LotR: The Return of the King

EN OSAA aloittaa tätä blogitekstiä. Suunnittelin että aloittaisin kertomalla sekä Peter Jacksonistä että J.R.R. Tolkienista, mutta eihän siitä nyt mitään tule kun katsoin juuri dokkarista kohtauksen, jossa kuvaukset on kuvattu ja Peter ja Elijah Wood(Frodo) halaavat ja kaiki vain itkevät. Ja itkin itsekin aivoni pihalle. Tästä on siis hyvä yrittää saada aikaiseksi jotakin järkevää.. Mutta yritetään!


Taisin mainita edellisissä merkinnöissäni siitä kuinka Tolkien opetteli suomenkielen vain pystyäkseen lukemaan Kalevalan alkuperäiskielellä. Se ei suinkaan ollut kaikki, sillä Tolkien sai myös inspiraatiota vanhasta suomenkielestä, jonka pohjalta hän sitten loi ensimmäisen haltiakielensä, quenyan. Elokuvassa Kuninkaan paluu, quenyaa kuullaan Viggo Mortensenin(Aragorn) laulamana aivan elokuvan viime metreillä kun Aragorn on juuri kruunattu kuninkaaksi.
Tolkien myös käytti omia tuntemuksiaan vahvasti apuna kirjaa kirjoittaessaan. Ystävyys on yksi kirjan ehdottomasti kantavimpia teemoja ja tähän perustukset löytyvät Tolkienin omista kokemuksista; hän menetti sodassa melkein kaikki lähimmät ystävänsä. Lisäksi Aragornin ja Arwenin sekä Luthienin ja Berenin rakkaustarinoihin hän on ammentanut tarinan täysin omasta elämästään. Hän rakastui alle 21-vuotiaana elämänsä naiseen, mutta hänen isänsä ei antanut hänen mennä naimisiin ennen kuin hän täyttäisi 21 vuotta. Niinpä täytettyään 21, hän lähetti rakastetulleen kirjeen ja pyysi tuon kättä. Tämä on suorassa yhteydessä Berenin ja Luthienin tarinaan, mistä muodostui Tolkienille niin tärkeä että hänen vaimonsa kuoltua, tuon hautakiveen kirjoitettiin myös nimi Luthien siinä missä Tolkienin itsensä hautakivessa lukee Beren.
Tolkien näki nuorena useaan otteeseen painajaisen, jossa hän seisoo veden partaalla odottaen suurta aaltoa, joka hukuttaa kaiken alleen. Tämän hän kirjoitti suoranaisesti Faramirin suuhun, mutta elokuvissa se on siirretty Éowynille, joka lausuu sen Rohanissa. Samoin Tolkienin kuvaus kuoleman jälkeisestä elämästä, on siirretty suoranaisesti Gandalfin sanottavaksi Minas Tirithissä Pippinille.


Läpi elokuvien, mukana on kulkenut näkykivi, Palantir, joista yksi oli Sarumanin tornissa. Palantir esitellään jo ensimmäisessä osassa. Tämä näkykivi näyttää aina totuuden, mutta samalla se johdattelee katsojaa mahdollisesti vääriin päätelmiin. Tästä erinomaisena esimerkkinä on Kuninkaan paluun aikana tapahtuvat väärinkäsitykset; Pippinin nostaessa näkykiven Rautapihassa ja katsottuaan siihen vielä kerran Edorasissa, hän näytti itsensä Sauronille. Näin ollen Sauron luuli että sormusten sormus on Pippinillä ja että Pippin on Sarumanilla. Joten Sarumanilla olisi sormus. Siksi Pippin siirrettiin turvaan Minas Tirithiin. Toisaalta taas Denethorilla, Gondorin käskynhaltijalla, on yksi näkykivi ja hän puolestaan on nähnyt kiven avulla kuinka Frodo viruu Cirith Ungolin tornissa vankina. Näin ollen hän luulee että Sauronilla on sormus ja vaipuu epätoivoon, joka menee niin pitkälle että hän lopulta surmaa itsensä. Seuraavan kerran Aragorn katsoo näkykiveen ja näyttää itsensä Sauronille, jolloin Sauron luulee että sormus on Aragornilla, Elendilin perillisellä. Hauskaa tässä tilanteessa on se että sormus ei sillä hetkellä ole ei Sauronilla, ei Pippinillä, Ei Aragornilla.. Muttei myös Frodollakaan. Sormus on Samilla. Tämä on myös hyvin ajaton ja moderni kuvaus väärän tiedon välittymisestä nykypäivänä.

Alunperin Peter Jackson suunnitteli Mustalle portille kohtauksen, jossa Aragorn ja Sauron ottaisivat mittaa toisistaan. Kirjaimellisesti. Sauron osasi ottaa viattoman, enkelimäisen muodon kuten silloin kun hän huijasi haltiat takomaan sormuksia. Näin oli alunalkaen tarkoitus tapahtua myös Mustalla portilla vaikka kirjassahan niin ei tapahdu. Jälleen kerran mentiin sen verran pitkälle että Aragornin ja Sauronin taisto oli jo kuvattu, mutta lopulta tultiin jälleen kerran toisiin ajatuksiin. Päädyttiin jälleen ajattelemaan että elokuvan päätarkoitus on tuhota sormus ja näin ollen portille menneet ihmiset, haltiat, kääpöit ja hobitit olivat siellä vain ja ainoastaan antaakseen Frodolle aikaa. Näin ollen Aragornin ja Sauronin taisto jäi pois elokuvasta, mutta kuvattuja kohtauksia käytettiin kuitenkin elokuvassa mutta Sauronin sijaan Aragorn taisteli jättimäistä peikkoa vastaan.

Kirjan tapahtumia on jouduttu jonkun verran muuttamaan, koska elokuva tarvitsee jännitystä toimiakseen. Esimerkiksi Frodon ja Samin tiet erkanevat väliaikaisesti elokuvassa, mutteivät kirjassa. Heidät oli kuitenkin pakko erottaa elokuvallisesti, koska siihen Klonkku oli koko ajan tähdännyt ja jos niin ei olisi käynyt, Klonkusta olisi tullut aika turhahko hahmo. Lisäksi elokuvantekijät halusivat Frodon astuvan Lukitarin luolaan yksin, koska niin se olisi paljon jännittävämpää.
Toinen oleellinen, hieman muunneltu kohtaus, löytyy Tuomiovuorelta. Kirjassa Klonkku puree Frodon sormen irti, kuten elokuvassakin ja saa sormuksen osakseen. Kirjan mukaan Klonkku kuitenkin tanssii liian innokkaasti ja tippuu vahingossa omatoimisesti reunan yli. Frodo ei kuitenkaan 9 tunnin jälkeen voinut vain seisoa passiivisena taustalla seuraamassa kuinka joku muu täyttää hänen tehtävänsä, joten alunperin tarkoitus oli että Frodo tönäisisi Klonkun laidan yli. Se tuntui kuitenkin liian murhanhimoiselta, joten lopulta Frodo ja Klonkku taistelevat sormuksesta ja Klonkku vahingossa putoaa laidan yli.
Kuninkaan paluu-kirjan lopussa, kaiken jälkeen, on vielä luku jossa hobitit palaavat Kontuun, mutta se onkin orjuutettu ja täynnä örkkejä ja peikkoja. Kaiken takana on Saruman ja Grima, jotka olivat paenneet/päästetty pakoon Rautapihasta. Seuraa Konnun puhdistus, jossa sankarihobittimme pelastavat vielä Konnunkin. Tämä on tietenkin jätetty elokuvan lopusta pois, koska uutta tarinaa ei voida aloittaa enää kun tarinaa on kulunut jo melkein 10 tuntia. Mutta Konnun puhdistus ei ole kokonaan poistettu elokuvistakaan; Frodo näkee Sormuksen ritareissa pätkän siitä Galadrielin peilistä. Lisäksi Kuninkaan paluussa, Saruman kuolee Griman käden kautta kuten kirjassakin. Paikka vain on eri.


Elokuvia varten tehtiin aivan järjettömän suuria lavasteita ja kaikki rakennettiin todella yksityiskohtaisesti ja niin laajasti kuin vain mahdollista. Tietenkään kokonaisia kaupunkeja varsinaisessa koossa ei voitu rakentaa, mutta niitä varten tehtiin pienoismalleja tai suuruusmalleja. Ennen Kuninkaan paluun kuvauksia, suurin lavaste oli ollut Helmin syvänne, jossa käytiin taisto Rohanin ja Rautapihan välillä. Sen jälkeen rakennettiin kuitenkin Minas Tirith, jonka kakkosmuuriksi Helminsyvänne muutettiin. Minas Tirithin lavasteet olivat siis aivan järjettömän suuria. Sen rakennukseen käytettiin puoli vuotta ja sille on tietoisesti annettu merellistä tuntua. Se on ikään kuin Keski-Maan Rooma. Lavasteen ulkoportti on 6-8 metriä korkea.. Eli aivan valtava. Ja koska portti oli valtava, Grond oli myöskin valtava. Grond on siis jättimäinen muurinmurtaja, joka taottiin Mordorin pimeydessä. Grondin tarkoitus kuvauksissa oli osua ensin pari kertaa portteihin ja sitten murtaa se; kävi kuitenkin niin että portti hajosi heti ensimmäisellä iskulla.
Toinen Kuninkaan paluussa käytetty suuri lavaste oli Minas Morgulista lähtevä tie, jota pitkin Mordorin armeija lähtee sotaan. Se on kokopitkä ja pituudeltaan lavaste oli n. 50 metriä. Tien vierestä lähti portaat suoraan ylöspäin ja niitä pitkin Frodo, Sam ja Klonkku kiipesivät.. Ja ne olivat oikeasti todella jyrkät ja hankalat.
Kuvausajan alkaessa pikkuhiljaa loppua, lavasteet rakennettiin uudestaan yhdelle suurelle parkkipaikalle. Siellä oli mm. Rohanin taloja, Meduseltin kartano, Vihreä lohikäärme Konnussa, Minas Tirith, Tuomiovuori.. Käytännössä pystyi kävelemään koko Keski-Maan halki sillä parkkipaikalla.


Peter Jackson tekee kaksi kertaa cameon-roolin yksistään Kuninkaan paluun aikana. Sormuksen ritareissahan miehen voi löytää Briistä ja Kaksi Tornia-elokuvassa mies heittää keihään Helminsyvänteessä. Ei kun pongailemaan! Kuninkaan paluussa Peter ja muu työryhmä tekivät cameonsa merirosvolaivoilla. Oikeasti koko merirosvolaivan miehistö on kuvaustiimiä ja suunnitelijoita. Peter on se äijä, joka kuolee Legolasin harhanuolesta. Monet ohjaajat eivät tälläiseen ryhtyisi, mutta Peter rakasti sitä.
Lisäksi Lukitarin luolassa kun Sam saapuu pelastamaan Frodoa Lukitarin saksita, se ensimmäinen käsi joka tulee kuvaan.. Ei ole Sean Astinin vaan Peter Jacksonin. Sean oli lomalla tai jotain ja Peter hoiti tämän suuren roolisuorituksen.
Lukitarin luolasta on pakko tuoda ylös myös se tosiasia että se paketoitu Frodo.. Se todella on Elijah Wood! Se ei ole nukke. Katsokaa niitä silmiä, ne eivät värähdäkkään!

Pelennorin kenttä oli todella vaikea kuvattava, koska se kohtaus on niin älyttömän laaja.. Ja se kuvattiin kentällä, jossa Uuden seelannin armeija teki pommiharjoituksia. Sieltä siis löytyi pommeja, miinoja, sirpaleita, räjähteitä.. Mitä vain! Ja he vain rieuhuivat ja pomppivat siellä. Se oli vielä kuulemma hauskaa ja toi oman jännityksensä kuvauksiin..
Kohtaus, missä Sam tarjoutuu kantamaan Frodoa koska ei voi kantaa tuon sormusta, kuvattiin kerralla kahdesta suunnasta. Toinen kamera oli Seanissa ja toinen Elijahissa. Tämä kohtaus oli niin äärettömän tunteikas että se sai itse ohjaajan liikuttumaan kyyneliin saakka. Eikä sitä tarvittu ottaa uudelleen.. Toisin kuin Harmaat satamat-kohtaus, jota piti kuvata 3 päivää peräkkäin. Ensimmäisenä päivänä kaikki vain itkivät ja itkivät ja itkivät.. Ja Sean Astin oli käynyt tauolla huoneessaan ja ottanut paidan pois.. Ja unohti laittaa liivin takaisin. Seuraavana päivänä Peter käskytti hobitit itkemään uudestaan koko päivän. Tämän päivän materiaali ei taas ollut terävää vaan täysin sumuista, jolloin Peter joutui kertomaan seuraavana päivänä hobiteille että se tehtäisiin vielä kerran..


Viimeiset 24 tuntia kuvauksista on dokumentoitu noihin Kuninkaan paluun extroihin ja se oli tosiaan niin vaikuttavaa katsottavaa tälläkin kertaa että minä tosiaan vollotin täällä yhdessä telkkarin kanssa. Sitä ei voi koskaan kuvitella millaista tuon elokuvasaagan tekeminen on ollut, mutta varmasti jotakin sellaista mitä kohti on pyrittävä! Ainoa asia mitä haluan sanoa tästä viimeisestä 24 tunnista, on se että Orlando Bloomin eli Legolasin jousi katkesi aivan viimeisessä Orlandon kohtauksessa. Hän vei sen Jacksonille, joka vain totesi että.. Onhan tässä lopun tuntua.
Kaiken tämän kivun, tuskan, kyynelten, naurun, pussailun (katsokaa dokkari) ja uskomattoman matkan tuotoksena.. Vuonna 2004 Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu veti 11 oscaria, kaikki mihin tämä oli ehdolla! Niitä tuli parhaasta ohjauksesta, elokuvasta, sovitetusta käsikirjoituksesta, leikkauksesta, erikoistehosteista, äänistä, laulusta, musiikista, puvustuksesta, lavastuksesta ja maskeerauksesta! Ja jokainen noista oscareista oli työllä ja tuskalla ansaittu. Ja nyt jäämme odottamaan The Hobbit-elokuvia ja mitä sen jälkeen seuraakaan..

"Home is behind, the world ahead
And there are many paths to tread
Through shadow, to the edge of night
Until the stars are all alight"