LotR-Maratoni Tennarissa

Käytiin kaverin kanssa juuri mullistamassa koko elokuvaelämämme. Kaikki ne elokuvakokemukset mitä koskaan on saanut mistään elokuvasta, on nyt ylitetty. Kuustoista tuntia sulaa eeppisyyttä, kiitos Finnkino.

Pongaa meiksi!

Nyt kun HOBITTI tekee tuloaan niin Finnkino päätti ilahduttaa suomalaisia Tolkien+Peter Jackson+Keski-Maa-faneja näyttämällä THE LORD OF THE RINGS-trilogian extended editionit lähes putkeen viime perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ensimmäinen osa alkoi perjantaina 23.00 ja viimeinen osa päättyi siinä 14.30 puolin ja toisin. Kuten sanoin, aika pitkälti kuusitoista tuntia sulaa rakkautta ja eeppisyyttä. Ja sitä rakastui uudelleen.

Oletteko koskaan olleet katsomassa jotain leffaa siten että koko sali on niin fiiliksissä mukana että tietyissä kohtauksissa jengi vain repeää nauruun.. Tai alkaa taputtamaan koska on vaan niin hienoa? Siis koko sali. Muistatteko kun Kuninkaan paluu tuli ensi-iltaan ja elokuvan jälkeen kaikki alkoivat taputtamaan? Kaikki itkivät ja taputtivat samaan aikaan. Se oli itsessään jo mieletöntä, mutta nyt tunnelma oli vielä enemmän katossa.
Ja sitten.. Tiedätte videon Taking the hobbits to Isengard? No.. Eihän sitä pystynyt pitämään pokkaa kun koko sali repeää saattueen saapuessa Lórieniin ja Celebornin kysyessä Gandalfista.. Ja Legolasin vastatessa. Saatika sitten Kahdessa Tornissa kun Legolas toteaa tuon legendaksi muodostuneen lausahduksen.

Ja sitten se taputuspuoli.. Denethor tajuaa Minas Tirithin ahdingon ja luulee menettäneensä poikansa - ja käskee kaikkia pakenemaan ja perääntymään. Ja Gandalf vetäsee tuota pataan kepillään. Ihmiset alkavat hurraamaan ja taputtamaan! Samoin tapahtui kun elokuvan lopussa Aragorn pistää koko Minas Tirithin kumartamaan hobiteille. Ja monessa muussakin kohdassa, tottakai!

Pointti on nyt siinä fiiliksessä. Kun sadat fanit kokoontuvat yhteen.. Ei sitä voi sanoin kuvailla. Hobittiin on about kaksi viikkoa ja maailma alkaa jo olla varpaillaan! En malta odottaa.. En niin yhtään!

ps. Kouvola; nyt niitä lippuja ostamaan saakeli! Studiolla on liput jo myynnissä Hobittiin niin 3D:tä (UPEAA 3D:tä) ja 2D:täkin. Ja tosiaan, älkää unohtako piirrustuskilpailua ja Hobitti-riehaa parin viikon päästä tiistaina..

Kolme viikkoa Hobittiin!

Rakkaat ihmiset! Kolmen viikon päästä tähän aikaan voidaan olla jo niin tuhottoman täpinöissämme, koska Hobitin ensimmäisen osan ensi-iltaan on enää n. kahdeksan ja puoli tuntia aikaa! Miettikääpä sitä!
Itse allekirjoittanuthan on täysin rauhallinen eivätkä hänen kätensä tärise yhtään. Hän ei kuuntele LotR-soundtrackia kolmea ja puolta tuntia. Hän ei katso välistä Hobitin trailereita eikä hän todellakaan ole menossa LotR-maratoniin Finnkinoon ensi perjantaina katsomaan kuuttatoista tuntia  kyseistä trilogiaa.

Miten ihmiset jaksavat? Vieläkö pystyy hengittämään vaikka Thorin ja kääpiöt tulisivat laulamaan uniinne? Itse myönnän. En selviä tulevasta kolmesta viikosta, mutta pakko kai se on! Aika käy niin tuhottoman hitaasti kun se ohittaa tietyn pisteen.

Oikeesti mulla ei ollut mitään sanottavaa, muuta kuin että voi hobitti! Kantsii ilmestyä 11.12.12 Studio123:een! Suosittelen syvästi. Seurailkaa kotisivuja ja facebookia  mahdollisen riehan tiimoilta! Suurinpaan ikävään, tässä teille kolme ja puoli tuntia LotRin soundtrackiä!

Kuinka paljon teinimeininkiä mahtuu yhteen viikonloppuun?

Se on jännä kysymys se. Nyt seuraa suuri paljastus; olen foorumiroolipelaaja ja ollut sitä jo vuodesta käpy ja kirves. Nyt erään roolipelin puitteissa pidettiin yhtä elämättömän kaverini kanssa leffa/tv-sarjamaratoni, jonka ehtona oli että sarjassa/leffassa piti esiintyä jomman kumman hahmona toimiva ulkka. Listataanpa nämä pätkät jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen. Yllättävää kyllä, se on aika helppoa!
Öm.. Tulee sisältämään spoilereita!

6. ALEX RIDER & STORMBREAKER (2006) on jotain niin käsittämättömän kamalaa katsottavaa että melkein alkoi itkettämään. Tällä leffalla aloitettiin koko viikonloppumme ja voin sanoa että epätoivo oli paras kaveri sillä hetkellä. Leffa kertoo.. Alex Riderista, jonka joku setä kuolee agenttihommissa ja jännän kiemuran kautta Alexin pitää 14 vuotiaana pentuna hoitaa homma loppuun. Hänet lähetetään salaiseen agenttikouluun, jossa hän sitten oppii kaiken ja saa kaikki tarvittavat pelit ja vempeleet mukaansa. Jotenkin koko elokuvaa ei vain pysty uskomaan, koska tosiaan teini-ikää lähestyvä poika toimii kuin James Bond konsanaan. Ei näin.

Syy miksi katsottiin elokuva, Alex Pettyfer. Oli kamalaa katsoa tämä leffa jo senkin takia että edellinen leffa minkä herralta katsoin oli Magic Mike. Mutta koska jokaisesta jutusta pitää löytää jotain hyvää niin löytyi tästäkin, nimittäin Andy Serkis vetää pikkupahiksen roolia ihan tyylilleen uskottavasti! Joskin vähän itkettää että Serkis on tämmöisessäkin ehtinyt olla mukana..

5. VAMPIRE DIARIES SEASON 1 (2009) oli sellainen rupeama että.. En tiedä mitä sanoisin. Koko sarja alkoi yllättävän hyvin, mutta sitten jossain vaiheessa se teinidraama sai vallan ja sitä pursui joka hemmetin tuutista. Kyseenalaistin myös paljon asioita ja jotenkin jännästi sarjassa vastattiin niihin kaikkiin. Ja olihan tämä pätkä parempi kuin Twilightit, mutta siihenhän ei kai hirveemmin tarvita mitään? Tässä ainakin oli edes hitusen uskottavampia vampyyrejä vaikka edelleen vaadin että vampyyrit on pahoja. Jos nyt unohdetaan kaikki Draculat ja oikeasti uskottavat vampyyrit ja yritetään löytää tästä sarjasta se jokin niin sanoisin että Damon Salvatore oli alkuun edes aavistuksen uskottava. Sitten se saatana meni ja rakastui Elenaan (oho spoiler) ja se uskottavuus meni sen sileän tien. Velipoika Stefan Salvatore taas ei pystynyt edes vakuuttavasti uhkailemaan tai leikkimään vaarallista.
Ja lyhyesti homman nimihän on tämä; kaksi vampyyriveljestä palaavat peräjälkeen vanhalle asuinalueelle ja siellä on tyttö, joka on kuin heidän molempien uudelleen syntynyt ensirakkautensa. Ulkonäöllisesti siis. Draamaahan tästä saa eikä mitään muuta.
Syy miksi katsottiin; Ian Somerhalder. Itse muistan herran enimmäkseen Lostin Boonena mutta kieltämättä herra oli tässä ihan.. vakuuttava. Ainakin melkein loppumetreille saakka. Ehdottomasti kyllä sarjan kantava voima, mutta siihenkään ei kyllä paljon tarvita kun vastassa on maailman ärsyttävin teinityttö ja ärsyttävä pikkuveli. Mutta Ian Somerhalder, ah! Se teinityttö sisälläni nostaa päätään, anteeksi siitä.

 4. HEARTBREAKER (2010), elokuva joka pilasi käsitykseni yhdestä roolipelihistoriani ihanimmasta hahmosta. Siitä ei sen enempää, mutta pilallehan se meni. Romain Duris juoksemassa tai vääntämässä itkua, ei näin. Elokuvahan oli siis ihan.. sinänsä tähän mennessä katsotuin pätkä. Ihan hauska ranskalainen rakkauskomedia, mutta itse en sen suuremmin näiden lässyleffojen perään ole joten en voi sanoa nauttineeni kovinkaan tähdellisesti. Mutta nousu on ylöspäin! Ja onhan Duris oikein.. charmikas! Ei voi muuta sanoa..
Elokuvahan siis kertoo pienestä porukasta, joiden tehtävänä on pelastaa naisia kamalista avioliitoista. Durisin esittämä mies, Alex, on porukan ulkonäkö ja näyttlijätaidoillaan mies huumaa naiset ja saa nuo uskomaan parempaan huomiseen.. Huomiseen ilman sitä miestä, jonka kanssa nyt ollaan "onnellisesti naimisissa". Nakki kuitenkin napsahtaa siinä vaiheessa kun Alex sattuu itse rakastumaan..
Syy miksi leffa oli listallamme on tosiaan Romain Duris ja herralta voisin kyllä haluta nähdä jotain muitakin elokuvia. Duris teki vaikutuksen.. Mutta ei sinä hahmona, joka se päässäni oli siihen hetkeen saakka ollut. Jos näkisin sen vähän enempi pahiksena tai edes vakuuttavampana niin sitten toivottavasti mielikuvat juoksevasta Durisista (hidastetusti) katoaisivat pääkopastani..

 3. LOST SEASON 2 (2005):sta ei katsottu oikeastaan kuin pari jaksoa, koska Michelle Rodriguez vetää niin älyttömän ärsyttävän roolin tässä kyseisessä sarjassa ettei sitä vain kestänyt katsoa paria jaksoa kauempaa. Itse suurena Michelle-fanina lasken tämän niihin teoksiin, joita en häneltä kovin vapaaehtoisesti katso. Lostista tykkään tiettyyn pisteeseen saakka, mutta Ana-Lucia hahmona on niin tajuttoman ärsyttävä että jotain rajaa!
Mikä on Lostin idea? No tuota.. Joukko ihmisiä haaksirikkutuu saarelle, siellä alkaa tapahtua kummia ja sitten vastauksia luvataan joku kuusi kautta mutta niiden sijaan saadaan vain lisää kysymyksiä? En osaa selittää sitä. Ensimmäinen kausi oli jotain aivan nerokasta, mutta sitten jossain vaiheessa tapahtui jotain ja sitä tippui kärryiltä ja pahasti. Pitäisi pitää Lost-maratoni joskus ja selvittää itselleen vähän että mitä hittoa ja miksi?
Syy miksi katsottiin on juurikin Michelle Rodriguez, joka on allekirjoittaneen suosikkinaishahmon ulkka. Kiitos siitä Michelle, olet paras kaikista! (Paitsi silloin kun esität Ana-Luciaa, hyvä että kuolit.)

 2. HARRY POTTER JA KUOLEMAN VARJELUKSET, OSA 2 (2011) on sitten Potter-elokuvasaagan viimeinen osa (Luojan kiitos). Itse hypin aina vain vähemmän riemusta mitä useammin katson näitä elokuvia. Potter oli lapsuuteni, kasvoin sekä kirjojen että elokuvien parissa. Potterit tulee aina olee osa mua, mutta nämä elokuvat on vain sulaa raiskausta jos yhtään lähtee vertaamaan kirjoihin. Ja vaikka ei kirjoista puhuisikaan, olen kuullut monen sanovan etteivät ymmärtäneet elokuvia täysin koska eivät ole lukeneet kirjoja. Tämähän on täysin huono asia! Itse en koskaan tykkää leffoista, jotka perustuvat johonkin kirjaan tai sarjakuvaan ja sitten tekijät olettavat että katsoja tuntee maailman entuudestaan eikä sitä tarvitse selittää. Pottereissa tapahtui samalla tavalla.. Ja edelleen, suurin synti oli se että sarjaa alettiin tekemään ennen kuin viimeinen kirja oli julkaistu! Kuka alkaa tekemään elokuvaa ilman että tietää loppuratkasua? Äh..
Syy miksi katsottiin.. Koska Voldemort tappaa kaikki maahiset ja kävelee niin törkeen coolisti Irvetan verisillä lattioilla. Se oli oikeasti se syy miksi tämä elokuva valittiin. Ralph Fiennes, jos Potter-leffoissa on jotain täydellistä niin Voldemort.

1. FRACTURE (2007) oli ehdottomasti paras elokuva tällä erää. Se kertoo syyttäjästä, jonka helpohko tehtävä on saada murhan tunnustanut mies vankilaan. Harmi että murhan tehnyt mies sattuu olemaan Anthony Hopkins ja syyttäjän toimii vasta-alkajana Ryan Gosling. Ei helppo homma sitten olekaan niin helppo!
Elokuva oli oikeastaan aika mieletön. Haluaisin ehdottomasti katsoa tämän uudestaan, koska olen ihan varma että niin paljon hienoja yksityiskohtia jäi huomaamatta! Jos kaikki viikonlopun elokuvat olisi ollut samaa tasoa, olisin jo taas taivaassa. Harmi että ei.
Mutta syy siihen miksi katottiin tämä leffa, ei le Hopkins vaan Ryan Gosling! Herraa on aina mielyttävä katsoa eikä hän ole elokuvallisesti pettänyt minua vielä kertaakaan. Hänethän voi pongata mm. ihanasta Drivesta ja sen lisäksi mm. Vallan kääntöpuolesta. Drivea suosittelen kaikille (edelleen, nyt ja aina) mutta Vallan kääntöpuolen ongelma on lähinnä George Clooney..

No mutta sellainen maratoni sillä kertaa! Aika teinidraamaa lähinnä, mutta löytyihän sieltä tuo yksi helmikin! Jos haluaa heittää aivot kirjaimellisesti narikkaan niin tässä on kenties pari vaihtoehtoa niille illoille.. Jepjep!

Looper

Meninpä tänään katsomaan elokuvan, jolta odotin jostain syystä enemmän kuin mitä laki sallii. Päässäni pyöri lähinnä mielikuvat Inceptionista vain koska Joseph Gordon-Levitt. No.. Elokuvassa oli hyvä idea, hyvät lähtökohdat ja aivan törkeesti potentiaalia.
Siihen se sitten jäikin.

Sisältää spoilereita!
Kyseessähän on siis LOOPER, joka oli omalla kohdalla yksi tämän vuoden eniten mielenkiintoa herättäneistä elokuvista ja kiitos mm. Episodin ja parin muun leffalehden, odotin tältä elokuvalta aivan liian paljon. Tosiaan mielikuvat jylläsivät jossain Inceptionin tasolla, joten voitte kuvitella mitä kärsimystä tämä oli kun elokuva ei vastannutkaan odotuksia. Ei tietenkään, koska Inception oli jotain aivan tajunnan räjäyttävää.
No siis.. Pääosassahan on Joseph Gordon-Levitt, joka näyttelee Joeta, voisiko sanoa nykyhetken looppaajaa jonka tehtävänä on tappaa hänen eteensä tulevaisuudesta lähetetyt uhrit ja sitten hävittää ruumis. No ajan myötä looppaajien eteen viskataan noiden vanhempi minä ja näin "looppi suljetaan". Looppaaja saa kasakaupalla kultaa ja seuraavat kolmekymmentä vuotta aikaa elää onnellisena. No.. Tottakai Joen vanhempi minä, Bruce Willis, saapuu ennen pitkään Joen naaman eteen mutta ilman huppua päänsä päällä joten Joe joutuu katsomaan itseään silmiin eikä yllättäen ehdikään tappaa minäänsä vaan vanhempi Joe pakenee.
No vanhempi Joe-Bruce sitten kertoo Joe-Josephille että tulevaisuudessa joku Rainmaker (?)-ukko valtaa koko systeemin ja tappaa kaikki looppaajat.. Ja siinä sivussa onnistuu tappamaan Joe-Brucen vaimon ja tottakai mies on palannut menneisyyteen tappaakseen tämän Sademiehen ennen kuin tuo ehtii tappaa hänen vaimoaan. Ongelmaksi tämä asia muovautuu siinä vaiheessa kun Sademiehen tappaminen tarkoittaa pienen lapsen tappamista..

Elokuvassa oli hyviä puolia. Rakastin ideaa, rakastin koko systeemiä.. Mutta silti elokuva ei saanut aiheutettua minussa juuri mitään suurempia tunteita. Joe-Brucen ammuttua pienen lapsen, ei se herättänyt minussa mitään. Miksi? Halusin tuntea sen! Siksi mä elokuvia katson! Jotta tuntisin sen kaiken sieltä ruudulta. Jos olisin saanut tunnetta tästä elokuvasta, roikkuisin tällä hetkellä jossain taivaassa, mutta ei.
Mutta koko aikamatkustusjuttu oli hienosti oivallettu ja äärihieno systeemi. Rakastuin myös Cid-lapseen ja tuon äitiin, koska ne syvensivät tarinaa niin oleellisesti. Mistä taas en pitänyt niin siitä kun Joe-Bruce otti jonkun rynkyn käteen ja pisti ihmisiä lakoon kuin puimuri viljaa. Tuli sellanen ".. ai tää on Bruce-Willis-mättö-leffa eikä Josep-Gordon-Levitt-hymyilee-leffa" eikä se ollut hyvä juttu olleskaan.

Mutta niin.. Ehkä ihan katottava leffa. Toisaalta taas niin.. Noh ihan jees! En mä tätä ihan täysin tyrmää mutten uskalla sen suuremmin lähteä suosittelemaankaan, koska en halua nostaa liikoja odotuksia. Menkää katsomaan jos on kymppi ylimäärästä taskun pohjalla!

ps. Joseph Gordon-Levitt vois vaa puhuu. On kivaa kuunneltavaa!

Thelma & Louise (1991)

Tänään kouluviikko alkoi elokuvalla, joka tosiaan tuntui jakavan porukan täysin puolesta ja vastaan. Sitä välinputoajasakkia ei tuntunut olevan ollenkaan vaan tyypit joko rakastivat leffaa (kuten allekirjoittanut) tai sitten vihasivat sitä. Tämä elokuva kuului osaltaan niihin elokuviin, joiden näkemistä meikä odotti koko syksyn. Olinhan minä tämän aikaisemminkin nähnyt kun dvd hyllystä löytyy, mutta kuitenkin..

THELMA & LOUISE on vuoden 1991 elokuva, joka kertoo kahden naisen epäonnistuneen lomamatkan muuttumisesta pakomatkaksi, jonka lopputuloksen monet elokuvaharrastelijat tuntuvat tietävän vaikkeivät ole elokuvaa nähneetkään. Elokuvahan alkaa siitä kun Thelma ja hänen ystävänsä Louise lähtevät viikonloppulomalle kohti syrjäistä vuoristomökkiä. Matka saa kuitenkin epämiellyttävän käänteen kun Thelma meinaa joutua raiskauksen uhriksi ja Louise ampuu kyseisen miehen. Elokuva onkin suurimmalti osin naisten ja miesten vastakkainasettelua ja sitä kuinka.. oma elämä on elettävä niinkuin itse parhaakseen katsoo? Tai ei ehkä aivan, mutta niin mä sen näkisin.
Elokuvasta olisi ehkä voinut tehdä lyhyemmänkin. Siellä on muutamia täysin turhia kohtauksia ja aika-ajoin kyseinen pätkä tuntuu äärimmäisen pitkäveteiseltä. Mutta jos elokuvaa asennoituu katsomaan oikein, sitä rakastaa. Niin kävi minulle joskus kun tämän ensimmäisen kerran katsoin.
Elokuvanhan on ohjannut Ridley Scott, jonka yksi uusimmista tuotoksista oli vähän aika sitten elokuvissa; Prometheus. Itse en mennyt kauhuleffapelkoisena katsomaan sitä, mutta oli kuulemma hyvä. Itse nostaisin ohjaaja/tuottajalta leffaksi Robin Hoodin vuodelta 2010. Itse suurena Robin Hood-fanina suosittelisin kyllä kaikille vaikka edelleen Kevin Costnerin Robin Hood on parempi.

Mutta joo! Thelma ja Louise! Ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä vaikka aika-ajoin tosiaan hieman pitkäveteinen.

Drive (2011)

"Julma ja räjähtävä. Herkkä ja intensiivinen. Ultraviileä ja ultraväkivaltainen... Veren värjäämien neonvalojen sävyttämä L.A. noir-mestariteos."

- T. Risala, Iltalehti-

Kerrankin Iltalehden suunnalta tuli jokin oikeesti osuva arvostelu ja olin hieman yllättynyt löytäessäni dvd:n takakannesta moisen heiton. 

DRIVE on selkeästi yksi viime vuoden parhaimpia ja siinä mielessä myös aliarvostetuimpia elokuvia. Oletteko koskaan katsoneet sellaista elokuvaa, joka muuttuu jokaisen katsomiskerran jälkeen aina vain paremmaksi? Sitä vain jotenkin rakastuu tiiviimmin siihen elokuvaan. Mulla sellainen elokuva on ollut mm. Brokeback mountain. Ja sitten katsoin tämän ekan kerran ja olin myyty, katsoin uudestaan ja sekosin. Nyt monen, monen katsomiskerran jälkeen voin niin maan rehellisesti todeta tämän kysyttäessä yhdeksi lempielokuvistani.

Tämä elokuva oli oikeastaan tietoisesti myös ensikosketukseni Ryan Goslingiin, joka niinikään on syystä ja toisesta noussut kovaa vauhtia suosikkinäyttelijöiden listoille. Jotenkin uskomatonta miten se mies kykenee tässäkin elokuvassa ilmaisemaan kaikki ne tunteet sanomatta juuri mitään. Mies, jonka ei tarvitse sanoa mitään ja silti lumoaa valkokankaalla.

Mikähän on seuraava Goslingin leffa?

Täytyy nostaa myös luvattoman kaunis näyttelijätär, Carey Mulligan, pöydälle. En ole kyseiseltä neitokaiselta nähnyt tietääkseni mitään muuta elokuvaa, mutta mielenkiinnolla katsoisin jos sellainen vastaan tulisi..

Jep. Ei mulla puoli yheltä yöllä nyt ole mitään muuta sanottavaa. Paitsi että elokuva on täydellinen pakkaus kaikkea mitä elokuvalta voi odottaa. Suosittelen kaikille!