Yksinelämisen riemuvoitto on se, kun saat elokuvaa katsoessasi näyttää kaikki tunteet ilman että kukaan katsoo sinua oudoksuen. Joskin voin melkein nyt nähdä teidän lukijoiden katseet kun luette seuraavaa ja sekös vasta outoa onkin.
Tänään katsoin
Kuninkaan Puheen ja noh, ei kai tule enää tässä vaiheessa yllätyksenä se että tippa linssissähän täällä istuttiin. Se tuskin yllättää ketään, mutta oudoksuvia katseita ja useampaan kertaan lukemista voipi aiheuttaa se että
taputin elokuvan loppupuolella, koska kaikki muutkin taputtivat tuoreelle Kuningas Yrjö VI:lle.
Ehkei tämä kuitenkaan ollut niin outoa, kuin olisin kuvitellut.. Tai siis olettehan tekin elokuvahörhöjä, eikö? Ja te, jotka olette nähneet Kuninkaan Puheen, te varmasti ymmärrätte miksi oli pakko taputtaa mukana! Ja te taas, jotka ette ole elokuvaa nähneet, nyt kipin kapin kauppaan!
Tom Hooper ei turhaan ansainnut oscariaan tämän elokuvan ohjaamisesta eikä elokuva turhaan voittanut samaista pystiä vuoden 2010 parhaana elokuvana. Eikä voi tietenkään jättää mainitsematta että
Colin Firth ansaitsi hänkin miespääosan pystin samaisena vuonna. Ainiin! Rohmusipa elokuva parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen oscarinkin, joten 4 oscaria! Se itsessään kertoo jo hyvin paljon elokuvan laadusta!
Elokuvan parasta antia ovat ehdottomasti Colin Firthin lisäksi
Geoffrey Rush, joka näytteli Lionel Loguea, kuningas Yrjö VI:n tai tuttavallisemmin Bertien puheterapeuttia. Naispääosissa nähdään uskomaton
Helena Bonham-Carter, joka taas näytteli Bertien vaimoa Elizabethia. Elokuvassa keskitytään lähes kokonaisuudessaan Lionelin ja Bertien kasvavaan ja aika-ajoin hieman pokkuroivaan ystävyyssuhteeseen, joka syntyy Elizabethin saatettua miehensä Lionelin vastaanotolle. Aluksi Bertie vaatii Lionelia puhuttelemaan häntä arvonsa mukaisesti, mutta loppujen lopuksi ystävyys ja luottamus vie voiton ja kuningas muuttuu Bertieksi ja tohtori Lioneliksi. Kaunis tarina ystävyydestä ja kasvamisesta, ja etenkin omien pelkojensa voittamisesta.
Muistan kun kävin tämänkin elokuvan katsomassa teatterissa silloin aikanaan. Ennakkoluuloja oli ja paljon olikin, koska en jaksanut uskoa että kuninkaan puheesta saisi mitään mielenkiintoista pätkää aikaiseksi. Myönnän typeryyteni ja kadun että koskaan epäilin tätä elokuvaa. Tuskin oscar-ehdokkuuksia ja myöhemmin palkintoja saa mikään kovin turha teos, eikö? No elokuva vei minut mukanaan ja rakastuin siihen. En onnistunut kävelemään kaupan dvd-hyllyn ohi kuin kerran ja tämä tarttui mukaani. Itkin silmät päässäni elokuvissa ja istuin tippa linssissä kotisohvalla.
Taputin elokuvan mukana, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Tämä elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä!
