Walter Elias ”Walt” Disney syntyi vuonna 1901 ja oli yhdysvaltalainen piirroselokuvien tuottaja, ohjaaja, ääninäyttelijä ja animaattori aina kuolemaansa saakka, vuoteen 1966. Ensimmäisiä piirroselokuviaan Disney alkoi tehdä 1920-luvulla ja yhdessä Ubbe Iwerksin kanssa hän perusti ensimmäisen filmistudionsa, Iwerks-Disney Commercial Artistsin. Se meni kuitenkin hyvin pian konkurssiin. Muutamaa vuotta myöhemmin, Disney perusti uuden yhtiön, Laugh-O-Gram Films, Inc.:n, jonka kanssa hän alkoi työstämään Liisa Ihmemaassa-satua. Se jäi kuitenkin kesken yhtiön mennessä jälleen kerran konkurssiin. Niinpä Disney otti Liisansa ja lähti sen kera Californiaan. Siellä hän perusti yhdessä veljensä kanssa The Disney Brothers Studion, joka sittemmin sai nimen THE WALT DISNEY COMPANY. Tähän päivään mennessä Disney on julkaissut 50 klassikoksi nostettua piirroselokuvaa ja numero 51 on tulossa piakkoin Suomeen.
17. 101 DALMATIALAISTA"Me jekutamme hullua tätiä!"
Ohjaajat: Clyde Geronimi, Hamilton Luske, Wolfgang Reitherman
Käsikirjoittaja: Bill Peet
Tuottaja: Walt Disney
Pääosat: Rod Taylor, Betty Lou Gerson, Cate Bauer
Tämä Disneyn 17. klassikko sai ensi-iltansa tammikuussa 1961. Wikipedia tietää kertoa että elokuvassa on yhteensä 6 469 952 dalmatialaisen laikkua. Pongolla on 72, Perditalla 68 ja joka pennulla 32 laikkua. Tämän vuoksi elokuvan piirrokset valokopioitiin suoraan kalvolle, ja näin vältyttiin hankalalta ja aikaa vievältä puhtaaksipiirtämiseltä.
Minusta elokuvan ehdottomasti ihanin asia on se kuinka ihmisestä on tehty kirjaimellisesti koiran lemmikki. Niinhän se loppupeleissä on. Ihminen tekee mitä vain koiransa eteen ja koirat ovat tarpeeksi fiksuja käyttääkseen ihmistä siinä mielessä hyväkseen. Lisäksi on todella mielenkiintoinen ajatus että koirien "hämyhaukku" on ikäänkuin vastine ihmisten puhelimelle. Sitä eivät kaikki ole välttämättä ajatelleet, mutta niinkai se on.. Juorut lentävät kirjaimellisesti.
Sinänsä tämä elokuva on hyvin poikkeava Disney-elokuva, koska tässä ei niinkään lauleta joka toisessa välissä, mikä on ainakin nykyään yleisesti yksi Disney-elokuvien tunnuspiirteistä.
Mutta elokuva on kaikin puolin kaunis teos! Rakastan myös sitä täydellisen yksityiskohtaista piirrustusjälkeä.
20. ARISTOKATIT"Aivan tautinen blues!"
Ohjaaja: Wolfgang Reitherman
Käsikirjoittajat: Ken Anderson, Larry Clemmons
Tuottajat: Winston Hibler, Wolfgang Reitherman
Pääosat: Phil Harris, Eva Gabor, Liz English, Gary Dubin, Dean Clark, Scatman Crothers
Tämä piirroselokuva taasen sai ensi-iltansa vuonna 1970 ja ilmestyi 20. Disney-klassikkona. Siitä tuli todellinen menestys ja myöhemmin siitä on tehty useita kirjaseikkailuja.
Tämän elokuvan mielestäni yksi hienoimmista ajatuksista oli ehdottomasti se, kuinka kissa osaa aina kotiin. Onhan olemassa väite että "Koira rakastuu omistajaansa, kissa kotiinsa". Tämä väite ei tosin aivan toimi tässä elokuvassa, koska kissat pyrkivät nimenomaan takaisin ihmisensä tykö eivätkä niinkään kotiinsa. Mutta ajatus siitä että kissat suunnistavat vaikka maaseudulta takaisin Pariisiin, kotiinsa, on todella viehättävä. Ja kissanomistajana tietenkin myös ajatus siitä kuinka omistautuneita kissat ovat omistajilleen, se on todella huojentavaa..
Tässä elokuvassa on jo reilusti enemmän lauluja, kuin Dalmatialaisissa mutta ei tässäkään mielestäni ole läheskään yhtä paljoa kuin esim. Aladdinissa. Laulut ovat kuitenkin ensimmäistä luokkaa ja niiden sanoma on selkeästi.. Katti tahtoo olla jokainen. Niinpä niin.
Minä en pienenä muista omistaneeni Aristokatteja, vaikka muistan kyllä katsoneeni elokuvan muutaman kerran. Se ei kuitenkaan kuulunut lapsena suosikkeihini, koska en tosiaan päässyt katsomaan sitä yhtä usein kuin esim. Topia ja Tessua, Peter Pania ja Robin Hoodia. Tämä on kuitenkin ehdottomasti yksi Disneyn parhaimmistoa!
21. ROBIN HOOD"Kello on yksi ja kaikki hyvin!"
Ohjaaja: Wolfgang Reitherman
Käsikirjoittajat: Ken Anderson, Larry Clemmons
Tuottaja: Wolfgang Reitherman
Pääosat: Brian Bedford, Phil Harris, Peter Ustinov, Monica Evans
Kolme vuotta Aristokattien jälkeen, ilmestyi Disneyn klassikko numero 21 ja kuten edellisessä merkinnässäni mainitsinkin, tämä elokuva on ollut mukana siitä hetkestä saakka kun sen pienenä ensimmäisen kerran näin.
Nyt kun katsoin Robin Hoodin uudelleen ihan juhlajulkaisu-DVD:ltä, tajusin sen ihanan tosiasian että tällä elokuvalla on vaihtoehtoinen loppunsa! Sen mukaan Robin loukkaantuisi loppukohtauksessa, hypättyään palavasta tornista. John ja Marian pelastavat hänet ja vievät hänet turvaan, mutta prinssi Juhana ja herra Hiss seuraavat heitä ja yrittävät päästää Robinin päiviltä. Kuningas Richard kuitenkin ehtii parahiksi paikalle ja pelastaa Robinin. Minusta tämä loppu olisi ollut paljon parempi kuin se, mikä siihen sitten jätettiin. Kyllä pidän siitäkin, mutta tämä toinen versio vain viehätti enemmän. Ehkä se johtuu siitä että pidän vähän enemmän traagisemmista lopuista. Mutta nämä loput olisi voitu yhdistää ja saada aikaiseksi vieläkin parempi elokuva! Olen iloinen että näin tämän vaihtoehtoisen lopun.. Tai pikemminkin tajusin katsoa sen. Antoi uutta näkökulmaa tähän klassikkoon! Katsokaa ihmeessä!
24. TOPI JA TESSU"Sinä sotahullu ukko! Annapas tänne se pyssy!"
Ohjaajat: Ted Berman, Richard Rich, Art Stevens
Käsikirjoittajat: Ted Berman, Larry Clemmons
Tuottajat: Ron Miller, Wolfgang Reitherman, Art Stevens
Pääosat: Mickey Rooney, Kurt Russell, Pearl Bailey, Pat Buttram, Sandy Duncan
Vuonna 1981 ilmestyi jälleen yksi elokuva, johon voisin 9 vuotta myöhemmin rakastua. Kunhan ensin siis ehtisin syntyä. Tämä elokuva kertoi ketunpojan ja ajokoiran ystävyydestä ja päästi Disneyn klassikoiden sijalle 24.
Elokuva on itkettänyt minua pienestä pitäen. Aina kun se mummo vie Topin metsään, aina minä vollotan. En voi sille mitään enkä toisaalta haluakaan. Se ikäänkuin kuuluu asiaan nykyään..
Muistan katsoneeni tätä elokuvaa aivan törkeän monta kertaa lapsuudessani. Jos en katsonut Peter Pania tai Robin Hoodia, katsoin tätä. Näin ainakin muistelisin. Muistanpa myös leikkineeni tätä joskus lapsena! En muista miten ne leikit menivät, mutta muistan leikkineeni.
Tänään kun katsoin elokuvan ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan.. Tajusin että pienenä jotkut kohtaukset tuntuivat todella paljon pidemmiltä kuin nyt. Esimerkiksi se aivan alku; lapsena tuntui että Topia yritettiin saada mummon hoiviin pitempään kuin nyt. Samoin Tessun ja Pösön kevääseen kestävä metsästysreissu tuntui kestävän paljon pitempään pienenä vaikka tosiasiassahan se kestää hädin tuskin viisi minuuttia jos sitäkään.
Eniten olen aina pitänyt elokuvan lopusta, missä Topi ja Tessu yhdistävät vihanpidon jälkeen voimansa ja alkavat taistelemaan sitä karhua vastaan. On myös todella kaunista kuinka Tessu loppujen lopuksi asettuu isäntänsä ja Topin väliin ja pelastaa näin ystävänsä hengen.
31. ALADDIN"Korvat pois leikataan aina muukalaisten, se luo kotoisen tunnelman!"
Ohjaajat: John Musker, Ron Clements
Käsikirjoittajat: Ron Clements, John Musker, Ted Elliott, Terry Rossio
Tuottajat: John Musker, Ron Clements
Pääosat: Scott Weinger, Robin Williams, Linda Larkin
Aladdin sai ensi-iltansa vuonna 1992 ja se ilmestyi 31. Disney Klassikkona. Wikipedia tietää kertoa muutaman kivan, pikku faktan liittyen Henkeen. Elokuvassa nimittäin vilahtaa useampikin muista Disney-elokuvista tuttu hahmo, kiitos Hengen toiminnan. Ensinäkin Hengen pää puuttuu hetkeksi Pinoccioksi, sillä käväsee Liisa Ihmemaassa-elokuvasta tutun Irvikissan virne, hän vetäisee Pieni Merenneito-elokuvan Sebastian-ravun keittokirjasta ja pukeutuu Hessun hattuun ennen kuin lähtee lomalle. Lisäksi sulttaanin kasaamassa palatsin pienoismallissa voi nähdä Kaunotar ja hirviö-elokuvan hirviön.
Itselläni ei ole sen suurempaa tunnesidettä tähän elokuvaan liittyen, koska pienenä en saanut koskaan katsoa sitä loppuun saakka. Muistan että serkuillani oli tämä vhs, mutta aina elokuva jäi kesken kun piti lähteä kotiin. Niinpä elokuva on edelleen minulle hieman vieras, vaikka hyvä onkin. Siksi siinä missä muut ilmoittavat Aladdinin yhdeksi suosikki-disneystään, minä en niin voi sanoa. Ekan kerran kun näin elokuvan kokonaisuudessaan, oli silloin kun ostin dvd:n itselleni. Olen kyllä jatko-osia nähnyt, mutten tätä alkuperäistä. Nyt on sekin tosiaan koettu ja loistava elokuva, ei vain iske minuun kuten muut Disneyt!
42. AARREPLANEETTA"Tiedän että uudestaan vanhat haavat voit sä parantaa."
Ohjaajat: Ron Clements, John Musker
Käsikirjoittajat: Ron Clements, John Musker
Tuottaja: Walt Disney Pictures
Pääosat: Joseph Gordon-Levitt, Brian Murray, David Hyde Pierce, Martin Short, Emma Thompson
Tämä Robert Louis Stevensonin menestysromaaniin Aarresaari perustuva klassikko ilmestyi vuonna 2002 ja oli sarjassamme 42. klassikko. Elokuva ei menestynyt odotuksien mukaan vaan sillä tienattiin vain 110 miljoonaa dollaria siinä missä koko tuotanto maksoi 140 miljoonaa.
Itse olen katsonut tämän elokuvan muutaman kerran ja mielestäni siinä on loistavat peruslähtökohdat.. Mutta silti en ole täysin päässyt mukaan tarinaan vielä. Itseasiassa ensimmäisen kerran kun katsoin elokuvan, rakastuin yhteen ainoaan biisiin elokuvassa. Sitä biisiä olen kuunnellut miljoona kertaa niin suomeksi kuin englanniksikin ja se on melkeinpä ainoa syy miksi jaksan katsoa tämän elokuvan kerta toisensa jälkeen. En tiedä miksi, mutten vain ole päässyt sisään elokuvaan. Ehkä vielä joskus rakastun ja kun niin käy, rakastun täysillä! Yleensä ne elokuvat, jotka olen joutunut katsomaan useammin kuin kerran ennen kuin olen rakastunut, ovat niitä parhaimpia. Ehkä niin käy tämän kanssa.
Mutta nyt kun mainitsin siitä ihanasta biisistä niin linkitänpä sen tähän:
Treasure Planet - I'm Still Here (Finnish)
50. KAKSIN KARKUTEILLÄ"Tämä on tarina siitä kuinka kuolin."
Ohjaajat: Nathan Greno, Byron Howard
Käsikirjoittaja: Dan Fogelman
Tuottajat: Roy Conli, John Lasseter, Glen Keane
Pääosat: Mandy Moore, Zachary Levi, Donna Murphy
Vuonna 2010 ilmestyi merkittävä klassikko jopa Disneyn piireissä. Ensinäkin klassikko oli 50. ja toisekseen se esitteli Disneyn 10. prinsessan, Tähkäpään. Elokuvassa on yhdistelty kahta eri Grimmin veljesten satua. Siitä löytyy tietenkin tuttu tarina Tähkäpäästä, mutta myös tarina Mestarivaras. Saakeli, pitäisipä hankkia jostain Grimmin veljesten satukirja!
Tämä elokuva on hulvaton seikkailu, joka nostattaa hymyn huulille joka kerta kun sen katsoo! Ja minä tosiaan olen nähnyt tämän jo miljoona kertaa, varsinkin elokuvan viimeiset metrit. En koskaan kyllästy kertomaan tätä tarinaa kuinka olin Studio123:ssa töissä ja elokuvan jälkeen piti mennä keräämään lapsien koroketyynyjä salin eteen. No kuvitelkaapa kuinka hienoa on kävellä ne raput alas sinne eteen valoen syttyessä, ihmisten noustessa seisomaan.. ja tämän biisin soidessa taustalla:
Something That I Want - Tangled Soundtrack ! Nii-in. Se oli hienoa se! Ja elokuva on muutenkin sellainen, missä itken ja nauran puolet ajasta.
Mikä on ehdottomasti hienoin asia Disneyn piirretyissä? No ainakin se ajattomuus; vanhimmat elokuvat toimivat vielä nykypäivänäkin ja olen varma että jos voitaisiin siirtää nykypäivän elokuvia takaisin johonkin 1940-luvulle, he pitäisivät niistä myöskin. Innolla odotan Nalle Puhin elokuvaa ja toivon että voin viedä kummipoikani sitä katsomaan.
Mutta ehdottomasti hienoin asia näissä elokuvissa on se, että tunnelma, tyyli ja laatu on säilynyt läpi 51 elokuvan! Loistavaa Disney, ansaitset selkään taputuksen ja miniaallon! Wuhuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti