Leijonakuningas 3D!

On kulunut n. 18 vuotta siitä Disneyn 32 klassikkoelokuva ilmestyi ja nyt ensi perjantaina, 20.1, Leijonakuningas nähdään jälleen kerran valkokankaalla. Nyt 3D-versiona. Vaikken suuremmin 3D:n ystävä olekaan, olen kuitenkin iloinen että saan mahdollisuuden nähdä tämän spektaakkelin valkokankaalla. Leijonakuninkaan kunniaksi katsoin eilen vhs:ltä sekä ensimmäisen, että toisen osan.
Leijonakuningas sai ensi-iltansa vuonna 1994 ja samana vuonna myös suomalaiset pääsivät nauttimaan sen taiasta sopivasti ennen joulua. Mielenkiintoinen fakta elokuvasta on se, että se on Disneyn ensimmäinen klassikko, jossa ei ollut edes mainintaa ihmisistä.
Elokuva alkaa pienen Simban syntymäpäiväjuhlista ja siitä lähtee käyntiin aivan mieletön tarina, jonka varmasti jokainen muistaa lapsuudestaan.
Tarinassa on myös yksi elokuvahistorian surullisimmista kuolemista, kun Simban isä Mufasa kuolee pelastaessaan poikansa villiintyneiltä gnuita. Scar uskottelee Simballe että kuolema oli pojan itsensä syytä ja lähettää tuon maapakoon, mutta tosiasiassa kuoleman takana oli Scar itse. Simban perään Scar lähettää vielä kolme hullua hyenaa varmistamaan tuon kuoleman ja näin myös sen että Scar itse pitäisi veljensä kuoleman myötä saamansa kuninkaan tittelin.
Disneylle tyypillisesti, tämäkin elokuva pitää sisällään loistokkaita biisejä ja tottakai tähän pitäisi nostaa esiin Elton Johnin Can you feel the love tonight, mutta sen sijaan haluan nyt linkittää tähän Scarin biisin.


Innolla odotan sitä hetkeä kun saan kuulla nämä biisit leffateatterin äänentoistolla!

Neljä vuotta myöhemmin ilmestyi tälle klassikolle jatko-osa, Jylhäkallion ylpeys, joka kertoo Kiarasta, Simban tyttärestä sekä Kovusta, joka ei ollut Scarin poika mutta tuon valitsema perijänsä.
Mielestäni tämä jatko-osa on yksi harvoista toimivista kakkososista, joita Disney on tehnyt. Yleisesti ottaen nämä eivät toimi, mutta tämä on ollut suosikeissani jo siitä saakka kun sen pienenä näin.
Toki sitä pienenä mietti, miksi ihmeessä Ziraa ja tuon laumaa ei näy ensimmäisessä osassa ollenkaan mutta silti nuo karkoitettiin Scarin kuoleman myötä. Tietysti se häiritsee hieman vieläkin, muttei niin paljoa ettäkö se tahraisi elokuvan toimivuutta. Karkoitus kuitenkin tehdään selväksi elokuvan aikana ja Kovun, Nukan ja Vitanin historioitakin selvitetään mielestäni aivan kiitettävästi.
Koska äsken laitettiin Scarin biisiä loppuun, laitettakoon tähän nyt sitten Ziran, kakkososan pahiksen, biisi! Joka on mielestäni vähintäänkin Scarin biisin tasoinen!

Kaksin karkuteillä aidan tuollapuolen, villinä ja vapaana

Tämä viikonloppu oli yhtä hulinaa leffojen saralla ja saatte laskelmieni mukaan ainakin kuusi merkintää tässä tänään ja huomenna ja eeehkä venyy tiistaihinkin. Katsoimme siis kaverin kanssa 10 elokuvaa, joista kaksi leffassa. Parista niistä revitään maratoni, joten huomenna täytyy katsoa vielä nelisen kipaletta sitä yhtä merkintää varten.. Mutta tässä nyt kolme animaatiota tältä viikonlopulta!

YLI AIDAN (2006)
Dreamworksin mielestäni hieman tuntemattomampi pätkä, joka kertoo yksinäisestä sankaripesukarhusta, RJ:stä, joka joutuu pahaan pulaan onnistuttuaan tuhoamaan Vincent-karhun ruokavarastot. Vincent pakottaa tuon hankkimaan uudet ruuat viikossa ja niinpä RJ päätyy Verne-kilpikonnan ja tuon kaikenkarvaisten ystävien luo. Verne porukoineen asuu aidan toisella puolella, lähiön tuntumassa ja RJ saa nuo "avukseen" ruuan hankintaan.. paitsi ettei kerro noille oikeaa syytä.
Ihan kelpo pätkä katsottavaksi! Paras hahmo on ehdottomasti aivan liian ylienerginen Hammy, mutta kaikki hahmot ovat mainioita persoonia. Täytyy vielä sanoa että elokuva perustuu Michael Fryn ja T. Lewisin sarjakuvaan Aidan takaa.

KAKSIN KARKUTEILLÄ (2010)
Ja taas kerran tuli katsottua Disneyn tuorein prinsessasatu, joka kertoo Tähkäpäästä. Tarina kertoo taikakukkasesta, jolla on valta pitää laulaja nuorena ja terveenä. Tämä kukkanen pelastaa maan kuningattaren hengen ja tuo synnyttää tyttären, Tähkäpään. Vanha nainen nimeltä Gothel kidnappaa vauvan ja kasvattaa tuon omanaan.. pysyen tämän tukan ansiosta nuorena ja terveenä. Mutta kun 18 vuotta on kulunut, Tähkäpään syntymäpäivänä asiat menevät vinoon ja tuo törmää humurivarkaaseen, Flynn Rideriin, ja pakottaa tuon viemään hänet katsomaan loistavia valoja. Tästä alkaa jännittävä.. tai kuten fraasi kuuluu, "hiuksia nostattava" seikkailu.
Ps. Tämän elokuvan ensimmäinen lopputekstibiisi, Something That I Want on mielestäni paras ja tarttuvin loppubiisi ehkä ikinä! Ainakin animaatiopuolella.

SPIRIT - VILLI JA VAPAA (2002)
Tämän elokuvan kannessa lukee mainosteksti, joka sanoo näin: "Elokuvastudiolta, jonka edellinen menestyselokuva oli Shrek." Mielestäni, vaikka Shrek kuinka olikin menestyselokuva, ei tätä elokuvaa voi mainostaa Shrekillä. Shrek on aivan eri tyylinen elokuva kuin tämä enkä usko että Shrekin fanit välttämättä innostuisivat tästä, jos ostavat elokuvan vain koska sen kannessa lukee Shrek. Vaikka toki elokuva on sen verran vaikuttava että kaikkien tähän pitäisi rakastua.
Elokuva kertoo Spiritistä, joka on mustangi vanhassa lännessä. Hänellä on lauma ja hän syntyi sen johtajaksi, aivan kuten isänsäkin. Lauman myötä tuli myös vastuu ja ori tekeekin kaikkensa suojellakseen sitä. Mutta eräänä yönä kaukana taivaanrannassa näkyy outo valopiste, joka herättää Spiritin uteliaisuuden ja hänen on selvitettävä mikä se on.
Ja sitten tuli ihminen ja taistelu vapaudesta saattoi alkaa. Tämä on tarina etenkin vapaudenkaipuusta ja unelman eteen taistelemisesta. Haluan eniten nostaa esiin elokuvassa kuultavat biisit, joiden alkuperäinen esittäjä on Bryan Adams ja suomeksi ne esittää Riki Sorsa. Biisit ovat aivan mielettömiä ja siksi nyt linkitänkin tähän loppuun yhden elokuvan ehdottomasti parhaimmista biiseistä.. Vaikka kaikkihan ne aivan mahtavia ovat!

Mestarietsivät asialla

Ihan ensimmäisenä haluan toivottaa kaikille oikein loistavaa elokuvavuotta 2012! Toivottavasti selvisitte vuoden vaihteesta edes jotenkin elävien kirjoissa pysyen. Itse vietin uuden vuoden Michael Monroen tuplakeikoilla ja tämän jälkeen jatkoin Tallinnan risteilylle. Keikkafiiliksiä voitte luultavasti lukea lähipäivinä Lakikirjastani.

Mutta nyt asiaan! En ehtinyt viime viikolla kirjoittamaan kahdesta vuoden viimeisestä elokuvasta, joten teen sen nyt. Eli viimeisimmät elokuvat olivat Basil Hiiri - Mestarietsivä sekä leffateatteripuolella Sherlock Holmes - A Game of Shadows. Aika etsiväpainoitteista meininkiä, sanoisinko. Aloitetaan ensin tästä ei-niin-suurta-nostalgia-buumia-aiheuttaneesta Disney-klassikosta nro. 26.
Basil Hiiri - Mestarietsivä on Disneyn vuonna 1986 valmistunut elokuva, jonka minä näin kokonaisuudessaan vasta nyt kun ostin sen Citymarketista hintaan 9,99. Elokuva ei siis antanut minulle minkäänlaista nostalgiabuumia, kuten niin moni Disneyn leffa yleensä. Ja mikä harvinaista, totesin että tämä elokuva pitäisi varmaan katsoa alkuperäiskielellä suomiduppien sijaan. Tämä on harvinaista, koska katson lähes poikkeuksetta aina piirretyt suomeksi. Mutta tosiaan en pitänyt duppauksesta, en niin yhtään! Se tytön ääni oli niin älyttömän rasittava että toivoin koko ajan että se pitäisi päänsä kiinni. Elokuvan ainoa biisikään ei tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta, vaikka kertsi "Oi Ratigan, oooooi Ratigan!" onkin aika hyvä jäämään päähän. Mutta siis ei, ei toiminut suomeksi. Täytyy joku päivä rikkoa perinteitä ja katsoa tämä englanniksi. Luulen tai ainakin toivon koko sydämestäni että elokuva toimii siten paljon paremmin tai muuten pidän tätä puhtaana floppina.



Ja sitten Sherlock Holmesiin, joka pyörii paraikaa elokuvissa. Elokuva on jakanut mielipiteitä suuntaan ja toiseen ja minusta elokuva oli oikeastaan aika keskiverto. Ensimmäinen osa oli aivan loistava, sen muistan vaikken elokuvaa olekaan pitkään aikaan katsonut. Täytyy katsoa nyt joku päivä.
Elokuva on täynnä yllätyksiä sellaiselle, joka ei ole lukenut spoilereita eikä lukenut kirjojakaan (en tiedä kuinka paljon nämä elokuvat edes ovat kytköksissä kirjoihin). Itse kuulun tähän kastiin ja ainakin kolme kertaa elokuvan aikana olin että "mitä hemmettiä just tapahtui!" Mikäli nyt haluat vältyyä spoilereilta vastaisuudessakin niin älä lue seuraavan kuvan jälkeen olevaa tekstiä ennen kuin sitä seuraavan trailerin jälkeen, jolloin seuraa uuden vuoden lupaus!


Kolme itseäni yllättävää tekijää kyseisestä elokuvasta; Ensinäkin neiti Adlerin kuolema tai "kuolema" elokuvan alussa. Nyt tarkemmin ajateltuna en jotenkin jaksa uskoa että neitonen olisi nyt ihan henkensä heittänyt narikkaan, koska jatko-osahan on tuloillaan joskus vuonna 2014 ellen väärin muista. Sitäpaitsi elokuvassa ei tarkalleen näytetty neidin ruumista eikä oikeastaan kuolemaakaan juuri myrkytystä kummemmin. Joten vetoja pystyyn, palaako neiti Adler kolmosessa?
Toinen ja kolmas yllätys koskeekin sitten herra Holmesia ja oikeastaan kumpaakaan yllätystä en uskonut hetkeäkään todeksi. Ensinäkin junan tavaravaunussa Holmes kuoli, mutta Watson saa hänet virkoamaan jollakin adrenaliinipiikillä. Tämä oli sinänsä siisti kohtaus, enkä motkota yhtään. Hienoa, mutta ei herra nyt voi kuolla noin vain! Päähenkilö sentäs.
Kolmannekseen Holmes päätti vetää Moriartyn mukanaan parvekkeelta alas elokuvan lopussa ja vaikka tämä yllätys olikin, ei se juuri uskottava ollut. Koko "kuolema" oli niin laimea loppupeleissä että jotenkin olisin olettanut Holmesin lähtevän enempi rytinällä. Toki haudat ja kaikki saatiin aikaiseksi, mutta eipäs herra kuollutkaan! Mutta se miten Holmes teki comebackin, se oli aivan sairaan hienoa! Sitä en kerro teille vaikka spoilereita lukisittekin. Nännäskäkkää!
Mutta kaikin puolin oikein katsottava tapaus.

UUDEN VUODEN LUPAUS 2012
Ilmeisesti useampikin on luvannut näin mutta niin teen minäkin, koska päätin sen jo aikaa sitten! Katson koko leffahyllyni sisällön ennen kuin ostan yhtään uutta elokuvaa kokoelmiini!
Ja lisäksi menin lupaamaan etten osta karkkia ainakaan tammikuun aikana.

27 Days with Disney

Olen laiska enkä jaksa kirjoittaa näistä jokaisena eri päivänä erikseen, joten nyt joulun kunniaksi kirjoitan kaikista! Eli Disney-haasteita 27 kappaletta! Kolme viimeistä skippasin, koska en tiedä mitään niistä teemapuistoista. Ainiin ja kysymykset kopsailtu Sinin leffablogista.


Day #1: Your favorite character - ROBIN HOOD


Day #2: Your favorite princess - RAPUNZEL


Day #3: Your favorite heroine - POCAHONTAS


Day #4: Your favorite prince - ERIC


Day #5: Your favorite hero - FLYNN RIDER


Day #6: Your favorite animal - TOPI


Day #7: Your favorite sidekick - VITANI


Day #8: Your favorite villain - ZIRA


Day #9: Your favorite original character - AKU ANKKA


Day #10: Your favorite song WHY SHOULD I WORRY


Day #11: Your favorite love song - I WON'T SAY I'M IN LOVE


Day #12: Your favorite villain song - MY LULLABY


Day #13: Your least favorite song WORLD'S GREATEST CRIMINAL MIND


Day #14: Your favorite kiss - POCAHONTAS & JOHN SMITH


Day #15: The first movie you saw - BAMBI


Day #16: Your favorite classic - LEIJONAKUNINGAS


Day #17: Your least favorite classic - HIIDENPATA


Day #18: Your favorite Pixar film - TOY STORY


Day #19: Your least favorite Pixar film - IHMEPERHE (En oo nähny, mut ei kiinnosta yhtää O.o)


Day #20: Favorite sequel - LEIJONAKUNINGAS 2


Day #21: An overrated movie - POCAHONTAS 2


Day #22: An underrated movie - DINOSAURUS


Day #23: A movie that makes you laugh - KAKSIN KARKUTEILLÄ


Day #24: A movie that makes you cry - TOPI JA TESSU


Day #25: Your favorite scene from your favorite movie - LEIJONAKUNINGAS


Day #26: Saddest death - MUFASA


Day #27: Your favorite quote - "Anteeksi jos en hypi ilosta, on selkäkipuja.."


Taitaa jäädä vuoden viimeiseksi merkinnäksi joten palataan astialle ensi vuonna! Hyvää uutta vuotta kaikille!

Movie Monday #23 - Tuntematon

Movie Mondayssä kyseltiin tällä kertaa jotakuta elokuvaa, joka on muille tuntematon mutta minulle ei. Ja nyt on todettava että sellaista elokuvaa ei taida olla. Opiskelen elokuva ja tv-linjaa, joten väistämättäkin tuntuu siltä että kaikki tuntevat kaikki elokuvat.. Ja jos joku ei tunne jotain elokuvaa niin minä.

Joten tämä on tylsä aihe! En pysty turisemaan tästä aiheesta yhtään mitään, joten.. RANDOM!

Lyhyenläntä Disney-maratoni

Nyt kun on ollut ihan sikana puhetta Disney-leffoista ja armas Willunikin pitää Disneyn klassikko-maratonia blogissaan niin ajattelinpa minäkin pitää jonkinasteisen maratonin, joskin lyhyemmän koska en omista kovinkaan paljoa noita klassikkoja. Ehkä parisenkymmentä jos lasketaan sekä vhs:t että dvd:t. Nyt päätin kuitenkin karsia tämän maratonini kattamaan vain ja ainoastaan ne elokuvat, jotka minulla on DVD:llä.

Walter Elias ”Walt” Disney syntyi vuonna 1901 ja oli yhdysvaltalainen piirroselokuvien tuottaja, ohjaaja, ääninäyttelijä ja animaattori aina kuolemaansa saakka, vuoteen 1966. Ensimmäisiä piirroselokuviaan Disney alkoi tehdä 1920-luvulla ja yhdessä Ubbe Iwerksin kanssa hän perusti ensimmäisen filmistudionsa, Iwerks-Disney Commercial Artistsin. Se meni kuitenkin hyvin pian konkurssiin. Muutamaa vuotta myöhemmin, Disney perusti uuden yhtiön, Laugh-O-Gram Films, Inc.:n, jonka kanssa hän alkoi työstämään Liisa Ihmemaassa-satua. Se jäi kuitenkin kesken yhtiön mennessä jälleen kerran konkurssiin. Niinpä Disney otti Liisansa ja lähti sen kera Californiaan. Siellä hän perusti yhdessä veljensä kanssa The Disney Brothers Studion, joka sittemmin sai nimen THE WALT DISNEY COMPANY. Tähän päivään mennessä Disney on julkaissut 50 klassikoksi nostettua piirroselokuvaa ja numero 51 on tulossa piakkoin Suomeen.

17. 101 DALMATIALAISTA
"Me jekutamme hullua tätiä!"
Ohjaajat: Clyde Geronimi, Hamilton Luske, Wolfgang Reitherman
Käsikirjoittaja: Bill Peet
Tuottaja: Walt Disney
Pääosat: Rod Taylor, Betty Lou Gerson, Cate Bauer
Tämä Disneyn 17. klassikko sai ensi-iltansa tammikuussa 1961. Wikipedia tietää kertoa että elokuvassa on yhteensä 6 469 952 dalmatialaisen laikkua. Pongolla on 72, Perditalla 68 ja joka pennulla 32 laikkua. Tämän vuoksi elokuvan piirrokset valokopioitiin suoraan kalvolle, ja näin vältyttiin hankalalta ja aikaa vievältä puhtaaksipiirtämiseltä.
Minusta elokuvan ehdottomasti ihanin asia on se kuinka ihmisestä on tehty kirjaimellisesti koiran lemmikki. Niinhän se loppupeleissä on. Ihminen tekee mitä vain koiransa eteen ja koirat ovat tarpeeksi fiksuja käyttääkseen ihmistä siinä mielessä hyväkseen. Lisäksi on todella mielenkiintoinen ajatus että koirien "hämyhaukku" on ikäänkuin vastine ihmisten puhelimelle. Sitä eivät kaikki ole välttämättä ajatelleet, mutta niinkai se on.. Juorut lentävät kirjaimellisesti.
Sinänsä tämä elokuva on hyvin poikkeava Disney-elokuva, koska tässä ei niinkään lauleta joka toisessa välissä, mikä on ainakin nykyään yleisesti yksi Disney-elokuvien tunnuspiirteistä.
Mutta elokuva on kaikin puolin kaunis teos! Rakastan myös sitä täydellisen yksityiskohtaista piirrustusjälkeä.

20. ARISTOKATIT
"Aivan tautinen blues!"
Ohjaaja: Wolfgang Reitherman
Käsikirjoittajat: Ken Anderson, Larry Clemmons
Tuottajat: Winston Hibler, Wolfgang Reitherman
Pääosat: Phil Harris, Eva Gabor, Liz English, Gary Dubin, Dean Clark, Scatman Crothers
Tämä piirroselokuva taasen sai ensi-iltansa vuonna 1970 ja ilmestyi 20. Disney-klassikkona. Siitä tuli todellinen menestys ja myöhemmin siitä on tehty useita kirjaseikkailuja.
Tämän elokuvan mielestäni yksi hienoimmista ajatuksista oli ehdottomasti se, kuinka kissa osaa aina kotiin. Onhan olemassa väite että "Koira rakastuu omistajaansa, kissa kotiinsa". Tämä väite ei tosin aivan toimi tässä elokuvassa, koska kissat pyrkivät nimenomaan takaisin ihmisensä tykö eivätkä niinkään kotiinsa. Mutta ajatus siitä että kissat suunnistavat vaikka maaseudulta takaisin Pariisiin, kotiinsa, on todella viehättävä. Ja kissanomistajana tietenkin myös ajatus siitä kuinka omistautuneita kissat ovat omistajilleen, se on todella huojentavaa..
Tässä elokuvassa on jo reilusti enemmän lauluja, kuin Dalmatialaisissa mutta ei tässäkään mielestäni ole läheskään yhtä paljoa kuin esim. Aladdinissa. Laulut ovat kuitenkin ensimmäistä luokkaa ja niiden sanoma on selkeästi.. Katti tahtoo olla jokainen. Niinpä niin.
Minä en pienenä muista omistaneeni Aristokatteja, vaikka muistan kyllä katsoneeni elokuvan muutaman kerran. Se ei kuitenkaan kuulunut lapsena suosikkeihini, koska en tosiaan päässyt katsomaan sitä yhtä usein kuin esim. Topia ja Tessua, Peter Pania ja Robin Hoodia. Tämä on kuitenkin ehdottomasti yksi Disneyn parhaimmistoa!

21. ROBIN HOOD
"Kello on yksi ja kaikki hyvin!"
Ohjaaja: Wolfgang Reitherman
Käsikirjoittajat: Ken Anderson, Larry Clemmons
Tuottaja: Wolfgang Reitherman
Pääosat: Brian Bedford, Phil Harris, Peter Ustinov, Monica Evans
Kolme vuotta Aristokattien jälkeen, ilmestyi Disneyn klassikko numero 21 ja kuten edellisessä merkinnässäni mainitsinkin, tämä elokuva on ollut mukana siitä hetkestä saakka kun sen pienenä ensimmäisen kerran näin.
Nyt kun katsoin Robin Hoodin uudelleen ihan juhlajulkaisu-DVD:ltä, tajusin sen ihanan tosiasian että tällä elokuvalla on vaihtoehtoinen loppunsa! Sen mukaan Robin loukkaantuisi loppukohtauksessa, hypättyään palavasta tornista. John ja Marian pelastavat hänet ja vievät hänet turvaan, mutta prinssi Juhana ja herra Hiss seuraavat heitä ja yrittävät päästää Robinin päiviltä. Kuningas Richard kuitenkin ehtii parahiksi paikalle ja pelastaa Robinin. Minusta tämä loppu olisi ollut paljon parempi kuin se, mikä siihen sitten jätettiin. Kyllä pidän siitäkin, mutta tämä toinen versio vain viehätti enemmän. Ehkä se johtuu siitä että pidän vähän enemmän traagisemmista lopuista. Mutta nämä loput olisi voitu yhdistää ja saada aikaiseksi vieläkin parempi elokuva! Olen iloinen että näin tämän vaihtoehtoisen lopun.. Tai pikemminkin tajusin katsoa sen. Antoi uutta näkökulmaa tähän klassikkoon! Katsokaa ihmeessä!

24. TOPI JA TESSU
"Sinä sotahullu ukko! Annapas tänne se pyssy!"
Ohjaajat: Ted Berman, Richard Rich, Art Stevens
Käsikirjoittajat: Ted Berman, Larry Clemmons
Tuottajat: Ron Miller, Wolfgang Reitherman, Art Stevens
Pääosat: Mickey Rooney, Kurt Russell, Pearl Bailey, Pat Buttram, Sandy Duncan
Vuonna 1981 ilmestyi jälleen yksi elokuva, johon voisin 9 vuotta myöhemmin rakastua. Kunhan ensin siis ehtisin syntyä. Tämä elokuva kertoi ketunpojan ja ajokoiran ystävyydestä ja päästi Disneyn klassikoiden sijalle 24.
Elokuva on itkettänyt minua pienestä pitäen. Aina kun se mummo vie Topin metsään, aina minä vollotan. En voi sille mitään enkä toisaalta haluakaan. Se ikäänkuin kuuluu asiaan nykyään..
Muistan katsoneeni tätä elokuvaa aivan törkeän monta kertaa lapsuudessani. Jos en katsonut Peter Pania tai Robin Hoodia, katsoin tätä. Näin ainakin muistelisin. Muistanpa myös leikkineeni tätä joskus lapsena! En muista miten ne leikit menivät, mutta muistan leikkineeni.
Tänään kun katsoin elokuvan ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan.. Tajusin että pienenä jotkut kohtaukset tuntuivat todella paljon pidemmiltä kuin nyt. Esimerkiksi se aivan alku; lapsena tuntui että Topia yritettiin saada mummon hoiviin pitempään kuin nyt. Samoin Tessun ja Pösön kevääseen kestävä metsästysreissu tuntui kestävän paljon pitempään pienenä vaikka tosiasiassahan se kestää hädin tuskin viisi minuuttia jos sitäkään.
Eniten olen aina pitänyt elokuvan lopusta, missä Topi ja Tessu yhdistävät vihanpidon jälkeen voimansa ja alkavat taistelemaan sitä karhua vastaan. On myös todella kaunista kuinka Tessu loppujen lopuksi asettuu isäntänsä ja Topin väliin ja pelastaa näin ystävänsä hengen.

31. ALADDIN
"Korvat pois leikataan aina muukalaisten, se luo kotoisen tunnelman!"
Ohjaajat: John Musker, Ron Clements
Käsikirjoittajat: Ron Clements, John Musker, Ted Elliott, Terry Rossio
Tuottajat: John Musker, Ron Clements
Pääosat: Scott Weinger, Robin Williams, Linda Larkin
Aladdin sai ensi-iltansa vuonna 1992 ja se ilmestyi 31. Disney Klassikkona. Wikipedia tietää kertoa muutaman kivan, pikku faktan liittyen Henkeen. Elokuvassa nimittäin vilahtaa useampikin muista Disney-elokuvista tuttu hahmo, kiitos Hengen toiminnan. Ensinäkin Hengen pää puuttuu hetkeksi Pinoccioksi, sillä käväsee Liisa Ihmemaassa-elokuvasta tutun Irvikissan virne, hän vetäisee Pieni Merenneito-elokuvan Sebastian-ravun keittokirjasta ja pukeutuu Hessun hattuun ennen kuin lähtee lomalle. Lisäksi sulttaanin kasaamassa palatsin pienoismallissa voi nähdä Kaunotar ja hirviö-elokuvan hirviön.
Itselläni ei ole sen suurempaa tunnesidettä tähän elokuvaan liittyen, koska pienenä en saanut koskaan katsoa sitä loppuun saakka. Muistan että serkuillani oli tämä vhs, mutta aina elokuva jäi kesken kun piti lähteä kotiin. Niinpä elokuva on edelleen minulle hieman vieras, vaikka hyvä onkin. Siksi siinä missä muut ilmoittavat Aladdinin yhdeksi suosikki-disneystään, minä en niin voi sanoa. Ekan kerran kun näin elokuvan kokonaisuudessaan, oli silloin kun ostin dvd:n itselleni. Olen kyllä jatko-osia nähnyt, mutten tätä alkuperäistä. Nyt on sekin tosiaan koettu ja loistava elokuva, ei vain iske minuun kuten muut Disneyt!

42. AARREPLANEETTA
"Tiedän että uudestaan vanhat haavat voit sä parantaa."
Ohjaajat: Ron Clements, John Musker
Käsikirjoittajat: Ron Clements, John Musker
Tuottaja: Walt Disney Pictures
Pääosat: Joseph Gordon-Levitt, Brian Murray, David Hyde Pierce, Martin Short, Emma Thompson
Tämä Robert Louis Stevensonin menestysromaaniin Aarresaari perustuva klassikko ilmestyi vuonna 2002 ja oli sarjassamme 42. klassikko. Elokuva ei menestynyt odotuksien mukaan vaan sillä tienattiin vain 110 miljoonaa dollaria siinä missä koko tuotanto maksoi 140 miljoonaa.
Itse olen katsonut tämän elokuvan muutaman kerran ja mielestäni siinä on loistavat peruslähtökohdat.. Mutta silti en ole täysin päässyt mukaan tarinaan vielä. Itseasiassa ensimmäisen kerran kun katsoin elokuvan, rakastuin yhteen ainoaan biisiin elokuvassa. Sitä biisiä olen kuunnellut miljoona kertaa niin suomeksi kuin englanniksikin ja se on melkeinpä ainoa syy miksi jaksan katsoa tämän elokuvan kerta toisensa jälkeen. En tiedä miksi, mutten vain ole päässyt sisään elokuvaan. Ehkä vielä joskus rakastun ja kun niin käy, rakastun täysillä! Yleensä ne elokuvat, jotka olen joutunut katsomaan useammin kuin kerran ennen kuin olen rakastunut, ovat niitä parhaimpia. Ehkä niin käy tämän kanssa.
Mutta nyt kun mainitsin siitä ihanasta biisistä niin linkitänpä sen tähän:
Treasure Planet - I'm Still Here (Finnish)

50. KAKSIN KARKUTEILLÄ
"Tämä on tarina siitä kuinka kuolin."
Ohjaajat: Nathan Greno, Byron Howard
Käsikirjoittaja: Dan Fogelman
Tuottajat: Roy Conli, John Lasseter, Glen Keane
Pääosat: Mandy Moore, Zachary Levi, Donna Murphy
Vuonna 2010 ilmestyi merkittävä klassikko jopa Disneyn piireissä. Ensinäkin klassikko oli 50. ja toisekseen se esitteli Disneyn 10. prinsessan, Tähkäpään. Elokuvassa on yhdistelty kahta eri Grimmin veljesten satua. Siitä löytyy tietenkin tuttu tarina Tähkäpäästä, mutta myös tarina Mestarivaras. Saakeli, pitäisipä hankkia jostain Grimmin veljesten satukirja!
Tämä elokuva on hulvaton seikkailu, joka nostattaa hymyn huulille joka kerta kun sen katsoo! Ja minä tosiaan olen nähnyt tämän jo miljoona kertaa, varsinkin elokuvan viimeiset metrit. En koskaan kyllästy kertomaan tätä tarinaa kuinka olin Studio123:ssa töissä ja elokuvan jälkeen piti mennä keräämään lapsien koroketyynyjä salin eteen. No kuvitelkaapa kuinka hienoa on kävellä ne raput alas sinne eteen valoen syttyessä, ihmisten noustessa seisomaan.. ja tämän biisin soidessa taustalla:
Something That I Want - Tangled Soundtrack ! Nii-in. Se oli hienoa se! Ja elokuva on muutenkin sellainen, missä itken ja nauran puolet ajasta.

Mikä on ehdottomasti hienoin asia Disneyn piirretyissä? No ainakin se ajattomuus; vanhimmat elokuvat toimivat vielä nykypäivänäkin ja olen varma että jos voitaisiin siirtää nykypäivän elokuvia takaisin johonkin 1940-luvulle, he pitäisivät niistä myöskin. Innolla odotan Nalle Puhin elokuvaa ja toivon että voin viedä kummipoikani sitä katsomaan.
Mutta ehdottomasti hienoin asia näissä elokuvissa on se, että tunnelma, tyyli ja laatu on säilynyt läpi 51 elokuvan! Loistavaa Disney, ansaitset selkään taputuksen ja miniaallon! Wuhuu!