Love Actually

LOVE ACTUALLY eli Suomessa tutummin Rakkautta vain, on vuoden 2003 romanttinen komedia ja sen ohjaksissa oli Richard Curtis, joka ei suuremmin elokuvia ole ohjannut mutta kirjoittanut sitäkin enemmän. Pääosissa nähdäänkin sitten kunnon tuttujen naamojen kaarti; Bill Nighy, joka on tunnettu mm. Pirates of the Caribbean-elokuvista kapteeni Davi Jonesina sekä ehkä Potter-elokuvien Rufus Rymistyirinä, näyttelee vanhaa aikansa elänyttä, pervohkoa rokkitähteä. Colin Firth taas on tunnettu miljoonasta elokuvasta, mutta nostaisin esille Kuninkaan Puheen, koska sehän nyt on herran suurimpia.. ellei suurin saavutus. Tässä elokuvassa hän on Jamie, kirjailija, joka rakastuu taloudenhoitajaansa. Liam Neeson tunnetaan myöskin miljoonasta elokuvasta, mutta omalta kohdalta mainitsen Batman Beginsin ja Schindlerin listan.. Nyt hän näyttelee Danielia, joka on juuri menettänyt vaimonsa, ja joka yrittää auttaa poikapuoltaan tuon rakkaushuolissa. Martin Freeman on tuttu paitsi Hobitista, myös BBC:n Sherlockista. Tässä hän näyttelee näyttelijää nimeltä John, joka rakastuu vastanäyttelijäänsä. Andrew Lincoln on itselleni tuttu Strike Backistä, mutta muille varmaan tutumpi Walking Deadistä. Tässä hän on rakastunut Julietiin, jota näyttelee  Keira Knightley... Ja niin. Luettelo on pitkä ja kyllästyin nyt tähän luettelemiseen. Mutta hienojen, tuttujen näyttelijöiden loistoa!

Elokuva on siis, kuten dvd:n kannessa lukeekin, The ultimate romantic romantic comedy, ja sitä tämä elokuva todellakin on. En nyt edes muista kuinka montaa eri rakkaustarinaa tässä seurataan ja kaikki ne nivoutuvat tavalla tai toisella yhteen. Itse en ole mikään romanttisen komedian suurin fani, mutta kyllähän elokuva ihan viihdyttävä tapaus oli! Suosittelen kyllä kaikille ja varsinkin teille romanttisten komedioiden ystäville.. Tosin te olette varmaan jo nähneet tämän, jotenka.. No, katsokaa uudestaan!

127 hours

Olen kyllä tavan tampio kun minulta menee niiden kaikista loistavimpien elokuvien katsomiseen joku pari vuotta. Tai melkein. Tänään suuressa tylsyydessäni valitsin mukanani olevista, ei-nähdyistä-leffoista yhden sillä typerällä perusteella että "Tää kestää vaan puoltoist tuntii joten hyvällä säkällä ehdin katsoa sen ennen kuin äiti ja mummo palaa mustikkareissultaan.."
Oli muuten ahdistavin puoltoista tuntinen ties kuinka pitkään aikaan.

127 HOURS on vuoden 2010 elokuva, joka rohmusi aikanaan liutan oscar-ehdokkuuksia muttei sitten tainnut napsia niistä yhtään itselleen. Enkä tasan tajua miksei! Noihin ehdokkuuksiin kuului mm. paras elokuva ja James Francon ehdokkuus vuoden miespääosasta. Mutta niin.. Taisi olla sama vuosi, jolloin ehdolla olivat myös Kuninkaan Puhe ja Black Swan, joten huono vuosi tälle elokuvalle.

James Franco esittää Aron Ralstonia, insinööriä joka rakastaa vuorikiipeilyä. Eräänä päivänä Aron lähtee tutuille kanioneille kiipeilemään, muttei kerro asiasta kenellekään. Hän onnistuu mokaamaan huimapäisyydessään ja pian löytää itsensä loukusta; käsi jää valtavan kivenlohkareen väliin ja Aron aloittaa rattoisan viikonlopun sijaan taistelun elämästä ja kuolemasta. Hän viettää loukussa viisi päivää yrittäen siirtää kiveä kaikin tavoin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Vesivarat vähenevät ja ruoka on loppumaan päin.. Hallusinaatiot tekevät tuloaan ja ainoa asia mikä pitää Aronin järjissään, on muisto läheisistä ja rakkaista hetkistä noiden kanssa. Ja videokamera, jolle mies tallentaa elämänsä varmasti kamalimmat tunnit.

Nyt kun asiaa ajattelen, kiitän itseäni siitä etten mennyt katsomaan tätä elokuvaa leffateatteriin vaikka tarkoitus oli koko ajan. Mitä tulee elokuviin, vollotan melkein jokaisen elokuvan aikana vähintään kerran varsinkin jos katson sitä leffateatterissa. Nyt kun katsoin tätä kotisohvalta käsin, pidin käsiä silmien edessä ja vajosin tuolini syövereihin. Ahdistuin, pelkäsin.. Anelin Aronia onnistumaan. Itkin ahdistuksesta, pelosta.. onnellisesta lopusta. Franco tosiaan teki elämänsä roolisuorituksen ja nyt herra voidaan muistaa paremminkin Aron Ralstonina eikä Spidermanien Green Goblin Jr:nä. Loistavaa työtä Franco ja kaverit!

Movie Monday #22 - Someone New

TähänMovie Mondayn haasteeseen voisi vastata jälleen kerran Natalie Portmanilla tai Mila Kunisilla, mutta ne tiet vievät omalla kohdallani jälleen kerran Black Swaniin. Haetaan siis itselleen uutta näyttelijää tai näyttelijätärtä. Kysymys on loppupeleissä älyttömän vaikea, koska en ole mielestäni nähnyt tarpeeksi elokuvia itselleni uusilta näyttelijöiltä, muttaah.. Valitsen Geoffrey Rushin.

Itseasiassa Rush ei ole itselleni kovinkaan uusi näyttelijä sinänsä vaan olen jo useamman vuoden töllöttänyt hänen elokuviaa. Mutta nyt vasta alan kokea jonkinasteista kiintymystä sitä näyttelijää kohtaan. Kuninkaan puhe oli ehkä se viimeinen niitti ja sen elokuvan jälkeen olen kunnolla tiedostanut kuinka loistava näyttelijä tämä herra onkaan. Aion jossain vaiheessa pitää Rush-maratonin, kunhan saan hieman vapaa-aikaa nyhvästyä jostakin. Mutta miksi valitsin tämän näyttelijän ja juuri nyt niin sanottakoon että viime viikonlopun Pirates of the Caribbean-putki vaikutti tähän. Barbossa vaan on niin loistava hahmo, joten Rush on sen takia nyt eniten mielessä..

Ruusuja ja pokaaleja

Noniin nyt poiketaan hetkeksi hieman elokuvamaailman ulkopuolelle, koska Minna Glitz & Glam-blogista heitti minulle muutaman tunnustuksen ja toki moiseen haasteeseenkin on vastattava! Eli irtautukaamme arjesta ja vastatkaamme näihin kahteen tunnustukseen!

RUUSUTUNNUSTUS

Lempiruokani? Aijai kun alotettiinkin vaikealla kysymyksellä! Tällä hetkellä opiskelijaelämää viettäessäni voisin sanoa että mikä tahansa muu kuin kana ja makaroni, vaikka kanaa rakastankin. Taidan vain syödä liikaa kanaa ja makaronia. Mutta voisin sanoa että lempiruoka on.. Ah! Nyt tiedän! Perunamuusi ja poronkäristys. Ihanuutta! Toivottavasti äitini tekee sitä taas joku päivä kun menen kotopuolessa käymään.

Lempimakeinen? Kyllä suklaa taitaa voiton viedä nyt kun sitä alkaa kunnolla ajattelemaan. Pollyt ovat ehkä ihanin karkki ikinä enkä usko koskaan kyllästyväni niihin.. Toisaalta joskus tekee mieli myös sirkusaakkosia tai aarrearkku-karkkeja. Ja! Studio123:lta saa aivan ihania Trolleja, jotka ovat sellaisia salmiakki/lakritsi-juttuja. Taidankin ostaa niitä pussillisen parin viikon päästä kun käyn siellä..

Lempilukemistani? Fantasiakirjat, joissa tarinan maailma on selkeä ja pystyy alusta saakka uppoutumaan kokonaan kirjan tarinaan eikä tarvitse painia maailman ymmärtämisen kanssa. Parhaat esimerkit ovat varmaankin Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potter-sarja. J.R.R. Tolkien ja J.K. Rowling ovat vaan parhaimpia kirjailijoita kautta aikain tällä saralla. Lisäksi luen paljon bändiopuksia, koska musiikki on lähellä sydäntäni. Esimerkeiksi sanottakoon Hanoi Rocksin, Mötley Crüen, Aerosmithin ja Alice Cooperin kirjatuotannot. Nyt juuri eilen tilasin Michael Monroen elämäkerran ennakkoon!

Lempipaikka käsitöille? Paikka elämässä? Vai kokreettinen paikka missä tehdä niitä? No en tiedä mutta sen tiedän että ajan ja paikan on oltava sulassa harmoniassa. En tee käsitöitä ainakaan vielä kovin usein, mutta tykkäisin kyllä tehdä! Jos joskus saan itselleni ompelukoneen, voisin jopa harkita tekeväni itse vaatteita. On aikoja jolloin innostun kutomisesta, mutta harvoin saan mitään aikaiseksi. Nyt ajattelin että teen kavereilleni itse joululahjat mutta mentyäni tutkimaan kaupan lankavalikoimaa, motivaatio katosi kun sopivan värisiä lankoja ei tuntunut löytyvän. Eli halua olisi mutta motivaatio jokseenkin kadoksissa vielä!

Lempielokuviani? Ah! Päästiinhän me vielä suosikkielokuviin tässä merkinnässä niin ei ihan ajauduttu kauas blogin tarkoitusperistä! Suosikkielokuvat.. Noh, suurin innoittaja ja rakkaus on ehdottomasti ja poikkeuksetta Peter Jacksonin The Lord of the Rings-trilogia ja kun tämä kysymys kysytään, vastaan aina sen. Se on ollut ykkönen jo 10 vuotta ja tulee varmaan aina olemaan. The Hobbit-elokuvia odotellessa..
Mutta muita suosikkeja.. No Black Swan ja Kuninkaan puhe viime vuodelta, pidän myös Avatarista ja se synnyttää minussa aina armottoman ihmisvihan mutta onneksi ohimenevän.. Sitten esim. Yksi lensi yli käenpesän, Patriot.. Ainiin ja Rockyt 1-5! Suurina innoittajina. Piirroselokuvia mukaan vetääkseni niin suosikki on ehdottomasti The Quest for Camelot eli Seikkailujen Camelot. Siinäpä nyt muutama esimerkki.

POKAALITUNNUSTUS
Tämän tunnustuksen ideana on siis kertoa 10 uutta asiaa itsestään. Ja voi luoja onko tätä vaikeampaa tehtävää olemassakaan? Jo Virroilla luokan kanssa ollessamme yritettiin tätä ja se oli aivan kamalan vaikeaa. Yritetään nyt siis kaikella ajalla.. No mutta ajattelen nyt tämän blogin kannalta uusia asioita enkä yleisesti elämästä mitä kukaan ei tiedä, koska se menisi liian vaikeaksi. Eli asioita, joita te armaat lukijat ette välttämättä tiedä!

1. 16 Michael Monroen keikkaa takana
Mikä tulikaan ensimmäisenä mieleen? Michael Monroen uusin kokoonpano (laskettuna siis mukaan Gingerin ja Dregenin aikakaudet), koska se on mielessäni melkein koko ajan.. Hupsista vaan. Mutta siis bändi on ollut olemassa n. 2 vuotta ja olen nähnyt sen 16 kertaa! Ja marraskuussa näen 3 kertaa. Kyllä, olen hullu.

2. Olen ollut 56:lla keikalla joulun 2006 jälkeen.
No näin on näreet. Ensimmäinen keikka oli Yngwie Malmsteen Helsingin Kulttuuritalolla joulun alla 2006 ja viimeisin viime perjantaina Andy McCoyn ja Dave Lindholmin akustinen keikka. Ja siinä välissä on ollut 54 uskomatonta keikkaa.. Ja sitten tähän kuuluisi ehkä laskea vielä ne pari Mötley Crüeta, joiden keikalla olin mutta joita en ole kertaakaan vielä päässyt todistamaan. Ehkä vielä joskus!

3. Olen roolipelannut foorumeilla enemmän tai vähemmän vuodesta 2004 saakka
Aloitin silloin jostain koiraroolipeleistä ja olen nykyään Seven years of magic-roolipeliä, jonne kaikki Harry Potter-kirjoista (ja miksei elokuvistakin!) innostuneet ovat enemmän kuin tervetulleita! (ps. harrastan piilomainontaa..)

4. Minulla on kaksi kissaa.
Ette ehkä tienneet sitä.. Tai sitten tiedätte kaikki nämä jutut, mitä kerron koska olen esitellyt itseni. Noh.. Minulla on kaksi kissaa ja niiden nimet on Tommy Rudolf ja Nikki Matthias. Etunimet Mötley Crüen jäbiltä ja tokat nimet kunnianosoituksena Scorpionsin kitaristeille.

5. Katson Frendit-sarjaa lähes joka päivä.
Jep! Mikään ei ole parempaa taustahälinää ruokaa laittaessa tai siivotessa kuin laittaa Frendit taustalle. Ainoa ongelma on se että hyvän jakson sattuessa kohdalle, muu tekeminen lakkaa siihen. Nytkin on Frendit tässä taustalla. Monica ja Chandler on menossa naimisiin ja joku on raskaana! Iiks!

6. Rakastan Spyro-pelisarjaa.
Tai en rakasta. En niitä kaikkia. Kolmea ensimmäistä osaa. Paras on ehkä kakkososa, Gateway to Glimmer. En pienenä pitänyt siitä ykkösosasta, koska en koskaan päässyt sitä läpi. Nyt parisen viikkoa sitten ostin huuto.netistä ekan ja kolmannen osan. En osannut tallentaa ykkösosassa joten en päässyt sitä läpi ja nyt pitäisi aloittaa alusta.. Pöh. Kohtalo on mua vastaan.

7. Rakastan kaikkia vuodenaikoja.
Menipä syvälliseksi.. Mutta siis sitä kuulee usein kuinka porukka inhoaa talvea, koska on kylmä. Tai kuinka inhoaa syksyä, koska on piemää. Tai kevättä koska on märkää.. Tai kesää koska on kuuma! Noh, minä rakastan kaikkia vuodenaikoja. Kun joskus muutan Suomesta pois nii olen varma että juuri vuodenajat ovat se asia, mitä jään kaipaamaan. Syksy on ihanaa, koska on ruska! Talvi on kivaa, koska on kylmä! Keväällä on ihanaa kun kaikki syntyy uudestaan ja kesällä on ihanaa kun palaa auringossa! Jee!

8. Elän unelmilleni.
Mennäänpä vielä astetta syvällisemmäksi. Kaikki varmasti unelmoivat jostakin, epäilemättä. Tai jos eivät niin voi miten surullinen elämä heillä onkaan. Mutta minä elän unelmilleni ja aion toteuttaa niistä joka ainoan. Tätä en lähde sen enempää aukomaan, koska yleensä unelmaani pidetään naurettavina. Joten jos kiinnostaa, kysy jotakin kautta lisää!

9. Monta asiaa, mitä en uskonut tapahtuvan, tapahtui.
Nyt tiputtaudutaan pois tuolta syvällisestä maailmasta. Oli aika kun uskoin aika vakaasti etten koskaan tulisi näkemään Skid Rowta livenä ja uskon siihen vieläkin. Mutta olen saanut nähdä Skid Rown exvokalistin, Sebastian Bachin livenä jo muutaman kerran ja näin yksi uskomaton unelma toteutui! On ollut myös aika kun uskoin etten ikinä saisi nähdä Yoshihiro Takahashia, Hopeanuolen piirtäjää livenä. Sitten se tuli Tampereelle pyörähtämään saman syksynä kun muutin tänne. Nyt minulla on hänen nimmarinsa kirjahyllyssäni. Uskomattomia asioita tapahtuu, niitä pitää vain osata odottaa maltillisesti!

10. Uskon että on olemassa jokin yliluonnollinen ulottuvuus.
Haluan uskoa siihen että maailmassa on jokin henkitasokin olemassa. Uskon esim. että on olemassa joku henki, joka pöllii postipaketit jos niitä odottaa liian innokkaasti ja näin ollen paketit saapuvat vasta parin päivän päästä. Jep.

Nyt tämä tunnustus-nakki lentää muutamalle blogille eteenpäin, kuten asiaan kuuluukin!
Sinin leffablogi
Willu in Mushroomland
J's Neverland

Kuninkaan Puhe

Yksinelämisen riemuvoitto on se, kun saat elokuvaa katsoessasi näyttää kaikki tunteet ilman että kukaan katsoo sinua oudoksuen. Joskin voin melkein nyt nähdä teidän lukijoiden katseet kun luette seuraavaa ja sekös vasta outoa onkin.
Tänään katsoin Kuninkaan Puheen ja noh, ei kai tule enää tässä vaiheessa yllätyksenä se että tippa linssissähän täällä istuttiin. Se tuskin yllättää ketään, mutta oudoksuvia katseita ja useampaan kertaan lukemista voipi aiheuttaa se että taputin elokuvan loppupuolella, koska kaikki muutkin taputtivat tuoreelle Kuningas Yrjö VI:lle.
Ehkei tämä kuitenkaan ollut niin outoa, kuin olisin kuvitellut.. Tai siis olettehan tekin elokuvahörhöjä, eikö? Ja te, jotka olette nähneet Kuninkaan Puheen, te varmasti ymmärrätte miksi oli pakko taputtaa mukana! Ja te taas, jotka ette ole elokuvaa nähneet, nyt kipin kapin kauppaan!

Tom Hooper ei turhaan ansainnut oscariaan tämän elokuvan ohjaamisesta eikä elokuva turhaan voittanut samaista pystiä vuoden 2010 parhaana elokuvana. Eikä voi tietenkään jättää mainitsematta että Colin Firth ansaitsi hänkin miespääosan pystin samaisena vuonna. Ainiin! Rohmusipa elokuva parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen oscarinkin, joten 4 oscaria! Se itsessään kertoo jo hyvin paljon elokuvan laadusta!

Elokuvan parasta antia ovat ehdottomasti Colin Firthin lisäksi Geoffrey Rush, joka näytteli Lionel Loguea, kuningas Yrjö VI:n tai tuttavallisemmin Bertien puheterapeuttia. Naispääosissa nähdään uskomaton Helena Bonham-Carter, joka taas näytteli Bertien vaimoa Elizabethia. Elokuvassa keskitytään lähes kokonaisuudessaan Lionelin ja Bertien kasvavaan ja aika-ajoin hieman pokkuroivaan ystävyyssuhteeseen, joka syntyy Elizabethin saatettua miehensä Lionelin vastaanotolle. Aluksi Bertie vaatii Lionelia puhuttelemaan häntä arvonsa mukaisesti, mutta loppujen lopuksi ystävyys ja luottamus vie voiton ja kuningas muuttuu Bertieksi ja tohtori Lioneliksi. Kaunis tarina ystävyydestä ja kasvamisesta, ja etenkin omien pelkojensa voittamisesta.

Muistan kun kävin tämänkin elokuvan katsomassa teatterissa silloin aikanaan. Ennakkoluuloja oli ja paljon olikin, koska en jaksanut uskoa että kuninkaan puheesta saisi mitään mielenkiintoista pätkää aikaiseksi. Myönnän typeryyteni ja kadun että koskaan epäilin tätä elokuvaa. Tuskin oscar-ehdokkuuksia ja myöhemmin palkintoja saa mikään kovin turha teos, eikö? No elokuva vei minut mukanaan ja rakastuin siihen. En onnistunut kävelemään kaupan dvd-hyllyn ohi kuin kerran ja tämä tarttui mukaani. Itkin silmät päässäni elokuvissa ja istuin tippa linssissä kotisohvalla. Taputin elokuvan mukana, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Tämä elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä!