Loma leffojen parissa!

Olenpas lahnannut oikein kunnolla tämän heinäkuun kun edellinen merkintä on kuukauden ekalta päivältä! No.. Ajatellaan tämä lahnaaminen nyt vaikka hyvin ansaittuna kesälomana, eikös? Joten loman varjolla yhdistän melkein kaikki tämän heinäkuun elokuvat samaan merkintään, koska en vain jaksa alkaa kirjoittamaan jokaisesta omaa merkintää. Itse Ilkimyksestä saatte tosin kuulla vasta lähipäivinä, koska käyn sen katsastamassa uudestaan kummipoikani kanssa. Ja kuukauden kääpiö on tietysti asia erikseen.
Mutta nyt asiaan!

Tässä kuussa olen käynyt pari kertaa elokuvateatterissa ja sitten olen viettänyt aikaa kotona töllön ääressä. Aloitetaanpa vaikka noista kotiteatteripuolen katsotuista.
LES MISÉRABLES saatiin vihdoin kesäkuun lopulla dvd:lle myös Suomessa, joten riensin tietysti hakemaan sen kotiin. Elokuvasta olen kirjoittanut aiemmin täällä, joten jos tarkemmin mielipiteitä haluaa lukea niin kannattaa katsastaa sieltä. Kyseinen leffa nähdään Studio123:ssa vielä kertaalleen kesäleffana, joten kannattaa pitää silmät ja korvat auki! Sanotaanko että Les Mis palaa valkokankaalle 2-3 viikon päästä. Silloin leffaan, koska tämä pätkä on ehdottomasti nähtävä valkokankaalta jos sitä ei vielä ole nähnyt!

Christopher Nolanin BATMAN BEGINS tuli televisiosta yhtenä iltana ja aikomukseni ei ollut jäädä telkkarin ääreen, koska olen leffan niin monta kertaa nähnyt, mutta sitten satuin kävelemään olohuoneen läpi ja oho.. kahden tunnin päästä huomasin edelleen kököttäväni telkun ääressä. Tämä vuoden 2005 elokuva aloitti aikanaan Nolanin Batman-trilogian ja se selittää, nimensä mukaisesti, sen miten kaikki alkoi. Miten Bruce Waynestä tuli Batman. Nyt on muuten pakko tämän leffan tiimoilta vinkata; tuossa vastikään ohi menneessä ComicConissa Nolan paljasti että Man of Steelin jatko-osassa Teräsmies ja Batman ottavat tavalla tai toisella yhteen.. Kuulostaako hyvältä? Voi kyllä kuulostaa. Jopa ei-supersankari-nörtin mielestä!

CRAZY, STUPID, LOVE -leffan taas katsoin Netflixistä tuossa viime kuun aikana ja kyseinen leffahan on tosiaan Steve Carrellin ja Ryan Goslingin tähdittämä romanttinen komedia. En yleensä suuremmin perusta romanttisista komedioista, mutta tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä! Sitä saa nauraa enemmän tai vähemmän ja.. No kuka nyt ei rakastaisi Ryan Goslingia? Ollaan rehellisiä toisillemme. Kaikki rakastavat Goslingia. Älä yritä kieltää, koska syvällä sisimmässäsi tiedät vastauksen..

Sitten katsoin myös AVENGERSIN, minkä kävin katsomassa aikanaan leffateatterissakin ja muistan kuinka jäin ihan supersankareiden koukkuun silloin tämän kokemuksen jälkeen. Kyllä, minä jäin. Minä, joka en yleensä suuremmin ole vaikuttunut Supersankarileffoista. Nyt katsoin tämän sitten ilman järjetöntä äänentoistoa ja valkokangasta ja tiedättekös.. Tämä toimi edelleen! Kaikin puolin mielenkiintoinen ja katsottava leffa. Ehdottomasti pitää hankkia hyllyyn joskus! Nyt katsoin tämän siis tosiaan Netflixistä tämänkin. Tässä muuten ajatuksiani leffateatterikäynnin jälkeen!

Sitten lähdetään leffateatterikäynteihin! Itse Ilkimys 2:n lisäksi olen käynyt katsomassa pari kolme leffaa, mikä on oikeastaan aika turkasen vähän kun nyt alkaa ajattelemaan.

IRON MAN 3 palasi sekin kesäleffana valkokankaalle viikon ajaksi, joten pitihän se käydä katsomassa. Ja believe me when I say; oli ehdottomasti näkemisen arvoinen tämäkin. Hämmentävää miten antisupersankari-ihmisen ajatusmaailma alkaa heittämään kärrynpyörää tämmösessä heittelyssä. Mutta hieno leffa tämäkin! Vaikka en tosin ole tainnut nähdä tokaa osaa ollenkaan ja ykkösenkin vain kerran ehkä joskus jossain teillä tietämättömillä. Mutta taustoja kun vähän tiesi, muttei niitäkään hirveästi loppupeleissä tarvinut tietää, niin pääsi ja pysyi hyvin kärryillä! Sitä arvostan. Yleensä kun Supersankarileffat tuppaavat olettamaan katsojalta vähän liikaa asioita.

DJANGO UNCHAINED oli myöskin kesäleffa ja raahasin pari kaveriani leffaan, koska tämä on vain nähtävä! Quentin Tarantino on todennäköisesti maailman ainoa ihminen, joka pystyy tekemään verellä mässäilystä puhdasta taidetta. Niin kauniita hetkiä, joissa veri vain lentää upeassa kaaressa. Ei, minussa ei ole mitään vikaa, katsokaa itse tämä tapaus niin tajuatte mitä tarkoitan! Djangosta voi lukea lisää täältä. Edelleen yksi viime vuoden ehdottomasti parhaimmista tapauksista! Tämä täytyy saada leffahyllyyn!

THE LONE RANGER on siis se paljon kohuttu Johnny Deppin uutuusleffa, joka on vieläpä Pirates of the Caribbeanin tekijöiltä. Jos kyseinen leffa pyörisi vielä teattereissa, sanoisin että älkää uhratko eurojanne tämän elokuvan eteen. Tai ilmeisesti leffa jakaa aika taidokkaasti mielipiteitä, mutta omani olivat ehdottomasti vastaan. Elokuva on aivan liian pitkä, siinä on ärsyttävä pikkupoika jolla ei ole kerrassaan mitään merkitystä. Puolet leffasta menee siinä kun odotat että itse tarina alkaisi.. Ja kahden tunnin päästä takalistosi on niin puuduksissa ettet tiedä pääsetkö ylös tuolista ennen kuin lopputekstit loppuvat. Karkeasti sanottuna näin. Olen pahoillani ihmiset, mutta tämä ei vain toiminut.
ps. Ilmeisesti Johnny Depp on jossain haastattelussa sanonut alkavansa lopettelemaan näyttelijän juttujaan, koska haluaa alkaa keskittyä muihin asioihin enemmän. Vaikka Johnny hieno näyttelijä onkin, minua harmittaa silti enemmän että hypettämäni Ryan Gosling on ilmoittanut jäävänsä tauolle..

STAR TREK: INTO DARKNESS on se elokuva, jonka posterissa nähtiin leffan pääpahis. Tai pääpahis ja pääpahis, mistä kannalta sen nyt katsoo. Enempää en kuitenkaan sano muuta kuin että nautin elokuvasta! Annetaan Bumin puhua puolestani!

Lisää Bumin juttuja täältä!

Wolf

WOLF on jonkinsortin K16-merkinnällä varustettu kauhuelokuva vuodelta 1994 ja sen pääosissa nähdään Jack Nicholson. Naispääosan esittäjänä on Michelle Pfeiffer, joka on ihmisille varmaan tutumpi Batman Returnsistä ja viime vuoden vampyyrikomediasta, Dark Shadowsista. Nicholsonista tuskin tarvitsee alkaa muita elokuvia esittelemään, eikös? Ohjaajana Wolfissa on Mike Nichols, joka on ainakin meikäläiselle melkeinpä tuntematon nimi ja kun imdb:tä taas selailin, eipä herran elokuvista mikään muu sanonut ainakaan näin äkkiseltään mitään. Joku voi valaista jos olisi jotain mitä Nicholsista pitäisi tietää, koska minä en tiedä mitään. Paitsi että ohjasi Wolfin.

Wolf on mielestäni oikein onnistunut ihmissusielokuva ja aika pitkälti kestää katsomisen myös vuonna 2013. Maskien 'vanhentuminen' näkyi lievästi oikeastaan vasta aivan loppuvaiheilla, mutta silloin toiminta vei kaiken huomion eikä niihin oikein ehtinyt keskittymään.
Elokuva kertoo siis Will Randallista, joka on juuri ilmeisesti saamassa elämänsä työpaikan kun hän joutuu ikävään kohtaamiseen suden kanssa. Susi puree häntä ja hiljalleen Will alkaa huomata aistiensa terävöitymistä ja kuntonsa vahvistumista. Elokuva on tehty aika taidokkaasti siinä mielessä että seuraamme Willin ensimmäistä kuukautta ennen täyttä kuutta ja täydellistä sudeksi muuttumista. En tiedä olisiko elokuva ollut läheskään yhtä hyvä ja maskien puolesta kestävä, mikäli Will olisi heti muuttunut täysin sudeksi ja sitä oltaisiin sitten katsottu kaksi tuntia. Nyt kun täydellinen muutosprosessi nähtiin vasta elokuvan lopulla, elokuvan ikä ei häirinnyt juuri ollenkaan. Ja täytyy sanoa että suden silmät on toteutettu elokuvassa aivan tajuttoman hyvin.
Elokuva oli myös sinänsä hyvin rakennettu, koska jännitys pysyi yllä loppuun saakka. En haluaisi alkaa spoilaamaan ketään enkä kirjoittelemaan suuria spoilereita tähän tekstiin, joten siltä pohjalta kaikki sanottava alkaa olla nyt tässä. Mutta aivan äärimmäisen mielenkiintoinen ihmissusileffa ja ehdottomasti yksi parhaista, mitä olen nähnyt. Nicholson veti roolinsa hyvin ja toi susimaisuutensa esiin jotenkin niin.. luonnollisesti. Kannattaa katsoa, oikeasti!

Love Actually

LOVE ACTUALLY eli Suomessa tutummin Rakkautta vain, on vuoden 2003 romanttinen komedia ja sen ohjaksissa oli Richard Curtis, joka ei suuremmin elokuvia ole ohjannut mutta kirjoittanut sitäkin enemmän. Pääosissa nähdäänkin sitten kunnon tuttujen naamojen kaarti; Bill Nighy, joka on tunnettu mm. Pirates of the Caribbean-elokuvista kapteeni Davi Jonesina sekä ehkä Potter-elokuvien Rufus Rymistyirinä, näyttelee vanhaa aikansa elänyttä, pervohkoa rokkitähteä. Colin Firth taas on tunnettu miljoonasta elokuvasta, mutta nostaisin esille Kuninkaan Puheen, koska sehän nyt on herran suurimpia.. ellei suurin saavutus. Tässä elokuvassa hän on Jamie, kirjailija, joka rakastuu taloudenhoitajaansa. Liam Neeson tunnetaan myöskin miljoonasta elokuvasta, mutta omalta kohdalta mainitsen Batman Beginsin ja Schindlerin listan.. Nyt hän näyttelee Danielia, joka on juuri menettänyt vaimonsa, ja joka yrittää auttaa poikapuoltaan tuon rakkaushuolissa. Martin Freeman on tuttu paitsi Hobitista, myös BBC:n Sherlockista. Tässä hän näyttelee näyttelijää nimeltä John, joka rakastuu vastanäyttelijäänsä. Andrew Lincoln on itselleni tuttu Strike Backistä, mutta muille varmaan tutumpi Walking Deadistä. Tässä hän on rakastunut Julietiin, jota näyttelee  Keira Knightley... Ja niin. Luettelo on pitkä ja kyllästyin nyt tähän luettelemiseen. Mutta hienojen, tuttujen näyttelijöiden loistoa!

Elokuva on siis, kuten dvd:n kannessa lukeekin, The ultimate romantic romantic comedy, ja sitä tämä elokuva todellakin on. En nyt edes muista kuinka montaa eri rakkaustarinaa tässä seurataan ja kaikki ne nivoutuvat tavalla tai toisella yhteen. Itse en ole mikään romanttisen komedian suurin fani, mutta kyllähän elokuva ihan viihdyttävä tapaus oli! Suosittelen kyllä kaikille ja varsinkin teille romanttisten komedioiden ystäville.. Tosin te olette varmaan jo nähneet tämän, jotenka.. No, katsokaa uudestaan!

Reign of Fire

Ensinäkin teen sen LA-postauksen sitten kun saan aikaa, koska se postaus tulee viemään aikaa. Nyt on koulussa niin kiire kaikkien inserttien sun muiden kanssa ettei nyt vaan kykene. Mutta se tulee aikanaan, malttia siihen! Nyt kuitenkin tämän illan katsoitusta leffoista viihdyttävimpään..
Btw. Katsoin Transformers II:n ja ei, se ei ollut yhtään ekaa osaa parempi joten en usko että niistä leffoista toista merkintää tulee.

REIGN OF FIRE eli suomeksi Tulen valtakunta, on vuoden 2002 elokuva jota tähdittää Batman-leffoista tuttu Christian Bale. Tykkään Balestä ja tässäkin leffassa oli puolensa, osasta pidin ja osasta en.
Elokuvahan kertoo.. ilmeisesti jonkinlaisesta reaalimaailmasta, joka on tuhoutunut lähes täysin lohikäärmeiden hyökkäysten takia. Ainakin Lontoo siellä on, koska siinä kaupungissa majailee koko maailman ainoa koiras-lohikäärme. Bale taas näyttelee miestä, Quinnea, joka menetti äitinsä ollessaan 12 vuotias ja angstaa sitä edelleen varmaankin kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Elokuvassa on hyviä elementtejä ja tykkään tuosta lähtöajatuksesta. Ongelmia lähtee muodostumaan sitten kun asiaa alkaa ajattelemaan edes vähän tarkemmin; miksi lohikäärmeitä on ja miksi ne ovat vasta nyt alkaneet tuhoamaan maapalloa? Tähän kysymykseen saatettiin tosin vastata elokuvan alulla kun en vielä ollut ihan täysin telkkarin ääressä.
Suurempi kysymys on kuitenkin tämä; Jos lohikäärmeet ovat "kuin kaloja" eli yksi koiras parittelee kaikkien naaraiden kanssa.. Ja Lontoossa asuu maailman ainoa koiras.. Okei. Tämä on jees. Mutta että naaraat synnyttävät vain naaraspuolisia lohikäärmeitä? Mistä hitosta se koiras sitten ilmestyi alunalkaenkaan? Tässä on yksi suuri mysteeri koko leffassa ja tämän yhden suuren mysteerin takia koko elokuva muuttui parissa sekunnissa täysin läpäksi. Idealtaan hyvä, kaikkea ei vain ajateltu loppuun saakka.

Spoiler-varoitus voisi tässä kohtaa olla paikallaan, mutten tiedä välittääkö siitä kukaan kun on tämän tason leffa kyseessä.. Kuitenkin!

Lopussa kun pääkolmikkomme matkustaa sitten raunioituneeseen Lontooseen (koska iso paha koiras-lohari kävi vähän syöksemässä tulta Quinnin kotikylässä ja ilmeisesti siksi hän suuttui ja muisti että kyseinen loharihan se tappoi äitinkin silloin sata vuotta sitten), jonka yllä näemme kuinka sadat naaraslohikäärmeet lentelevät pitkin poikin taivasta. Jostain kumman syystä ne ovat myös niin nälkäisiä että alkavat syödä toisiaan..?
Pääkolmikkomme juoksee samaiseen kaivokseen, jonne Quinnin äiti kuoli aikanaan, mutta jotenkin sieltä ei sitten löydykään mitään tai he eivät pääse sinne. Pääkolmikon kolmas pyörä menee kiipeämään johonkin torniin ja yrittää sieltä ampua ison pahan koiras-lohikäärmeen mutta epäonnistuu.. Ja menettää ainoan muovinuolensa (ainoa ase jolla loharin voi tappaa ja silloinkin rintakehään ammuttaessa. Huom. muista tämä seikka). Sitten seuraa yksi elokuvamaailman eeppisimmistä kuolemista; herra Kolmaspyörä hyppää, lentää kohti lohikäärmettä ja... lohari syö hänet ilmasta.

No herra Kolmaspyörä kuoli hyvin sankarillisesti, Quinn on kadottanut muovinuolensa ja yksi semmoinen löytyy jonkun auton vierestä! Juoksemme sen luo samalla kun iso paha koiras-lohikäärme taas lähestyy! Nainen tottakai juoksee ja sekaantuu asiaan. (Pakko muuten sanoa että koko elokuvan ajan painotettiin kuinka lohikäärmeet näkevät yöllä ja päivällä, mutteivät sinisellä hetkellä. En ymmärtänyt koko pointtia että miksei näe, mutta näin kuitenkin nyt oli. Mutta sitä ei mitenkään sitten tuotu esiin elokuvan lopussa.) Kun Quinn sitten saa muovinuolen viritettyä ja uhmaa isoa pahaa koiras-loharia, siinä vähän väistellään tulta.. ja ammutaan loharia suuhun. Lohari kuolee. Muovinuolen piti toimia vain rintakehään ammuttaessa, mutta ei. Lisäksi kaikki tapahtui nopeasti ja lopputulos oli aika lame.
Turha kai mainita että nämä kaikki sadat naarasloharit söivät toisensa sillä välin kun sankarimme etsivät isoa pahaa koiras-loharia, koska niitä ei näkynyt tämän kahakan jälkeen enää?

No ihan sama. Sitten mentiin kotiin ja rakennettiin uusi maailma tuhkasta. Että semmonen elokuva tänään!

Herrasmiesliiga

Eilen sain korkean puolitoista tuntia aikaa toipua The Dark Knight Rises-leffasta kun jo istahdin olkkarin puolelle katsomaan yhtä elokuvaa, jonka muistin olleen parempi mitä se oikeasti olikaan. Leffa löytyy vhs-hyllystäni ja sen katsomisesta on kulunut jo useampi vuosi. Mutta muistan yläasteella pitäneeni kyseisestä pätkästä.. Nyt sain huomata liiallisten tietokonejuttujen pilanneen koko elokuvan.

 

HERRASMIESLIIGA on siis vuoden 2003 elokuva, joka on ainakin näillä näkymin jäänyt Sean Connoryn viimeiseksi elokuvaksi, mikäli äänirooleja ei oteta lukuun. Voisinpa sanoa että olisi arvon Connory voinut itselleen paremmankin viimeisen elokuvan valita.
Elokuva alkaa siitä kun Allan Quatermainin (Connery) rattoisia eläkepäiviä Afrikassa häiritään ja mies joutuu palaamaan Britanniaan estääkseen maailmansodan syttymisen. Jokseenkin vastahakoinen mies saa seurakseen todella epätavallisen joukkion; Rodney Skinner (Tony Curran) on näkymätön mies ja kaiketi jonkinasteinen mestarivaras näkymättömyytensä ansiosta. Kapteeni Nemo (Naseeruddin Shah) taas on jättänyt merten rosvoamisen paremman elämän toivossa ja tuo taitavasti miekkaa heilutteleva äijä antaa avukseen myös Nautiluksen. Wilhelmina, tuttavallisemmin Mina Harker (Peta Wilson) taas tuo ryhmään hieman verenhimoa naisen osottauduttua vampyyriksi. Minan ilmeisesti entinen rakastaja, Dorian Gray (Stuart Townsend) on kuolematon niin kauan kunnes herralle esitellään hänestä itsestään maalattu taideteos.. Eikä elokuvasta tietenkään sovi unohtaa merkkihenkilöä, nimittäin tohtori Henry Jekylliä (Jason Flemyng) ja tuon pahempaa puoliskoa, Edward Hydeä. Jottei tässä vielä olisi kaikki, joukkoon lyöttäytyy myös nuori amerikkalainen agentti, Tom Sawyer (Shane West), jota Quatermainin pitää sitten opettaa hieman ampumaan.

Muistan ajan kun tämä elokuva oli hyvä, näytti hyvältä ja jutut olivat hauskoja. Harmikseni jouduin eilen television ääressä toteamaan ettei elokuva ollutkaan aivan niin hieno kuin mitä olin muistanut. Jutut olivat aika pintapuolisia, tarina jokseenkin löysähkö enkä haluaisi edes aloittaa niistä liiallisista erikoisefekteistä ja tietokoneella tehdyistä taustoista. En yhtään ihmettelisi vaikka elokuvassa näyttelijöiden vaatteetkin olisi tehty tietokoneella! Ei näyttänyt hyvältä.. Ei todellakaan. Jos edes osa taustoista olisi tehty jotenkin toisin kuin tietokoneella, tai edes paremmin, elokuvan arvo olisi noussut jo huomattavasti. Vaikka tarinakin oli aika.. niin, löysä. Sarjakuvan maailmaan sen sijaan haluaisin tutustua, koska tässä tarinassa on pontentiaalia vaikka elokuvassa se ei niinkään näy.

Nyt on nostettava vielä esiin pääpahis eli John Moriarty, joka vaikutti lupaavalta heti kun näytti oikeat kasvonsa. Ajattelin koko elokuvan ajan että tässä leffassa on jotain samaa, mitä löytyy Van Helsing-leffasta joskin paljon köyhemmässä muodossa. Äsken kun yritin tutkia olisiko asialla mitään samoja tekijöitä, en löytänyt yhtäläisyyttä. En muualta kuin  Richard Roxburghista, joka siis näyttelee Herrasmiesliigan Moriartya, mutta myös Van Helsingin Draculaa. Ja vaikka monet pitävät vanhemmista Draculoista, on minun tunnustettava että rakastan myös Roxburghin Dracula-näkemystä. Hänestä olisi mielestäni ollut myös Moriartyn rooliin, mikäli mies olisi päästetty täysin valloilleen. En tiedä mistä se johtuu, mutta nyt näyttelijät jäivät jokainen vähän tasoaan alemmas. Ehkä tästä voi sitten vähän syyttää ohjaaja Stephen Norringtonia, joka ei mielestäni ole muutenkaan tehnyt mitään kovin vaikuttavia teoksia. Ehkä hän vielä jonain päivänä repäisee!

Joten niin.. Herrasmiesliiga on toki katsottava elokuva, mutta liiat tietokoneväsäilyt pilaavat tunnelmaa eivätkä näyttelijätkään pääse oikein oikeuksiinsa. Ehkä joku tykkää, tykkäsinhän minäkin. Silloin melkein kymmenen vuotta sitten.

ps. Ei enää rumia pahiksia, kiitos!

The Dark Knight Rises

Kunnioitin uusinta Christopher Nolanin Batmania viime viikolla katsastamalla herran kaksi edeltävää, tajunnan räjäyttävää spektaakkelia. Luettuani Episodista juttua uusimmasta, en ollut enää pysyä pöksyissäni! Elokuviin oli pakko lähteä heti kun se vain oli mahdollista. Eilen se sitten tapahtui.

THE DARK KNIGHT RISES on Christopher Nolanin Batman-trilogian viimeinen osa, joka päättää saagan kunniakkaasti pysyen edelleen uskollisena kahden ensimmäisen Batmanin tyylille. Rakkaus ja kunnioitus Nolania kohtaan on noussut niin voimakkaasti että mies on pakko nostaa omien lemppariohjaajien kärkijoukkoon.. Viimeistään nyt, ellei mies siellä ole aikaisemmin ollut.

Batman Begins perustui pelon käsittelyyn ja sen hallintaan, The Dark Knightin pääpahiksena oli psykologisilla aseilla uskomattoman nerokkaasti taisteleva Jokeri (RIP Heath Ledger). Päätösosassa Bane on suoraan maanpäällisessä Helvetissä syntynyt mies, jonka tärkein ase on brutaali voima. Elokuvassa on puhetta myös pelosta ja ehkä hieman viittauksia myös psykologiseen peliin, jota edeltävässä osassa nähtiin. Nämä elementit sulkevat ympyrän ja vihdoin voidaan sanoa että täydellinen Batman-trilogia on saatu aikaan.

Jokerin kukistumisesta, Harvey Dentin kuolemasta ja Batmanin mustamaalaamisesta on kulunut kahdeksan vuotta. Batmania ei ole näkynyt tuon kohtalokkaan illan jälkeen ja Bruce Wayne on hänkin kadonnut seurapiireistä omaan, uudelleen rakennettuun sukukartanoonsa. Kukaan ei ole nähnyt häntäkään ties kuinka pitkään aikaan.. Vasta Banen alettua terrorisoida kaupunkia, Bruce päättää palata seurapiireihin ja niiden kautta saa huomata kuinka Batmania tarvitaan taas. Batmanin viimeinen taistelu alkaa.

SPOILER-varoitus! Jatka omalla vastuulla!

Elokuva oli juurikin sitä mitä olin odottanut ja salaa pelännytkin. Elokuvan brutaalius ei tullut yllätyksenä sinänsä, mutta ku Banen ja Batmanin ensimmäinen taisto sai hurjan päätöksensä, kyllä sitä säpsähti pahimman kerran! Olin lukenut juttua että sarjakuvissa Bane murtaa Batmanin selän, mutten täysin odottanut näkeväni sitä valkokankaalla. Olin väärässä. Pahasti väärässä. "Ah! I was wondering what would break first: your spirit, or your body!"
Elokuvan ehdottomasti kamalimmat hetket olivat ne hetket kun Bruce makaa jossakin vankilassa selkä tohjona odottaen lähinnä kuolemaa.. Ja katsellen samalla kuinka Bane tuhoaa Gothamia. Vain yksi on koskaan paennut siitä vankilasta, josta ainoa ulospääsy on kiivetä monta metriä ylöspäin, tosiaan lähes mahdotonta reittiä. Bruce yrittää.. ja putoaa. Hän yrittää uudelleen.. ja putoaa. Mutta yksi keino saa hänet nousemaan ja palaamaan Gothamiin, yllättämään Banen joka ei uskonut Batmanin enää palaavan.

Nyt kun asiaa ajattelee tarkemmin niin loppuratkaisua olisi melkein pitänyt odottaa, mutta jostain syystä sitä ei kuitenkaan odottanut. Onhan näitä "sankari ratsastaa auringonlaskuun ja räjähtää"-juttuja nähty ennenkin. Mutta silti jotenkin se hetki kun Batman kiikutti ydinpommin meren ylle ja se räjähti.. Se pysäytti. Muistan istuneeni penkissä hengittämättä ja sydän tuhatta ja sataa takoen. Ja sitten, myönnän, aloin vollottamaan koska Brucen hautajaiset. Vaikka tiesin ettei tämä voi päättyä näin, mutta kun.. Se oli kamalaa. Ja itkuni sen kuin yltyi mitä lopumpaan elokuva meni, koska Alfred on niin ihana vanha patu. Saatiinhan me onnellinen loppu sitten kuitenkin, vaikka Batman menetettiinkin.

Sen verran on vielä sanottava että elokuvassa vilisi entuudestaan tuttujen näyttelijöiden lisäksi myös liuta muita, mm. Nolanin elokuvista tuttuja naamoja. Inceptionista oli jokunen naama, joista mainittakoon Marion Cotillard, joka näytteli elokuvassa Mirandaa ja Joseph Gordon-Levitt, joka näytteli rikoskomissaario John Blakea.. Tai sitemmin ehkä voisi sanoa että Robinia. En tiedä kuinka moni tämän elementin on bongannut, mutta kun Selenaa vietiin vankilaan, vanginvartijana toimi  Wade Williams, joka on itselleni tuttu tv-sarjasta Prison Break, jossa mies niinikään näytteli vanginvartijaa Brad Bellickiä. Lisäksi Batmanin hienouksia oli mielestäni myös se että Scarecrow esiintyy jokaisessa elokuvassa.. Tällä kertaa mies jakelee oikeutta antaen vangille parikin vaihtoehtoa; kuolema tai karkoitus.

Joten.. Mitä voisi sanoa? Kiitos Christopher Nolan kun annoit meille täydellisen Batman-trilogian? Kiitos ettet jatka trilogiaa enempää? Kiitos että jätät sen tähän ja annat elokuvien säilyä täydellisinä? Kiitos ettet turmele sitä rahastusjatko-osilla? Niin.. Kiitos, Christopher Nolan. Mitään muuta ei voi enää sanoa.
(Paitsi että menkää leffaan ihmiset!! Ainiin ja musiikit oli aiiivan loistavat.)

Mä tahtoo veivaa, veivaa!

Katsoin tänään ihan Suomen ensi-iltansa 3.8.2012 saavan Madagascar kolmosen kunniaksi saagan edeltävän osan ja kertaheitolla sitä odotukset nousivat hieman astetta korkeammalle, vaikka edelleen kesän ensi-illoista eniten odotan tulevaa Batmania.

MADAGASCAR 2 on DreamWorksin vuoden 2008 animaatio, joka mielestäni kuuluu kummasti onnistuneiden kakkososien kastiin. Tosin näin tämän kyseisen osan aikoinaan ennen ensimmäistä osaa, joten sekin saattaa olla osavaikuttajana tässä. Joka tapauksessa ensimmäisestä osasta tutut Alex-leijona, Marty-seepra, Gloria-virtahepo ja Melman-kirahvi yrittävät päästä takaisin New Yorkiin tutun ja rakastetun kuningas Julienin omistamalla.. lentokoneella. Matka kuitenkin tyssää lyhyeen ja kaverukset lässähtävät keskelle Afrikkaa. Elokuva sisältää sopivassa suhteessa huumoria (joka ei ehkä välttämättä kaikille aukea), kirjaimellisesti hulluja hahmoja, aika kuluneen pääjuonen, ripauksen ihmissuhdedraamoja, tutut pingviinit ja no.. DreamWorksistä tuttua hienoa animointia. Elokuva on viihdyttävä pakkaus, joskin aika ennalta-arvattava noin niinkuin juonellisesti. Hauskat jutut keventävät oloa ja kun leffan katsoo sopivalla moodilla, on se todella räjäyttävän hauska paikoin!

Nyt ensi-iltansa elokuun alussa saava kolmososa mietityttää itseäni hyvinkin paljon ja vaikka tuossa sanoin että odotukset nousivat hieman, ei se tarkoita oikein mitään. Olen aina jokseenkin pessimistinen jatko-osien suhteen (Batman on poikkeus joka vahvistaa säännön) enkä ole vielä lukenut yhdenkään kriitikon ylistävän kyseistä leffaa juurikaan. Toisaalta trailerin perusteella uskaltaisin odottaa vähän enemmän.. Veikkaanpa että kolmososa tulee joko jäämään edeltäjiään runsaasti alakanttiin.. Tai naurattaa samassa suhteessa. Tuskin mitään pankin räjäytystä enää tapahtuu ja tekijöidenkin olisi se ehkä syytä tajuta. Mutta odotetaan ja katsellaan tätä sitten elokuussa! Tosin oma elokuuni menee maailmalla, joten palailen itse asiaan vasta syyskuussa. Jos silloinkaan. Piti jotain sanoa, mutta nyt sen jo unohdin.. Tähän loppuun vielä tulevan osan traileri!

Se toinen Lumikki

Noniin, kuten lupasin, kävin katsastamassa tuon toisen Lumikin vaikkakin päivän myöhässä koska taisin edellisessä merkinnässä puhua että olisin mennyt katsomaan sitä perjantaina.

LUMIKKI JA METSÄSTÄJÄ on nyt sitten se toinen tämän vuoden Lumikista kertova elokuva ja vaikka kuinka yritin itselleni uskotella, niin kyllä se Mirror Mirror oli näistä Lumikeista parempi. Nyt jos haluat säilyttää uskosi elokuvan hyvyyteen etkä sitä vielä ole nähnyt niin kehotan lopettamaan lukemisen jo tähän pisteeseen. Tuleva teksti ei ole kovinkaan imartelevaa.. Ei ainakaan pidemmän päälle.

Elokuvan ensimmäinen kymmenenminuuttinen lupaili elokuvalta paljon; tykkäsin tunnelmasta ja olin hyvinkin positiivisesti yllättynyt. Uskoni elokuvaan alkoi pikkuhiljaa kasvaa, vaikken kollegani puheista huolimatta jaksanut odottaa ihmeitä. Ensimmäinen kolahdus saatiin kyllä jo noiden ensiminuuttien aikana kun ajatukseni lähti harhailemaan Sormusten herran suuntaan ja siitä tuskin tarvitsee alkaa syyttämään armotonta faniuttani kyseistä elokuvasaagaa kohtaan. 

Mutta olin silti positiivisella mielellä. Ja sitten maa lähti jalkojeni alta kun minun suuresti rakastamani näyttelijätär (mikä?) Kristen Steward ilmestyi kuvaan. Tuo Twilighteista tuttu neitonenhan on jollakin ihmeen ilmeellä päätynyt tämän elokuvan pääosan esittäjäksi eli itse Lumikiksi.

Elokuvassa on oikeasti todella hyviä elementtejä, perustuuhan se nyt samannimiseen kansansatuun. Olin valmis tunnustamaan rakkauttani siinä vaiheessa kun ritarit karauttivat hevosillaan pitkin mäkijä ja mantuja. Olin sulaa vahaa kun kaunis, valkoinen peura/hirvi/mikä lie asteli kuvaan (vaikken ymmärräkään sen pointtia noin elokuvan tarinallisesti). Mutta sitten kun aletaan luetella näitä juttuja, joita en vain pystynyt ostamaan. Ja niitähän elokuvassa riitti liiaksikin. 

Ensinäkin Kristen Steward, tuo yhden ilmeen ihme jota hädintuskin pystyy sanomaan näyttelijättäreksi. En ymmärrä miten se on päätynyt tarinallisesti tämän tasoisen elokuvan pääosaan. Ilme on sama istui se sitten tyrmässä, oli tulla peikon lahtaamaksi, pakenee naisten kanssa veneille, tapaa lapsuuden parhaan ystävänsä (=rakkautensa), tekee kuolemaa, makaa kuolleena, rohkaisee ritareita taistoon, ratsastaa sotaan, tappaa äitipuoltaan.. Tai kruunataan kuningattareksi. Mitä se tunteiden ilmaisu on? Koskaan kuullutkaan.

Nainen on tosin parhaimmillaan niissä kuvissa, joissa tuon suuta ei näy. Yksikin avonainen suu vielä ja revin tukan päästäni.

Sitten, koska kaikki tietävät fiilikseni Kristenistä, siirrytään naiseen jolta odotin enemmän; paha kuningatar eli Charlize Theron. En ole liiemmin kyseisen näyttelijän elokuvia nähnyt, mutta tuon esittämän hahmon mahtipontisuus, kauneus ja valta saivat minut toivomaan jotain ihan muuta mitä sitten sain vastaani. Nainen oli uskottava niin kauan kun tuo piti suunsa kiinni; miksi ihmeessä kaikki käskyt pitää huutaa? Entä miksi kaikkia sanoja pitää venyttää niin että käskyt kuulostavat entistä naurettavammilta? Ei niin mitään käryä. Kuningatar oli kyllä parempi kuin Julia Robertsin kuningatar Mirror Mirrorissa, jos näitä nyt voi mitenkään verrata kun toinen tehtiin selvästi kieli poskessa ja toinen turhan vakavissaan. Saatte itse päättää kumpi on kumpi.

Noh. Thoriahan me sitten saatiin onneksi katsella Chris Hemsworthin oltua edes astetta kovempi metsästäjämies. Ei hänkään onnistunut tekemään minuun ihan samanlaista vaikutusta kuin tuo jumalveljeksistä vanhempi, mutta päätyi sitten lopulta olemaan se tyyppi, joka piti mielenkiintoa yllä niinkin paljon että jaksoin salissa istua loppuun saakka.

Mutta sitten elokuvan suurinpaan syntiin heti Stewardin pääosan jälkeen! Kuvaaja Greig Fraser on totisesti tehnyt taustatyönsä ja ottanut selvää keskiaikaan sijoittuvien elokuvien kuvituksesta. Viime viikolla eräs kollegani sanoi elokuvan nähtyään että "ota vihko mukaan ja kirjaa ylös joka kohtaus, missä tulee jokin toinen elokuva mieleen kun menet leffaan". No siihen en ihan lähtenyt, koska koin sen kuitenkin törkeäksi kanssakatsojia kohtaan. Mutta niin.. Kuten yllä mainitsinkin niin LotRia nähtiin jo ensimmäisten minuuttien aikana kun pahisarmeijan haarniskat, asento ja kuvakulma toivat väkisinkin mieleen Helminsyvänteen taistelun. Yritin toki välttää unohtumasta LotR-tuijotukseen mutten voinut olla huomaamatta samoja elementtejä muissakin kohdissa; Lumikin paetessa (yllättäen, ainakin laskuoppini mukaan) yhdeksää pahuuden ritaria metsikössä. Ei suinkaan tullut mieleen Arwenin pako mustilta ratsastajilta ensimmäisessä Sormusten herrassa. Löytyipä elokuvasta myös crebain. Enkä suinkaan epäillyt "peiliä" Galadrielin peiliksi, mutta siitä nousikin sitten jokin Nazgûlin ja ankeuttajan välimuoto. Eikä tässä todellakaan kaikki! Veikkaan että elokuva pitäisi katsoa toistamiseen, jotta kaikki tilanteet muistuisivat mieleen.

Lisäksi olin huomaavinani elementtejä myös paitsi Potterista, myös Batmanistä ja Star Warsista. Että hyvin tehty Fraser! Et voittanut tämän naisen sydäntä puolellesi. Ties missä syy.

On kai sanomattakin selvää etten suosittele kellekään! Mutta noh.. Jos reippaasti positiivisempaa tekstiä samaisesta elokuvasta haluatte lukea niin kurkatkaapa Sinin leffablogiin. Hän taisi tykätä elokuvasta juurikin sen verran kuin minun olisi pitänyt. Roxie kiittää ja kumartaa!

Ps. Kun kääpiöt alkoivat elokuvassa laulaa, tuli heti mieleen "Ohhoh.. Oon kuullu jossain muuallakin kääpiöiden laulavan. Hieman lahjakkaammin tosin, mutta kuitenkin.. hmm.."

Leffavuosi 2012

Kuten joku ehkä huomasikin, lupasin tänä vuonna etten osta yhtä ainutta uutta dvd:tä ennen kuin olen katsonut kaikki hyllyni leffat. Tänään listasin kaikki elokuvani/tuotantokaudet ja sain tulokseksi 251 elokuvaa/tuotantokautta. En tainnut kunnolla edes tiedostaa sitä, kuinka paljon tavaraa maaginen hyllyni sisältääkään. Jos olisin tiedostanut, en todellakaan olisi luvannut mitään vastaavaa.. Luulisi sitä oppineen tuon viime vuoden epic failauksen, 501 elokuvan lupauksen, opettaneen jotakin. Mutta ei auta marista, lupaus mikä lupaus! Ja eihän tämä 251 elokuvaa tarkoita tätä vuotta.. Eihän?

Mutta mitä pitää sisällään tämän vuoden elokuvat minun näkökulmastani? Ainakin verta ja kyyneliä, jos ei muuta.. Katsastetaanpas kuitenkin hieman että mitä tuleman pitää!

ELOKUVIA HYLLYSTÄNI
Yksi lensi yli käenpesän
Vuosti 1975. Jack Nicholson.

Thelma and Louise
Vuoden 1991 klassikko

Harry Potter 1-7 2/2
Hyvät kirjat. Hyviä leffateattereissa. 2001-2011

Fast and Furious 1-5
Nopeita autoja. Komeita miehiä. 2001-2011

Crazy Heart
Vuosi 2009. Jeff Bridges.

Avatar
Sinisiä otuksia. James Cameron. 2009.

TUOTANTOKAUSIA HYLLYSTÄNI
LOST
Kaudet 1-7. Apua.

Prison Break
Kaudet 1-4 + Final Break. Nerokasta.

Frendit
Kaudet 1-10. Jokapäiväinen elämäntapa.

BBC: Robin Hood
Kaudet 1-3. Back to Sherwood forest..

TULEVIA ELOKUVIA
The Hobbit - An Unexpected Journey
Maailman odotetuin elokuva. Keski-Maa. Peter Jackson.

Batman - The Dark Knight Rises
Lepakkomies seikkailee taas! Jee!

SAAPASJALKAKISSA
Saapasjalkakisu! Mitä tapahtui ennen Shrekiä?

Tässä nyt muutama leffa ja tuotantokausi hyllyköstäni ja valitsin tarkoituksella (tai ainakin yritin) hieman erilaisia leffoja. Pari klassikkoa, vähän turhuutta, Cameronia.. jne. Yritin napata myös leffoja, joista en vielä ole tänne kirjoittanut. Tulevia leffoja kolme, jotka nopeasti tulivat mieleen.. Ja tietysti muutama tuotantokausi, jotka hamstrasin aikanaan hyllyyni. Pidän niistä.
Mutta 251 elokuvaa/tuotantokautta katsottavana! Ja tähän lisätään vielä lupaamani Steven Spielberg-maraton, muita maratoneja, pakolliset LotR-maratonit, lisäksi oscar-gaalaan liittyvät päivitykset.. Ja miljoona muuta asiaa. Ja leffassakin pitäisi käydä! Ja pitäisi ehkä muutama leffa ehtiä tehdäkin tässä vuoden mittaa.. Kiireinen leffavuosi siis tulossa, mutta sehän se tekeekin tästä vuodesta elämisen arvoisen!