Sinä, minä ja MC Koppakuoriainen

Kävin viime viikonloppuna Kouvolassa pitkästä aikaa tapaamassa perhettä, kavereita ja kummipoikaa perheineen. Kävinpäs pyörähtämässä myöskin Studio123:ssa morjestamassa ihmisiä. Tosiaan työskentelin/len siinä lafkassa enemmän tai vähemmän viime kevään. Nyt kävi kuitenkin sitten niin että siinä mukavia rupatellessamme, 2 vuotias kummipoikani soitti minulle. Hän kysyi viattomalla lapsen äänellä olenko tulossa kylään ja eihän siinä muuta olisi voinutkaan vastata kuin että kyllä, olen tulossa kylään. Olisin mennyt muutenkin, mutta tämä toimi oikein ihanana yllätyksenä. Hän kun ei ollut aikaisemmin soittanut minulle.
Noh, koska leffateatterilla oltiin niin minulle sitten sanottiin että tuoppas poika elokuviin katsomaan Ellaa ja Aleksia. Ajattelin ensin että sinänsä hyvä idea, mutta tuskin sentään.. Tuukka kun on vielä niin pieni. Ehdin kuitenkin todistaa siinä kuinka 2 vuotiaita lapsia painoi vanhempineen elokuviin ja ajattelin että pöh, jos nuo menevät niin kyllä menee Tuukkakin!

Sitten ajelin moikkaamaan Tuukkaa ja siinä kahvipöydässä istuskellessamme ehdotin että veisin hänet elokuviin seuraavana päivänä. Pääsimme yhteisymmärrykseen ja niinpä seuraavana päivänä kun kello lähestyi neljää, köröttelin hakemaan Tuukan mukaani ja painelimme takaisin Studiolle.
Kysyin Tuukalta autossa jännittikö poikaa ja pieni hento ääni takapenkiltä vastasi myöntävästi. Minä siinä sitten kertoilin kuinka mukava paikka se on ja kuinka kivaa elokuvaa ollaan menossa katsomaan. Tuskin jännitys yhtään lieveni, mutta ainakin selvisimme kunnialla elokuviin ja vielä kotiinkin!
Elokuvateatterilla esittelin sitten ulkona olevat julisteet tai lähinnä sitä meidän elokuvaa koskevan julisteen. Sitten mentiin sisälle ja lippukassalle/herkkuhyllylle. Tuukka osti omalla rahallaan pienen karkkipussin, pari pikkumehua ja pienet popcornit. Popcornit kyllä kuluivat elokuvan aikana mutta karkit unohtuivat tyystin (saipa kummitätikin jotain mussutettavaa).
Elokuva meni vallan hyvin ja poika käyttäytyi hyvin esimerkillisesti. Ennen kuin toiseksi viimeinen laulu alkoi, hän kysyi minulta että "mennäänkö kohta kotiin?" Kerroin että pian mentäisiin ja että elokuva loppuisi ihan kohta. Mitään muuta Tuukka ei sanonut koko elokuvan aikana.
Ja kun elokuva loppui, ensimmäinen kysymys oli "mennäänkö keinumaan?". Tälle muistolle ei voi kun hymyillä.
Kävimme vielä sanomassa moikat Studion väelle ja lähdimme sitten kotiin. Ja kotona mentiin keinumaan ja kertomaan äidille ja isälle MC Koppakuoriaisesta.

Tämä oli aivan älyttömän hieno reissu. Minusta oli jotenkin.. äärimmäisen hienoa olla se ihminen Tuukan elämässä, joka sai kunnian viedä pojan ensimmäistä kertaa elokuvateatteriin. Ja noh.. nyt olen viimeistään se cool kummitäti mutta ai että olenkin ylpeä kummitäti!
Mulla on maailman paras kummipoika.