THE WOLVERINE

Anteeksi capsit otsikossa, mutta eikö totta että tämän leffan nimi täytyy kirjoittaa capseilla, hmm?

THE WOLVERINE on nyt sitten ilmeisen itsenäinen elokuva, jonka on ohjannut mies nimeltä James Mangold. Kyseinen ohjaaja ei ole istunut kyseisellä penkillä aikaisempien X-men-leffojen meiningeissä, mutta hänet muistettakoon elokuvista Walk the Line ja Hugh Jackmanin tähdittämästä Kate&Leopoldista.
Elokuva alkaa Wolverinen nähdessä painajaisia menneisyydestään; Jeanin kuolemasta ja Nagasakin pommi-iskusta, jossa hän pelasti miehen nimeltä Yashida. Herättyään tästä painajaisesta, ärsyttävä japanilaisnainen nimeltä Yukio löytää hänet ja vie hänet Japaniin sanomaan hyvästit pitkäaikaiseen sairauteen kuolevalle Yashidalle, joka haluaa jättää hyvästit pelastajalleen.. ja pyytää viimeistä palvelusta.
Yashida haluaa tarjota Wolverinelle mahdollisuutta kuolla; siirtää tuon voimat itseensä ja elää näin ollen ikuisesti. Wolverine kuitenkin kieltäytyy, koska ei halua samaa kohtaloa kenellekään, ja näin ollen Yashida näyttäisi kuolevan ilman supervoimia.

Elokuva oli ehkä liian japanilainen minun makuuni, mutta hyvänä mättöleffana se toimi vallan mainiosti! Hugh Jackman Wolverinena yksinkertaisesti toimii. Ja bongasinhan minä Fast &Furious: Tokyo Drift-leffastakin tutun naaman nimittäin Bryan Teen, joka esitti Marikon kihlattua, Noburoa.
Elokuva toimi sinänsä hyvänä viihteenä, mutta ei tarjonnut juurikaan suuria yllätyksiä tai maailmaa mullistavia käännekohtia. Anteeksi kaikille, mutta japania harrastamattomalle ihmiselle (ainakin minulle) elokuvassa oli liikaa kyseisen maan edustajia, joten nimet ja naamat menivät ainakin leffateatterin kakkosrivin penkistä käsin hieman sekaisin. Joskus en oikein pysynyt kärryillä siitä kuka on kenenkin isä ja kuka on menossa kenenkin kanssa naimisiin ja ketä hän nyt sitten oikeasti rakastaa. Mutta kun tämän seikan ei antanut häiritä ja keskittyi muihin asioihin, kuten Hugh Jackmaniin, oli elokuva silti katsomisen arvoinen!

Kuten sanoin, yllätyksiä ei suuremmin herunut.. Paitsi yhdessä kohtaa! Jätän sen spoilaamatta tosin, koska olisi typerää kertoa kaiken kansan kuullen elokuvan ehdottomasti yllättävin käänne. Tai käänne ja käänne, yllätys se kuitenkin oli.
Noniin. Eiköhän se ollut siinä sitten! Jos pidit aikaisemmasta Wolverinesta, pidät todennäköisesti tästäkin! Jos et muusta syystä niin koska Wolverine. Ja no olihan se Viper aika siisti, joskin hieman jäi pintapuoliseksi pelkään. Siitä punatukkaisesta tytöstä en ala edes puhumaan, mutta herra jouskariherra oli kyllä kova jätkä vaikka kohtalo vähän olikin jo ennustettu!

Menkää leffaan. Ei mulla muuta! Eikun onpas! Mihin piruun se miekka jäi?!

Les Misérables

LES MISÉRABLES on mielestäni se viimevuoden elokuva, jonka tulisi ansaita vuoden paras elokuva-oscar. Tämän musikaalin ohjaaja on sama kuin Kuninkaan Puheella muutama vuosi takaperin, herra Tom Hooper. Näiden kahden elokuvan myötä, kyseinen ohjaaja alkaa aika komeasti kavuta niiden suosikkiohjaajien topkymppiin!
Elokuva pohjautuu Victor Hugon kirjoittamaan saman nimiseen romaaniin ja siitä tehtyihin lukuisiin musikaaleihin. Itse en ole vielä kirjaa lukenut, mutta jännästi kyseinen pokkari lähti mukaan kaupan hyllyltä tuossa jokunen aika sitten. Tarina sijoittuu 1800-luvun Ranskaan ja se kertoo monista ihmiskohtaloista, mutta keskittyy enimmäkseen herra Jean Valjeanin elämään. Valjeania elokuvassa tulkitsee Hugh Jackman, joka on jo monta vuotta kuulunut allekirjoittaneen lempinäyttelijöihin, joten onko mikään ihme että se oli alunalkaen suuri syy siihen, miksi lähdin niin innoissani katsomaan tätä kyseistä leffaa.. ja vielä ensi-iltaan! Valjeanin pahin vastustaja on poliisitarkastaja Javert, jonka roolissa nähdään Russel Crowe.

Tästä elokuvasta olisi ihan mielettömästi sanottavaa, mutta keskitytään nyt vielä hieman elokuvan näyttelijäkaartiin. Jackmanin ja Crowen lisäksi, elokuvassa on tietenkin naispääosasta oscar-ehdokkuden saanut Anne Hathaway, joka vetää ehdottomasti kaikki sympatiat puolelleen ja hän jos joku on ansainnut oscarinsa Fantinen roolista. Mutta kun naisnäyttelijöistä puhutaan, haluan nostaa esiin myös Samantha Barksin, joka veti mielestäni paljon vahvemman roolisuorituksen Époninena kuin Mamma Mia-elokuvasta turhan tutuksi jäänyt kasvo, Amanda Seyfried. Itseasiassa jos jotain negatiivista pitää sanoa, olisin jättänyt Seyfriedin pois elokuvasta ja etsinyt tilalle jonkun tuntemattomamman kasvon.. Juurikin syystä Mamma Mia.
Sitten kun mietitään noita nuoremman kastin miesnäyttelijöitä niin eipä käy kieltäminenkään; Aaron Tveit vei kyllä palan sieluani mukanaan Enjolrasina. Lisäksi tykkäsin vähän vähemmälle ruutuajalle jääneestä George Blagden. Tykkäsin myös Eddie Redmaynesta, joka näytteli Mariusta. Etenkin hänen tulkintansa kappaleesta Empty Chairs at Empty Tables oli varsin sydäntä riipivä.
Ja sitten vielä nuo lumoavat lapsinäyttelijät! Daniel Huttlestone Gavrochen roolissa oli juuri sellainen hahmo, jonka.. olisi pitänyt käydä ärsyttäväksi tietynlaisella pikkuvanhuudella ja kaikkitietäväisyydellä ja jääräpäisyydellä.. Mutta sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan Huttlestone toi hahmon niin jäätävän suloisena ja sympaattisena valkokankaalle että voi elämä. Siinä sitä taas oltiinkin sitten.. Ja Isabelle Allen nuoren Cosetten roolissa. Ei hyvä elämä se hetki kun se lumoavan kaunis, suloinen pikkutyttö laulaa pilvilinnasta. Jos siinä hetkessä ei menetä sydäntään niin ei koskaan! Täydelliset roolivalinnat kyllä lapsien puolesta.. ja aika pitkälti aikuistenkin!

Elokuvahan tosiaan repi kahdeksan oscar-ehdokkuutta, joista sekä Anne Hathaway ja Hugh Jackman vetivät omat ehdokkuutensa pääosista. Lisäksi elokuva on tosiaan ehdolla parhaana elokuvana (sietäisi saada, hmph!). Lavastus, puvustus ja maskeeraus ovatkin odotettuja ehdokkuuksia ja melko varmoja voittojakin. Äänisuunnittelu ja paras alkuperäiskappale saivat myöskin ehdokkuuden.
Joten nyt ihmiset, leffaan sieltä taasen! Tätä ei vaan voi odottaa dvd:lle, koska tämä pitää nähdä valkokankaalla ja etenkin kuulla elokuvateatterin äänentoistolla.

Valitettavasti youtube herjaa nyt jotain joten traileria en saa näkymään.

X-Men: First Class

X-MEN: FIRST CLASS on ehdottomasti viime vuoden parhaimpia supersankarielokuvia ellei jopa kenties se paras. Muistan kun ensimmäisen kerran aikoinaan katsoin X-menien ihka ensimmäisen osan enkä ollut kovin vaikuttunut, mutta katsoin ne muutkin. Toki suurena Hugh Jackman-fanina pidin Wolverinesta ja sen myötä leffoistakin edes jossain määrin mieleni sopukoissa. Mutta vasta kun Wolverine sai oman elokuvansa vuonna 2009, aloin hyväksymään sen tosiseikan että kyllä.. Onhan nämä ihan hyviä leffoja. Tosin edelleen X-Men origins; Wolverine ja tämä kyseinen First Class menevät mielestäni ensimmäisten X-Menien yläpuolelle.

Palataan ajassa takaisinpäin, Puolaan ja 1940-luvulle. Tuolloin pieni poika nimeltä Erik (Michael Fassbender) joutuu eroon äidistään Auschwitchin porttien väärällä puolella. Kuitenkin, 22 vuotta myöhemmin, tuo poika on kasvanut aikuiseksi ja tavalla tai toisella päässyt pakoon. Mielessään hänellä on ainoastaan kosto, sillä mies nimeltä Sebastian Shaw (Kevin Bacon) tappoi hänen äitinsä yrittäessään saada Erikiä näyttämää mutantin taitonsa. Vaaratilaneen kohdatessa Erikiä, hätiin ryntää kuitenkin toinen hänen kaltaisensa, Charles (James McAvoy ) ja pian kaksikko onkin päätynyt etsimään muita kaltaisiaan, mutantteja. Vankkumaton ystävyys saa perustuksensa. Heidän on kuitenkin kohdattava eriävät näkemyksensä ennen kuin heistä kasvaa Magneto ja Professori X.

Tässäpä supersankarielokuva, joka on edelleen hyvä vaikka sen katsoisi kotisohvalta käsin. Elokuvateatterissahan mikä tahansa elokuva voi olla hyvä, mutta mielipide voi muuttua kotisohvakokemuksen jälkeen. Tämän elokuvan kanssa niin ei kuitenkaan tapahdu vaan leffasta voi nauttia vielä kotosallakin! Lisäksi, jos ei mitään muuta, niin elokuva kannattaa katsoa jo pelkästään Wolverinen parin sekunnin esiintymisen takia! Kirvoittaa naurut väkisinkin!

Oh shit, it's Tackmashido!

Kävin tänään katsastamassa Real Steelin, jota tähdittävät Hugh Jackman, Evangeline Lilly ja Dakota Goyo, joka on ehdottomasti nousemassa suosikkilapsinäyttelijöideni joukkoon sinisine silmineen.


En oikeastaan tiennyt, mitä odottaa kun lähdin katsomaan Real Steeliä muuta kuin että Hugh Jackman karjuu roboteille ja ollaan jossain lähitulevaisuudessa. Odotukset olivat silti normaalia korkeammalla, koska Hugh Jackman on aivan uskomaton näyttelijä. En edelleenkään muista nähneeni mitään täysin sukkaa leffaa kyseiseltä ukolta.
Evangeline Lilly taas.. No en muista nähneeni kyseiseltä näyttelijättäreltä mitään elokuvaa, mutta Lostistahan tuo nyt on enemmän kuin tuttu. Ja vihaan sen roolihahmoa Lostissa, joten suhtauduin sen takia varauksella myös näyttelijäänkin mikä osoittautui turhaksi, koska Lilly veti hienosti!
Dakota Goyo taas on itselleni uusi tuttavuus enkä ole nähnyt pojalta yhtään leffaa aikaisemmin vaikka wikipedia tietääkin kertoa että herra on ehtinyt tehdä noita jo muutamia. Itseasiassa Thor löytyy leffahyllystäni, joten täytyypä tuokin katsastaa tässä ihan lähipäivinä!


Pääosia vetivät siis kolme todella loistavaa näyttelijää, joten tulos ei vain voinut olla sukka! Tarinan puolesta taas antaisin ehkä vähän noottia, vaikkei se mielestäni huonoa elokuvasta sinällään tehnyt. Painotan että kaikesta huolimatta pidän tästä elokuvasta!
Seuraa siis SPOILER-VAROITUS, niille jotka haluavat välttyä juonen kannalta pienistä paljastuksista! Älä siis lue eteenpäin, jos et halua spoilaantua.


Juoni oli lyhyesti sanottuna Rocky-elokuva tuotuna lähitulevaisuuteemme, johonkin 2020-30-luvuille ehkä, höystettynä roboteilla ja pikkupojilla. Jopa loppumatsi tapahtui täysin kuin Rockyssä paitsi että eriä taidettiin pelata puolet vähemmän. Käytännössä tämä oli kuitenkin Rockyn tarina.. Mikä ei sinänsä ole paha asia, koska itse rakastan Rockya ja rakastan tarinaa ja kyllä, elin aivan täysiä elokuvan mukana vaikka aika-ajoin tiesinkin mitä seuraavaksi tapahtuu.
Mutta elokuvaa oli höystetty hauskoilla jutuilla, robotit olivat hienoja ja mäiskettä riitti! Ja poika tosiaan oli sympaattinen tapaus.. Pidin siis tästä. Todella. Odottelen dvd:lle! Käykää katsomassa!


Ja piti sanoa vielä että oltiin ainoat katsomassa kyseistä leffaa, joten saatiin itkeä ja nauraa kovaa äänee mikä oli mahtavaa! Ja ja.. Jotain piti sanoa vielä.. Ah! Ja Hugh Jackman nyrkkeilemässä! Se täytyy nähdä valkokankaalta!

Movie Monday #12 - Parhaista parhain

Noniin ja heti perään seuraavaa niin pääsen vielä tänään kirjoittamaan tämän päivän oikean Movie Monday-haasteen! Viime viikon haasteenahan tosiaan oli kirjoittaa siitä omasta lempinäyttelijästä ja minä päätin nyt tähän merkintään valita kaksi näyttelijää! Tai näyttelijän ja näyttelijättären.

Näyttelijättären valitseminen oli älyttömän vaikeaa ja kävin mielessäni läpi Natalie Portmanin, Nicole Kidmanin, Meryl Streepin, Helena Bonham-Carterin, Liv Tylerin, Cate Blanchettin.. Ja sitten iski karu totuus; en ole nähnyt noilta upeilta näyttelijöiltä tarpeeksi elokuvia voidakseni sanoa kuka heistä olisi se kaikista ihanin näyttelijätär. Niinpä pienen mutkan kautta päädyin yhteen ehdottomaan suosikkiini; Michelle Rodrigueziin.
Monet pitävät Rodriguezia aika tyhjänpäiväisenä näyttelijänä, koska hänet muistetaan varmaan kaikista parhaiten Lettyn roolista Fast and the Furious-sarjassa eivätkä ne elokuvat loppupeleissä ole kovin kummoisia.. Vaikka allekirjoittanut onkin menettänyt sydämensä sille sarjalle nimenomaan Rodriguezin ja tuon vastanäyttelijän Vin Dieselin takia.
Rodriguez on monille tuttu myös tv-sarjasta Lost, joka pyöri televisiossa kuuden kauden voimin. Rodriguez näytteli silloin ärsyttävääkin ärsyttävämpää Ana Luciaa. Vuonna 2009 Rodriguez sai myös lisää näkyvyyttä ja ehkä hieman asiallisemmankin roolin maailman yhdestä suurimmista elokuvista; Avatarista! Tuossa spektaakkelissa Rodriguez näytteli ihmispilottia, Trudya.
Itse rakastuin Rodrigueiin Fast and the Furiousin ensimmäisen osan yhteydessä ja kyseisen elokuvan jatko-osien sekä muiden elokuvien sekä Lostin myötä rakkaus on vain syventynyt. Voisin siis väittää etät Michelle Rodriguez on rakkain naisnäyttelijä minulle!

Miesnäyttelijän valitsemisen kohdalla ei ollut yhtä suuria vaikeuksia kuin naisnäyttelijää valitessa, joskin kävin mielessäni läpi Hugh Jackmanin lisäksi myös Heath Ledgerin, Johnny Deppin, Viggo Mortensenin, Andy Serkisin, Jack Nicholsonin, Antonio Banderasin, Christian Balen ja moonta muuta.
Hugh Jackman oli kuitenkin melko itsestäänselvä valinta tässä kohtaa, koska en nyt muista olenko nähnyt yhtään huonoa roolisuoritusta kyseiseltä mieheltä. Kaikista tunnetuin Hugh Jackman-rooli taitaa olla X-Menien Wolverine. Kaikille varmasti tulee ensimmäisenä Jackmanista mieleen pitkät kynnet ja raju tukka. Omalla kohdalla ensimmäinen Jackman-elokuva kuitenkin oli Van Helsing ja rakkauttahan se oli ensisilmäyksellä. X-Menit taisi tulla seuraavaksi. Viimeisen niitin Hugh Jackman-rakkauteeni iski kuitenkin vuonna 2008 ilmestynyt Australia-elokuva, missä Jackman näytteli yhdessä Nicole Kidmanin kanssa. Oikeastaan juuri Australia-elokuvan roolihahmo Drover oli syy miksi nyt kaiken kaikkiaan päädyin juuri Jackmaniin. Drover hakkaa kaikki Wolverinet ja Van Helsingit mennen tullen. Hugh Jackman on kingi ja Michelle Rodriguez kuningatar!