Kuukauden kääpiö: Fili

Noniin, aika on taas viime hetkellä (itseasiassa hetki myöhässä, koska kirjoitan tätä 1.9, hys!) kirjoittaa kuukauden kääpiöstä! Tässä kuussa (tai siis tuossa äskeisessä) on vuorossa tutusta kaksikosta se toinen!

FILI on Kilin isoveli ja Thorin Tammikilven kruununperijä ja sisarenpoika. Eli jos ja kun Erebor vallataan takaisin, Fili on heti Thorinin jälkeen kruununperimysjärjestyksessä seuraava. Thorin on pistänyt Filin tehtäväksi pitää hieman silmällä Kiliä, jottei tuo veljeksistä vilkkaampi olisi aina saattamassa kaksikkoa jos minkälaisiin ongelmiin. Fili on kuitenkin yhä itsekin nuori ja vaikka ottaa enonsa antaman tehtävän vakavasti ja huolehtii Kilistä, on Kilin melko helppo ylipuhua velipoika kaikkeen hulluun mukaan.
Fili pitää Thorinia veljensä tavoin isähahmona ja kunnioituksen ja pelonsekaisin tuntein seuraa enoaan vaikkapa.. pelottavan lohikäärmeen pelottavaan luolaan! Hän on veljeksistä se, joka ottaa retkikunnan matkan vakavammin ja on enemmän tietoinen tulevaisuuden vaaroista kuin veljensä.
Fili ja Kili ovat sotureita, jotka ovat saaneet taistelukoulutusta aivan pienistä kääpiöistä saakka. He eivät kuitenkaan ennen tätä kyseistä retkeä ole päässeet kovinkaan suuriin taisteluihin mukaan ja odottavatkin oikeastaan melko innoissaan taisteluita. Ja kuten Hobitin ensimmäisessä osassa jo näimme, kyllä kaksikko osaa pitää puolensa vallan mainiosti! Heillä on myös luja side toisiinsa ja vaikka Filin onkin tarkoitus katsoa enemmän Kilin perään, on pikkuveli myös pitämässä isoveljen taustoja. Lisäksi tarkkasilmäisimmät voivat huomata elokuvassa kuinka kaksikko on huolissaan myös enonsa turvallisuudesta ja tekevätkin kaikkensa puolustaakseen myös tuota..
Fili käyttää taisteluissa joko kahta terävää taisteluveitseä tai sitten sotavasaraa tai heittokirveitä.

Elokuvissa Filiä näyttelee uusi-seelantilainen näyttelijä Dean O'Gorman. Monia ehkä kiinnostaa tietää että O'Gorman ei ollut Peter Jacksonin ensimmäinen valinta Filin näyttelijäksi vaan O'Gorman tuli mukaan viime hetkellä, Filin edeltävän näyttelijän jouduttua syystä tai toisesta jättäytymään tästä elämänsä roolista. Siksi joissakin Odottamaton matka-leffan kuvissa nähdään O'Gormanin sijaan tämä toinen näyttelijä, jonka nimeä en millään nyt saa päähäni.
O'Gorman on tehnyt aikaisemmin töitä pääasiassa Uuden Seelannin päässä. Hänet voi bongata esimerkiksi sarjasta The Almighty Jonhsons ja Young Hercules. Tutumpi sarja on myös McLeodin tyttäret, jossa O'Gorman näytteli Luke Morgania.

Miten tunnistetaan Fili? No ensinäkin hän on aina kaikkialla veljensä Kilin kanssa. Hän on kaksikosta se blondi tapaus ja hänen tukkansa ja partansa on letitetty siisteille leteille. Lettien päissä roikkuu myös jonkinlaiset kiinnikkeet, joiden kuviointi on samanlaista kuin Kilillä ja Thorinilla. Eli todennäköisesti jotain kuninkaalliseen sukuun viittaavaa.
Fili on myös aavistuksen veljeään lyhyempi. Hänellä on turkiskauluksia ja no.. Hän on pukeutunut aika maanläheisiin ja vaalean ruskeisiin sävyihin.

ps. 100 päivää kakkososan ensi-iltaan!

THE HOBBIT - Unexpected Journey

Noniin nyt kun ensi-illasta on kulunut jo sanotaanko neljä päivää, voisin ehkä yrittää raapustaa tänne muutaman sanasen tästä leffasta jota kaikki niin kiihkeästi odottivat kahdeksan vuotta. Ensi-iltapippaloista kirjoitan sitten ehkä toisen merkinnän, jos jaksan, tosin veljeni Galin kirjoitti aiheesta jo omassa blogissaan.
(Spoilereista on varoitus myöhemmin ennen juonipaljastuksia!)

THE HOBBIT - UNEXPECTED JOURNEY pyörähti Suomessa käyntiin 12.12.12 klo. 00.12 ja tuolloin Kontu123:n salissa istui pari kääpiötä, pari hobittia ja haltia. Riidat eri lajien välillä unohtuivat salien ovien ulkopuolelle ja Repunpäähän lankesi hiljaisuus. Kahdeksan vuoden odotus saattoi päättyä.. ja uusi odotus alkaa.
Eräänä kauniina päivänä Bilbo Reppulin (Martin Freeman) ovelle ilmestyy pitkä, harmaapartainen muukalainen, Gandalf (Ian McKellen) tarjoten hänelle mahdollisuutta seikkailuun. Kuten kunnon rauhaa rakastavan Reppulin kuuluukin, hän kieltäytyy kunniasta ja pakenee sisälle kotoisaan hobitin koloonsa varmana että selvisi juuri ja juuri seikkailusta.
Vääräpä oli tuo luulo, sillä sinä iltana hän ei tulekaan syömään illallistaan yksin (saatika ollenkaan, mikä on hobitille varsin tavatonta). Dwalin (Graham McTavish) keskeyttää hänen illallisensa juuri ennen sen alkamista ja hänen perässään paikalle saapuvat myös Balin (Ken Stott), hänen veljensä. Sekä Fili (Dean O'Gorman) ja tuon pikkuveli Kili (Aidan Turner).. ja kahdeksan muuta sekä Gandalf. Yhdessä kääpiöt pistävät hänen ruokasalinsa uuteen uskoon sekä tyhjentävät hänen ruokavarastonsa.
Mutta joukosta puuttuu vielä eräs, joka saapuu myöhässä oltuaan kokoustamassa muiden kääpiökansojen kanssa; Thorin Oakenshiled (Richard Armitage).

Elokuvan castingeistä on puhuttu jo vuosien päivät, tottakai, ja tältä istumalta näyttää siltä että jälleen kerran Peter Jacksonin casting-ryhmä on hoitanut hommansa kunnialla. BBC:ltä on viety aivan mahtavia näyttelijöitä senkin uhalla että fanien koville odottamat sarjat joutuvat viivästymään. Martin Freeman on täydellinen hobitti; mies ei tarvitse hobitin pukua ja maskia ollakseen roolissaan. Benedict Cumberbatchin roolisuoritus Smaugina ja Necromancerina jäi toistaiseksi vähäiseksi, mutta mies on silti yksi niistä kaikista odotetuimmista näyttelijöistä. Monet tuntuvat kuitenkin unohtavan myös erään aika oleellisen näyttelijän BBC-taustat; itse allekirjoittanut myi sielunsa ensimmäisen kerran Richard Armitagelle nähtyään BBC:n neljä tuotantokautta pitkän Robin Hood-sarjan.
Ja sitten voitaisiin käydä uskomattoman pitkä jaarittelu siitä kuinka myös muut kaksitoista kääpiötä on castattu aivan tuhottoman hyvin. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa että aivan loistavaa kuinka erilaiset persoonat kolmelletoista kääpiölle on saatu aikaan; kun nimet oppii muistamaan ja yhdistämään kasvoihin, ei kääpiöitä enää pysty millään sekoittamaan. Kaikkia kääpiöitä ei tietenkään pystytty tässä ekassa osassa esittelemään niin kuin olisi pitänyt, mutta silti pienet erot hahmoissa (ja tietenkin myös parrat) toivat persoonaa esiin.
Vielä pitää sanoa Radagast Ruskean näyttelijästä, Sylvester McCoysta että siinä vasta mies! Myönnän, en aluksi pystynyt heti yhdistämään Keski-Maan omaa Rölliä Radagastiin kun trailerin näin, mutta nyt.. Voi miten rakastettava mies. Ja castaus.. Taas kerran täydellistä.

Tähän väliin pitää vielä sanoa teille kirjan ystäville, jotka lähdette leffaan ajatukset hyvin selkeästi siinä suunnassa että "en tule pitämään jos ei myötäile tarkasti kirjan tapahtumia"; suksikaa kuuseen. Yksi hyvä ystäväni totesi tässä jokin aika sitten ettei kirjaa ja elokuvaa saisi koskaan lähteä vertailemaan, koska ne ovat niin erilaisia taiteen muotoja. Eri asiat kirjoissa toimivat, mutta eivät valkokankaalla.
Älkää siis menkö katsomaan kirjaa valkokankaalla vaan lähtekää nauttimaan elokuvasta! 

HUOM!! JATKOSSA KOVIA SPOILEREITA!!
Sekä tästä elokuvasta että arvauksia tulevista. Teitä on varoitettu, joten älkää jatkako jos yhtään siltä tuntuu!

Elokuva kulki aika mutkattomasti samaa linjaa kirjan kanssa, mutta siihen on lisätty yksi pieni seikka joka puuttuu kirjasta. Azog Turmelija (Manu Bennett), örkkijohtaja, joka on vannonut tuhoavansa Durinin suvun. Tällä siis tarkoitetaan nimenomaa Thorinin sukua ja Thorin on tällä hetkellä ainoa.. Oho. Eipäs olekkaan! Melkein unohdin että Fili ja Kili kuuluvat myös Azogin listalle, koska ovat Thorinin siskonpoikia.
Mutta niin.. Azog on mielestäni elokuvan kannalta aivan tuhottoman tärkeä lisä, koska kirjassahan kaikki vastoinkäymiset, jotka retkikunta joutuu kokemaan, ovat oikeastaan pelkkiä sattumia. Elokuvassa se ei toimisi, mikä tekee Azogista tärkeän ja hyväksyttävän hahmon.
Ja onhan kirjasta eroavaisuuksia muutenkin; ponit jäävät taakse jo kauan ennen kirjan kyseistä tapahtumaa; olisi ollut aivan kamalaa nähdä 16 ponia neljäntoista matkalaisen kanssa kivijättiläisten polvissa.
Ainiin! Kivijättiläiset ovat osa kirjaa.
Ja ainiin! Tässä juuri pitkästä aikaa lueskelin aamulla Keskeneräisten tarujen kirjaa ja siellä avataan lisää Ereborin matkaa, joten jos kiinnostaa; menkäähän lukemaan.

Noniin sitten alan tämän itkupotkuraivarisysteemini, koska haluan avautua tännekin. Rakastuin Thoriniin jo luettuani kirjan silloin joskus peruskoulussa kun LotReja alkoi vyöryä teattereihin. Kuten edellä mainitsin, myin sieluni Richard Armitagelle BBC:n Robin Hoodien myötä. Nyt kun nämä kaksi seikkaa ollaan heitetty äärimmäisen toimivaksi compoksi.. Ja sitten kun otetaan huomioon vielä se kuinka sadistinen äijä J.R.R. Tolkien oli ja kuinka ihanasti Peter Jackson tykkää mässäillä kaikilla surullisilla, sielua repivillä ja sydäntä raastavilla kuolemilla.. Ei The Hobbit - There and back again (kolmososa) voi ainakaan allekirjoittaneen osalta olla mitään muuta kuin itkua.
Spoilereista teitä on varoitettu, joten hyvillä mielin voin tästä jatkaa; Thorin tulee kuolemaan tarinan lopussa eikä häntä koskaan kruunata Ereborin kuninkaaksi. Itse kun tiedän tämän kirjan lukeneena, näen ykkösosassa jo selkeitä viitteitä siihen mitä tulee tapahtumaan. Muutamat repliikit ainakin kävisivät ennustamisesta..
Mutta! Se että Thorin kuolee, ei.. itsessään ole vielä maailmaani kaatava. Mutta sitten kun samaan syssyyn viskataan vielä nuo herran siskonpojat niin oi tästähän saadaan oikein kaunis.. kuoleman kierre aikaiseksi. Me ollaan tätä spekuloitu nyt kaverin kanssa ensi-illan jälkeisestä aamuyöstä lähtien ja mitä enemmän sitä ajattelee, sitä enemmän sitä alkaa itkettämään. Fili ja Kili kun tosiaan kuolevat puolustaessaan Thorinin ruumista. Kuvitelkaas nyt kolmosen loppu.. Verratkaa sitä Kuninkaan Paluuseen! Sama ihana sellanen lopullisuuden haikee tunnelma.. ja sitten heitetään siihen vielä kolme kuolemaa loppuun (mitä ei Kunkus oikeestaan ollut). Sama asia kun Tolkien olis keksiny tappaa Aragornin, Merryn ja Pippinin! Niinpä!
Nyt lopetan tähän ja kehotan ihmisiä lukemaan kirjan!! Muuten tästä ei tule loppua ikinä ja mä vaan raivoan kuinka Tolkien oli sadisti ja Jackson haluaa kiduttaa mua.

Noh. Paras elokuva sitten LotRien. Mutta kuten muistamme Sormuksen Ritareistakin; tämä on vasta alkua.

"I would take each and every one of these dwarves over the mightiest army! When I called upon them, they answered. Loyalty, honor, a willing heart. I can ask no more than that."

LotR-Maratoni Tennarissa

Käytiin kaverin kanssa juuri mullistamassa koko elokuvaelämämme. Kaikki ne elokuvakokemukset mitä koskaan on saanut mistään elokuvasta, on nyt ylitetty. Kuustoista tuntia sulaa eeppisyyttä, kiitos Finnkino.

Pongaa meiksi!

Nyt kun HOBITTI tekee tuloaan niin Finnkino päätti ilahduttaa suomalaisia Tolkien+Peter Jackson+Keski-Maa-faneja näyttämällä THE LORD OF THE RINGS-trilogian extended editionit lähes putkeen viime perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ensimmäinen osa alkoi perjantaina 23.00 ja viimeinen osa päättyi siinä 14.30 puolin ja toisin. Kuten sanoin, aika pitkälti kuusitoista tuntia sulaa rakkautta ja eeppisyyttä. Ja sitä rakastui uudelleen.

Oletteko koskaan olleet katsomassa jotain leffaa siten että koko sali on niin fiiliksissä mukana että tietyissä kohtauksissa jengi vain repeää nauruun.. Tai alkaa taputtamaan koska on vaan niin hienoa? Siis koko sali. Muistatteko kun Kuninkaan paluu tuli ensi-iltaan ja elokuvan jälkeen kaikki alkoivat taputtamaan? Kaikki itkivät ja taputtivat samaan aikaan. Se oli itsessään jo mieletöntä, mutta nyt tunnelma oli vielä enemmän katossa.
Ja sitten.. Tiedätte videon Taking the hobbits to Isengard? No.. Eihän sitä pystynyt pitämään pokkaa kun koko sali repeää saattueen saapuessa Lórieniin ja Celebornin kysyessä Gandalfista.. Ja Legolasin vastatessa. Saatika sitten Kahdessa Tornissa kun Legolas toteaa tuon legendaksi muodostuneen lausahduksen.

Ja sitten se taputuspuoli.. Denethor tajuaa Minas Tirithin ahdingon ja luulee menettäneensä poikansa - ja käskee kaikkia pakenemaan ja perääntymään. Ja Gandalf vetäsee tuota pataan kepillään. Ihmiset alkavat hurraamaan ja taputtamaan! Samoin tapahtui kun elokuvan lopussa Aragorn pistää koko Minas Tirithin kumartamaan hobiteille. Ja monessa muussakin kohdassa, tottakai!

Pointti on nyt siinä fiiliksessä. Kun sadat fanit kokoontuvat yhteen.. Ei sitä voi sanoin kuvailla. Hobittiin on about kaksi viikkoa ja maailma alkaa jo olla varpaillaan! En malta odottaa.. En niin yhtään!

ps. Kouvola; nyt niitä lippuja ostamaan saakeli! Studiolla on liput jo myynnissä Hobittiin niin 3D:tä (UPEAA 3D:tä) ja 2D:täkin. Ja tosiaan, älkää unohtako piirrustuskilpailua ja Hobitti-riehaa parin viikon päästä tiistaina..

Bagginses? What's Bagginses, precious..?

HUHTIKUUN HENKILÖNÄ on tällä erää meidän kaikkien rakastama ilvehtiä, joka mutustaa pääasiassa porkkanoita ja lanttua.. ja ääntelee kurkkunsa pohjasta saaden siten lempinimen Klonkku. Mies, joka omistaa toisen kahdesta Taru Sormusten Herrasta-elokuvien kuvauksissa käytetyistä suursormuksista. Mies King Kongin takaa..

ANDY SERKIS syntyi tämän kuun 20. päivä vuonna 1964 eli liki 50 vuotta sitten. Elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta mies seilasi Lontoon ja Baghdadin välillä, sillä hänen isänsä oli tietämäni mukaan irakilainen. Hänellä on kolme siskoa ja veli, nykyään hän on naimisissa Lorraine Ashbournen kanssa ja parilla on kolme lasta.
1980-1990-luvuilla Serkis näytteli lähinnä teattereissa näytellen mm. Shakespearen Machbeth-näytelmässä. Vuonna 1987 hän teki ensimmäisen televisioesiintymisensä ja on sen jälkeen näytellyt monissa brittiläisissä minisarjoissa.

Mutta niin.. Turha siitä asiasta on edes alkaa vääntää kättä; Serkisin uralla tapahtui selkeä muutos vuonna 1999, kun mies pääsi elämänsä rooliin. Sinä vuonna hän nimittäin liittyi Taru Sormusten Herrasta-tiimiin, näyttelemään Klonkkua. Monien kriitikoiden mielestä Serkisin olisi kuulunut saada oscar-palkinto tekemästään työstä, mutta sitä ei näkynyt eikä kuulunut. Nyt Serkisille annetaan kyllä uusi mahdollisuus, sillä Klonkku nähdään valkokankaalla uudemman kerran ensi jouluna; The Hobbit-elokuvan ensimmäinen osa saa tuolloin ensi-iltansa.

Sormusten herran ja Hobitin lisäksi, Serkis nähdään muutamissa muissa samantasoista animaatiotyöskentelyä vaatineissa elokuvissa; Vuonna 2005, Serkis palasi jälleen Peter Jacksonin tiimiin antaen liikkeet ja äänen King Kongille. Viime vuonna Serkis nähtiin ja kuultiin kahdessa elokuvassa, joista toinen oli Jacksonin tuotantoa; Tintin seikkailut-elokuvassa mies antoi äänensä kapteeni Haddockille. Toinen viime vuoden elokuva taas.. Jälleen Serkis pääsi apinoimaan antaen sekä ruumiinsa että äänensä Caesarille elokuvassa Apinoiden planeetan synty.

Nyt jäämme siis odottamaan Serkisiltä lisää loistavia roolisuorituksia sekä animaatipuolella että ihan perinteiselläkin näyttelyllä; ennemmin tai myöhemmin mies repii itselleen sen todella ansaitun oscarinsa. Toivottavasti tämä tapahtuu ensi helmikuussa.

LotR: The Return of the King

EN OSAA aloittaa tätä blogitekstiä. Suunnittelin että aloittaisin kertomalla sekä Peter Jacksonistä että J.R.R. Tolkienista, mutta eihän siitä nyt mitään tule kun katsoin juuri dokkarista kohtauksen, jossa kuvaukset on kuvattu ja Peter ja Elijah Wood(Frodo) halaavat ja kaiki vain itkevät. Ja itkin itsekin aivoni pihalle. Tästä on siis hyvä yrittää saada aikaiseksi jotakin järkevää.. Mutta yritetään!


Taisin mainita edellisissä merkinnöissäni siitä kuinka Tolkien opetteli suomenkielen vain pystyäkseen lukemaan Kalevalan alkuperäiskielellä. Se ei suinkaan ollut kaikki, sillä Tolkien sai myös inspiraatiota vanhasta suomenkielestä, jonka pohjalta hän sitten loi ensimmäisen haltiakielensä, quenyan. Elokuvassa Kuninkaan paluu, quenyaa kuullaan Viggo Mortensenin(Aragorn) laulamana aivan elokuvan viime metreillä kun Aragorn on juuri kruunattu kuninkaaksi.
Tolkien myös käytti omia tuntemuksiaan vahvasti apuna kirjaa kirjoittaessaan. Ystävyys on yksi kirjan ehdottomasti kantavimpia teemoja ja tähän perustukset löytyvät Tolkienin omista kokemuksista; hän menetti sodassa melkein kaikki lähimmät ystävänsä. Lisäksi Aragornin ja Arwenin sekä Luthienin ja Berenin rakkaustarinoihin hän on ammentanut tarinan täysin omasta elämästään. Hän rakastui alle 21-vuotiaana elämänsä naiseen, mutta hänen isänsä ei antanut hänen mennä naimisiin ennen kuin hän täyttäisi 21 vuotta. Niinpä täytettyään 21, hän lähetti rakastetulleen kirjeen ja pyysi tuon kättä. Tämä on suorassa yhteydessä Berenin ja Luthienin tarinaan, mistä muodostui Tolkienille niin tärkeä että hänen vaimonsa kuoltua, tuon hautakiveen kirjoitettiin myös nimi Luthien siinä missä Tolkienin itsensä hautakivessa lukee Beren.
Tolkien näki nuorena useaan otteeseen painajaisen, jossa hän seisoo veden partaalla odottaen suurta aaltoa, joka hukuttaa kaiken alleen. Tämän hän kirjoitti suoranaisesti Faramirin suuhun, mutta elokuvissa se on siirretty Éowynille, joka lausuu sen Rohanissa. Samoin Tolkienin kuvaus kuoleman jälkeisestä elämästä, on siirretty suoranaisesti Gandalfin sanottavaksi Minas Tirithissä Pippinille.


Läpi elokuvien, mukana on kulkenut näkykivi, Palantir, joista yksi oli Sarumanin tornissa. Palantir esitellään jo ensimmäisessä osassa. Tämä näkykivi näyttää aina totuuden, mutta samalla se johdattelee katsojaa mahdollisesti vääriin päätelmiin. Tästä erinomaisena esimerkkinä on Kuninkaan paluun aikana tapahtuvat väärinkäsitykset; Pippinin nostaessa näkykiven Rautapihassa ja katsottuaan siihen vielä kerran Edorasissa, hän näytti itsensä Sauronille. Näin ollen Sauron luuli että sormusten sormus on Pippinillä ja että Pippin on Sarumanilla. Joten Sarumanilla olisi sormus. Siksi Pippin siirrettiin turvaan Minas Tirithiin. Toisaalta taas Denethorilla, Gondorin käskynhaltijalla, on yksi näkykivi ja hän puolestaan on nähnyt kiven avulla kuinka Frodo viruu Cirith Ungolin tornissa vankina. Näin ollen hän luulee että Sauronilla on sormus ja vaipuu epätoivoon, joka menee niin pitkälle että hän lopulta surmaa itsensä. Seuraavan kerran Aragorn katsoo näkykiveen ja näyttää itsensä Sauronille, jolloin Sauron luulee että sormus on Aragornilla, Elendilin perillisellä. Hauskaa tässä tilanteessa on se että sormus ei sillä hetkellä ole ei Sauronilla, ei Pippinillä, Ei Aragornilla.. Muttei myös Frodollakaan. Sormus on Samilla. Tämä on myös hyvin ajaton ja moderni kuvaus väärän tiedon välittymisestä nykypäivänä.

Alunperin Peter Jackson suunnitteli Mustalle portille kohtauksen, jossa Aragorn ja Sauron ottaisivat mittaa toisistaan. Kirjaimellisesti. Sauron osasi ottaa viattoman, enkelimäisen muodon kuten silloin kun hän huijasi haltiat takomaan sormuksia. Näin oli alunalkaen tarkoitus tapahtua myös Mustalla portilla vaikka kirjassahan niin ei tapahdu. Jälleen kerran mentiin sen verran pitkälle että Aragornin ja Sauronin taisto oli jo kuvattu, mutta lopulta tultiin jälleen kerran toisiin ajatuksiin. Päädyttiin jälleen ajattelemaan että elokuvan päätarkoitus on tuhota sormus ja näin ollen portille menneet ihmiset, haltiat, kääpöit ja hobitit olivat siellä vain ja ainoastaan antaakseen Frodolle aikaa. Näin ollen Aragornin ja Sauronin taisto jäi pois elokuvasta, mutta kuvattuja kohtauksia käytettiin kuitenkin elokuvassa mutta Sauronin sijaan Aragorn taisteli jättimäistä peikkoa vastaan.

Kirjan tapahtumia on jouduttu jonkun verran muuttamaan, koska elokuva tarvitsee jännitystä toimiakseen. Esimerkiksi Frodon ja Samin tiet erkanevat väliaikaisesti elokuvassa, mutteivät kirjassa. Heidät oli kuitenkin pakko erottaa elokuvallisesti, koska siihen Klonkku oli koko ajan tähdännyt ja jos niin ei olisi käynyt, Klonkusta olisi tullut aika turhahko hahmo. Lisäksi elokuvantekijät halusivat Frodon astuvan Lukitarin luolaan yksin, koska niin se olisi paljon jännittävämpää.
Toinen oleellinen, hieman muunneltu kohtaus, löytyy Tuomiovuorelta. Kirjassa Klonkku puree Frodon sormen irti, kuten elokuvassakin ja saa sormuksen osakseen. Kirjan mukaan Klonkku kuitenkin tanssii liian innokkaasti ja tippuu vahingossa omatoimisesti reunan yli. Frodo ei kuitenkaan 9 tunnin jälkeen voinut vain seisoa passiivisena taustalla seuraamassa kuinka joku muu täyttää hänen tehtävänsä, joten alunperin tarkoitus oli että Frodo tönäisisi Klonkun laidan yli. Se tuntui kuitenkin liian murhanhimoiselta, joten lopulta Frodo ja Klonkku taistelevat sormuksesta ja Klonkku vahingossa putoaa laidan yli.
Kuninkaan paluu-kirjan lopussa, kaiken jälkeen, on vielä luku jossa hobitit palaavat Kontuun, mutta se onkin orjuutettu ja täynnä örkkejä ja peikkoja. Kaiken takana on Saruman ja Grima, jotka olivat paenneet/päästetty pakoon Rautapihasta. Seuraa Konnun puhdistus, jossa sankarihobittimme pelastavat vielä Konnunkin. Tämä on tietenkin jätetty elokuvan lopusta pois, koska uutta tarinaa ei voida aloittaa enää kun tarinaa on kulunut jo melkein 10 tuntia. Mutta Konnun puhdistus ei ole kokonaan poistettu elokuvistakaan; Frodo näkee Sormuksen ritareissa pätkän siitä Galadrielin peilistä. Lisäksi Kuninkaan paluussa, Saruman kuolee Griman käden kautta kuten kirjassakin. Paikka vain on eri.


Elokuvia varten tehtiin aivan järjettömän suuria lavasteita ja kaikki rakennettiin todella yksityiskohtaisesti ja niin laajasti kuin vain mahdollista. Tietenkään kokonaisia kaupunkeja varsinaisessa koossa ei voitu rakentaa, mutta niitä varten tehtiin pienoismalleja tai suuruusmalleja. Ennen Kuninkaan paluun kuvauksia, suurin lavaste oli ollut Helmin syvänne, jossa käytiin taisto Rohanin ja Rautapihan välillä. Sen jälkeen rakennettiin kuitenkin Minas Tirith, jonka kakkosmuuriksi Helminsyvänne muutettiin. Minas Tirithin lavasteet olivat siis aivan järjettömän suuria. Sen rakennukseen käytettiin puoli vuotta ja sille on tietoisesti annettu merellistä tuntua. Se on ikään kuin Keski-Maan Rooma. Lavasteen ulkoportti on 6-8 metriä korkea.. Eli aivan valtava. Ja koska portti oli valtava, Grond oli myöskin valtava. Grond on siis jättimäinen muurinmurtaja, joka taottiin Mordorin pimeydessä. Grondin tarkoitus kuvauksissa oli osua ensin pari kertaa portteihin ja sitten murtaa se; kävi kuitenkin niin että portti hajosi heti ensimmäisellä iskulla.
Toinen Kuninkaan paluussa käytetty suuri lavaste oli Minas Morgulista lähtevä tie, jota pitkin Mordorin armeija lähtee sotaan. Se on kokopitkä ja pituudeltaan lavaste oli n. 50 metriä. Tien vierestä lähti portaat suoraan ylöspäin ja niitä pitkin Frodo, Sam ja Klonkku kiipesivät.. Ja ne olivat oikeasti todella jyrkät ja hankalat.
Kuvausajan alkaessa pikkuhiljaa loppua, lavasteet rakennettiin uudestaan yhdelle suurelle parkkipaikalle. Siellä oli mm. Rohanin taloja, Meduseltin kartano, Vihreä lohikäärme Konnussa, Minas Tirith, Tuomiovuori.. Käytännössä pystyi kävelemään koko Keski-Maan halki sillä parkkipaikalla.


Peter Jackson tekee kaksi kertaa cameon-roolin yksistään Kuninkaan paluun aikana. Sormuksen ritareissahan miehen voi löytää Briistä ja Kaksi Tornia-elokuvassa mies heittää keihään Helminsyvänteessä. Ei kun pongailemaan! Kuninkaan paluussa Peter ja muu työryhmä tekivät cameonsa merirosvolaivoilla. Oikeasti koko merirosvolaivan miehistö on kuvaustiimiä ja suunnitelijoita. Peter on se äijä, joka kuolee Legolasin harhanuolesta. Monet ohjaajat eivät tälläiseen ryhtyisi, mutta Peter rakasti sitä.
Lisäksi Lukitarin luolassa kun Sam saapuu pelastamaan Frodoa Lukitarin saksita, se ensimmäinen käsi joka tulee kuvaan.. Ei ole Sean Astinin vaan Peter Jacksonin. Sean oli lomalla tai jotain ja Peter hoiti tämän suuren roolisuorituksen.
Lukitarin luolasta on pakko tuoda ylös myös se tosiasia että se paketoitu Frodo.. Se todella on Elijah Wood! Se ei ole nukke. Katsokaa niitä silmiä, ne eivät värähdäkkään!

Pelennorin kenttä oli todella vaikea kuvattava, koska se kohtaus on niin älyttömän laaja.. Ja se kuvattiin kentällä, jossa Uuden seelannin armeija teki pommiharjoituksia. Sieltä siis löytyi pommeja, miinoja, sirpaleita, räjähteitä.. Mitä vain! Ja he vain rieuhuivat ja pomppivat siellä. Se oli vielä kuulemma hauskaa ja toi oman jännityksensä kuvauksiin..
Kohtaus, missä Sam tarjoutuu kantamaan Frodoa koska ei voi kantaa tuon sormusta, kuvattiin kerralla kahdesta suunnasta. Toinen kamera oli Seanissa ja toinen Elijahissa. Tämä kohtaus oli niin äärettömän tunteikas että se sai itse ohjaajan liikuttumaan kyyneliin saakka. Eikä sitä tarvittu ottaa uudelleen.. Toisin kuin Harmaat satamat-kohtaus, jota piti kuvata 3 päivää peräkkäin. Ensimmäisenä päivänä kaikki vain itkivät ja itkivät ja itkivät.. Ja Sean Astin oli käynyt tauolla huoneessaan ja ottanut paidan pois.. Ja unohti laittaa liivin takaisin. Seuraavana päivänä Peter käskytti hobitit itkemään uudestaan koko päivän. Tämän päivän materiaali ei taas ollut terävää vaan täysin sumuista, jolloin Peter joutui kertomaan seuraavana päivänä hobiteille että se tehtäisiin vielä kerran..


Viimeiset 24 tuntia kuvauksista on dokumentoitu noihin Kuninkaan paluun extroihin ja se oli tosiaan niin vaikuttavaa katsottavaa tälläkin kertaa että minä tosiaan vollotin täällä yhdessä telkkarin kanssa. Sitä ei voi koskaan kuvitella millaista tuon elokuvasaagan tekeminen on ollut, mutta varmasti jotakin sellaista mitä kohti on pyrittävä! Ainoa asia mitä haluan sanoa tästä viimeisestä 24 tunnista, on se että Orlando Bloomin eli Legolasin jousi katkesi aivan viimeisessä Orlandon kohtauksessa. Hän vei sen Jacksonille, joka vain totesi että.. Onhan tässä lopun tuntua.
Kaiken tämän kivun, tuskan, kyynelten, naurun, pussailun (katsokaa dokkari) ja uskomattoman matkan tuotoksena.. Vuonna 2004 Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu veti 11 oscaria, kaikki mihin tämä oli ehdolla! Niitä tuli parhaasta ohjauksesta, elokuvasta, sovitetusta käsikirjoituksesta, leikkauksesta, erikoistehosteista, äänistä, laulusta, musiikista, puvustuksesta, lavastuksesta ja maskeerauksesta! Ja jokainen noista oscareista oli työllä ja tuskalla ansaittu. Ja nyt jäämme odottamaan The Hobbit-elokuvia ja mitä sen jälkeen seuraakaan..

"Home is behind, the world ahead
And there are many paths to tread
Through shadow, to the edge of night
Until the stars are all alight"

LotR: The Two Towers

PETER JACKSON on sanonut että tämä elokuvasarja on pikemminkin J.R.R. Tolkienin, kuin hänen ohjaamansa. Hän ei tuonut omia näkemyksiään elokuvaan juuri lainkaan vaan pysyi mahdollisimman lojaalina Tolkienin luomalle maailmalle ja kirjasarjalle. Hänellä ja näyttelijöillä oli aina kirja mukana kuvauksissa ja missä he ikinä liikkuivatkin, koska se oli heille se paikka mistä etsittiin ensisijaisesti tietoa jos ei aivan ollut perillä mitä nyt pitäisi tapahtua. Toki esim. The Two Towers-elokuvassa tapahtuu paljon sellaista, mitä ei kirjoissa ollut, mutta niihinkin löytyy selitykset kirjaa selaamalla. Ensinäkin Helmin syvänteeseen apuun tulevan haltiat eivät tee niin kirjassa, mutta Jackson yhdessä käsikirjoittajien kanssa perustelee haltiat niin että pohjoisessakin sodittiin. Lothlorien paloi ja Rivenellissä oli piiritys käynnissä. Niitä ei vain voitu tuoda elokuvaan aivan tuossa muodossa, joten haltiat tuotiin sotimaan Rohaniin. Tämä ajatus on Jacksonin mielestä myös hyvin romanttinen, koska sillä haltiat ikäänkuin kunnioittivat ihmisten ja haltioiden viimeistä liittoa (joka nähtiin Sormuksen ritarien prologissa).


Tolkienin toisen kirjan nimeksi tosiaan tuli Kaksi tornia, mutta Tolkien ei missään vaiheessa itse kertonut mitkä kaksi tornia olivat kyseessä. Keski-Maassa on monia todella tärkeitä tornia, jotka voitaisiin nimetä noiksi torneiksi. Tässä vaiheessa tuli kuitenkin Jacksonin ja muiden käsikirjoittajien näkökulma asiaan ja he valitsivat Rautapihan ja Barad-Durin. Mutta Jackson painotti että se on vain yksi näkökulma asiaan ja samassa yhteydessä hän puhui siitä kuinka tämä elokuvasarja on vain yksi fanien versio kirjasta. Kaikki elokuvaa tehneet olivat Tolkienin ja kirjojen suuria faneja.
Mitä tulee Kuninkaan Paluun nimeen, Tolkien ei pitänyt siitä. Hänen mielestään se spoilaa koko loppuratkaisun ja hän yrittikin vaihtaa sitä esim. Sormuksen sodaksi, mutta julkaisija ei tähän suostunut. Niinpä viimeisen osan nimeksi tuli mitä tuli, eikä Tolkien itse voinut siihen vaikuttaa.
Kiinnostavana asiana kirjoissa sekä Tolkienin kertomuksissa sen maailman synnystä, mainittakoon Fangornin metsä ja siellä asuvat entit. Tolkien näki nuorempana näytelmän Macbethistä ja oli aivan innoissaan kun eräässä kohtauksessa puut liikkuivat. Ja voi sitä pettymystä kun ilmenikin ettei varsinainen metsä ollut liikkunut vaan jotkut tyypit olivat pukeutuneet puiksi. Hän rakastui liikkuvan metsän ideaan ja toteutti sen omassa kirjasarjassaan. Täytyy myös sanoa että Puupartaa kirjoittaessaan, hän näki ukon äänenä hyvän ystävänsä C. S. Lewisin (Narnian kirjoittaja). Tärkeinpiä pointteja kirjoissa ovatkin kaikki ympäristöjutut eikä ole sattumaa että nimenomaan luonnonvoimat nujertavat Rautapihan teollisuuden.


Kaksi Tornia oli kuulemma kaikista vaikein kirjoittaa elokuvaksi, koska siinä ei ole varsinaisesti alkua eikä loppua. Alku löytyy Sormuksen ritareista ja siinä päähenkilöt esitellään, loppu taas löytyy tietenkin Kuninkaan paluusta. Lisäksi ongelmia tuotti todella paljon Aragornin ja Arwenin rakkaustarina, koska he olivat todella kaukana toisistaan ja sitä rakkautta piti kuitenkin pitää yllä. Tämän asian kanssa painiessa, käsikirjoittajat kirjoittivat Arwenin alunperin saapumaan Helminsyvänteen taisteluun yhdessä haltioiden kanssa. Ajatus meni niin pitkälle että Liv Tylerille opetettiin jo miekkailua, mutta sitten netissä alkoi kiiriä huhu tästä asiasta. Ja kuten arvata saattaa, fanit eivät tykänneet siitä ajatuksesta. Se herätti käsikirjoittajat ajattelemaan asioita uudelleen ja lopulta he löysivät toimivamman ratkaisun kirjojen extroista, joista löytyy Aragornin ja Arwenin tarina. Luojan kiitos meille faneille siis!
Toisen pienimuotoisen ongelman tuotti Lukitarin luola, joka siis on kakkoskirjassa mutta joka elokuvissa nähdään vasta kolmosessa. Tähän yksinkertainen syy on siinä että katsoja ei pystyisi keskittymään samaan aikaan Helminsyvänteen taisteluun ja siihen kun Frodo kohtaa Lukitarin.. ja siihen samaan sumppuun kun vielä heitettäisiin Rautapihan tuhoutuminen. Niinpä Faramirista piti tehdä jonkinlainen vastavoima Frodolle, koska kirjassahan Faramir on vain ystävällinen ja melkein tarjoaa Frodolle teekupposta havittelematta sormusta yhtään. Ja elokuvassahan Faramir lähtee jo kuljettamaan Frodoa ja sormusta isälleen Minas Tirithiin, mutta onneksi muuttaa mielensä kuultuaan kuinka Boromirille, hänen veljelleen kävi.


Monet uskovat että suunnittelijoiden työ loppuu siihen kun kuvaukset alkavat, mutta sehän ei suinkaan pidä paikkaansa. Suunnittelijoiden työ jatkuu koko elokuvan ajan. Sormusten herraa kuvattaessa suunnittelijatiimi kirjaimellisesti juoksi Jacksonin perässä kalastamassa palautetta töistään. He saattoivat pystyttää teltan kahden kuvauspaikan väliin tietäen Jacksonin kulkevan siitä ohi. Parhainpina päivinä Jackson jäi juttelemaan heidän kanssaan, mutta pahimpina tuo vain pyyhälsi ohi sanomalla että näkee nuo myöhemmin. Yleensä tälläisissä tapauksissa suunnittelijat huokaisivat syvään tietäen että nyt kaikki suunnitelmat pitäisi raahata johonkin vuoren kupeeseen tai vastaavaa.
Kuvauspaikkoja etsittäessä Kalmansoita etsittiin kauan ja aivan ihanteellinen suo sitten löytyikin. Ainoa ongelma siinä suossa oli se ettei siellä tuntunut olevan yhtään maata missään. Niinpä tämä ihana suo piti hylätä ja porukka alkoi rakentaa suota eräälle parkkipaikalle. Sama parkkipaikka itseasiassa missä Moria kuvattiin ykkösosaa varten.
Rohanin Edorasiakin etsittiin todella kauan, koska he tarvitsivat kukkulan joka nousee yksinään keskelle tasankoa ja taustalla näkyy lumihuippuiset vuoret. Tämä paikka löytyikin täysin sattumalta ja se oli myöskin aivan ihanteellinen. Sen paikan ongelma vaan oli se että siellä tuuli 40m/s joka päivä koko vuoden ajan. Se ei kuitenkaan muodostunut liian suureksi ongelmaksi vaan Edorasia alettiin rakentamaan. Edorasin taloja käytettiin paitsi lavasteina myös toimistoina ja ruokasaleina ja kuvausten päätyttyä kaikki purettiin ja nyt sillä paikalla ei ole enää merkkiäkään siitä että siellä olisi joskus kuvattu.
Elokuvassa palava rohanilaiskylä paloi ihan oikeasti kuvausten aikana. Koska paikan päällä tuuli niin julmetusti ja tuuli vielä päätti vaihtaa suuntaa kesken poltto-operaation, lavasteet kirjaimellisesti paloivat poroiksi. Kuvaajat joutuivat juoksemaan liekkejä karkuun, mutta noh.. hienoa materiaalia saatiin aikaiseksi.
Fangorn oli myös kovan etsinnän alla eikä sitä lopulta sitten löytynyt mistään, vaikka Uusi Seelanti on täynnä hienoja metsiä. Niinpä se rakennettiin studioon ja vielä useampaan otteeseen, koska tarvittiin uusia kuvia. Puuparta taas oli täysin luonnollisen kokoinen nukke, joka pystyi liikuttamaan silmiä, päätä ja käsiä. Sen käsissä oli pyöränsatulat, joissa Dominic Monaghan(Merry) ja Billy Boyd(Pippin) sitten viettivät koko kuvauspäivän peläten sukukalleuksiensa puolesta..
Osgiliathissa taas käytettiin paljon aikaisempia, jo tarpeettomia lavasteita. Sieltä löytyy esim. Viimapään ja Edorasin lavasteiden osia joten tarkkasilmäinen ihminen voi niitä yrittää sieltä pongailla. Itse en ole koskaan ehtinyt pongailemaan, koska olen aina liian mukana tarinassa..


Helminsyvänne rakennettiin neljässä osassa Wellingtonin lähellä olevaan louhokseen. Siitä tehtiin muutamia pienoismalleja ja suuruusmalleja ja kuvaukset kestivät monta kuukautta. Elokuvassa näkyvät portaat, jotka vievät ylös Ämyrilinnaan, on oikeasti hakattu porras kerrallaan kiveen. Linnan portista sanottakoon että Weta Workshopissa sen rakentaja ajatteli fiksusti että "tämän portin pitää kestää hyökkäykset" ja.. Se kesti. Käytössä oli aito, todella painava muurinmurtaja ja monta ihmistä kantoi sitä. Heidän tarkoituksensa oli oikeasti murtaa portti, mutta se ei murtunut. Jackson naureskelikin että jos joskus täytyy puolustaa linnaa, täytyy käskeä Wetan ihmiset rakentamaan se portti.
Weta Workshop rakensi Uruk-hai-haarniskoja neljä erilaista riippuen kyseisen soturin tehtävistä. Yhteistä näillä haarniskoilla oli kuitenkin se ettei selkäpuolella juurikaan ollut mitään. Tämä perustuu siihen ajatukseen että Urukit ovat vähän kuin tappokoneita; ne eivät peräänny. Kypärät ja miekat oli kaikki suunniteltu erityypin sotureita varten.
Uruk-hain puvut olivat vaahtomuovia ja stuntit joutuivat pitämään niitä päällään 3-4 kuukautta. Koska kohtauksessa satoi, puvut olivat kuivattamisesta huolimatta lähes aina märkiä, likaisia ja loppuvaiheessa haisivat kamalalta. Stunteille siis suuri kunnia tämän urakan tekemisessä! Kun joltain stuntilta kysyttiin mitä hänelle tulee ensimmäisenä mieleen kun hänelle sanotaan "Helminsyvänne", mies vastasi että "Helvetti". Kai se kertoo näiden kuvauksien rankkuudesta..


Yksi hahmo ylitse muiden, mikä pitää tässä vaiheessa nostaa esiin. Nimittäin Andy Serkisin pelastama Klonkku.
Klonkkua alettiin kehittelemään jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja Sormuksen ritareissa näkyvä versio onkin se viimeinen ennen Andy Serkisin mukaan astumista. Siksi Klonkku ykkösosassa näyttää erilaiselta kuin kakkosessa ja kolmosessa. Suunnittelijat ottivat vaikutteita Klonkun hahmoon mm. John Howelta (kts. Sormuksen ritarit-merkintä) ja Iggy Popilta, näiden hoikkien mutta lihaksikkaiden ruumiinrakenteiden takia.
Klonkku meni kuitenkin uusiksi Andyn astuttua kuvioihin ja alunperin hänen piti olla vain ääninäyttelijä, mutta lopulta hän antoikin kasvot Klonkulle. Hänen äänensä oli todella vaarassa kuvauksien aikana, joten hänelle kehitettiin oma "Klonkkumehu", mikä sisälsi hunajaa, sitruunaa ja inkivääriä. Tämän avulla hän pystyi pitämään käheän äänensä alusta loppuun.
Klonkun animoinnissa on muuten käytetty samaa tekniikkaa kuin Disneyn Lumikissa. Tämä Klonkun luomisprosessi on niin oleellinen asia tätä projektia että katsokaapas siitä ihan video minkä löysin youtubea etsiessäni..



Sormuksen ritarien kuvauksien päätyttyä, saattue kirjaimellisesti hajosi kukin omiin työryhmiinsä. Elijah Wood ja Sean Astin jatkoivat omia kuvauksiaan siinä missä Viggo Mortensen, Orlando Bloom ja John Rhys-Davis jatkoivat omiaan.
Rohanin ratsastajien piirittäessä Aragornin, Legolasin ja Gimlin, kyseisessä kohtauksessa on haettu eräänlaista sotadokkari-meininkiä. Se kuvattiin putkeen keskeytyksettä ja kuvauksissa olikin mukana tietynlainen teatterihenki. Kolmikon jatkaessa matkaansa Fangornin metsän laitaan, jossa he huomaavat sen palavan ruhokasan, Viggo potkaisee örkin kypärää sellaisella raivolla ja voimalla että miesparka mursi kaksi varvastaan. Tämä oli onnistunein otos, joten se todellakin näkyy elokuvassa. Kivusta se tuskanhuuto seuraa eikä niinkään Merryn ja Pippinin "kuolemasta".
Orlando Bloom sai kuitenkin kunnian olla ensimmäinen, joka mursi jotakin. Hän tippui hevosen selästä ja mursi kylkiluunsa. Ja seuraavaksi oli tarkoitus kuvata ne kohtaukset, missä kolmikko juoksee pitkin maita ja mantuja urukkien perässä. Kaikki juoksijat ontuivat kuvauksissa, mutta urheasti valittivat vasta kuvauksien välissä.
Elijah Wood, Sean Astin ja Andy Serkiskään eivät jääneet ilman ongelmia. Kohtauksessa, missä Sam ja Frodo ovat lähdössä juoksemaan Mustalle portille, mutta Klonkku estää heitä, Andy vahingossa repäisi Seanin peruukin pois päästä. Sean ampaisi mitään sanomatta maskeerattavaksi, jolloin Andy luuli että Sean suuttui joten hän suuttui Seanille. Hommat kuitenkin saatiin selvitettyä.
Lisäksi joki, jossa Klonkku ui elokuvassa, oli jäätynyt edellisenä yönä ja lunta oli satanut. Työryhmä sulatti joen, mutta vesi oli silti jäätävää. Andy Serkis kuitenkin urheasti ui ja räpiköi sen jäätävän veden halki.

Tähän loppuun sopii nyt vallan mainiosti Viggo Mortensenin motto näitä kuvauksia ajatellen, "Mukaudu ja selviydy". Mukautumalla ja selviytymällä, tämä elokuva keräsi kaksi oscaria äänitehosteista ja erikoistehosteista (Klonkku!). Ehdolla elokuva oli kuuteen Oscariin.

"The battle for Helm's Deep is over..."

LotR: The Fellowship of the Ring

J.R.R. TOLKIENIA pidetään nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä. Voitaisiin sanoa että hän omisti koko elämänsä Keski-Maalle eikä luonut pelkästään fantasiamaailmaa vaan myös eri kansat kulttuureineen, kielineen ja historioineen. Suurena innoittajana tälle hurjan suurelle projektille, toimivat eri mytologiat, eeppokset ja kansantarut. Nyt, koska monia suomalaisia varmasti kiinnostaa, täytyy mainita että Tolkien opetteli suomen kielen vain pystyäkseen lukemaan Kalevalan sen alkuperäiskielellä.
Tolkien toimi muinaisenglannin professorina Oxfordin yliopistossa. Eräänä päivänä 1930-luvulla, hän oli todella tylsistynyt korjatessaan oppilaidensa kokeita ja kirjotti erääseen tyhjään vastauspaperiin lauseen ”Kolossa maan sisässä asui hobitti”. Hän ei tuolloin vielä tiennyt mikä tarkalleen ottaen oli hobitti, mutta päätti selvittää sen itselleen. Niin sai The Hobbit alkunsa. Hobitin ilmestymisen jälkeen, Tolkien alkoi kirjoittaa uutta kirjasarjaa nimeltä The Lord of the Rings.


47 vuotta ensimmäisen kirjan ilmestymisen jälkeen, ilmestyi valkokankaille Peter Jacksonin ohjaaman elokuvatrilogian ensimmäinen osa, The Fellowship of the Ring. Koska kaikki tuntevat, tai kaikkien kuuluisi tuntea, tarina ja elokuva ainakin pääpiirteittäin, me kurkistamme nyt hieman kulissien taa Special Extended DVD Edition-extrojen kautta.

Peter Jackson, Fran Walsh ja Philippa Boyens aloittivat elokuvien käsikirjoittamisen tiivistämällä tuon lähes tuhat sivua pitkän eppoksen siten että jokainen kirja oli tiivistetty 90 sivuun. Kun käsikirjoitusta lähdettiin viemään tuottajille, he tarjosivat sitä ensin Miramaxille, mutta yhtiö olisi halunnut tehdä koko kirjasarjasta vain yhden elokuvan. Jackson sanoi totuudenmukaisesti ettei kirjoja mitenkään voitaisi mahduttaa yhdeksi elokuvaksi, joten sopimusta ei syntynyt. Seuraavaksi he veivät idean kahdesta elokuvasta New Line Cinemalle, joka taasen kysyi "kuka järkevä ihminen muka haluaisi tehdä tästä 2 elokuvaa? Tämähän on selvästi kolme!" ja sen päätöksen myötä Sormusten Herrasta tuli trilogia.
Käsikirjoitus ei valmistunut koskaan, vaan se muuttui joka ainoa aamu 15 kuukauden kuvauksien aikana. Tämä johtui esim. näyttelijöiden antamasta panoksesta ja ideoista, koska nuo olivat niin hyvin sisäistäneet hahmonsa. Jotkut ideat olivat hyviä, jotkut huonoja ja tottakai parhaat piti istuttaa elokuvaan jotta siitä saatiin näin loistava kokonaisuus. Käsikirjoituksia oli siis miljoona eri versiota, mutta Jacksonin mukaan jokainen versio oli lähempänä Tolkienin näkemystä.
Monet fanit ovat itkeneet, ja itkevät yhä, joidenkin elokuvista poistettujen hahmojen perään. Esimerkiksi Tom Bombadilia on kyselty aivan alusta saakka ja kysellään edelleen. Tekijät kuitenkin puolustavat ratkaisuaan yksinkertaisesti sillä ettei Bombadil vienyt tarinaa mitenkään eteenpäin. Se oli vain mukava äijä Halavaukon kanssa, muttei sillä ollut suurta roolia sormuksen kuljettamisessa.


Yksi elokuvan vaikeimmista kohtauksista oli Elrondin neuvonpito Rivendellissä. Kirjassa se on n. 100 sivua pitkä ja jos se olisi esitetty tasan niin kuin kirja käskee, kohtauksesta olisi tullut 30-40 minuuttia pitkä ja sehän ei tietenkään tullut kysymykseenkään. Käsikirjoittajat pohtivat kohtausta pitkään ja lopulta päätyivät vain kysymään mitä neuvonpidossa tarkalleenottaen täytyy päättää? Siinä piti tulla esiin se että sormus täytyy tuhota, Frodon piti päättää vievänsä sen Mordoriin ja saattueen piti syntyä. Näiden yksinkertaisten pointtien avulla 100 sivun monologeista saatiin muutaman minuutin pituinen, tiivis kohtaus.
Mutta vaikeudet eivät olleet vielä ohi tämän kohtauksen osalta. Kuvaukset kestivät kokonaiset 5 päivää, koska otoksia täytyi ottaa joka suunnasta ja näyttelijät istuivat ringissä.

Elokuvan suunnitteluvaiheessa Jackson halusi mukaan kaksi jo ennestään tunnettua LotR-tietäjää ja kuvittajaa, Alan Leen ja John Howen. Pakko kertoa hieno tarina tähän väliin Alan Leen etsimisestä; miehen olinpaikasta ei kukaan tiennyt mitään, kenelläkään ei ollut hänen puhelinnumeroaan.. Mitä tekee Jackson? Hän lähettää Leelle postipaketin ja seuraa lähetystä. Kirjaimellisesti seuraa; hän lähetti jonkun kulkemaan autolla pakettia toimittavan pakun perässä ja näin Leen olinpaikka selvitettiin.
Jacksonille oli tärkeää että kaikki oli todentuntuista, joten hän piti suunnittelijaryhmälleen palopuheen jossa käski noita ajattelemaan tarinaa kuin se olisi osa historiaa ja että kaikki oli oikeasti tapahtunut.. ja että he olivat etuoikeutettuja pääsemään kuvaamaan alkuperäisille tapahtumapaikoille. Lopputuloksen voitte nähdä elokuvassa.
Alan Lee ja John Howe päättivät luoda jokaiselle kulttuurille omaleimaisen ilmeen, mutta lisäksi he halusivat viittauksia entisaikojen jo kadonneisiin kulttuureihin, kuten Númenorilaisiin. Kääpiöiden kulttuuri oli jämäkkää, suorakulmasta ja kovaa siinä missä haltioilla kaikki oli taas lehtimäistä, maanläheistä ja kaunista.

WETA WORKSHOP työsti kaiken, mitä elokuvissa näkyy aina hobittien tekojaloista aitoihin haarniskoihin, miekkoihin ja lavasteisiin. He tekivät tosiaan aidot haarniskat ja niissäkin oli eroja eri kansojen keskuudessa; esim. uruk-hailla haarniskaosa on vain edessäpäin koska he eivät pakene koskaan eivätkä näin ollen tarvitse haarniskaa selkäpuolelle. Morian hiidet taas olivat, koska Jackson halusi, torakkamaisia ja teräviä. Miekoista tehtiin aina monta versiota per näyttelijä, mutta esim. Viggo Mortensen käytti vain aitoa miekkaa, koska hänen mielestään se toi kaikista aidoimman tunteen elokuvaan.


Jännittävä elementti elokuvan näyttelijäkaartin kokoontuessa oli se, ettei kukaan heistä ollut tavannut toisiaan aikaisemmin ennen Uuteen Seelantiin lentämistä. Billy Boydille(Pippin) oli kerrottu että hän tapaisi Heatrown lentokentällä jonkun Orlando Bloomin(Legolas), jonka kanssa hän jatkaisi matkaa. Billyllä oli tuolloin syntymäpäivä, joten he joivat shampanjaa lentokoneessa.. ja kun he pääsivät Uuteen Seelantiin, aikaeron mukaan hänellä oli syntymäpäivä uudestaan joten he joivat lisää shampanjaa..
Billyn mukaan Elijah Wood(Frodo) pystyy nukkumaan missä tahansa ja Sean Astin(Sam) tosiaan oli "Sam" myös Elijahille. Kerran Elijah oli unohtanut kotiavaimensa asuntoonsa ja Sean hoiti homman tilaamalla lukkosepän apuun.
Billystä ja Dominic Monaghanista(Merry) tuli todella läheisiä elokuvan kuvauksien aikana. Bukinburin lautta-kohtausta kuvatessa hobitit juoksivat lautalle ja yhtäkkiä Domin jalkaan iski valtava kipu. Dom itse luuli kuolevansa ja kutsui kaikki katsomaan kun tikkua poistettiin hänen jalastaan koska miehen mukaan sen oli pakko olla jättimäinen.. Ja oikeasti se oli aivan pikkuruinen ja muut nauroivat hänelle loppukuvauksien ajan.
Kesken kuvauksien, Jackson tajusi Aragornin näyttelijän olevan aivan liian nuori vetämään kyseistä roolia, joten he soittivat Viggo Mortensenille. Viggo pyysi harkinta-aikaa, mutta sitä ei ollut koska kuvauksia ei voitu keskeyttää. Viggon poika kuitenkin oli, toisin kuin isänsä, lukenut Sormusten Herran ja oli aivan täpinöissään kun isä pääsi näyttelemään Aragornia. Niinpä Viggo nousi koneeseen ja lensi Uuteen Seelantiin. Siinä missä muut olivat saaneet miekkailuopetusta, Viggo meni suorilta käsin Viimapään taistelukuvauksiin heilumaan miekkansa kanssa.
John Rhys-Davis(Gimli) oli allerginen kaikille maskeilleen, hän ei koskaan harjoitellut taistelukohtauksia vaan teki kaiken melkeinpä improten. Hän esim. kysyi kuinka monta uruk-haita hänen kimppuunsa oli tulossa ja sitten vain kirjaimellisesti teilasi heidät. Kuten kunnon kääpiön kuuluukin!
Sean Beanista(Boromir) ja Viggosta tuli todellakin aseveljiä toisilleen. Sean pelkäsi mielettömästi lentämistä, joten vuorikohtaus oli hänelle vaikeaa. Hän kuitenkin onnistui siinä kunnialla, mutta seuraavaa kohtausta kuvattaessa hän ei suostunut enää nousemaan helikopteriin. Hän kiipesi vuorelle Boromir-sotisovassaan. Muut lensivät helikopterilla ja katselivat pikkuista mustaa pistettä vuoren kyljessä, joka sitten oli heidän Boromirinsa.
Sir Ian McKellen(Gandalf) asui samassa asuntovaunussa neljän hobitin kanssa. Se tuotti jokseenkin ongelmia, mutta hobitit arvostivat enimmäkseen Ianin omaa rauhaa ja jos esim. Ian istui maskeeraustuolissa, he käyttivät toisessa päässä olevaa ulko-ovea kunnioittaakseen konkarin yksityisyyttä.
Liv Tyler(Arwen) ja Cate Blanchett(Galadriel) olivat porukan prinsessoja, koska he olivat melkeinpä ainoat naisnäyttelijät elokuvassa. Aina kun he olivat paikalla, pojat kuskasivat heille ruokaa ja palvelivat heitä minkä ehtivät. Liv taasen yritti omasta puolestaan huolehtia Orlandosta, koska Sormusten Herra oli tuon ensimmäinen elokuva ja Liv tiesi kuinka hankalaa se saattoi olla, siirtyä opiskelijasta suoraan isoon elokuvaan näyttelijäksi.


Hobittien päivä alkoi yleensä viideltä aamulla, jolloin he lähtivät maskeerattavaksi. 274 kuvausaamuna he seisoivat ensitöikseen puolitoista tuntia, jotta tekojalat saatiin paikalleen. Sen jälkeen heille laitettiin peruukit, korvat ja tarpeen vaatiessa likaa. Sean Astin laski että 50 päivänä kuvausten aikana, heille laitettiin tekojalat mutta niitä ei näkynyt kuvassa. Peter Jacksonkin myöntää tämän suurimmaksi synnikseen koko elokuvatuotannossa.
Lisäksi joka aamu hobitit saivat uuden version käsikirjoituksesta luettavakseen, koska muutoksia tehtiin melkein joka yö.
Hobitit ovat paljon pienempiä olentoja kuin ihmiset, joten hobiteilla oli myös sijaisnäyttelijät. Kiran Shah näytteli Frodoa joissakin kohtauksissa (kuvassa). Muita tapoja millä tätä pieni hobitti/iso ihminen-illuusiota luotiin olivat väärällä perspektiivillä leikkiminen, erikokoiset lavasteet ja isot hahmot.
Hobittien kuvauspäivä loppui yleensä kahdeksalta illalla, jonka jälkeen käytettiin 1 h 40 minsaa maskien poistoon.. Mutta tämän jälkeen hobitit saivatkin sitten kunnon jalkahoidon!

Kuvausryhmiä Sormusten Herran kuvauksissa oli 5-7 ja koko trilogian kuvaukset kestivät 15 kuukautta. Jos kuvausryhmiä olisi ollut vain yksi, kuvaukset olisivat kuulemma kestäneet 3-4 vuotta.
Kuvauspäivän päätteeksi Jackson katsoi pienen porukan kanssa päivän kuvausmateriaalin, jota yleensä oli 3-4 tuntia. Kuvausmateriaalia oli loppujen lopuksi 5 milj. jalkaa filmiä ja siitä oli sitten leikkaajien hyvä lähteä liikkeelle. Ensimmäinen raakakopio oli 4,5 tuntia pitkä ja prologi muodostui tässä vaiheessa vaikeimmaksi asiaksi, koska se on niin pitkä mutta toisaalta todella tarpeellinen. Elokuvan teatteriversion pyöriessä elokuvissa, leikkaajat työstivät yhä elokuvaa leikkauspöydällä.

Howard Shore toimi elokuvan musiikin pääsäveltäjänä ja oli poikkeuksellisesti mukana koko elokuvan tuotannon ajan. Ritarien päästessä teatterilevitykseen, hän oli työskennellyt elokuvan parissa jo kaksi vuotta. Hänen tuotantoaan ovat esim. Moriassa kuultava mieskuoro, jossa oli muuten mukana myös paikallisia jalkapalloilijoita, ja lopputekstien aikana kuultavan kappaleen poikakuoro. Lisäksi musiikista vastasi mm. Enya, joka teki Rivendellin musiikit.
Keski-Maan äänimaailma tehtiin kokonaisuudessaan itse. Esimerkiksi Morian edessä olevan järven Valvojalle tuskanhuuto repäistiin äänittämällä mursua. Morian örkit saivat äänensä sikakoirilta ja luolapeikko oli sekoitus tiikeriä, Kanadan ilvestä ja mursua. Balrogin ääni taas on lähtöisin siitä kun kevyttä tiiltä vedetään puulattiaa pitkin. Kaikista mielenkiintoisin äänilähde, ja varmasti uskomattomin, on Sormusaaveiden ääni. Kukapa olisi uskonut että sen kiljumisen lähteenä on ihan oikeasti mies, käsikirjoittaja Fran Walsh!

Tämä blogimerkintä oli pitkä ja kirjoitin sitä yli 2 tuntia, luulin pääseväni yhdeltä katsomaan Kaksi Tornia-elokuvaa mutten sitten päässytkään. Mutta tässä pitkässä merkinnässä on vain murto-osan murto-osa tästä suuresta, ihanasta tuotannosta. Suosittelen kaikkia katsomaan paitsi kyseisen elokuvan, myös elokuvan extrat! Kaiken tämän uurastuksen myötä, elokuva sai sormuksen ritarien määrän verran ehdokkuuksia, joista se voitti 4 pystiä; musiikista, erikoistehosteista, kuvauksesta ja maskeerauksesta.

The road goes ever on..

Sormuksen sota on alkamassa

.. ja kaikkien Keski-Maan vapaiden kansojen on liittouduttava vielä viimeisen kerran ja sitä rataa! Tänä viikonloppuna.. ja vielä ensi viikollakin, saatte lukea paljon ja vähän päälle rakkaimmasta aiheestani; The Lord of the Rings-trilogiasta. Olen siis pyhittänyt tämän viikonlopun kokonaisuudessaan kyseiselle trilogialle ja veikkaan että ensi viikolla tehdään pikakatsastuksia fanielokuvien pariin sekä myös kurkataan tulevaisuuteen! The Hobbit-elokuvista ensimmäinen osahan tosiaan saa ensi-iltansa ensi vuonna! Hurrey! Sitä odotellessa maratoonailen yksinäni ja nyt pälisen hieman omasta suhteestani Sormusten herraan.

Eli siis vuosi taisi loppujen lopuksi olla.. 2002, koska en trilogian ensimmäistä osaa tajunnut käydä katsomassa elokuvateatterissa. Muistan sen päivän kun sain sen vhs:n lainaan eräältä tuttavaltani. Ensin en olisi millään jaksanut alkaa katsomaan sitä, mutta kun sain sen lopulta pyörimään.. En olisi millään voinut lopettaa sen katsomista! Muistan kuinka äitini patisti minut nukkumaan Morian kohdassa ja odotin koko seuraavan koulupäivän että pääsen kotiin katsomaan leffan loppuun.. Sula vääryys lapselle jättää hyvä elokuva kesken!
Noh.. Tuli kuitenkin päivä, jolloin jouduin palauttamaan vhs:n takaisin omistajalleen ja sitten sitä juostiinkin ensin videovuokraamoon josta löytyi kyseisen elokuvan pidennetty versio vhs:nä. Se lainattiin mutta sekin piti sitten palauttaa.. Kamalaa! En ymmärrä miten minulla meni niin kauan saada se kokonaan omaksi. Kaipa sain sen sitten joululahjaksi tai jotain.. Mutta ah sitä autuutta!
Toka osa räjäytti sitten potin. Sekosin todella, todella pahasti sen osan myötä. Kuvasta jos huomaatte niin tuolla yläreunassa on kansio täynnä keräilykortteja, julisteita, kalentereita, lehtileikkeitä.. ja vaikka mitä. Keräilykorteista jäi muistaakseni yksi puuttumaan ja arvatkaa vaan häiritseekö se edelleen! Kuninkaan paluusta aloin myös keräämään kortteja ja niistä taisi jäädä kaksi puuttumaan.
Kuninkaan Paluun kävin ystäväni ja hänen pikkuveljensä kanssa katsomassa ensi-illassa. Muistan että silloin oli aivan tuhottoman kylmä ja ulos meinasi jäätyä.. Studio123:n ulkona paloivat valot, porukka oli pukeutunut haltioiksi.. Ja me vaan oltiin tylsiä eikä pukeuduttu miksikään. Kadun tätäkin joka päivä (Hobittia odotellessa..!).

Sormusten herralla on ollut kaikista suurin vaikutus elämääni kaikin puolin. Se on se syy, miksi minä opiskelen tällä hetkellä sitä mitä opiskelen. Voi kunpa joskus pääsisin kertomaan Peter Jacksonille kuinka helvetisti se mies on vaikuttanut minun elämääni. En muista aikaa ennen Sormusten Herraa. Se oli kai aika turhaa aikaa.. Aika ilman unelmia, ehkä? Sormusten Herra antoi minulle unelmia ja päämääriä ja.. Noh, toiveammatin. Ja on hienoa päästä nyt melkein 10 vuotta myöhemmin sanomaan että olen kouluttautumassa toiveammattiin, menossa kohti päämääriä ja toteuttamassa unelmia. Kiitos Peter Jackson. Tämä viikonloppu on omistettu sinulle ja sinun LotRillesi. Kiitos myös J.R.R. Tolkienille.

ps. Mitä näet kuvassa? Näet siinä Tolkienin kirjat; Satujen valtakunta, Húrinin lasten tarina, Taru Sormusten Herrasta x2, Hobitti, Keskeneräisten tarujen kirja, Roverandom, Silmarillion ja sitten yksi muu kirja, Tunnetko Tolkienisi?
Lisäksi näet 5 peliä; The Battle for Middle-Earth I ja II (parasta!!), The Conquest, The Return of the King ja The Two Towers (jos joku haluaa myydä mulle The Fellowship of the Ring-pelin PS2:lle niin olen halukas tekemään kaupat!).
Yläreunassa on kansio, johon olen pakannut julisteita, lehtileikkeitä, kalenterin ja kahden elokuvan keräilykortit melkein kokonaisuudessaan.
Ja siinä keskellä tämän viikonlopun (La-Ma) maratoni eli 12 levyä parhautta!
Kuvasta puuttuu Legolas-taulu, jonka sain kaveriltani joskus lahjaksi ja lisäksi VHS-versiot leffoista.

Ruusuja ja pokaaleja

Noniin nyt poiketaan hetkeksi hieman elokuvamaailman ulkopuolelle, koska Minna Glitz & Glam-blogista heitti minulle muutaman tunnustuksen ja toki moiseen haasteeseenkin on vastattava! Eli irtautukaamme arjesta ja vastatkaamme näihin kahteen tunnustukseen!

RUUSUTUNNUSTUS

Lempiruokani? Aijai kun alotettiinkin vaikealla kysymyksellä! Tällä hetkellä opiskelijaelämää viettäessäni voisin sanoa että mikä tahansa muu kuin kana ja makaroni, vaikka kanaa rakastankin. Taidan vain syödä liikaa kanaa ja makaronia. Mutta voisin sanoa että lempiruoka on.. Ah! Nyt tiedän! Perunamuusi ja poronkäristys. Ihanuutta! Toivottavasti äitini tekee sitä taas joku päivä kun menen kotopuolessa käymään.

Lempimakeinen? Kyllä suklaa taitaa voiton viedä nyt kun sitä alkaa kunnolla ajattelemaan. Pollyt ovat ehkä ihanin karkki ikinä enkä usko koskaan kyllästyväni niihin.. Toisaalta joskus tekee mieli myös sirkusaakkosia tai aarrearkku-karkkeja. Ja! Studio123:lta saa aivan ihania Trolleja, jotka ovat sellaisia salmiakki/lakritsi-juttuja. Taidankin ostaa niitä pussillisen parin viikon päästä kun käyn siellä..

Lempilukemistani? Fantasiakirjat, joissa tarinan maailma on selkeä ja pystyy alusta saakka uppoutumaan kokonaan kirjan tarinaan eikä tarvitse painia maailman ymmärtämisen kanssa. Parhaat esimerkit ovat varmaankin Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potter-sarja. J.R.R. Tolkien ja J.K. Rowling ovat vaan parhaimpia kirjailijoita kautta aikain tällä saralla. Lisäksi luen paljon bändiopuksia, koska musiikki on lähellä sydäntäni. Esimerkeiksi sanottakoon Hanoi Rocksin, Mötley Crüen, Aerosmithin ja Alice Cooperin kirjatuotannot. Nyt juuri eilen tilasin Michael Monroen elämäkerran ennakkoon!

Lempipaikka käsitöille? Paikka elämässä? Vai kokreettinen paikka missä tehdä niitä? No en tiedä mutta sen tiedän että ajan ja paikan on oltava sulassa harmoniassa. En tee käsitöitä ainakaan vielä kovin usein, mutta tykkäisin kyllä tehdä! Jos joskus saan itselleni ompelukoneen, voisin jopa harkita tekeväni itse vaatteita. On aikoja jolloin innostun kutomisesta, mutta harvoin saan mitään aikaiseksi. Nyt ajattelin että teen kavereilleni itse joululahjat mutta mentyäni tutkimaan kaupan lankavalikoimaa, motivaatio katosi kun sopivan värisiä lankoja ei tuntunut löytyvän. Eli halua olisi mutta motivaatio jokseenkin kadoksissa vielä!

Lempielokuviani? Ah! Päästiinhän me vielä suosikkielokuviin tässä merkinnässä niin ei ihan ajauduttu kauas blogin tarkoitusperistä! Suosikkielokuvat.. Noh, suurin innoittaja ja rakkaus on ehdottomasti ja poikkeuksetta Peter Jacksonin The Lord of the Rings-trilogia ja kun tämä kysymys kysytään, vastaan aina sen. Se on ollut ykkönen jo 10 vuotta ja tulee varmaan aina olemaan. The Hobbit-elokuvia odotellessa..
Mutta muita suosikkeja.. No Black Swan ja Kuninkaan puhe viime vuodelta, pidän myös Avatarista ja se synnyttää minussa aina armottoman ihmisvihan mutta onneksi ohimenevän.. Sitten esim. Yksi lensi yli käenpesän, Patriot.. Ainiin ja Rockyt 1-5! Suurina innoittajina. Piirroselokuvia mukaan vetääkseni niin suosikki on ehdottomasti The Quest for Camelot eli Seikkailujen Camelot. Siinäpä nyt muutama esimerkki.

POKAALITUNNUSTUS
Tämän tunnustuksen ideana on siis kertoa 10 uutta asiaa itsestään. Ja voi luoja onko tätä vaikeampaa tehtävää olemassakaan? Jo Virroilla luokan kanssa ollessamme yritettiin tätä ja se oli aivan kamalan vaikeaa. Yritetään nyt siis kaikella ajalla.. No mutta ajattelen nyt tämän blogin kannalta uusia asioita enkä yleisesti elämästä mitä kukaan ei tiedä, koska se menisi liian vaikeaksi. Eli asioita, joita te armaat lukijat ette välttämättä tiedä!

1. 16 Michael Monroen keikkaa takana
Mikä tulikaan ensimmäisenä mieleen? Michael Monroen uusin kokoonpano (laskettuna siis mukaan Gingerin ja Dregenin aikakaudet), koska se on mielessäni melkein koko ajan.. Hupsista vaan. Mutta siis bändi on ollut olemassa n. 2 vuotta ja olen nähnyt sen 16 kertaa! Ja marraskuussa näen 3 kertaa. Kyllä, olen hullu.

2. Olen ollut 56:lla keikalla joulun 2006 jälkeen.
No näin on näreet. Ensimmäinen keikka oli Yngwie Malmsteen Helsingin Kulttuuritalolla joulun alla 2006 ja viimeisin viime perjantaina Andy McCoyn ja Dave Lindholmin akustinen keikka. Ja siinä välissä on ollut 54 uskomatonta keikkaa.. Ja sitten tähän kuuluisi ehkä laskea vielä ne pari Mötley Crüeta, joiden keikalla olin mutta joita en ole kertaakaan vielä päässyt todistamaan. Ehkä vielä joskus!

3. Olen roolipelannut foorumeilla enemmän tai vähemmän vuodesta 2004 saakka
Aloitin silloin jostain koiraroolipeleistä ja olen nykyään Seven years of magic-roolipeliä, jonne kaikki Harry Potter-kirjoista (ja miksei elokuvistakin!) innostuneet ovat enemmän kuin tervetulleita! (ps. harrastan piilomainontaa..)

4. Minulla on kaksi kissaa.
Ette ehkä tienneet sitä.. Tai sitten tiedätte kaikki nämä jutut, mitä kerron koska olen esitellyt itseni. Noh.. Minulla on kaksi kissaa ja niiden nimet on Tommy Rudolf ja Nikki Matthias. Etunimet Mötley Crüen jäbiltä ja tokat nimet kunnianosoituksena Scorpionsin kitaristeille.

5. Katson Frendit-sarjaa lähes joka päivä.
Jep! Mikään ei ole parempaa taustahälinää ruokaa laittaessa tai siivotessa kuin laittaa Frendit taustalle. Ainoa ongelma on se että hyvän jakson sattuessa kohdalle, muu tekeminen lakkaa siihen. Nytkin on Frendit tässä taustalla. Monica ja Chandler on menossa naimisiin ja joku on raskaana! Iiks!

6. Rakastan Spyro-pelisarjaa.
Tai en rakasta. En niitä kaikkia. Kolmea ensimmäistä osaa. Paras on ehkä kakkososa, Gateway to Glimmer. En pienenä pitänyt siitä ykkösosasta, koska en koskaan päässyt sitä läpi. Nyt parisen viikkoa sitten ostin huuto.netistä ekan ja kolmannen osan. En osannut tallentaa ykkösosassa joten en päässyt sitä läpi ja nyt pitäisi aloittaa alusta.. Pöh. Kohtalo on mua vastaan.

7. Rakastan kaikkia vuodenaikoja.
Menipä syvälliseksi.. Mutta siis sitä kuulee usein kuinka porukka inhoaa talvea, koska on kylmä. Tai kuinka inhoaa syksyä, koska on piemää. Tai kevättä koska on märkää.. Tai kesää koska on kuuma! Noh, minä rakastan kaikkia vuodenaikoja. Kun joskus muutan Suomesta pois nii olen varma että juuri vuodenajat ovat se asia, mitä jään kaipaamaan. Syksy on ihanaa, koska on ruska! Talvi on kivaa, koska on kylmä! Keväällä on ihanaa kun kaikki syntyy uudestaan ja kesällä on ihanaa kun palaa auringossa! Jee!

8. Elän unelmilleni.
Mennäänpä vielä astetta syvällisemmäksi. Kaikki varmasti unelmoivat jostakin, epäilemättä. Tai jos eivät niin voi miten surullinen elämä heillä onkaan. Mutta minä elän unelmilleni ja aion toteuttaa niistä joka ainoan. Tätä en lähde sen enempää aukomaan, koska yleensä unelmaani pidetään naurettavina. Joten jos kiinnostaa, kysy jotakin kautta lisää!

9. Monta asiaa, mitä en uskonut tapahtuvan, tapahtui.
Nyt tiputtaudutaan pois tuolta syvällisestä maailmasta. Oli aika kun uskoin aika vakaasti etten koskaan tulisi näkemään Skid Rowta livenä ja uskon siihen vieläkin. Mutta olen saanut nähdä Skid Rown exvokalistin, Sebastian Bachin livenä jo muutaman kerran ja näin yksi uskomaton unelma toteutui! On ollut myös aika kun uskoin etten ikinä saisi nähdä Yoshihiro Takahashia, Hopeanuolen piirtäjää livenä. Sitten se tuli Tampereelle pyörähtämään saman syksynä kun muutin tänne. Nyt minulla on hänen nimmarinsa kirjahyllyssäni. Uskomattomia asioita tapahtuu, niitä pitää vain osata odottaa maltillisesti!

10. Uskon että on olemassa jokin yliluonnollinen ulottuvuus.
Haluan uskoa siihen että maailmassa on jokin henkitasokin olemassa. Uskon esim. että on olemassa joku henki, joka pöllii postipaketit jos niitä odottaa liian innokkaasti ja näin ollen paketit saapuvat vasta parin päivän päästä. Jep.

Nyt tämä tunnustus-nakki lentää muutamalle blogille eteenpäin, kuten asiaan kuuluukin!
Sinin leffablogi
Willu in Mushroomland
J's Neverland

Movie Monday #10 - Who would you be?

Nyt kiriminen läheteään loppusuoralle, koska Movie Monday-haasteissa ollaan jo toissa viikossa eli nyt kysellään kuka olisin ja missä olisin, jos saisin itse valita! Ja uskokaa tai älkää, tätä kysymystä helpompaa ei kai voisi ollakaan. Vastaus on yksinkertainen ja juontaa juurensa jo vuoteen 2001, jolloin myös loin ensimmäisen oman hahmoni ja yllätys yllätys, tämä hahmo sijoittui J.R.R. Tolkienin ja Peter Jacksonin toteuttamaan Keski-Maahan! Pääsen kirjoittamaan elokuvista vielä vaikka kuinka monta kertaa, koska ne ovat niin suuri osa elämääni. Kerron nyt kuitenkin vaikka olisin toki voinut valita myös J.K. Rowlingin Potter-maailman, mutta en.. suostuisi menemään niihin elokuviin. BookMonday-meiningissä voisin sinne uppoutua yhtälailla kuin Keski-Maahankin.

Jos pitäisi Keski-Maan paikoista alkaa itsessään valitsemaan joku tietty paikka niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä eksyisin Synkmetsään asustelemaan ja näin ollen tottakai olisin yksi Synkmetsän haltioista. Kaikella kunnioituksella mutta en viitsisi olla örkki tai hiisi, koska ne kuolevat alta aikayksikön aina. Peikot taas ovat rumia vaikka älykkyysosamäärämme varmaan kohtaisivatkin aika hyvin.
Elokuvissahan Synkmetsästä ei kerrota juuri muuta kuin että Legolas on sieltä kotoisin, mutta tietämättömille sanottakoon että se on Keski-Maan kolmesta haltiavaltakunnasta se kaikista suurin ja.. pimein. Aika vaikeasti selitettävissä mutta yleensä mielletään että haltia-asumuksia on nykyään enää Rivendell, Lórien ja Synkmetsä. Synkmetsä kiinnostaa minua siksi eniten että se on varmaan kahden muun haltiapaikan tavoin älyttömän kaunis paikka, muttei kuitenkaan niin turvallinen ja niin rauhaisa kuin esim. Rivendell. Kaipaisin jotain actionia elämääni ja luulisin että siellä pääsisin kaikista suurimmalla todennäköisyydellä mähinöimään örkkien kanssa aina kun siltä tuntuisi. Nyt kun Peter Jackson ohjaa paraikaa Tolkienin toista kirjaa, The Hobbitia, josta ilmestyy kaksiosainen elokuvasarja ensi vuonna ja seuraavana vuonna, silloin pääsemme tutustumaan Synkmetsään paremmin. Bilbohan tosiaan matkaa 13 kääpiöystävänsä kera Synkmetsän halki kohti Yksinäistä vuorta. Sitä odotellessa! Toivottavasti Synkmetsä vastaa näkemyksiäni, mutta luotan täysin Jacksoniin ja siihen että se mies osaa tehdä Synkmetsästä Synkmetsän näköisen! Puolentoista vuoden päästä voinenkin siis muuttaa sinne.

Movie Monday #4 - Itkupilli

Tämä tehtävä on omalla kohdallani täysin mahdoton, koska kun katson elokuvan elokuvateatterissa, itken silmät päästäni melkein aina. Oikeastaan jos kokemus ei saa meikkejäni leviämään, voin todeta elokuvan täysin turhaksi. Tälläisiä kokemuksia on ollut nyt.. kaksi vähän ajan sisällä. Pirates of the Caribbeanin neljäs osa ja tämä uusin supersankarielokuva, Green Lantern. Siinäpä kaksi elokuvaa, jotka eivät saaneet aikaan juuri minkäänlaista tunnetta. Korkeintaan kyllästymistä. Pirates of the Caribbeanit olivat hyviä silloin kun niitä oli vain yksi trilogia, nyt kun Jack on päähenkilö niin homma maistuu enemmän puulta. Ja Green Lantern oli vain huono.
Mutta tosiaan kohdallani on mahdotonta valita vain yhtä elokuvaa, jonka aikana olisin itkenyt silmät päästäni joten päätin tehdä tälläisetn top5:n. Viisi elokuvaa viime vuosilta, joiden aikana itken lähes poikkeuksetta. Aloitetaan numerosta 5.

5. The Last Samurai
Edward ZwickEdward Zwickin vuonna 2003 ohjaama elokuva, jonka pääosissa nähdään Tom Cruise. Muistan varmaan aina kun kävin tämän elokuvan katsomassa äitini kanssa ja itkin koko loppuelokuvan ajan. Äitini jaksaa muistutella minulle vieläkin siitä, mutta minkäs teet! Täytyy katsoa tämä elokuva joku päivä taas ja kokeilla pystynkö katsomaan loppukohtauksen ilman kyyneleitä. Hieman epäilen.

4. The King Arthur
Vuonna 2004 ilmestynyt elokuva, jonka ohjasi Antoine Fuqua ja jonka pääosissa nähtiin mm. Clive Owen, Ioan Gruffudd ja Keira Knightley.
Tämän elokuvan kanssa oli oikeastaan sama juttu kuin Samurainkin kanssa. Kävin katsomassa tämänkin äitini kanssa. Mutta miksi tämä nousee sijalle 4 ja menee siten Samurain yli? Yleensä kun katson fantasiapainotteisia elokuvia niin aina lempihahmoni kuolee elokuvissa ja saan itkeä silmät päästäni. Tämän elokuvan kohdalla kaksi lempihahmoani kuoli elokuvan lopussa ja vielä peräjälkeen! Voitte siis vain kuvitella sitä itkun määrää!

3. Taru Sormusten Herrasta - Sormuksen Ritarit
Vuonna 2001 Peter Jacksonin uskomattomasta elokuvatrilogiasta ilmestyi ensimmäinen osa ja minä olin silloin vielä typerä pentu enkä käynyt katsomassa tätä. Tuskin tiesin koko elokuvasta mitään ennen kuin sain vhs:n käteeni. Pääosissa nähtiin joukko uskomattomia näyttelijöitä ja voisin vain kopioida tähän koko näyttelijäkaartin, mutta valitsen nyt muutamat; Viggo Mortensen, Elijah Wood ja Liv Tyler.
Voin vain kuvitella kuinka paljon olisin itkenyt elokuvan aikana jos olisin käynyt katsomassa tämän elokuvateatterissa, koska jo kotisohvalla sain vuodattaa liutan kyyneliä elokuvan lopussa. Totta on että itkin myös kakkososassa ja kaiketi myös Kuninkaan Paluun aikana, mutta eniten on jäänyt mieleen tämä ensimmäinen osa ja sen vaikutus koko elokuvamaailmaani.

2. Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset osa 2.
Olen järjetön Harry Potter-kirjojen fani, mutten ole koskaan sen suuremmin lämmennyt näille elokuville. Ehkä juuri siksi että olen kirjojen fani. Olen kuitenkin käynyt jokaisen osan katsomassa äitini kanssa elokuvissa ja niinpä painelimme katsomaan myös tämän viimeisistä viimeisimmän osan. Enkä olisi uskonut että parun niin älyttömän paljon kuin mitä tulin parkumaan.
Katsotaanpas.. Elokuva kestää noin pari tuntia ja minä aloitin itkemisen jotakuinkin puolessa välissä. Loppua ei sitten näkynytkään, koska tasaisin väliajoin tuli jokin kohtaus, mikä sai padot taas avautumaan. Täytyisi kai katsoa tämä elokuva uudelleen, josko näkisinkin siitä jotain muutakin kuin pelkkiä itkuparkukohtauksia.

1. AVATAR
Mutta vaikka itkin silmät päästäni (kuinkahan mones kerta on kun käytän tuota fraasia) Potterin aikana, se ei ole mitään verrattuna Avatar-vollottamiseeni vuonna 2009. James Cameronin Avatar on ehkä kaunein elokuva ikinä ja minusta 3D:llä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Tilannekuvaukset, näyttelijätaidot ja elokuvan musiikki saivat minussa sellaisen puolen esiin etten mitään muuta tehnyt kuin itkin varmaan koko elokuvan ajan. Siis juonellisestihan elokuva ei ole kovin kummoinen, mutta niin kaunis ja niin uskomaton. Ja tämän elokuvan myötä ihmisviha pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Tämä elokuva on kaiketi myös ainoa elokuva, jonka aikana itken edelleen vaikka olen nähnyt elokuvan jo ainakin kymmenen kertaa. En vain voi sille mitään, kaikki on vaan niin kaunista.

Movie Monday