Tolkien toimi muinaisenglannin professorina Oxfordin yliopistossa. Eräänä päivänä 1930-luvulla, hän oli todella tylsistynyt korjatessaan oppilaidensa kokeita ja kirjotti erääseen tyhjään vastauspaperiin lauseen ”Kolossa maan sisässä asui hobitti”. Hän ei tuolloin vielä tiennyt mikä tarkalleen ottaen oli hobitti, mutta päätti selvittää sen itselleen. Niin sai The Hobbit alkunsa. Hobitin ilmestymisen jälkeen, Tolkien alkoi kirjoittaa uutta kirjasarjaa nimeltä The Lord of the Rings.
47 vuotta ensimmäisen kirjan ilmestymisen jälkeen, ilmestyi valkokankaille Peter Jacksonin ohjaaman elokuvatrilogian ensimmäinen osa, The Fellowship of the Ring. Koska kaikki tuntevat, tai kaikkien kuuluisi tuntea, tarina ja elokuva ainakin pääpiirteittäin, me kurkistamme nyt hieman kulissien taa Special Extended DVD Edition-extrojen kautta.
Peter Jackson, Fran Walsh ja Philippa Boyens aloittivat elokuvien käsikirjoittamisen tiivistämällä tuon lähes tuhat sivua pitkän eppoksen siten että jokainen kirja oli tiivistetty 90 sivuun. Kun käsikirjoitusta lähdettiin viemään tuottajille, he tarjosivat sitä ensin Miramaxille, mutta yhtiö olisi halunnut tehdä koko kirjasarjasta vain yhden elokuvan. Jackson sanoi totuudenmukaisesti ettei kirjoja mitenkään voitaisi mahduttaa yhdeksi elokuvaksi, joten sopimusta ei syntynyt. Seuraavaksi he veivät idean kahdesta elokuvasta New Line Cinemalle, joka taasen kysyi "kuka järkevä ihminen muka haluaisi tehdä tästä 2 elokuvaa? Tämähän on selvästi kolme!" ja sen päätöksen myötä Sormusten Herrasta tuli trilogia.
Käsikirjoitus ei valmistunut koskaan, vaan se muuttui joka ainoa aamu 15 kuukauden kuvauksien aikana. Tämä johtui esim. näyttelijöiden antamasta panoksesta ja ideoista, koska nuo olivat niin hyvin sisäistäneet hahmonsa. Jotkut ideat olivat hyviä, jotkut huonoja ja tottakai parhaat piti istuttaa elokuvaan jotta siitä saatiin näin loistava kokonaisuus. Käsikirjoituksia oli siis miljoona eri versiota, mutta Jacksonin mukaan jokainen versio oli lähempänä Tolkienin näkemystä.
Monet fanit ovat itkeneet, ja itkevät yhä, joidenkin elokuvista poistettujen hahmojen perään. Esimerkiksi Tom Bombadilia on kyselty aivan alusta saakka ja kysellään edelleen. Tekijät kuitenkin puolustavat ratkaisuaan yksinkertaisesti sillä ettei Bombadil vienyt tarinaa mitenkään eteenpäin. Se oli vain mukava äijä Halavaukon kanssa, muttei sillä ollut suurta roolia sormuksen kuljettamisessa.
Yksi elokuvan vaikeimmista kohtauksista oli Elrondin neuvonpito Rivendellissä. Kirjassa se on n. 100 sivua pitkä ja jos se olisi esitetty tasan niin kuin kirja käskee, kohtauksesta olisi tullut 30-40 minuuttia pitkä ja sehän ei tietenkään tullut kysymykseenkään. Käsikirjoittajat pohtivat kohtausta pitkään ja lopulta päätyivät vain kysymään mitä neuvonpidossa tarkalleenottaen täytyy päättää? Siinä piti tulla esiin se että sormus täytyy tuhota, Frodon piti päättää vievänsä sen Mordoriin ja saattueen piti syntyä. Näiden yksinkertaisten pointtien avulla 100 sivun monologeista saatiin muutaman minuutin pituinen, tiivis kohtaus.
Mutta vaikeudet eivät olleet vielä ohi tämän kohtauksen osalta. Kuvaukset kestivät kokonaiset 5 päivää, koska otoksia täytyi ottaa joka suunnasta ja näyttelijät istuivat ringissä.
Elokuvan suunnitteluvaiheessa Jackson halusi mukaan kaksi jo ennestään tunnettua LotR-tietäjää ja kuvittajaa, Alan Leen ja John Howen. Pakko kertoa hieno tarina tähän väliin Alan Leen etsimisestä; miehen olinpaikasta ei kukaan tiennyt mitään, kenelläkään ei ollut hänen puhelinnumeroaan.. Mitä tekee Jackson? Hän lähettää Leelle postipaketin ja seuraa lähetystä. Kirjaimellisesti seuraa; hän lähetti jonkun kulkemaan autolla pakettia toimittavan pakun perässä ja näin Leen olinpaikka selvitettiin.Jacksonille oli tärkeää että kaikki oli todentuntuista, joten hän piti suunnittelijaryhmälleen palopuheen jossa käski noita ajattelemaan tarinaa kuin se olisi osa historiaa ja että kaikki oli oikeasti tapahtunut.. ja että he olivat etuoikeutettuja pääsemään kuvaamaan alkuperäisille tapahtumapaikoille. Lopputuloksen voitte nähdä elokuvassa.
Alan Lee ja John Howe päättivät luoda jokaiselle kulttuurille omaleimaisen ilmeen, mutta lisäksi he halusivat viittauksia entisaikojen jo kadonneisiin kulttuureihin, kuten Númenorilaisiin. Kääpiöiden kulttuuri oli jämäkkää, suorakulmasta ja kovaa siinä missä haltioilla kaikki oli taas lehtimäistä, maanläheistä ja kaunista.
WETA WORKSHOP työsti kaiken, mitä elokuvissa näkyy aina hobittien tekojaloista aitoihin haarniskoihin, miekkoihin ja lavasteisiin. He tekivät tosiaan aidot haarniskat ja niissäkin oli eroja eri kansojen keskuudessa; esim. uruk-hailla haarniskaosa on vain edessäpäin koska he eivät pakene koskaan eivätkä näin ollen tarvitse haarniskaa selkäpuolelle. Morian hiidet taas olivat, koska Jackson halusi, torakkamaisia ja teräviä. Miekoista tehtiin aina monta versiota per näyttelijä, mutta esim. Viggo Mortensen käytti vain aitoa miekkaa, koska hänen mielestään se toi kaikista aidoimman tunteen elokuvaan.
Jännittävä elementti elokuvan näyttelijäkaartin kokoontuessa oli se, ettei kukaan heistä ollut tavannut toisiaan aikaisemmin ennen Uuteen Seelantiin lentämistä. Billy Boydille(Pippin) oli kerrottu että hän tapaisi Heatrown lentokentällä jonkun Orlando Bloomin(Legolas), jonka kanssa hän jatkaisi matkaa. Billyllä oli tuolloin syntymäpäivä, joten he joivat shampanjaa lentokoneessa.. ja kun he pääsivät Uuteen Seelantiin, aikaeron mukaan hänellä oli syntymäpäivä uudestaan joten he joivat lisää shampanjaa..
Billyn mukaan Elijah Wood(Frodo) pystyy nukkumaan missä tahansa ja Sean Astin(Sam) tosiaan oli "Sam" myös Elijahille. Kerran Elijah oli unohtanut kotiavaimensa asuntoonsa ja Sean hoiti homman tilaamalla lukkosepän apuun.
Billystä ja Dominic Monaghanista(Merry) tuli todella läheisiä elokuvan kuvauksien aikana. Bukinburin lautta-kohtausta kuvatessa hobitit juoksivat lautalle ja yhtäkkiä Domin jalkaan iski valtava kipu. Dom itse luuli kuolevansa ja kutsui kaikki katsomaan kun tikkua poistettiin hänen jalastaan koska miehen mukaan sen oli pakko olla jättimäinen.. Ja oikeasti se oli aivan pikkuruinen ja muut nauroivat hänelle loppukuvauksien ajan.
Kesken kuvauksien, Jackson tajusi Aragornin näyttelijän olevan aivan liian nuori vetämään kyseistä roolia, joten he soittivat Viggo Mortensenille. Viggo pyysi harkinta-aikaa, mutta sitä ei ollut koska kuvauksia ei voitu keskeyttää. Viggon poika kuitenkin oli, toisin kuin isänsä, lukenut Sormusten Herran ja oli aivan täpinöissään kun isä pääsi näyttelemään Aragornia. Niinpä Viggo nousi koneeseen ja lensi Uuteen Seelantiin. Siinä missä muut olivat saaneet miekkailuopetusta, Viggo meni suorilta käsin Viimapään taistelukuvauksiin heilumaan miekkansa kanssa.
John Rhys-Davis(Gimli) oli allerginen kaikille maskeilleen, hän ei koskaan harjoitellut taistelukohtauksia vaan teki kaiken melkeinpä improten. Hän esim. kysyi kuinka monta uruk-haita hänen kimppuunsa oli tulossa ja sitten vain kirjaimellisesti teilasi heidät. Kuten kunnon kääpiön kuuluukin!
Sean Beanista(Boromir) ja Viggosta tuli todellakin aseveljiä toisilleen. Sean pelkäsi mielettömästi lentämistä, joten vuorikohtaus oli hänelle vaikeaa. Hän kuitenkin onnistui siinä kunnialla, mutta seuraavaa kohtausta kuvattaessa hän ei suostunut enää nousemaan helikopteriin. Hän kiipesi vuorelle Boromir-sotisovassaan. Muut lensivät helikopterilla ja katselivat pikkuista mustaa pistettä vuoren kyljessä, joka sitten oli heidän Boromirinsa.
Sir Ian McKellen(Gandalf) asui samassa asuntovaunussa neljän hobitin kanssa. Se tuotti jokseenkin ongelmia, mutta hobitit arvostivat enimmäkseen Ianin omaa rauhaa ja jos esim. Ian istui maskeeraustuolissa, he käyttivät toisessa päässä olevaa ulko-ovea kunnioittaakseen konkarin yksityisyyttä.
Liv Tyler(Arwen) ja Cate Blanchett(Galadriel) olivat porukan prinsessoja, koska he olivat melkeinpä ainoat naisnäyttelijät elokuvassa. Aina kun he olivat paikalla, pojat kuskasivat heille ruokaa ja palvelivat heitä minkä ehtivät. Liv taasen yritti omasta puolestaan huolehtia Orlandosta, koska Sormusten Herra oli tuon ensimmäinen elokuva ja Liv tiesi kuinka hankalaa se saattoi olla, siirtyä opiskelijasta suoraan isoon elokuvaan näyttelijäksi.
Hobittien päivä alkoi yleensä viideltä aamulla, jolloin he lähtivät maskeerattavaksi. 274 kuvausaamuna he seisoivat ensitöikseen puolitoista tuntia, jotta tekojalat saatiin paikalleen. Sen jälkeen heille laitettiin peruukit, korvat ja tarpeen vaatiessa likaa. Sean Astin laski että 50 päivänä kuvausten aikana, heille laitettiin tekojalat mutta niitä ei näkynyt kuvassa. Peter Jacksonkin myöntää tämän suurimmaksi synnikseen koko elokuvatuotannossa.
Lisäksi joka aamu hobitit saivat uuden version käsikirjoituksesta luettavakseen, koska muutoksia tehtiin melkein joka yö.
Hobitit ovat paljon pienempiä olentoja kuin ihmiset, joten hobiteilla oli myös sijaisnäyttelijät. Kiran Shah näytteli Frodoa joissakin kohtauksissa (kuvassa). Muita tapoja millä tätä pieni hobitti/iso ihminen-illuusiota luotiin olivat väärällä perspektiivillä leikkiminen, erikokoiset lavasteet ja isot hahmot.
Hobittien kuvauspäivä loppui yleensä kahdeksalta illalla, jonka jälkeen käytettiin 1 h 40 minsaa maskien poistoon.. Mutta tämän jälkeen hobitit saivatkin sitten kunnon jalkahoidon!
Kuvausryhmiä Sormusten Herran kuvauksissa oli 5-7 ja koko trilogian kuvaukset kestivät 15 kuukautta. Jos kuvausryhmiä olisi ollut vain yksi, kuvaukset olisivat kuulemma kestäneet 3-4 vuotta.
Kuvauspäivän päätteeksi Jackson katsoi pienen porukan kanssa päivän kuvausmateriaalin, jota yleensä oli 3-4 tuntia. Kuvausmateriaalia oli loppujen lopuksi 5 milj. jalkaa filmiä ja siitä oli sitten leikkaajien hyvä lähteä liikkeelle. Ensimmäinen raakakopio oli 4,5 tuntia pitkä ja prologi muodostui tässä vaiheessa vaikeimmaksi asiaksi, koska se on niin pitkä mutta toisaalta todella tarpeellinen. Elokuvan teatteriversion pyöriessä elokuvissa, leikkaajat työstivät yhä elokuvaa leikkauspöydällä.
Howard Shore toimi elokuvan musiikin pääsäveltäjänä ja oli poikkeuksellisesti mukana koko elokuvan tuotannon ajan. Ritarien päästessä teatterilevitykseen, hän oli työskennellyt elokuvan parissa jo kaksi vuotta. Hänen tuotantoaan ovat esim. Moriassa kuultava mieskuoro, jossa oli muuten mukana myös paikallisia jalkapalloilijoita, ja lopputekstien aikana kuultavan kappaleen poikakuoro. Lisäksi musiikista vastasi mm. Enya, joka teki Rivendellin musiikit. Keski-Maan äänimaailma tehtiin kokonaisuudessaan itse. Esimerkiksi Morian edessä olevan järven Valvojalle tuskanhuuto repäistiin äänittämällä mursua. Morian örkit saivat äänensä sikakoirilta ja luolapeikko oli sekoitus tiikeriä, Kanadan ilvestä ja mursua. Balrogin ääni taas on lähtöisin siitä kun kevyttä tiiltä vedetään puulattiaa pitkin. Kaikista mielenkiintoisin äänilähde, ja varmasti uskomattomin, on Sormusaaveiden ääni. Kukapa olisi uskonut että sen kiljumisen lähteenä on ihan oikeasti mies, käsikirjoittaja Fran Walsh!
Tämä blogimerkintä oli pitkä ja kirjoitin sitä yli 2 tuntia, luulin pääseväni yhdeltä katsomaan Kaksi Tornia-elokuvaa mutten sitten päässytkään. Mutta tässä pitkässä merkinnässä on vain murto-osan murto-osa tästä suuresta, ihanasta tuotannosta. Suosittelen kaikkia katsomaan paitsi kyseisen elokuvan, myös elokuvan extrat! Kaiken tämän uurastuksen myötä, elokuva sai sormuksen ritarien määrän verran ehdokkuuksia, joista se voitti 4 pystiä; musiikista, erikoistehosteista, kuvauksesta ja maskeerauksesta.
The road goes ever on..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti