Loma leffojen parissa!

Olenpas lahnannut oikein kunnolla tämän heinäkuun kun edellinen merkintä on kuukauden ekalta päivältä! No.. Ajatellaan tämä lahnaaminen nyt vaikka hyvin ansaittuna kesälomana, eikös? Joten loman varjolla yhdistän melkein kaikki tämän heinäkuun elokuvat samaan merkintään, koska en vain jaksa alkaa kirjoittamaan jokaisesta omaa merkintää. Itse Ilkimyksestä saatte tosin kuulla vasta lähipäivinä, koska käyn sen katsastamassa uudestaan kummipoikani kanssa. Ja kuukauden kääpiö on tietysti asia erikseen.
Mutta nyt asiaan!

Tässä kuussa olen käynyt pari kertaa elokuvateatterissa ja sitten olen viettänyt aikaa kotona töllön ääressä. Aloitetaanpa vaikka noista kotiteatteripuolen katsotuista.
LES MISÉRABLES saatiin vihdoin kesäkuun lopulla dvd:lle myös Suomessa, joten riensin tietysti hakemaan sen kotiin. Elokuvasta olen kirjoittanut aiemmin täällä, joten jos tarkemmin mielipiteitä haluaa lukea niin kannattaa katsastaa sieltä. Kyseinen leffa nähdään Studio123:ssa vielä kertaalleen kesäleffana, joten kannattaa pitää silmät ja korvat auki! Sanotaanko että Les Mis palaa valkokankaalle 2-3 viikon päästä. Silloin leffaan, koska tämä pätkä on ehdottomasti nähtävä valkokankaalta jos sitä ei vielä ole nähnyt!

Christopher Nolanin BATMAN BEGINS tuli televisiosta yhtenä iltana ja aikomukseni ei ollut jäädä telkkarin ääreen, koska olen leffan niin monta kertaa nähnyt, mutta sitten satuin kävelemään olohuoneen läpi ja oho.. kahden tunnin päästä huomasin edelleen kököttäväni telkun ääressä. Tämä vuoden 2005 elokuva aloitti aikanaan Nolanin Batman-trilogian ja se selittää, nimensä mukaisesti, sen miten kaikki alkoi. Miten Bruce Waynestä tuli Batman. Nyt on muuten pakko tämän leffan tiimoilta vinkata; tuossa vastikään ohi menneessä ComicConissa Nolan paljasti että Man of Steelin jatko-osassa Teräsmies ja Batman ottavat tavalla tai toisella yhteen.. Kuulostaako hyvältä? Voi kyllä kuulostaa. Jopa ei-supersankari-nörtin mielestä!

CRAZY, STUPID, LOVE -leffan taas katsoin Netflixistä tuossa viime kuun aikana ja kyseinen leffahan on tosiaan Steve Carrellin ja Ryan Goslingin tähdittämä romanttinen komedia. En yleensä suuremmin perusta romanttisista komedioista, mutta tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä! Sitä saa nauraa enemmän tai vähemmän ja.. No kuka nyt ei rakastaisi Ryan Goslingia? Ollaan rehellisiä toisillemme. Kaikki rakastavat Goslingia. Älä yritä kieltää, koska syvällä sisimmässäsi tiedät vastauksen..

Sitten katsoin myös AVENGERSIN, minkä kävin katsomassa aikanaan leffateatterissakin ja muistan kuinka jäin ihan supersankareiden koukkuun silloin tämän kokemuksen jälkeen. Kyllä, minä jäin. Minä, joka en yleensä suuremmin ole vaikuttunut Supersankarileffoista. Nyt katsoin tämän sitten ilman järjetöntä äänentoistoa ja valkokangasta ja tiedättekös.. Tämä toimi edelleen! Kaikin puolin mielenkiintoinen ja katsottava leffa. Ehdottomasti pitää hankkia hyllyyn joskus! Nyt katsoin tämän siis tosiaan Netflixistä tämänkin. Tässä muuten ajatuksiani leffateatterikäynnin jälkeen!

Sitten lähdetään leffateatterikäynteihin! Itse Ilkimys 2:n lisäksi olen käynyt katsomassa pari kolme leffaa, mikä on oikeastaan aika turkasen vähän kun nyt alkaa ajattelemaan.

IRON MAN 3 palasi sekin kesäleffana valkokankaalle viikon ajaksi, joten pitihän se käydä katsomassa. Ja believe me when I say; oli ehdottomasti näkemisen arvoinen tämäkin. Hämmentävää miten antisupersankari-ihmisen ajatusmaailma alkaa heittämään kärrynpyörää tämmösessä heittelyssä. Mutta hieno leffa tämäkin! Vaikka en tosin ole tainnut nähdä tokaa osaa ollenkaan ja ykkösenkin vain kerran ehkä joskus jossain teillä tietämättömillä. Mutta taustoja kun vähän tiesi, muttei niitäkään hirveästi loppupeleissä tarvinut tietää, niin pääsi ja pysyi hyvin kärryillä! Sitä arvostan. Yleensä kun Supersankarileffat tuppaavat olettamaan katsojalta vähän liikaa asioita.

DJANGO UNCHAINED oli myöskin kesäleffa ja raahasin pari kaveriani leffaan, koska tämä on vain nähtävä! Quentin Tarantino on todennäköisesti maailman ainoa ihminen, joka pystyy tekemään verellä mässäilystä puhdasta taidetta. Niin kauniita hetkiä, joissa veri vain lentää upeassa kaaressa. Ei, minussa ei ole mitään vikaa, katsokaa itse tämä tapaus niin tajuatte mitä tarkoitan! Djangosta voi lukea lisää täältä. Edelleen yksi viime vuoden ehdottomasti parhaimmista tapauksista! Tämä täytyy saada leffahyllyyn!

THE LONE RANGER on siis se paljon kohuttu Johnny Deppin uutuusleffa, joka on vieläpä Pirates of the Caribbeanin tekijöiltä. Jos kyseinen leffa pyörisi vielä teattereissa, sanoisin että älkää uhratko eurojanne tämän elokuvan eteen. Tai ilmeisesti leffa jakaa aika taidokkaasti mielipiteitä, mutta omani olivat ehdottomasti vastaan. Elokuva on aivan liian pitkä, siinä on ärsyttävä pikkupoika jolla ei ole kerrassaan mitään merkitystä. Puolet leffasta menee siinä kun odotat että itse tarina alkaisi.. Ja kahden tunnin päästä takalistosi on niin puuduksissa ettet tiedä pääsetkö ylös tuolista ennen kuin lopputekstit loppuvat. Karkeasti sanottuna näin. Olen pahoillani ihmiset, mutta tämä ei vain toiminut.
ps. Ilmeisesti Johnny Depp on jossain haastattelussa sanonut alkavansa lopettelemaan näyttelijän juttujaan, koska haluaa alkaa keskittyä muihin asioihin enemmän. Vaikka Johnny hieno näyttelijä onkin, minua harmittaa silti enemmän että hypettämäni Ryan Gosling on ilmoittanut jäävänsä tauolle..

STAR TREK: INTO DARKNESS on se elokuva, jonka posterissa nähtiin leffan pääpahis. Tai pääpahis ja pääpahis, mistä kannalta sen nyt katsoo. Enempää en kuitenkaan sano muuta kuin että nautin elokuvasta! Annetaan Bumin puhua puolestani!

Lisää Bumin juttuja täältä!

Kuukauden kääpiö: Dori

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ei, en ole unohtanut kuukauden kääpiötä, minulla on vain ollut hankaluuksia kirjoittaa tässä kuussa. Mutta ennen kuin pääsemme asiaan, muistuttelisin ihmisiä että Les Misérablesin dvd ja blueray julkaistiin eilen, joten kipinkapin kauppaan! ps. Studiolla on salissa kakskyt astetta lämmintä, joten viileää on eli samalla reissulla leffaan!

DORI on hyvin sivistynyt kääpiö, joka rakastaa hyviä mallasjuomia ja kypsiä juustoja. Hän on Norin ja Orin isoveli ja Thorin Tammikilven retkikunnassa ehkä hieman höperönä pidetty, mutta arvostettu taistelija!
Dorin veljineen on sukua Thorinille, mutta siltä puolelta sukua johon ei kuninkaita enää synny.. Ellei sitten tapahdu jotain ihan kamalaa. Sukunsa takia Dori omaakin hyvät ja arvolleen ominaiset käytöstavat. Hän pyrkii myös kaikin tavoin pitämään veljeskatraan nuorimman, Orin, hyvillä teillä. Samasta syystä hän myös hieman paheksuu Noria, joka ei hänen mielestään käyttäydy tarpeeksi arvokkaasti.
Hyvien tapojen ja sivistyksen lisäksi myös Dorin vaatteet ovat ensiluokkaista kangasta. Hän myös pitää hyvää huolta parrastaan, jonka hän on palmikoinut siistiin kuntoon.
Kuten edellä jo mainittiinkin, Dori on hyvin etevä ja taitava taistelija. Hänen kanssaan ei missään tapauksessa kannata alkaa tappelemaan, sillä siinä vaiheessa saattavat hyvät käytöstavat kyllä unohtua tältäkin kääpiöltä. Aseinaan hän suosii sekä miekkaa että kolmea heittopalloaan, joilla on kätevä murskata hiiden kallo jos toinenkin.

Elokuvissa Doria näyttelee uusi-seelantilainen mies nimeltä Mark Hadlow. Hänet voi bongata myös Peter Jacksonin muutaman vuoden takaisesta King Kongista, jossa hän näytteli Harrya. Nyt täytyy heti kättelyssä myös mainita että Hadlown ainoa rooli Hobitissahan ei ole Dori vaan hän näytteli myös Berttiä eli yhtä kolmesta peikosta, jotka tapasimme ensimmäisessä osassa. Jos en nyt aivan väärin muista, Bert on se peikko, joka on taitava ruuan laitossa.
IMDB:n mukaan Hadlow on yksi Uuden Seelannin merkittävimmistä näyttelijöistä. Hän on tehnyt paljon teatteria, hänellä on useita rooleja niin elokuvissa kuin tv:ssäkin ja lisäksi hän on tehnyt töitä myös radiopuolella. Hän on voittanut rooleistaan ja töistään myös useita palkintoja ja ehdokkuuksiakin on kertynyt jo useampia.

Miten Dori sitten eroaa muista kääpiöistä? No parta hänellä on hopean harmaa, siististi letitetty ja pisin osuus parrasta on tungettu siististi eräänlaiseen "partakoteloon". Hän on ehkä myös aavistuksen lyhyempi kuin muut, mutta sehän ei tietenkään tahtia haittaa!

Rock of Ages & Mamma Mia!

Katsoinpa tässä pari leppoisaa musikaalia kesäloman kuluksi. Muuten! Täytyy taas infota hieman Hobitti-uutisia! Nimittäin eilen saatiin tietää että huomenna yhdeksän aikaan illalla Suomen aikaan ilmestyy kauan odotettu Smaugin traileri, joten kaikki netin ääreen huomenna, eli tiistaina, yhdeksältä! Mutta nyt niitä musikaaleja.

ROCK OF AGES on Adam Shankmanin ohjaama rock-musikaali viime vuodelta ja sitä tähdittämässä nähdään Tom Cruise rockjumalana, Stacee Jaxxinä. Elokuvan pääosissa on kuitenkin nuori nainen, Sherrie, jota näyttelee Julianne Hough. Sherrie on tyttö Oklahomasta, joka saapuu Los Angelesiin saavuttaakseen unelmansa, mitä lie sitten ovatkaan. Jouduttuaan ryöstön uhriksi, hän tapaa Drewn, paikallisen rokkibaarin tarjoilijan, jota taas näyttelee Diego Boneta. Muita elokuvan tähtiä ovat brittiläinen koomikko Russell Brand ja Alec Baldwin.
Tarina on siis tosiaan aika perus; eletään Los Angelesissa ja 1980-luvun sydämessä. Rock'n'roll ei kuole koskaan, viina virtaa ja juhlat jatkuu läpi yön. Sherrie saa Drewn avulla töitä rokkibaarista (jonka nimeä en kuollaksenikaan nyt muista). Kyseiseen baariin on tulossa viimeiselle keikalle maailmakuulu Stacee Jaxx & Arsenal.


Elokuva on kieltämättä ihan viihdyttävä paketti, jonka katsoo juuri silloin kun tekee mieli jotakin höttöä ja menevää.. ja hauskaa. Tätä leffaa ei kannata ottaa liian tosissaan vaan hyvällä mielellä ja kieli poskessa. Tom Cruise vetää ihan coolin suorituksen Jaxxinä, vaikka itseäni hieman edeleen oudoksuttaa nähdä niin tunnettu näyttelijä kyseisessä roolissa.
Tämä musikaali sopii niille rockin ystäville, jotka eivät ota uskontoaan liian vakavasti.

MAMMA MIA! taas on Abba-musikaali vuodelta 2008 ja sen ohjasi.. (herrajumala) Rautarouvastakin tuttu Phyllida Lloyd. Pääosissa nähdään ihana Meryl Streep ja Les Misérablesista tuttu Amanda Seyfried. Miespääosat elokuvassa vetää Pirates of the Caribbeanista tuttu Stellan Skarsgörd, James Bondista tuttu Pierce Brosnan ja kaikkien rakastama Colin Firth.
Elokuva lähtee käyntiin Sophien (Seyfried) kutsuttua kolme isäehdokastaan häihinsä tietämättä kuka noista on hänen oikea isänsä. Hän ei kerro tästä sulhaselleen Skylle (Dominic Cooper) eikä myöskään äidilleen Donnalle (Streep). Isät vastaavat kutsuun myöntävästi ja pian pieni kreikkalainen saari on täynnä draamaa ja tanssia. Vielä kun Donnan taustajoukot Tanya (Christine Baranski) ja Rosie (Julie Walters) saapuvat paikalle, on kuvio lähes täydellinen.
Elokuvan ehdoton voimavara on Abban biiseissä, mutta myös tietysti näyttelijöissä eikä vähiten Meryl Streepissä. Hiuksia nostattava hetki on se kun Streep tulkitsee Winner Takes It All-biisin juuri ennen häitä. Wikipedia tietää myös kertoa että tämä kyseinen elokuva nousi joulukuussa 2008 Britannian filmihistorian tuottoisimmaksi elokuvaksi ja jätti jopa yhdysvaltalaisen Titanicin taakseen. Se oli myös neljäntoista maan katsotuin elokuva, joskin Suomessa pääsi vain toiselle sijalle tässä rankingissa.


Mielelläni suosittelen tätä musikaalia myöskin! Hyvän mielen elokuva, joka sopii kesäleffaksi kuin nyrkki silmään. Kannattaa katsoa aurinkoisena päivänä kun vettä sataa kaatamalla (kyllä, ulkona on juuri nyt sellainen sää). Jos näistä kahdesta musikaalista pitäisi vain toinen valita, valitsisin tämän jälkimmäisen. Rock of Ages on paikoin juuri sitä itseään, mutta Mamma Mia! on elokuva, joka pitää hymyn huulilla niissä surullisimmissakin kohtauksissa. Kannattaa katsoa.. molemmat, itseasiassa! Mutta kieli poskeen, rakkaat elokuvafriikit!

DO YOU HEAR THE PEOPLE SING?

Herra Isoherrat suurissa kengissään ovat taas käyttämässä valtaansa holtittomasti ja väärin, jolloinka meidän vähemmän tärkeiden ihmisten on iskettävä hynttyyt yhteen; TAMK:in kuvataidelinja aiotaan ajaa alas ja sitähän me emme suvaitse. Emmehän? Nyt pyydän kaikkia teitä, jotka rakastatte musiikkia, elokuvia, valokuvia, maalauksia, piirrustuksia, kuvamuokkauksia, värejä, mustavalkoisuutta, yksinkertaisia asioita ja monimutkaisuutta. Teitä, jotka rakastatte taidetta, allekirjoittamaan tämän addressin kuvaitaidelinjan alasajoa vastaan! Me elämme kulttuurista ja rakkaudesta! Me elämme jostain muusta kuin isokenkäisten herrojen mielipiteistä. Me tarvitsemme taidetta elääksemme! Noustaan siis barrikadeille ja annetaan ääni paremmalle tulevaisuudelle!

TAMKIN KUVATAITEEN KOULUTUSTA EI SAA LOPETTAA!!!

Allekirjoita addressi paremmalle tulevaisuudelle!!

Tähän loppuun vielä vähän kannustusta barrikadihengessä..

Oscar gaala 2013

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Tässä onnistuin lahnaamaan taidokkaasti oscarien jälkeiset viikot ja siitä syystä johtuen en ole saanut kirjoitettua tätäkään.. Mutta tässä nyt pohdintoja tuosta vuoden maagisimmasta yöstä, siten kuin ne nyt voi vielä kaksi viikkoa myöhemmin muistaa. Enpä olisi uskonut että neljän aikaan aamuyöllä, oscareissa raikaa tissilaulu.

Jennifer Lawrence, Samantha Barks ja Jennifer Aniston

THE ACADEMY AWARDS 2013-pukuloisto alkoi meidän aikaa siis lauantaina 23.2. klo. 23.55. Suomalaiskommentoitsijoista en lähde tänä vuonna sanomaan yhtään mitään, koska mun mielestä herrat ja rouva menivät jo taas askeleen liian pitkälle.
No itse red carpet-meiningeistä en sinänsä enää muista mitään, mutta silti onnistuin kokoamaan mielestäni kauneimmat iltapuvut tutkittuani tovin googlen syövereitä. Kuten ehkä nyt voi arvata.. Minä itse rakastan yksinkertaisia ja aika perinteisen kaavan iltapukuja! Ne ihme muotihärpäkkeet ei suuremmin iske.

Seth MacFarlane

Itse gaala-osuus taas oli mielestäni paras pitkään aikaan! Kieltämättä kuuluin siihen kastiin, joka epäili Seth MacFarlanen isännöintiä aina gaalan alkumetreille saakka.. Mutta gaalan alettua, mies onnistui kyllä voittamaan suosioni puolelleen. Hänhän veti aivan törkeen upeen gaalan! Erilainen, tottakai, mutta aivan loistava! Sitä ei tarvinut kahvia kuin pari kuppia pysyäkseen hereillä aamuseitsemään saakka. Oli aivan loistavaa kuinka tietoinen MacFarlane oli siitä ettei ole perinteinen oscar-juontaja vaan.. tunnettu juurikin törkyisestä huumoristaan. Itseasiassa uskaltaisin sanoa että edellinen samalla tavalla hätkähdyttänyt oscar-isäntä oli Hugh Jackman pari vuotta takaperin. Viime vuoden juontajaparia on turha edes mainita tässä yhteydessä, kaikella rakkaudella tietenkin.
Tämä gaala erosi aikaisemmista myös sillä, että olin oikeasti nähnyt valtaosan ehdokaselokuvista ja kerrankin sitä saattoi olla täysillä mukana melkein jokaisessa kategoriassa! Valitettavasti, taas kerran, lyhärit ja dokkarit jäivät itseltäni oikeastaan kokonaan näkemättä ja animaatioistakin olin nähnyt juurikin Braven.

Life of Pi ja Django Unchained

Mutta sitten elokuviin! Nyt kun tutkin tammikuussa rakentamaani ehdokaslistaa niin aika yllättäviä voittoja tuli paljonkin. Ja lisäksi hienoa ja hämmentävää oli myös se, että pystit jakautuivat niin tasaisesti usealle eri elokuvalle. Viime vuosina kun on ollut niin paljon liikeellä niitä megaleffoja, jotka putsaavat pöydän kaikissa kategorioissa. Tänä vuonna enimmäismäärä pystejä meni Piin Elämälle ja sekin vei niitä kotiin vain neljä kappaletta; Paras ohjaus-pysti meni Ang Leelle, elokuvamusiikki Mychael Dannalle, kuvaus Claudio Mirandalle ja elokuva vei myös pystin myös erikoistehosteet-kategoriassa. Itse olen näistä palkinnoista hieman ehkä erimieltä, varsinkin mitä tulee Claudio Mirandan kuvaajan pystille. En vain jaksa ymmärtää sitä kun vastassa oli esimerkiksi Djangon kuvaaja Robert Richardson.
Mistä päästäänkin sitten sujuvasti kyseisen elokuvan pystisaldoon, joka oli sinänsä mielestäni valitettavan vähäinen. Mutta aivan aamuyön ensimmäisissä pysteissä palkittiin vuoden paras miessivuosa ja voi että sitä riemua kun kyseinen pysti annettiin Christoph Waltzille! En nyt äkkiseltään muista koska viimeksi olisin tuulettanut niin ankarasti. Hieno mies ja ehdottoman ansaittu palkinto! Lisäksi paras alkuperäiskäsikirjotus annettiin ohjaaja/käsikirjoittaja Quentin Tarantinolle.

Les Misérables ja Argo

Piin Elämälle kakkoseksi jäivät yhteistuumin Argo että Les Misérables, joista molemmat saivat kotiinvietäväksi kolme pystiä. Argoa en ole vieläkään nähnyt, mutta yritys on kova! Jos aikataulut minun ja Finnkinon välillä joskus osuisivat yksiin, juoksisin samantien leffaan. Kyseinen elokuva palkittiin vuoden parhaana elokuvana ja sen lisäksi Chris Terrio sai pystin parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta ja William Goldenberg vei kotiin leikkaajan pystin.
Les Misérables taas keräsi pystit äänimiksauksesta ja parhaiksi maskeeraajiksi valittiin Lisa Westcott ja Julie Dartnell. Maskeerauspysti oli oikeastaan illan ainoa pysti, jonka kohdalla huusin kirjaimellista vääryyttä, koska olisin niiiin halunnut antaa sen Hobitille, joka ei sitten saanut yhtään pystiä kotiinvietäväksi. Toivuin tästä järkytyksestä kyllä melko pian, koska totesin että ehkei akatemia halua olla palkitsemassa samoja ihmisiä kolmea vuotta peräkkäin.. Antakaa mun elää tässä uskossa! Ja kyllä Les Mis pystinsä ansaitsi, sitä en menisi kieltämään edes vahingossa!
Ainiin.. Ja odotettua ja toivottua, Anne Hathaway kruunattiin naissivuosan voittajaksi roolistaan Fantinena. Tästä on ollut ilmesen paljon keskustelua liikkeellä, sekä puolesta että vastaan. Osa on sitä mieltä että Hathawayn roolisuoritus oli huikea, mutta hahmo oli elokuvassa turhan vähän aikaa ansaitakseen pystinsä. Minä itse olen sillä kannalla että jos joku saa roolisuorituksellaan minut itkemään niin tajuttomasti kuin mitä Fantine sai, sillä ei ole enää mitään merkitystä vaikkei koko hahmoa olisi ollut elokuvassa kuin sen 4-5 minuuttia. Hathaway ansaitsi pystinsä!

Silver Linings Playbook ja Lincoln

Lincoln oli eräänlainen yllättäjä tänä vuonna.. Siinä mielessä että kaikki tuntuivat odottavan sille kaikkia kahtatoista pystiä, joista elokuva oli ehdolla. Koska se kertoo Lincolnista ja koska ohjaksissa oli Steven Spielberg. Ja nyt kun elokuvaa palkittiinkin vain kahdessa kategoriassa, voin melkein tuntea kuinka jenkkien perinteistä sielua revitään kappaleiksi.. Tai ehkei sentään! Yleistän! Mutta niin tai näin, Lincoln voitti lavastus-kategoriassa, jossa palkinnon saivat Rick Carter ja Jim Erickson. Ja lisäksi.. parhaan miespääosan palkinto jaettiin Daniel Day-Lewisille, joka teki samalla historiaa; hän on käsittääkseni maailman ainoa mies, joka on voittanut kolme kertaa oscarin kyseisestä kategoriasta.
Silver Linings Playbook on itseltäni sekin yhä näkemättä ja sanon samaa kuin Argon kanssa; kun vaan mahdollisuus iskee, löydän itseni salista. Jos ehdin. Joka tapauksessa kyseinen elokuvahan ei saanut muita palkintoja haalittua, kuin naispääosan joka meni Jennifer Lawrencelle. En nyt pysty tosiaan sanomaan oliko ansaittu vai ei, koska en elokuvaa ole nähnyt.. Mutta Lawrence on niin tajuttoman asenne-nainen että olen iloinen tästä voitosta. Hänen asenteestaanhan kertoo jo koko gaala (muistakaa tissilaulureaktiota lämmöllä!) ja etenkin jo se että nainenhan kaatui astellessaan hakemaan pystiä.. Ja kun häneltä jälkeenpäin kysyttiin mitä tapahtui, hän käski ihmisten katsoa leveähelmaista iltapukuaan. "Yritä kävellä tässä mekossa portaita ylös."

Niin.. Siinä kai ne pääasiat nyt sitten. Aivan tajuttoman hyvä gaala, pystejä jaettiin oikeisiin osoitteisiin ja yö oli vallan viihdyttävä! Ensi vuotta odotellessa ja samalla uusia, hienoja elokuvia! Tähän loppuun haluan laittaa Les Misérables-kastin vetämän ohjelmanumeron, joka vain pysäytti koko gaalan hetkeksi. Aivan.. niin. Tajutonta!

Les Misérables

LES MISÉRABLES on mielestäni se viimevuoden elokuva, jonka tulisi ansaita vuoden paras elokuva-oscar. Tämän musikaalin ohjaaja on sama kuin Kuninkaan Puheella muutama vuosi takaperin, herra Tom Hooper. Näiden kahden elokuvan myötä, kyseinen ohjaaja alkaa aika komeasti kavuta niiden suosikkiohjaajien topkymppiin!
Elokuva pohjautuu Victor Hugon kirjoittamaan saman nimiseen romaaniin ja siitä tehtyihin lukuisiin musikaaleihin. Itse en ole vielä kirjaa lukenut, mutta jännästi kyseinen pokkari lähti mukaan kaupan hyllyltä tuossa jokunen aika sitten. Tarina sijoittuu 1800-luvun Ranskaan ja se kertoo monista ihmiskohtaloista, mutta keskittyy enimmäkseen herra Jean Valjeanin elämään. Valjeania elokuvassa tulkitsee Hugh Jackman, joka on jo monta vuotta kuulunut allekirjoittaneen lempinäyttelijöihin, joten onko mikään ihme että se oli alunalkaen suuri syy siihen, miksi lähdin niin innoissani katsomaan tätä kyseistä leffaa.. ja vielä ensi-iltaan! Valjeanin pahin vastustaja on poliisitarkastaja Javert, jonka roolissa nähdään Russel Crowe.

Tästä elokuvasta olisi ihan mielettömästi sanottavaa, mutta keskitytään nyt vielä hieman elokuvan näyttelijäkaartiin. Jackmanin ja Crowen lisäksi, elokuvassa on tietenkin naispääosasta oscar-ehdokkuden saanut Anne Hathaway, joka vetää ehdottomasti kaikki sympatiat puolelleen ja hän jos joku on ansainnut oscarinsa Fantinen roolista. Mutta kun naisnäyttelijöistä puhutaan, haluan nostaa esiin myös Samantha Barksin, joka veti mielestäni paljon vahvemman roolisuorituksen Époninena kuin Mamma Mia-elokuvasta turhan tutuksi jäänyt kasvo, Amanda Seyfried. Itseasiassa jos jotain negatiivista pitää sanoa, olisin jättänyt Seyfriedin pois elokuvasta ja etsinyt tilalle jonkun tuntemattomamman kasvon.. Juurikin syystä Mamma Mia.
Sitten kun mietitään noita nuoremman kastin miesnäyttelijöitä niin eipä käy kieltäminenkään; Aaron Tveit vei kyllä palan sieluani mukanaan Enjolrasina. Lisäksi tykkäsin vähän vähemmälle ruutuajalle jääneestä George Blagden. Tykkäsin myös Eddie Redmaynesta, joka näytteli Mariusta. Etenkin hänen tulkintansa kappaleesta Empty Chairs at Empty Tables oli varsin sydäntä riipivä.
Ja sitten vielä nuo lumoavat lapsinäyttelijät! Daniel Huttlestone Gavrochen roolissa oli juuri sellainen hahmo, jonka.. olisi pitänyt käydä ärsyttäväksi tietynlaisella pikkuvanhuudella ja kaikkitietäväisyydellä ja jääräpäisyydellä.. Mutta sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan Huttlestone toi hahmon niin jäätävän suloisena ja sympaattisena valkokankaalle että voi elämä. Siinä sitä taas oltiinkin sitten.. Ja Isabelle Allen nuoren Cosetten roolissa. Ei hyvä elämä se hetki kun se lumoavan kaunis, suloinen pikkutyttö laulaa pilvilinnasta. Jos siinä hetkessä ei menetä sydäntään niin ei koskaan! Täydelliset roolivalinnat kyllä lapsien puolesta.. ja aika pitkälti aikuistenkin!

Elokuvahan tosiaan repi kahdeksan oscar-ehdokkuutta, joista sekä Anne Hathaway ja Hugh Jackman vetivät omat ehdokkuutensa pääosista. Lisäksi elokuva on tosiaan ehdolla parhaana elokuvana (sietäisi saada, hmph!). Lavastus, puvustus ja maskeeraus ovatkin odotettuja ehdokkuuksia ja melko varmoja voittojakin. Äänisuunnittelu ja paras alkuperäiskappale saivat myöskin ehdokkuuden.
Joten nyt ihmiset, leffaan sieltä taasen! Tätä ei vaan voi odottaa dvd:lle, koska tämä pitää nähdä valkokankaalla ja etenkin kuulla elokuvateatterin äänentoistolla.

Valitettavasti youtube herjaa nyt jotain joten traileria en saa näkymään.