Elokuva alkaa siitä kun Allan Quatermainin (Connery) rattoisia eläkepäiviä Afrikassa häiritään ja mies joutuu palaamaan Britanniaan estääkseen maailmansodan syttymisen. Jokseenkin vastahakoinen mies saa seurakseen todella epätavallisen joukkion; Rodney Skinner (Tony Curran) on näkymätön mies ja kaiketi jonkinasteinen mestarivaras näkymättömyytensä ansiosta. Kapteeni Nemo (Naseeruddin Shah) taas on jättänyt merten rosvoamisen paremman elämän toivossa ja tuo taitavasti miekkaa heilutteleva äijä antaa avukseen myös Nautiluksen. Wilhelmina, tuttavallisemmin Mina Harker (Peta Wilson) taas tuo ryhmään hieman verenhimoa naisen osottauduttua vampyyriksi. Minan ilmeisesti entinen rakastaja, Dorian Gray (Stuart Townsend) on kuolematon niin kauan kunnes herralle esitellään hänestä itsestään maalattu taideteos.. Eikä elokuvasta tietenkään sovi unohtaa merkkihenkilöä, nimittäin tohtori Henry Jekylliä (Jason Flemyng) ja tuon pahempaa puoliskoa, Edward Hydeä. Jottei tässä vielä olisi kaikki, joukkoon lyöttäytyy myös nuori amerikkalainen agentti, Tom Sawyer (Shane West), jota Quatermainin pitää sitten opettaa hieman ampumaan.
Muistan ajan kun tämä elokuva oli hyvä, näytti hyvältä ja jutut olivat hauskoja. Harmikseni jouduin eilen television ääressä toteamaan ettei elokuva ollutkaan aivan niin hieno kuin mitä olin muistanut. Jutut olivat aika pintapuolisia, tarina jokseenkin löysähkö enkä haluaisi edes aloittaa niistä liiallisista erikoisefekteistä ja tietokoneella tehdyistä taustoista. En yhtään ihmettelisi vaikka elokuvassa näyttelijöiden vaatteetkin olisi tehty tietokoneella! Ei näyttänyt hyvältä.. Ei todellakaan. Jos edes osa taustoista olisi tehty jotenkin toisin kuin tietokoneella, tai edes paremmin, elokuvan arvo olisi noussut jo huomattavasti. Vaikka tarinakin oli aika.. niin, löysä. Sarjakuvan maailmaan sen sijaan haluaisin tutustua, koska tässä tarinassa on pontentiaalia vaikka elokuvassa se ei niinkään näy.
Nyt on nostettava vielä esiin pääpahis eli John Moriarty, joka vaikutti lupaavalta heti kun näytti oikeat kasvonsa. Ajattelin koko elokuvan ajan että tässä leffassa on jotain samaa, mitä löytyy Van Helsing-leffasta joskin paljon köyhemmässä muodossa. Äsken kun yritin tutkia olisiko asialla mitään samoja tekijöitä, en löytänyt yhtäläisyyttä. En muualta kuin Richard Roxburghista, joka siis näyttelee Herrasmiesliigan Moriartya, mutta myös Van Helsingin Draculaa. Ja vaikka monet pitävät vanhemmista Draculoista, on minun tunnustettava että rakastan myös Roxburghin Dracula-näkemystä. Hänestä olisi mielestäni ollut myös Moriartyn rooliin, mikäli mies olisi päästetty täysin valloilleen. En tiedä mistä se johtuu, mutta nyt näyttelijät jäivät jokainen vähän tasoaan alemmas. Ehkä tästä voi sitten vähän syyttää ohjaaja Stephen Norringtonia, joka ei mielestäni ole muutenkaan tehnyt mitään kovin vaikuttavia teoksia. Ehkä hän vielä jonain päivänä repäisee!
Joten niin.. Herrasmiesliiga on toki katsottava elokuva, mutta liiat tietokoneväsäilyt pilaavat tunnelmaa eivätkä näyttelijätkään pääse oikein oikeuksiinsa. Ehkä joku tykkää, tykkäsinhän minäkin. Silloin melkein kymmenen vuotta sitten.
ps. Ei enää rumia pahiksia, kiitos!
