Tinker Tailor Soldier Spy

Ja sitten kun Risto Räppääjä oli käytä katsastamassa, jäin hengaamaan Studiolle pariksi tunniksi. Siinä suunniteltiin jo kaiken näköistä The Hobbit-elokuvan ensi-iltaa silmällä pitäen, mutta siitä ei enempää nyt! Ei pidä pilata hyvää juttua kertomalla siitä etukäteen, eihän?

Pappi lukkari talonpoika vakooja eli ehkä paremmin sanottuna Tinker Tailor Soldier Spy on yksi viime vuoden varmasti mielenkiintoisimpia ja samalla vaikeimpia elokuvia. Ja aivan sairaan tyylikäs tapaus! Mutta täytyy myöntää että allekirjoittaneelle tämä elokuva ei täysin auennut ensimmäisellä katsomiskerralla ja mitä olen ihmisiltä kysellyt, ei elokuva kokonaisuudessaan heillekään aivan täysin valjennut. Mutta vaikka elokuva jokseenkin vaikeaselkoinen olikin, ei se vienyt elokuvan hienoudesta tippaakaan pois. Tämä vaikuttaa juuri sellaiselta elokuvalta johon minä rakastun pikkuhiljaa ja kun rakastun, katson sitä vain uudestaan ja uudestaan ja uudestaan..

Elokuvan juonta en siis ala sen suuremmin kommentoimaan, koska en mitään siitä osaisi oikein sanoa. Mutta sen sijaan puhun elokuvan näyttelijöistä, koska tämä elokuva oli kuin hienojen näyttelijöiden riemuvoitto!
Elokuvan pääosissa on paljon kiitetty Gary Oldman, jolle monet povasivat myös oscaria tästä kyseisestä roolista. Olisin itsekin suonut miehelle jo pitkän uran takia yhden pystin, mutta nyt täytyy kyllä sanoa poikkipuolinen sana; en olisi välttämättä tästä roolista sitä pystiä antanut. Mielestäni mies on uransa aikana pystynyt parempaankin ja nyt en todellakaan puhu Harry Potterin Siriuksesta tai Batmanin komissaariosta! Mielestäni mies vaan on pystynyt aikaisemmin paljon parempaankin ja kun on näin hieno mies kyseessä, tuo tulee kyllä vielä ansaitsemaan pystinsä. Ei tuota oscaritta jätetä.

Toisena näyttelijänä nostan esiin Colin Firthin, joka viime vuonna voitti oscarin miespääosastaan elokuvassa Kuninkaan puhe. Tässä elokuvassakin mies vetää aivan tuhottoman hyvin, melkein jopa pelottavan vakavana aika ajoin! Kuka muistaa Firthin vielä ihanana homopoikana musikaalielokuvasta Mamma Mia!? Kun vertaa sitä elokuvaa ja tätä elokuvaa keskenään ja heittää sekaan vielä tuon Kunkun niin voi hyvillä mielin todeta; Colin Firth on todellakin kameleontti! Se mies osaa muuntautumisen jalon taidon.

HUOM! Benedict sisältää spoilerin!

Seuraavaksi nostan esiin Benedict Cumberbatchin, josta sanoin heti elokuvan jälkeen kaverilleni että sillä miehellä on äärimmäisen vilpilliset silmät! Olin aivan varma jo elokuvan alussa että tuo mies on se jota etsitään. No eihän se ollut mutta herrajumala ne miehen silmät!!! Ihan sairasta. En ole koskaan ajatellut vastaavaa ensinäkemältä!
Mutta Benedict pitää mainita myös senkin takia että ensi joulukuussa saadaan todistaa herran antavan äänensä Hobitin Smaugille ja Sauronille! Sitä innolla odottaen, koska tällä miehellä on aivan mieletön ääni!

Tom Hardy taas teki hienon roolisuorituksen hieman renttuna agenttina ja ainakin minuun tuo vetosi hahmoineen saman tien. Pitkin elokuvaa mietin että mistä hitosta tämä äijä on tuttu ja sitten tajusin että tietenkin Inceptionista! Hänhän on Eames, tuo kaikkien rakastama Eames.. Herra on toki tehnyt muitakin rooleja (olipa typerästi sanottu) ja seuraavan kerran taidammekin nähdä vilahduksen hänestä elokuvassa Yön ritarin paluu.

Viimeisinpänä muttei todellakaan vähäisinpänä, Mark Strong! Se mies taisi olla, jos oikein muistan, ensimmäinen hahmokaarista joka asteli ruutuun ja voi se teki kyllä vaikutuksen aivan saman tien! No ensinäkin Strong on aivan mieletön näyttelijä, kuten kaikki edellä mainitutkin ja rakastan tämän miehen silmiä. Ja puhetta. Ensimmäisenähän mieleen tuli tietenkin Sherlock Holmesin ensimmäisen osan pääpahis, lord Blackwood. Lisäksi herra on näytellyt mm. Kick-Assissä jos nyt näitä viime vuoden elokuvia on mainittava. Nyt näyttääkin siltä että Strongin aikataulu on aika tiivis, sillä mies kuvaa tällä hetkellä ainakin kahta elokuvaa ja pari kolme näyttää olevan jo jälkituotantovaiheessa. Saamme siis toivon mukaan nauttia herran silmistä ja äänestä jatkossakin!

Kaiken kaikkiaan hyvin katsottava elokuva, mutta älkää jättäkö aivoja narikkaan! Niitä tarvitaan tämän pätkän kanssa. Hilpaiskaapas katsastamaan! Tässä vielä traileri iloksenne!

Kuninkaan Puhe

Yksinelämisen riemuvoitto on se, kun saat elokuvaa katsoessasi näyttää kaikki tunteet ilman että kukaan katsoo sinua oudoksuen. Joskin voin melkein nyt nähdä teidän lukijoiden katseet kun luette seuraavaa ja sekös vasta outoa onkin.
Tänään katsoin Kuninkaan Puheen ja noh, ei kai tule enää tässä vaiheessa yllätyksenä se että tippa linssissähän täällä istuttiin. Se tuskin yllättää ketään, mutta oudoksuvia katseita ja useampaan kertaan lukemista voipi aiheuttaa se että taputin elokuvan loppupuolella, koska kaikki muutkin taputtivat tuoreelle Kuningas Yrjö VI:lle.
Ehkei tämä kuitenkaan ollut niin outoa, kuin olisin kuvitellut.. Tai siis olettehan tekin elokuvahörhöjä, eikö? Ja te, jotka olette nähneet Kuninkaan Puheen, te varmasti ymmärrätte miksi oli pakko taputtaa mukana! Ja te taas, jotka ette ole elokuvaa nähneet, nyt kipin kapin kauppaan!

Tom Hooper ei turhaan ansainnut oscariaan tämän elokuvan ohjaamisesta eikä elokuva turhaan voittanut samaista pystiä vuoden 2010 parhaana elokuvana. Eikä voi tietenkään jättää mainitsematta että Colin Firth ansaitsi hänkin miespääosan pystin samaisena vuonna. Ainiin! Rohmusipa elokuva parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen oscarinkin, joten 4 oscaria! Se itsessään kertoo jo hyvin paljon elokuvan laadusta!

Elokuvan parasta antia ovat ehdottomasti Colin Firthin lisäksi Geoffrey Rush, joka näytteli Lionel Loguea, kuningas Yrjö VI:n tai tuttavallisemmin Bertien puheterapeuttia. Naispääosissa nähdään uskomaton Helena Bonham-Carter, joka taas näytteli Bertien vaimoa Elizabethia. Elokuvassa keskitytään lähes kokonaisuudessaan Lionelin ja Bertien kasvavaan ja aika-ajoin hieman pokkuroivaan ystävyyssuhteeseen, joka syntyy Elizabethin saatettua miehensä Lionelin vastaanotolle. Aluksi Bertie vaatii Lionelia puhuttelemaan häntä arvonsa mukaisesti, mutta loppujen lopuksi ystävyys ja luottamus vie voiton ja kuningas muuttuu Bertieksi ja tohtori Lioneliksi. Kaunis tarina ystävyydestä ja kasvamisesta, ja etenkin omien pelkojensa voittamisesta.

Muistan kun kävin tämänkin elokuvan katsomassa teatterissa silloin aikanaan. Ennakkoluuloja oli ja paljon olikin, koska en jaksanut uskoa että kuninkaan puheesta saisi mitään mielenkiintoista pätkää aikaiseksi. Myönnän typeryyteni ja kadun että koskaan epäilin tätä elokuvaa. Tuskin oscar-ehdokkuuksia ja myöhemmin palkintoja saa mikään kovin turha teos, eikö? No elokuva vei minut mukanaan ja rakastuin siihen. En onnistunut kävelemään kaupan dvd-hyllyn ohi kuin kerran ja tämä tarttui mukaani. Itkin silmät päässäni elokuvissa ja istuin tippa linssissä kotisohvalla. Taputin elokuvan mukana, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Tämä elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä!