätimme katsoa sen ja nauraa sen typeryydelle.. No kyllähän me naurettiin ja kaverini taitaa nauraa edelleen. Minuun tämä kuitenkin teki jonkinasteisen vaikutuksen, sillä nyt sanotaanko kymmenen vuotta myöhemmin, voin laskea itseni näiden elokuvien faniksi.

Perusideahan koko elokuvasarjassa on tämä; miehet tuunaa autoja, ajaa kilpaa ja naiset on kauniita ja tissit isoja. Tällä ajatuksella kuljetaan elokuvasta toiseen, jos tätä tosiaan aletaan pintapuolisesti tarkastelemaan. Kun mennään astetta syvemmälle, löydetäänkin sitten mielenkiintoisia hahmoja. Brian O'Conner (Paul Walker) on poliisi, joka lähetetään vakoilemaan Dominic Torrettoa (Vin Diesel) ja tuon jengiä. Brian onnistuukin soluttautumaan Domin perheeseen, mutta kuten aina, asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia; Brian rakastuu Domin siskoon, Miaan (Jordana Brewster) ja niin asiat mutkistuvatkin kertaheitolla.
Tämä elokuvan ensimmäinen osa on mielestäni elokuvista ehdottomasti paras; Dominicilla tosiaan on erilaisista katukisaajista koostuva perhe, vaikka ainoa verisukulainen onkin Mia. Hänellä on tyttöystävä, Leticia tai siis Letty (Michelle Rodriguez), joka on mielestäni elokuvan ehdottomasti paras hahmo. Lisäksi perheeseen kuuluu Jesse (Chad Lindberg), Vince (Matt Schuelze) ja Leon (Johnny Strong), jotka ovat ilmeisesti Domin lapsuudenkavereita. Jesse tosin on kaiketi nuorempi kuin Dom, joten hänen perheeseen saapumisestaan en oikein tiedä. Vince ainakin on Domin lapsuudenkulmilta ja veikkanpa että Leon samaten. Lettykin on samaa jengiä lapsuudesta!

(HUOM. Seuraa spoilereita, joten lueppa jatkoa omalla vastuulla!)

 
Ja sitten saapuu Brian sotkemaan kaiken, joskin lopulta löytääkin itsensä tämän perheen puolelta eikä pystykään pidättämään Domia vaikka saakin siihen mahdollisuuden. Hän päästää tuon menemään ja hyvä niin, koska jatkoa seuraa.. Vaikkei tosin vielä kakkososassa.

2 Fast 2 Furious (2003), eli elokuvien kakkososa kertookin sitten Brianista itsestään ja toistaiseksi näyttäisi siltä että elokuvat kulkevat oikeassa aikajärjestyksessä; Brian on saanut tavalla tai toisella pidettyä paikkansa poliisivoimissa, vaikka auttoikin Domia pakenemaan edellisen osan lopussa. Tällä kertaa Brian saa tehtäväkseen soluttautua huumekeisari Carter Veronen (Cole Hauser) palvelukseen. Avukseen hän saa Roman Pearcen (Tyrese Gipson), joka on niinikään tuomittu rikoksista.
Tämä elokuva ei mielestäni ole läheskään ykkösosan veroinen, joskin siihen vaikuttaa alkuperäiskaartin kehnonlainen osallistuminen. En jaksaisi edes rankata tätä kunnolliseksi jatko-osaksi, jos tässä ei olisi pääosissa Briania. Mutta noh, annetaan rispektiä Romanille koska se jäbä osaa kyllä asiansa! Hauska mies, hauska hahmo.. Ja luojan kiitos herra palaa jatko-osissa, koska muuten jäisi harmittamaan siltäkin osin tämän kakkososan hahmo-osuus, koska hahmot ovat ehdottomasti se kantava voima näissä leffoissa!

Kolmososa, Tokyo Drift (2006), sen sijaan lähti turhan kauas alkuperäismeiningeistä ja jollei vitososa olisi saapunut pelastamaan, tämä leffa olisi yhtä tyhjän kanssa. Päähenkilönä ei nähdä enää Briania eikä Domia vaan joku kakara, jonka nimeä en muista mutta luntinpas wikipediasta teidän iloksenne.. Sean Boswell (Lucas Black). Elokuva on mielestäni juurikin pikkupoikien autoilla leikkimistä ja voin suoraan sanoa että Han Lue (Sung Kang) on tämän elokuvan kantava voima. Kaikki muut hahmot on pellejä.. Paitsi tietysti Dominic, joka nähdään elokuvan viimeisillä minuuteilla mukana kisassa. Mutta siis käytännössä Han on ainoa, jonka takia elokuvaa kannattaa edes katsoa jos on katsoakseen. Ja niin, jos vitososaa olisi tullut, olisi Hankin ollut aika turha.

Ja sitten päästään vihdoin takaisin asiaan! Kahden suht turhan osan jälkeen, palataan melkein lähtöruutuun! Fast and Furious (2009)-elokuvassa Dominic ja Brian taas pääosissa, mutta tällä kertaa jokseenkin surullisissa ajatuksissa; Jätkä nimeltä Fenix (Laz Alonso) on tappanut Letician, Domicin tyttöystävän sillä välin kun Dominic itse on ollut karkumatkoilla. Dominic saa kuulla tästä siskoltaan ja palaa maisemiin juuri sopivasti tyttönsä hautajaisiin. Tämän jälkeen hän palaa Mian luo ja alkaa tutkia tapausta aikeinaan kostaa Letician kuolema. Brian tutkii samaa juttua poliisivoimista käsin ja yllättäen tiet kohtaavat jälleen, vaikka päämäärät ovat hieman eri; toinen tappomielellä, toinen pidätysmielellä.
Elokuva on vitososan ohella pitämässä kakkossijaa tämän sarjan paras elokuva-rankingissa. Ykkönenhän on auttamatta ykkönen. Tämä taisi olla myös ensimmäinen elokuva, jonka kävin elokuvateatterissa katsomassa mikäli nyt en aivan väärin muista. Oli tai ei, teatterissahan tämä katsottiin ja voi kyllä! Tämä oli myös sarjan ensimmäinen elokuva, jotka katsoin tippa linssissä!

Vitososa, Fast Five (2011) ilmestyikin sitten kymmenen vuotta ensimmäisen osan jälkeen ja aivan täydellisessä hahmokaartissa! Ainoa mitä jäin kaipaamaan oikeasti, oli ensimmäisen osan Leon jota emme valitettavasti vieläkään näe uudelleen valkokankaalla. Mukana on kuitenkin paitsi Dom ja Brian jälleen pääosissa, myös Domin sisko Mia, kakkososasta tuttu Roman, kolmosesta Han ja keitä vielä! Ainiin hitto! Vince ykkösosasta! Ja monta muuta entuudestaan tuttua hahmoa kasaantuu hoitamaan vielä viimeisen keikan. Ja mikä kaikista suloisinta, Brian ja Mia ovat saamassa lapsen ja sehän se vasta syventääkin tämän perheen arkea entuudestaan!
Ainoa oikeasti huono asia nähdäänkin sitten elokuvan lopputekstien jälkeen, missä viitataan siihen että edellisosassa kuollut (ja kostettu) Leticia onkin yhä elossa. En pitänyt tästä ratkaisusta, koska hahmojen henkiin herätteleminen varsinkin sen jälkeen mitä nelosessa tapahtui, ei mielestäni toimi missään muotoa! Mutta kutososastahan se sitten nähdään.. Sitä saamme tosin odottaa vissiinkin vuoteen 2013 saakka jollen nyt väärin ole ymmärtänyt.

Mutta siis! Sekava teksti ehkä, paljon olisi näistä sanottavaa mutta en sano! Harvat kavereistani ovat suostuneet näitä katsomaan ja ymmärrän täysin että miksi.. Mutta olenpahan onnistunut ainakin yhden kavereistani aivopesemään tähän leffasarjaan! Tässä minun kaappini luuranko sitten. Loppuun vitososan traileri!

Bagginses? What's Bagginses, precious..?

HUHTIKUUN HENKILÖNÄ on tällä erää meidän kaikkien rakastama ilvehtiä, joka mutustaa pääasiassa porkkanoita ja lanttua.. ja ääntelee kurkkunsa pohjasta saaden siten lempinimen Klonkku. Mies, joka omistaa toisen kahdesta Taru Sormusten Herrasta-elokuvien kuvauksissa käytetyistä suursormuksista. Mies King Kongin takaa..

ANDY SERKIS syntyi tämän kuun 20. päivä vuonna 1964 eli liki 50 vuotta sitten. Elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta mies seilasi Lontoon ja Baghdadin välillä, sillä hänen isänsä oli tietämäni mukaan irakilainen. Hänellä on kolme siskoa ja veli, nykyään hän on naimisissa Lorraine Ashbournen kanssa ja parilla on kolme lasta.
1980-1990-luvuilla Serkis näytteli lähinnä teattereissa näytellen mm. Shakespearen Machbeth-näytelmässä. Vuonna 1987 hän teki ensimmäisen televisioesiintymisensä ja on sen jälkeen näytellyt monissa brittiläisissä minisarjoissa.

Mutta niin.. Turha siitä asiasta on edes alkaa vääntää kättä; Serkisin uralla tapahtui selkeä muutos vuonna 1999, kun mies pääsi elämänsä rooliin. Sinä vuonna hän nimittäin liittyi Taru Sormusten Herrasta-tiimiin, näyttelemään Klonkkua. Monien kriitikoiden mielestä Serkisin olisi kuulunut saada oscar-palkinto tekemästään työstä, mutta sitä ei näkynyt eikä kuulunut. Nyt Serkisille annetaan kyllä uusi mahdollisuus, sillä Klonkku nähdään valkokankaalla uudemman kerran ensi jouluna; The Hobbit-elokuvan ensimmäinen osa saa tuolloin ensi-iltansa.

Sormusten herran ja Hobitin lisäksi, Serkis nähdään muutamissa muissa samantasoista animaatiotyöskentelyä vaatineissa elokuvissa; Vuonna 2005, Serkis palasi jälleen Peter Jacksonin tiimiin antaen liikkeet ja äänen King Kongille. Viime vuonna Serkis nähtiin ja kuultiin kahdessa elokuvassa, joista toinen oli Jacksonin tuotantoa; Tintin seikkailut-elokuvassa mies antoi äänensä kapteeni Haddockille. Toinen viime vuoden elokuva taas.. Jälleen Serkis pääsi apinoimaan antaen sekä ruumiinsa että äänensä Caesarille elokuvassa Apinoiden planeetan synty.

Nyt jäämme siis odottamaan Serkisiltä lisää loistavia roolisuorituksia sekä animaatipuolella että ihan perinteiselläkin näyttelyllä; ennemmin tai myöhemmin mies repii itselleen sen todella ansaitun oscarinsa. Toivottavasti tämä tapahtuu ensi helmikuussa.

Iron Sky - They are nazis.. from the moon.

Vihdoin ja viimein natsit ovat palanneet kuun pimeältä puolelta takaisin maahan ja nyt heidän päämääränsä on.. niin. Valloittaa maailma. Onneksi nämäkin herrat ja rouvat tyytyvät vähään!
Kun ensimmäisen kerran kuulin Iron Skystä, ajatukseni oli aika pitkälti; "Vau! Joku tekee friikin elokuvan Suomessa! Täähän antaa toivoo meille tulevaisuuden tekijöille. Pakko mennä kattomaa!" Niin sitä sitten viipotettiin katsomaan jo ensi-iltaviikolla ja voi, kyllähän se oli näkemisen arvoinen pätkä!

IRON SKY on siis Timo Vuorensolan ohjaama, vasta ensi-iltansa saanut skifikomedia. Elokuva sijoittuu vuoteen 2018, jolloin natsit palaavat kuusta valloittamaan maailmaa. No ettekö muka tienneet että natsit pakenivat kuun pimeälle puolelle vuonna 1945? No nyt tiedätte!
Siinä se pääidea sitten tulikin. Elokuva on saanut hyvin ristiriitaisen vastaanoton; tätä elokuvaa joko rakastaa tai sitten vihaa. Mitään väliinputoajasakkia ei elokuvalla tunnu olevan. Kävin katsomassa leffan äitini ja tuon miesystävän kanssa ja minä meistä kolmesta olin se joka nauroi itsensä hengiltä. Muut kaksi taas, niin. Eivät tainneet tykätä vaikka eiväthän he sitä suoraan myönnä kun tietävät kuinka paljon minä siitä tykkäsin!

Elokuvan pääosissa nähdään Julia Dietze , Götz Otto ja Christopher Kirby. Mielestäni näyttelijävalinnat olivat oikein osuvia kaikin puolin! Dietze, joka näytteli naispääosaa eli Renatea, oli kliseinen, kaunis natsitytteli joka vilpittömästi uskoi asiaansa kunnes ensimmäisen kerran pääsi todella käymään maan kamaralla. Otto taas näytti niin perusnatsilta kuin vain saattaa näyttää, eikä tuon motiiveja voinut epäillä hetkeäkään; natsijohtaja maailmanvalloituspuuhissa. Kirby taas näyttelee James Washingtonia, tummaihoista mallia joka lähetettiin kuuhun ottamaan valokuvia itsestään. Asiat menivät aavistuksen verran mönkään ja miesparka valkaistaan natsismin nimissä. Vähintäänkin hieno ja osuva roolisuoritus!

Elokuva on täynnä populaarikulttuurin hauskoja viitteitä, kliseillä leikitään taidokkaasti ja elokuvan ehdottomasti hauskin kohtaus, näin suomalaisen näkökulmasta, on se kun USA:n presidentti kysyy kuka ei ole aseistanut avaruusalustaan; kukapa muukaan kuin Suomi nostaa kättä pystyyn!
Muutenkin elokuvassa on leikitty hauskasti eri kansakuntien klisellä, etenkin juuri Saksan ja USA:n puolesta mutta mahtuu mukaan viitteitä myös Pohjois-Koreasta, Venäjästä ja Suomestakin!

En oikeasti osaa sanoa tästä elokuvasta mitään sen ihmeempää. Käykäähän katsomassa ja tukekaa osaltanne erilaista, suomalaista elokuvaa! Unohdetaan Samuli Edelmanin perseet ja isketään nokka kohti tulevaisuutta! Tässä vielä hieman esimakua Iron Skysta..



ps. Näin Hobitin trailerin leffassa. Kuolin. Ei mul muuta. Heippa!

Titanic 3D

Korkeat viisitoista vuotta ehdin järkyttää ihmisiä kertomalla kuinka en ole koskaan nähnyt Titanicia kokonaan, vain pätkissä. Nyt en enää voi enää nähdä niitä epäuskoisia ilmeitä, koska vesitin tämän hupini eilen käymällä katsomassa Titanicin elokuvateatterissa saakka. En sen pirun 3D-efektin takia vaan koska halusin kuulla Celine Dionia kunnon äänentoistolla.. Niin ja nähdä sen elokuvan.
Ja voi kuulkaa kannatti odottaa se viistoista vuotta, koska elokuvateatterielämyksenä tämä on noussut kertaheitolla yhdeksi ikimuistoisimmista.
TITANIC on, kuten kaikki tietää, vuonna 1997 ensi-iltansa saanut elokuva tuosta suuresta merten jättiläisestä, jonka kaiken toitotuksen jälkeen piti olla uppoamaton. Mutta ei se sitten ollutkaan vaan 1300 ihmistä kohtasi hyisen kuoleman unelmien laivan osuttua jäävuoreen sunnuntaina 14.4.1912. Elokuva kertoo paitsi Titanicin turmasta, myös yhden elokuvahistorian suurimmista rakkaustarinoista. Ja pääosissahan on tuttuun tapaan, edelleen, Leonardo Dicaprio ja Kate Winslet.

Mielestäni elokuvassa ehdottomasti suurin mainitsemisen arvoinen seikka on se tosiasia, kuinka elokuva elättelee toivoa vaikka jo elokuvan alussa katsoja saa tietää että kyllä, Titanic tulee uppoamaan. Se on itseasiassa uponnut jo kauan sitten. Mutta siltikin kun katsoja pääsee elokuvan ytimeen, hän huomaa elättelevänsä turhaa toivoa vaikka järki sanoo toista. Jackin ja Rosen rakkaus on niin kaunista ja puhdasta, niin vilpitöntä ja sitä on hauska ja ihana katsoa, joten sitä väkisin herättelee toivoa siitä että "entä jos toi laiva ei nyt uppoaiskaan.." vaikka niin, järki sanoo toista. Kyllähän se tulee uppoamaan. Eikä se ole ainoa toivon kipinä! Sitä viimeiseen asti toivoo ja uskoo että jotain tapahtuu ja ne ihmiset siellä laivalla ei kuolekkaan. Että ne pelastuu.. Vaikka järki tosiaan huutaa toista. Kaikkihan sen tietää jo entuudestaan kuinka siinä tarinassa tulee käymään.
Toivo onkin mielestäni ehdottomasti Titanicin avainsana. Jo ihan alusta saakka; Jack pelastaa Rosen hyppäämästä mereen ja sen myötä antaa Roselle toivonkipininä paremmasta huomisesta. Jo ennen kuin varsinainen rakastuminen on ehkä tapahtunut, sitä elätellään toiveita siitä että satamaan päästyä karattaisiin yhdessä.. Toivo on läsnä elokuvan alusta aina loppumetreille saakka.
Tämä elokuva on myös yksi niistä elokuvista, jotka ovat vuodattaneet eniten kyyneliä varmaan koko elokuvahistorian aikana. Omakohtaisesti voin sanoa että aloitin itkemisen siinä vaiheessa kun orkesteri oli lopettamassa, mutta viulisti jatkoi soittamista ja niin muutkin palasivat soittamaan. Siinä vaiheessa se alkoi ja itkin vielä kun autossa istuin ja yritin epätoivoisesti ajella kotiin. Että sellainen elokuva!
Nyt täytyy sanoa vielä että itkettämisestä haluaisin antaa rispektiä James Cameronille, elokuvan ohjaajalle. Hän se osaa tämän itkettämisen jalon taidon, koska herran kaksi elokuvaa omat omien itkujeni kärkipäässä; Titanic ja Avatar.

Hauska yksityiskohta, josta en satavarma ole mutta josta kaikki nyt tuntuvat puhuvan; Kuulemani mukaan joku astrologi oli valittanut siitä että tähdet eivät Titanicin turmayönä olleet niinkuin elokuvan tähtitaivaalla annetaan ymmärtää. Mitä jenkit lähtevät tekemään? No tottakai he muuttavat tähtien asentoa jälkikäteen 3D:tä varten joten mikäli tämä tieto pitää kutinsa, kaikki 3D:n katsoneet voivat hyvillä mielin ajatella nähneensä tähtitaivaan juuri sellaisena kuin se oli vuonna 1912! Olkaa onnellisia!

Tähän loppuun vielä biisi, jota kuuntelin rebeatilla viikon ennen elokuvan katsomista eikä loppua näy.