Kolme viikkoa Hobittiin!

Rakkaat ihmiset! Kolmen viikon päästä tähän aikaan voidaan olla jo niin tuhottoman täpinöissämme, koska Hobitin ensimmäisen osan ensi-iltaan on enää n. kahdeksan ja puoli tuntia aikaa! Miettikääpä sitä!
Itse allekirjoittanuthan on täysin rauhallinen eivätkä hänen kätensä tärise yhtään. Hän ei kuuntele LotR-soundtrackia kolmea ja puolta tuntia. Hän ei katso välistä Hobitin trailereita eikä hän todellakaan ole menossa LotR-maratoniin Finnkinoon ensi perjantaina katsomaan kuuttatoista tuntia  kyseistä trilogiaa.

Miten ihmiset jaksavat? Vieläkö pystyy hengittämään vaikka Thorin ja kääpiöt tulisivat laulamaan uniinne? Itse myönnän. En selviä tulevasta kolmesta viikosta, mutta pakko kai se on! Aika käy niin tuhottoman hitaasti kun se ohittaa tietyn pisteen.

Oikeesti mulla ei ollut mitään sanottavaa, muuta kuin että voi hobitti! Kantsii ilmestyä 11.12.12 Studio123:een! Suosittelen syvästi. Seurailkaa kotisivuja ja facebookia  mahdollisen riehan tiimoilta! Suurinpaan ikävään, tässä teille kolme ja puoli tuntia LotRin soundtrackiä!

Hobittipäivä!

Arvon lukijat! Hobitin ensi-iltaan on enää vain 82 päivää! Tätä on odotettu jo kauemmin kuin mitä ihmismieli jaksaa muistaa.. Kuusi vuotta? Ehkä lähimpänä totuutta, hmm? Eilen saimme käsiimme uuden uutukaisen Hobitti-trailerin numero kaksi ja kyseinen kahden ja puolen minuutin pätkä oli viedä allekirjoittaneelta jalat alta! Alkuperäisten suunnitelmien mukaan, Hobitteja piti tulla kaksin kipalein, mutta sen sijaan saamme niitä kolme! Voiko elämä olla enää parempaa?
Voi. Sillä ensi lauantaina jokainen saa jättää kintut sheivaamatta ja oluen juonnin ohessa tanssia baaripöydällä laulaen hobittilauluja; Tolkienin kirjan julkaisusta on nähkääs kulunut korkeat 75 vuotta, mikä tarkoittaa että maailmalla vietetään 22. päivä virallista Hobitti-päivää! Mikäli nuo juomingit eivät kuitenkaan kiinnosta tai epäilee että oluen ohessa saattaa se nälkä kuitenkin yllättää, niin tässä teille apu ongelmaan; Reseptejä suoraan Keski-Maasta!

Nyt on mielestäni myös oikea hetki kysyä teiltä, mitä odotatte Hobitin ensi-iltapirskeiltä, jotka siis tosiaan ovat 12.12.12? Allekirjoittanut hilluu tuolloin, tottakai, Studio123:ssa, jossa järjestetään varmasti Suomen kovimmat pirskeet.. Ja tottakai te olette siellä myös, joten kuinkas sitten? Mitä siis odotatte noilta pirskeiltä? Rimahan on nostettu jo Potter Seiskan myötä aika korkealle, joten voimme vain ja ainoastaan pyrkiä ylittämään itsemme.

Anteeksi onnensekavasta  kirjoituksesta, josta kukaan tuskin sai mitään selvää. Pääpointit olivat kuitenkin; Uusi traileri. Hobittipäivä lauantaina. Mitä haluatte Hobitin ensi-illalta? Kääpiöt Galin ja Golin toivottavat teille hyvää hobittipäivää! (ps. eiks oo hieno uus logo?)

Tinker Tailor Soldier Spy

Ja sitten kun Risto Räppääjä oli käytä katsastamassa, jäin hengaamaan Studiolle pariksi tunniksi. Siinä suunniteltiin jo kaiken näköistä The Hobbit-elokuvan ensi-iltaa silmällä pitäen, mutta siitä ei enempää nyt! Ei pidä pilata hyvää juttua kertomalla siitä etukäteen, eihän?

Pappi lukkari talonpoika vakooja eli ehkä paremmin sanottuna Tinker Tailor Soldier Spy on yksi viime vuoden varmasti mielenkiintoisimpia ja samalla vaikeimpia elokuvia. Ja aivan sairaan tyylikäs tapaus! Mutta täytyy myöntää että allekirjoittaneelle tämä elokuva ei täysin auennut ensimmäisellä katsomiskerralla ja mitä olen ihmisiltä kysellyt, ei elokuva kokonaisuudessaan heillekään aivan täysin valjennut. Mutta vaikka elokuva jokseenkin vaikeaselkoinen olikin, ei se vienyt elokuvan hienoudesta tippaakaan pois. Tämä vaikuttaa juuri sellaiselta elokuvalta johon minä rakastun pikkuhiljaa ja kun rakastun, katson sitä vain uudestaan ja uudestaan ja uudestaan..

Elokuvan juonta en siis ala sen suuremmin kommentoimaan, koska en mitään siitä osaisi oikein sanoa. Mutta sen sijaan puhun elokuvan näyttelijöistä, koska tämä elokuva oli kuin hienojen näyttelijöiden riemuvoitto!
Elokuvan pääosissa on paljon kiitetty Gary Oldman, jolle monet povasivat myös oscaria tästä kyseisestä roolista. Olisin itsekin suonut miehelle jo pitkän uran takia yhden pystin, mutta nyt täytyy kyllä sanoa poikkipuolinen sana; en olisi välttämättä tästä roolista sitä pystiä antanut. Mielestäni mies on uransa aikana pystynyt parempaankin ja nyt en todellakaan puhu Harry Potterin Siriuksesta tai Batmanin komissaariosta! Mielestäni mies vaan on pystynyt aikaisemmin paljon parempaankin ja kun on näin hieno mies kyseessä, tuo tulee kyllä vielä ansaitsemaan pystinsä. Ei tuota oscaritta jätetä.

Toisena näyttelijänä nostan esiin Colin Firthin, joka viime vuonna voitti oscarin miespääosastaan elokuvassa Kuninkaan puhe. Tässä elokuvassakin mies vetää aivan tuhottoman hyvin, melkein jopa pelottavan vakavana aika ajoin! Kuka muistaa Firthin vielä ihanana homopoikana musikaalielokuvasta Mamma Mia!? Kun vertaa sitä elokuvaa ja tätä elokuvaa keskenään ja heittää sekaan vielä tuon Kunkun niin voi hyvillä mielin todeta; Colin Firth on todellakin kameleontti! Se mies osaa muuntautumisen jalon taidon.

HUOM! Benedict sisältää spoilerin!

Seuraavaksi nostan esiin Benedict Cumberbatchin, josta sanoin heti elokuvan jälkeen kaverilleni että sillä miehellä on äärimmäisen vilpilliset silmät! Olin aivan varma jo elokuvan alussa että tuo mies on se jota etsitään. No eihän se ollut mutta herrajumala ne miehen silmät!!! Ihan sairasta. En ole koskaan ajatellut vastaavaa ensinäkemältä!
Mutta Benedict pitää mainita myös senkin takia että ensi joulukuussa saadaan todistaa herran antavan äänensä Hobitin Smaugille ja Sauronille! Sitä innolla odottaen, koska tällä miehellä on aivan mieletön ääni!

Tom Hardy taas teki hienon roolisuorituksen hieman renttuna agenttina ja ainakin minuun tuo vetosi hahmoineen saman tien. Pitkin elokuvaa mietin että mistä hitosta tämä äijä on tuttu ja sitten tajusin että tietenkin Inceptionista! Hänhän on Eames, tuo kaikkien rakastama Eames.. Herra on toki tehnyt muitakin rooleja (olipa typerästi sanottu) ja seuraavan kerran taidammekin nähdä vilahduksen hänestä elokuvassa Yön ritarin paluu.

Viimeisinpänä muttei todellakaan vähäisinpänä, Mark Strong! Se mies taisi olla, jos oikein muistan, ensimmäinen hahmokaarista joka asteli ruutuun ja voi se teki kyllä vaikutuksen aivan saman tien! No ensinäkin Strong on aivan mieletön näyttelijä, kuten kaikki edellä mainitutkin ja rakastan tämän miehen silmiä. Ja puhetta. Ensimmäisenähän mieleen tuli tietenkin Sherlock Holmesin ensimmäisen osan pääpahis, lord Blackwood. Lisäksi herra on näytellyt mm. Kick-Assissä jos nyt näitä viime vuoden elokuvia on mainittava. Nyt näyttääkin siltä että Strongin aikataulu on aika tiivis, sillä mies kuvaa tällä hetkellä ainakin kahta elokuvaa ja pari kolme näyttää olevan jo jälkituotantovaiheessa. Saamme siis toivon mukaan nauttia herran silmistä ja äänestä jatkossakin!

Kaiken kaikkiaan hyvin katsottava elokuva, mutta älkää jättäkö aivoja narikkaan! Niitä tarvitaan tämän pätkän kanssa. Hilpaiskaapas katsastamaan! Tässä vielä traileri iloksenne!

"Vähänkö ois hienoo putsata pöytä 100. oscar-gaalas"

Jälleen kerran elokuvamaailma pysähtyi puoleksi vuorokaudeksi, sillä oscareita jaettiin taas toissa yönä osittain oikeisiin osoitteisiin, mutta paikoin myös täysin väärille henkilöille. Punainen matto täyttyi tähdistä ja me tavalliset tallaajat valloitimme TV-tilan kahvikupein ja märssyin vain voidaksemme kiduttaa itseämme ajatuksella siitä kuinka uskomattoman hienoa siellä matolla olisi käpötellä.

Tänä vuonna povattiin paljon että tämä mustavalkoinen mykkäelokuva, THE ARTIST putsaisi pöydän jo sen takia että kyseessä on mustavalkoinen mykkäelokuva. Itsekin uskoin tähän pitkään, mutta jostain kumman syystä sain lauantaina tai sunnuntaina sellaisen tutinan että ei niin voi käydä. Kaikesta huolimatta, tämä elokuva ei tule repimään eniten oscareita. No olin vain osittain oikeassa; Artist kyllä nousi voittajan korokkeelle mutta oscar-kisassa sai jakaa sen kunnian HUGON kanssa. Kumpaakaan elokuvaa en ole vielä nähnyt, Hugokin on toistaiseksi mennyt minulta ohi mutta ensi viikolla suuntaan sitten katsomaan näitä tämän vuoden oscar-rohmuja! Molemmathan vetivät siis viisi palkintoa.
Artist vei sunnuntaiyönä oscarit puvustuksesta, musiikista, ohjauksesta sekä parhaasta elokuvasta että miespääosasta, joka meni Jean Dujardinille. Monet, minut mukaanlukien, olivat syvästi pettyneitä ettei Gary Oldman saanut kyseistä pystiä roolistaan elokuvassa Pappi, Lukkari, Talonpoika, Vakooja, mutta uskon että Jean ansaitsi pystin ihan yhtäkaikki. Ei ole varmaankaan helppoa olla mykkäelokuvan päätähti aikana jolloin dialogi valtaa joskus turhankin paljon alaa elokuvassa.
Hugo taas nappasi oscarit kuvauksesta, lavastuksesta, äänitehosteista, äänityksestä ja erikoistehosteista. Varmasti kaikki pystit työllä ja tuskalla ansaittuja, mutta Drivelle olisin itse myöntänyt oscarin äänitehosteista. Elokuvaparka kun ei muita ehdokkuuksia itselleen haalinut..

HUOMIO!!Nyt tässä välissä korvat kuulolle ja silmä tarkkana kaikki te Kouvolan ja Kuusankosken suunnalla asustelevat lukijat! Koska HUGO tulee takaisin Studio123:n listoille ensi perjantaina! Joten jos nyt jäi elokuva näkemättä niin ensi viikolla kipin kapin leffaan! Ensi perjantaina myös THE ARTIST saa ensi-iltansa joten uskomattomia leffoja on tarjolla suuntaan ja toiseen! Käykääpä katsomassa Studion sivuilta aikatauluja ja sovittakaa ne omaan elämäänne sopivaksi! Näitä leffoja ei sovi missata!

Seuraavaksi on nostetta esille nainen, joka vei ansaitun naispääosan pystin tänä vuonna. Aina yhtä ihana ja lumoava MERYL STREEP elokuvasta Rautarouva. Tämän elokuvan kävin katsomassa elokuvissa ja näin sanoin elokuvasta silloin melkein kuukausi takaperin. Mutta tämä palkinto ei todellakaan yllättänyt! Pysti meni niin oikeaan osoitteeseen kuin vain voi mennä enkä osannut missään vaiheessa edes pelätä että se menisi kenellekään muulle.. Meryl oli yhtä varma nakki tänä vuonna kuin Natalie Portman viime vuonna!
Toinen sunnuntain voittajakaunottarista oli Piiat-elokuvassa vaikuttavan roolisuorituksen tehnyt OCTAVIA SPENCER. Itse en Piikoja ole vielä nähnyt, mutta ilmeisesti tuossa maaliskuun alussa.. eli itseasiassa ensi viikonloppuna saan sen sitten nähdä kun kaverini tuo sen katsottavaksi! Aivan loistavaa, odotan innolla koska niin paljon on elokuvasta puhuttu ja ne pätkät, joita olen nähnyt, ovat olleet upeita! Ja voi Octaviaa kun neitonen sen pystin itselleen kävi hakemassa. Ihan tuli meikälläkin tippa linssiin vaikken neidistä tai elokuvasta sen suuremmin mitään tiennyt.
Miessivuosan vei sitten CHRISTOPHER PLUMMER elokuvasta Beginners ja siitä en osaa sen suuremmin mitään sanoa. Sanokoon joku fiksumpi siitä enemmän!

Muita yhden oscarin kapsineita elokuvia oli sitten RANGO, joka ei-niin-yllättäen napsaisi animaatiopystin suoraan Saapasjalkakissan ja Kung Fu Panda II:n nenän edestä. Yllätyksenähän tämä ei tosiaan tullut minulle ainakaan. Saapasjalkakissa oli hyvä, muttei mielestäni aivan oscar-tasoa ja Panda taas oli sarjassaan jo kakkososa joten sen takia ehkä jo vähän ajatusta karsastin. Vaikka totta on että onhan kolmososatkin oscareita haalineet ja vielä ihan ansaitusti! Ja oikeastaan pidin Pandan kakkososasta paljon enemmän kuin ensimmäisestä osasta.
THE GIRL WITH THE DRAGON TATTOO ei vetänyt kuvauksesta oscaria vaikka melko paljon sitä odotinkin, mutta sen sijaan elokuva repäisi pystin leikkauksesta ja se passasi minulle ainakin oikein hyvin! Sanoisinpa taas että oikeaan osoitteeseen meni.

Sitten muutama ylläri, jota en oikein hyväksy. En toista ainakaan. En niin yhtään.
THE MUPPETS MOVIE sai oscarin parhaasta laulusta ja elokuvalla oli vastassa vain yksi ehdokas; RIO biisillä Real in Rio. Se alkubiisi on niin loistava etten edes unissani uskonut että Muppetsit sen biisin voittaisivat! Mutta niin kävi enkä ymmärrä tätä vieläkään. Koska vaikka Rio yltääkin vain keskivertoanimaatioksi, se olisi kyllä ansainnut biisistä oscarin!
Mutta tätäkin hämmennystä seurasi vielä kamalampi yllätys jota en sulata, en niin millään! Nimittäin THE DESCENDANTS vei oscarin sovitetusta käsikirjoituksesta. Enkä millään ymmärrä tätä, koska elokuva oli oikeasti mielestäni hyvin ala-arvoinen! En tajunnut edes ehdokkuuksia saatika oikeasti voittoa. Se tästä vielä olisi puuttunut että yhden ilmeen ihmeelle, George Clooneylle olisi isketty miespääosan oscar mutta onneksi ei sentäs!

Mutta näitä muutamaa hämmennystä lukuunottamatta, oscar-gaala meni varsin mallikkaasti! Suurin osa pysteistä jaettiin ihan oikeisiin osoitteisiin ja hyvillä mielin päästiin aamulla nukkumaan. Ensi vuonnahan gaalassa nähdään sitten Peter Jacksonin THE HOBBIT ja silloin onkin ilo ja jännitys ylimmillään! Ensi vuotta odotellessa siis..

Rakkaudesta elokuviin

Tänä vuonna eletään Kouvolan suunnalla, ja toki hieman täällä Tampereen suunnallakin, jännittäviä aikoja kun rakastettu leffateatteri, Studio123 saa vihdoin arvoisensa veljen! Kino123 avataan uuden kauppakeskuksen, Veturin tiloihin ensi syksynä. Teatteri pitää sisällään 3 salia, kuten asiaan kuuluu, ja lisäksi kahvion. Ei myöskään pidä unohtaa asialleen omistautunutta, hymyilevää henkilökuntaa ja iloisia hetkiä elokuvien parissa! Puhun nyt itse henkilökunnan ihmisenä, koska olen työskennellyt Studiolla vuoden verran, mutta tiedän mistä puhun; 20 vuotta ehdin kuluttaa Studion penkkejä ja olin aina iloinen sinne astuessani. Kuka yhdistää popcornin tuoksun Studion eteiseen? Minä! Ja varmasti sinäkin. Kuka muistaa erilaiset tapahtumat elokuvien yhteydestä? Harry Potterin? Sormusten herran? Yön ensi-illat? Oopperat? Musikaalit?

Nyt Kino123:a rakennetaan kovaa vauhtia ja rakennustöistä (ja muustakin) raportoi asialle omistautunut blogi. Koska Studio on tunnettu myös kivoista kilpailuistaan, myös Kino lähtee samalle linjalle; Ensimmäinen kilpailu löytyykin jo blogin sivuilta!
Oletko nähnyt Pixarin Autot2-elokuvan, joka on saanut suurta suosiota kautta maailman? Entä oletko huomannut että lopputeksteihin on upotettu selvä viite Suomeen? Käy lukemassa blogista lisää ja liity lukijaksi, maanantaihin mennessä liittyneet osallistuvat arvontaan jossa voi voittaa metallikantisen Autot2-bluerayn!

Tässä vielä tuttuja ja tuntemattomia linkkejä;
Kino123-blogi, osallistu kilpailuun!
Studio123-kotisivut, lähde leffaan!
Studio123 facebookissa!
Tempauksia intohimon nimissä!- blogimerkintä
Adriana Lecouvreur, ensimmäinen oopperakertani-blogimerkintä!

Tempauksia intohimon nimissä!

Taisin luvata sekä itselleni että Studio123:n väelle että kirjoitan blogimerkinnän meidän porukan hulvattoman hauskoista tempauksista! Ja koska kaiken kulmakivi on elokuva, nämäkin tempaukset tehtiin intohimosta ja rakkaudesta elokuvaan! Rehellisesti sanottuna on ollut aivan mahtavaa olla mukana tekemässä näitä tempauksia! Parasta on ollut sekä se friikki fiilis, mikä jossain ihmeellisessä merirosvoasussa tai kuolonsyöjäasussa hengaamisessa syntyy.. ja se, miten se nostattaa väkisinkin hymyn asiakkaiden kasvoille! Haha! Teidät on tartutettu hyvät Studion kävijät! Joskus hymy on revennyt nauruun saakka eikä vähiten itse työntekijöiden silmin.. Nyt siis muutama tempaus, mihin pääsin osallistumaan viime kevään aikana! Tulette varmaan näkemään minut monissa muissakin tempauksissa jatkossa.. Ja etenkin The Hobbit-elokuvaa odottaessa!


Koska tänään ollaan rehellisiä niin sanotaan nyt sitten että Harry Potter 7, part 2:n ensi-iltapippalot tänä kesänä on tähän mennessä ollut hulvattomin ja mahtavin tempaus ikinä! Silloin rima nostettiin niin korkealle että Hobitin ensi-iltaa todellakin kannattaa odottaa! Kuvassa näette Studio123:n henkilökuntaa pukeutuneina Tylypahkan tuvanjohtajiksi. Tuolloin poimittaislinja-bussi kiersi ympäri Kouvolaa ja keräsi porukkaa Potter-rientoihin. Paikalle saapuneet jaettiin asiankuuluvasti tupiin ja.. Ah! Tässä kohtaa ylpeys nostaa taas niin paljon päätään etten voi muuta kuin hehkuttaa: Olin luihuisen tuvanjohtaja ja arvatkaapa kahdesti kenen tupa voitti tupamestaruuden! Kyllä, kiitos rakkaat luihuiset! Jäitte lähtemättömästi mieleeni!
Itse ensi-ilta oli tosiaan yöllä, mutta karkelot alkoivat meillä jo monta tuntia aikaisemmin. Ensin jaettiin tosiaan porukka tupiin ja sitten kierrettiin erilaisissa pisteissä, joista yhdessä tehtiin loitsuja ja toisessa liemiä.. Minä itse vedin tietovisaa Viisasten kiveen liittyen. Aivan loistava ilta kaiken kaikkiaan! Kaikki huipentui itse ensi-iltaelokuvaan ja kaikki salit olivat täynnä porukkaa! Aivan mahtavaa! Kuten sanoin, Hobittia odotellessa..


Oikeastaan ensimmäinen isompi tempaus tapahtui aika piakkoin sen jälkeen kun olin päässyt töihin Studiolle. Pirates of the Caribbean - Vierailla vesillä sai ensi-iltansa ja tottakai sitä vasten piti vähän jotain.. pientä tehdä! Silloin pukeuduttiin merirosvoiksi ja pitihän minun sitten käydä ostamassa merirosvohattukin koska eihän muuten mistään mitään tulisi! Ja lisäksi tuossa punaisessa liivissäni.. Siinä oli hihat vielä ennen tätä ensi-iltaa. Hienot hetket tarvitsevat uhrauksia ja uhraukset ansaitsevat hienoja hetkiä! Taidettiin pukeutua muutamana päivänä ihan merirosvoiksi eikä vain ensi-iltana.. Taisi karata mopo taas käsistä mikäli se koskaan handussa olikaan. Öö.. Potterin kaltaisia ryhmätehtäviä ei tuolloin ollut, mutta taisi jonkinasteinen pukukilpailu olla ellen ihan väärin muista! Muutamat tulivatkin paikalle merirosvoiksi (tai muiksi hahmoiksi) pukeutuneina. Hienoja hetkiä jälleen kerran! Elokuva itsessään oli mielestäni vähän niin ja näin, mutta meininki oli kova! Se ensi-illoissa ehkä hienointa onkin.

Viimeisin pikku-tempaus tapahtui syyslomallani muutama viikko takaperin! Leffaan tuli jälleen yksi katastrofielokuva ja tällä kertaa pelätään tautia, joka tappaa kaikki! Tartunta on kuolettava.. Ja me pukeuduttiin suojahaalareihin, näytettiin todella typeriltä ja pyörittiin ympäri Kouvolaa tuollaisissa asuissa! Muuten aivan loistavaa, paitsi etten nähnyt mitään lasien takaa koska ne huurustuivat koko ajan. Jaoimme postereita ja tarroja ohikulkijoille yrittäen saada heitä elokuviin! En oikeastaan tiedä kuinka kävi, tulivatko ketkään tempauksemme ansiosta elokuviin koska tosiaan en ole ottanut selvää. Pitäisi kai! Tosin eihän se nyt taida olla tärkeintä, tärkeintä on se että näytetään tyhmältä, nauretaan itsellemme ja nostetaan positiivista ja hauskaa kuvaa elokuvateatterista! Hauskaa nimittäin oli ja hymyjä saatiin aikaiseksi! Taisi joku tosin kertoa ettei Suomessa saisi kulkea maski naamalla..

Sellainen on Studio123! Loistava, pieni mutta pippurinen leffateatteri hulvattoman henkilökunnan kera! Muuten! Kaikille kunnon leffafriikeille tulee kotiin Episodi, joten vilkaiskaapa sieltä takaa teksti jonka otsikko on muistaakseni Smurffikuumetta tai vastaavaa. Kyllä, puhumme samasta leffateatterista!

Adriana Lecouvreur

Nyt se on sitten tapahtunut! Tai no sanotaanko että se tapahtui viikko takaperin, mutta kuitenkin! Olen sivistänyt itseäni ensimmäistä kertaa kunnon oopperalla! Olen töissä Studio123-elokuvateatterissa Kuusankoskella ja viime keväänä sattui niin että aina kun oopperaa esitettiin, minä olin töissä. Se oli samaan aikaan äärimmäisen ihanaa, koska oopperaväki on todella mahtavaa porukkaa! Samaan aikaan kuitenkin hieman harmitti etten itse päässyt koskaan todistamaan niitä. Mutta nyt en ollut töissä vaan istuin salissa ja katsoin kaverini kanssa oopperan Adriana Lecouvreur! Varoituksen sana tähän väliin niille, jotka oopperasta jotain oikeasti tietävät; minä en tiedä. Vielä. Mutta upea elämys oli ja sehän se tärkeintä on?


Minusta on hieman harmillista etteivät nuoret käy niin paljoa oopperassa vaikka mielestäni heidän pitäisi. Yleensä kuulee paljon sitä että "en tykkää oopperasta.." vaikka harvat oikeasti ovat edes nähneet oopperaa! Nyt yhden oopperan valkokankaalta nähneenä voin sanoa että se kyllä varmasti jakaa mielipiteitä suuntaan ja toiseen; siitä joko ei pidetä tai sitten sitä rakastetaan. Ja olen varma että jotkut rakastuvat oopperaan saman tien ja jotkut ikäänkuin oppivat rakastamaan sitä. Ja siellä negatiivisemmalla puolella ovat ne, jotka eivät pidä oopperasta tietämättä siitä mitään ja sitten ne jotka ovat nähneet oopperan, mutta jotka eivät sitten tykästyneet. Mihin kategoriaan minä kuulun? En rakastunut oopperaan ensisilmäyksellä, mutta en myöskään ollut pitämättä siitä. Haluan antaa sille mahdollisuuden ja siksi aion vielä joskus mennä katsomaan oopperaa! Studiolla luultavasti se toinenkin kerta sitten..
Mutta se miksi useat eivät käy oopperassa, on luultavasti lähtöisin vanhempien ajatusmaailmasta! Itse en usko että olisin koskaan nähnyt oopperaa, mikäli en olisi päätynyt Studiolle töihin. Äitini ei ole koskaan ollut sen suuremmin oopperan ystävä enkä tiedä kumpaan hän kuuluu; niihin jotka ovat nähneet vai niihin jotka eivät ole nähneet oopperaa. Joten en usko että äidin kanssa olisin ikinä lähtenyt oopperaa katsomaan. Tuskin edes teatteriin! No sinne ehkä.. Ehkä.

Adriana Lecouvreur kertoo rakkaustarinan Adrianan ja tämän rakastetun, Maurizion välillä. Tarina pitää sisällään kolmiodraaman Maurixion entisen rakastajan, Boullionin prinsessan astuttua kuvioihion. Adriana ja Maurizio kuitenkin selviävät jo voiton puolelle, mutteivät koskaan saa toisiaan. Tarinan alussa Adriana antaa Mauriziolle kimpun orvokkeja, jotka tuo taas antaa Boullionin prinsessalle välttääkseen epäilyjä. Mutta Adrianan ja Maurizion rakkauden selvittyä prinsessalle, tämä lähettää myrkytetyt orvokit takaisin Adrianalle ja Adriana luulee niiden olevan Mauriziolta. Maurizion palattua oikean rakkaansa luo, myrkky on jo alkanut vaikuttaa ja Adriana kuolee rakkaansa käsivarsille. Tarina on kaunis, laulut mahtipontisia enkä tiedä kannattaako minun edes aloittaa puvustuksesta ja maskeista. Itse kun rakastan kaikkia hienoja mekkoja ja pukuja ja tässä ne olivat vertaansa vailla! En siis aloita niistä tai istun tässä vielä huomenna kirjoittamassa..

Mutta ehdottomasti suosittelen kaikille oopperaan tutustumista! Käykää edes kerran katsomassa ooppera ja tehkää sitten päätelmänne! Nyt on pakko sanoa että tsekatkaapa Studio123n kotisivuilta! Siellä on tämän kauden oopperat ja uutena lisänä myös Broadwayn musikaaleja! Itse yritän suunnata katsomaan Romeo ja Julia-balettia ja varmasti jotakin musikaalia.. Täytyy katsoa kuinka pääsen kotipuoleen! Mutta ehdottomat suositteluni kaikille ikää ja sukupuolta katsomatta!

Sinä, minä ja MC Koppakuoriainen

Kävin viime viikonloppuna Kouvolassa pitkästä aikaa tapaamassa perhettä, kavereita ja kummipoikaa perheineen. Kävinpäs pyörähtämässä myöskin Studio123:ssa morjestamassa ihmisiä. Tosiaan työskentelin/len siinä lafkassa enemmän tai vähemmän viime kevään. Nyt kävi kuitenkin sitten niin että siinä mukavia rupatellessamme, 2 vuotias kummipoikani soitti minulle. Hän kysyi viattomalla lapsen äänellä olenko tulossa kylään ja eihän siinä muuta olisi voinutkaan vastata kuin että kyllä, olen tulossa kylään. Olisin mennyt muutenkin, mutta tämä toimi oikein ihanana yllätyksenä. Hän kun ei ollut aikaisemmin soittanut minulle.
Noh, koska leffateatterilla oltiin niin minulle sitten sanottiin että tuoppas poika elokuviin katsomaan Ellaa ja Aleksia. Ajattelin ensin että sinänsä hyvä idea, mutta tuskin sentään.. Tuukka kun on vielä niin pieni. Ehdin kuitenkin todistaa siinä kuinka 2 vuotiaita lapsia painoi vanhempineen elokuviin ja ajattelin että pöh, jos nuo menevät niin kyllä menee Tuukkakin!

Sitten ajelin moikkaamaan Tuukkaa ja siinä kahvipöydässä istuskellessamme ehdotin että veisin hänet elokuviin seuraavana päivänä. Pääsimme yhteisymmärrykseen ja niinpä seuraavana päivänä kun kello lähestyi neljää, köröttelin hakemaan Tuukan mukaani ja painelimme takaisin Studiolle.
Kysyin Tuukalta autossa jännittikö poikaa ja pieni hento ääni takapenkiltä vastasi myöntävästi. Minä siinä sitten kertoilin kuinka mukava paikka se on ja kuinka kivaa elokuvaa ollaan menossa katsomaan. Tuskin jännitys yhtään lieveni, mutta ainakin selvisimme kunnialla elokuviin ja vielä kotiinkin!
Elokuvateatterilla esittelin sitten ulkona olevat julisteet tai lähinnä sitä meidän elokuvaa koskevan julisteen. Sitten mentiin sisälle ja lippukassalle/herkkuhyllylle. Tuukka osti omalla rahallaan pienen karkkipussin, pari pikkumehua ja pienet popcornit. Popcornit kyllä kuluivat elokuvan aikana mutta karkit unohtuivat tyystin (saipa kummitätikin jotain mussutettavaa).
Elokuva meni vallan hyvin ja poika käyttäytyi hyvin esimerkillisesti. Ennen kuin toiseksi viimeinen laulu alkoi, hän kysyi minulta että "mennäänkö kohta kotiin?" Kerroin että pian mentäisiin ja että elokuva loppuisi ihan kohta. Mitään muuta Tuukka ei sanonut koko elokuvan aikana.
Ja kun elokuva loppui, ensimmäinen kysymys oli "mennäänkö keinumaan?". Tälle muistolle ei voi kun hymyillä.
Kävimme vielä sanomassa moikat Studion väelle ja lähdimme sitten kotiin. Ja kotona mentiin keinumaan ja kertomaan äidille ja isälle MC Koppakuoriaisesta.

Tämä oli aivan älyttömän hieno reissu. Minusta oli jotenkin.. äärimmäisen hienoa olla se ihminen Tuukan elämässä, joka sai kunnian viedä pojan ensimmäistä kertaa elokuvateatteriin. Ja noh.. nyt olen viimeistään se cool kummitäti mutta ai että olenkin ylpeä kummitäti!
Mulla on maailman paras kummipoika.

Movie Monday #9 - Mikä fiilis!

Meinasin kirjoittaa tämänkin haasteen kohdalla animaatiosta, mutta sitten totesin pienessä mielessäni että tämä blogi on nyt täynnä animaatioita joten valitaanpa välillä jonkinsortin näytelty elokuva! Lyhyen pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan Stephen Herekin ohjaaman seikkailuelokuvan, 101 Dalmatialaista. Kyseessähän ei siis todellakaan ole Disneyn animaatio vuodelta 1961 vaan nimenomaan tämä näytelty versio vuodelta 1996.

Syy miksi valitsin juuri tämän elokuvan tänään, on se että olin 6 vuotias nähdessäni tämän elokuvan ensimmäisen kerran. Se ei suinkaan ole ainoa syy; tämä elokuva oli ensimmäinen elokuva, jonka näin elokuvateatterissa ilman että äiti oli mukana. Eikä siinä vielä kaikki! Tämä oli myös ensimmäinen elokuva, jonka kävin katsomassa pojan kanssa! No, poikahan oli tietenkin äitini entisen luokkalaisen poika ja kaiketi vuotta minua vanhempi. Ja voi olla että vanhempamme olivat kuitenkin mukana salissa katsomassa elokuvaa ja vahtimassa meitä, mutta muistelisin etteivät olleet ja että äiti odotti meitä autolla kun elokuva loppui. Ja oi, oodi Kuusankosken Studio123-teatterille ja ykkössalille! Se on se kaikista isoin sali ja sieltä on jännät portaat alakertaan!
Noh, sinänsä tämä elokuva ei herätä mitään sen kummempia tunteita muuta kuin muiston siitä kuinka ne kaksi roistoa tippuivat sähköaidan tai piikkiaidan päälle haarusilteen ja kuinka sille sitten naurettiin kuusi vuotiaana! Ja varmasti naurettaisi nytkin, kiitos tuon ihanan muiston.
Sinänsä harmillista on se etten muista tästä elokuvasta juuri paljoakaan koska en ole nähnyt tätä miljoonaan vuoteen! Minulla on tämä kyllä vhs:nä jossakin Oravalassa, mutta en tiedä missä siellä enkä tiedä itseasiassa enää onko se edes ehjä. Täytyy jostain yrittää kaivaa tämän dvd-versio ja katsoa sitten uudestaan.

Movie Monday #5 - Päässäni soi ja soi ja soi

Tämä on niin älyttömän vaikea aihealue että se katkaisi tämän kirisimiseni vähäksi aikaa, koska en yksinkertaisesti voinut taaskaan keksiä vain yhtä! Jotenkin tuntuu että päähän jää puolet elokuvien biiseistä. Ja eihän se paha asia ole. Toisen ongelman muodosti se ettei minulla ole hajuakaan, mitä biisejä ne ovat saatika mitenkä löytää ne. Ja kolmannen ongelman tuotta ase etä useista elokuvista jää hyvin monet biisit päähän varsinkin jos elokuvat on katsonut noin triljoona kertaa. Ja kaikki nämä ongelmat tuntuvat löytyvän mm. Taru Sormusten Herrasta-trilogiasta, johon liittyy myös se ongelma etten haluaisi kirjoittaa kyseisestä trilogiasta mitään vielä, koska suunnitteilla on kunnon maratoni siihen liittyen. Joten saatte kuulla/lukea siitä vielä paljon tämän blogin yhteydessä. Jättäkäämme siis TSH aivan oman onnensa nojaan toistaiseksi ja yrittäkäämme keskittyä joihinkin muihin elokuviin, joihin liittyvät nämä samat ongelmat.
Itseasiassa nyt kun aloin ajattelemaan niin soundtrackithän kattavat kaikki kappaleet, mitä elokuvissa esiintyy, joten.. Hah! Voinen pitäytyä kokonaan piirretyissä ja näin ollen välttää ankean "en tiedä biisin nimeä, joten en voi linkittää sitä tähän"-ajatuksen. Keskittykäämme siis piirrettyihin!


Disney's Tangled Music Video "Something That I Want"
Tämän ensimmäisen biisin valitsin, koska siihen liittyy kaikista hienoin muisto ikinä! Tai no ainakin sinä aikana kun työskentelin pääsääntöisesti Studio123:ssa. Elokuvan jälkeen piti laskeutua raput alas keräämään 3D-laseja ja mikä olisikaan hienompaa kuin kävellä tämän biisin tahdissa ne alas samaan aikaan kun valot syttyvät ja ihmiset nousevat penkeistään..


Spirit - This Is Where I Belong (Finnish)
Spiritin kaikki biisit ovat älyttömän tarttuvia, kuuli ne sitten suomeksi tai englanniksi mutta minä itse pidän enemmän siitä että piirretyt/animaatiot katsotaan suomeksi. Kai se on lapsuudesta jäänyt juttu. Joka tapauksessa, Spiritin biisit ovat uskomattomia ja se ihminen, jonka päähän nämä biisit eivät jää pyörimään, se olkoon idolini itsekurinsa takia.


Quest For Camelot - On My Father's Wings - Finnish
Tähän biisin päähän jäämiseen on ainoa syy se että olen katsonut elokuvan vähintään tuhat ja yksi kertaa. Sain tämän käsiini ensimmäisen kerran silloin kun olin 7-vuotias ja (seuraa avautuminen) isäni oli juuri vähän aikaa sitten kuollut. Voitte siis uskoa että tälläinen elokuva, tälläinen biisi iski siihen pieneen muksuun kuin.. nyrkki silmään! Paitsi positiivisessa mielessä..


The Lion King - My Lullaby (Finnish)
Kaikki pahislauluthan ovat mitä tarttuvimpia kaikissa animaatioissa, mutta jotenkin tämä biisi on iskenyt minuun.. Ehkä jopa enemmän kuin Leijona Kuningas ykkösessä Scarin pahislaulu. Ja kyllä, tämä jää päähän. Kuunnelkaa vaikka!


Anastasia - Once Upon a December (Finnish)
Ja viimeisimmäksi biisiksi valitsin nyt uskomattoman Anastasia-elokuvan biisin, jonka toivon mukaan kaikki ovat kuulleet ja nähneet! Tämä biisi toimii sekä englanniksi että suomeksi, mutta myös venäjäksi! Kannattaa siis tutustua variaatioihin!

Voisin jatkaa listaa loputtomiin, koska suurin osa animaatioiden biiseistä ovat mitä tarttuvimman laatuisia! Mutta lopetan, koska nyt iski auttamatta hirveä hinku katsoa jokin noista elokuvista. Tuskin katson juuri nyt, koska selvitin juuri Kuninkaan Puheen, mutta menen youtubeen.. kuuntelemaan lisää elokuvien biisejä. Tehkää te samoin!

Movie Monday