sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Adriana Lecouvreur

Nyt se on sitten tapahtunut! Tai no sanotaanko että se tapahtui viikko takaperin, mutta kuitenkin! Olen sivistänyt itseäni ensimmäistä kertaa kunnon oopperalla! Olen töissä Studio123-elokuvateatterissa Kuusankoskella ja viime keväänä sattui niin että aina kun oopperaa esitettiin, minä olin töissä. Se oli samaan aikaan äärimmäisen ihanaa, koska oopperaväki on todella mahtavaa porukkaa! Samaan aikaan kuitenkin hieman harmitti etten itse päässyt koskaan todistamaan niitä. Mutta nyt en ollut töissä vaan istuin salissa ja katsoin kaverini kanssa oopperan Adriana Lecouvreur! Varoituksen sana tähän väliin niille, jotka oopperasta jotain oikeasti tietävät; minä en tiedä. Vielä. Mutta upea elämys oli ja sehän se tärkeintä on?


Minusta on hieman harmillista etteivät nuoret käy niin paljoa oopperassa vaikka mielestäni heidän pitäisi. Yleensä kuulee paljon sitä että "en tykkää oopperasta.." vaikka harvat oikeasti ovat edes nähneet oopperaa! Nyt yhden oopperan valkokankaalta nähneenä voin sanoa että se kyllä varmasti jakaa mielipiteitä suuntaan ja toiseen; siitä joko ei pidetä tai sitten sitä rakastetaan. Ja olen varma että jotkut rakastuvat oopperaan saman tien ja jotkut ikäänkuin oppivat rakastamaan sitä. Ja siellä negatiivisemmalla puolella ovat ne, jotka eivät pidä oopperasta tietämättä siitä mitään ja sitten ne jotka ovat nähneet oopperan, mutta jotka eivät sitten tykästyneet. Mihin kategoriaan minä kuulun? En rakastunut oopperaan ensisilmäyksellä, mutta en myöskään ollut pitämättä siitä. Haluan antaa sille mahdollisuuden ja siksi aion vielä joskus mennä katsomaan oopperaa! Studiolla luultavasti se toinenkin kerta sitten..
Mutta se miksi useat eivät käy oopperassa, on luultavasti lähtöisin vanhempien ajatusmaailmasta! Itse en usko että olisin koskaan nähnyt oopperaa, mikäli en olisi päätynyt Studiolle töihin. Äitini ei ole koskaan ollut sen suuremmin oopperan ystävä enkä tiedä kumpaan hän kuuluu; niihin jotka ovat nähneet vai niihin jotka eivät ole nähneet oopperaa. Joten en usko että äidin kanssa olisin ikinä lähtenyt oopperaa katsomaan. Tuskin edes teatteriin! No sinne ehkä.. Ehkä.

Adriana Lecouvreur kertoo rakkaustarinan Adrianan ja tämän rakastetun, Maurizion välillä. Tarina pitää sisällään kolmiodraaman Maurixion entisen rakastajan, Boullionin prinsessan astuttua kuvioihion. Adriana ja Maurizio kuitenkin selviävät jo voiton puolelle, mutteivät koskaan saa toisiaan. Tarinan alussa Adriana antaa Mauriziolle kimpun orvokkeja, jotka tuo taas antaa Boullionin prinsessalle välttääkseen epäilyjä. Mutta Adrianan ja Maurizion rakkauden selvittyä prinsessalle, tämä lähettää myrkytetyt orvokit takaisin Adrianalle ja Adriana luulee niiden olevan Mauriziolta. Maurizion palattua oikean rakkaansa luo, myrkky on jo alkanut vaikuttaa ja Adriana kuolee rakkaansa käsivarsille. Tarina on kaunis, laulut mahtipontisia enkä tiedä kannattaako minun edes aloittaa puvustuksesta ja maskeista. Itse kun rakastan kaikkia hienoja mekkoja ja pukuja ja tässä ne olivat vertaansa vailla! En siis aloita niistä tai istun tässä vielä huomenna kirjoittamassa..

Mutta ehdottomasti suosittelen kaikille oopperaan tutustumista! Käykää edes kerran katsomassa ooppera ja tehkää sitten päätelmänne! Nyt on pakko sanoa että tsekatkaapa Studio123n kotisivuilta! Siellä on tämän kauden oopperat ja uutena lisänä myös Broadwayn musikaaleja! Itse yritän suunnata katsomaan Romeo ja Julia-balettia ja varmasti jotakin musikaalia.. Täytyy katsoa kuinka pääsen kotipuoleen! Mutta ehdottomat suositteluni kaikille ikää ja sukupuolta katsomatta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...