Wolf

WOLF on jonkinsortin K16-merkinnällä varustettu kauhuelokuva vuodelta 1994 ja sen pääosissa nähdään Jack Nicholson. Naispääosan esittäjänä on Michelle Pfeiffer, joka on ihmisille varmaan tutumpi Batman Returnsistä ja viime vuoden vampyyrikomediasta, Dark Shadowsista. Nicholsonista tuskin tarvitsee alkaa muita elokuvia esittelemään, eikös? Ohjaajana Wolfissa on Mike Nichols, joka on ainakin meikäläiselle melkeinpä tuntematon nimi ja kun imdb:tä taas selailin, eipä herran elokuvista mikään muu sanonut ainakaan näin äkkiseltään mitään. Joku voi valaista jos olisi jotain mitä Nicholsista pitäisi tietää, koska minä en tiedä mitään. Paitsi että ohjasi Wolfin.

Wolf on mielestäni oikein onnistunut ihmissusielokuva ja aika pitkälti kestää katsomisen myös vuonna 2013. Maskien 'vanhentuminen' näkyi lievästi oikeastaan vasta aivan loppuvaiheilla, mutta silloin toiminta vei kaiken huomion eikä niihin oikein ehtinyt keskittymään.
Elokuva kertoo siis Will Randallista, joka on juuri ilmeisesti saamassa elämänsä työpaikan kun hän joutuu ikävään kohtaamiseen suden kanssa. Susi puree häntä ja hiljalleen Will alkaa huomata aistiensa terävöitymistä ja kuntonsa vahvistumista. Elokuva on tehty aika taidokkaasti siinä mielessä että seuraamme Willin ensimmäistä kuukautta ennen täyttä kuutta ja täydellistä sudeksi muuttumista. En tiedä olisiko elokuva ollut läheskään yhtä hyvä ja maskien puolesta kestävä, mikäli Will olisi heti muuttunut täysin sudeksi ja sitä oltaisiin sitten katsottu kaksi tuntia. Nyt kun täydellinen muutosprosessi nähtiin vasta elokuvan lopulla, elokuvan ikä ei häirinnyt juuri ollenkaan. Ja täytyy sanoa että suden silmät on toteutettu elokuvassa aivan tajuttoman hyvin.
Elokuva oli myös sinänsä hyvin rakennettu, koska jännitys pysyi yllä loppuun saakka. En haluaisi alkaa spoilaamaan ketään enkä kirjoittelemaan suuria spoilereita tähän tekstiin, joten siltä pohjalta kaikki sanottava alkaa olla nyt tässä. Mutta aivan äärimmäisen mielenkiintoinen ihmissusileffa ja ehdottomasti yksi parhaista, mitä olen nähnyt. Nicholson veti roolinsa hyvin ja toi susimaisuutensa esiin jotenkin niin.. luonnollisesti. Kannattaa katsoa, oikeasti!

The Dark Shadows

Joku sanoi joskus että Tim Burton on myynyt sielunsa Hollywoodille ja tavallaan allekirjoitin sen. Ja allekirjoitan yhä, mutta nähtyäni The Dark Shadows-leffan, aloin ajattelemaan asiaa uudestaan. Liisa Ihmemaassahan oli aika sielun myymistä sinänsä, mutta toisaalta.. Kyllähän sekin tuki Burtonin tyyliä? Samoin tekee The Dark Shadows kaikilla friikeillään ja.. Johnny Deppillä ja Helena Bonham-Carterilla.

THE DARK SHADOWS on siis juuri Suomen ensi-iltansa saanut Tim Burtonin ohjaama kauhukomedia, joka kertoo Barnabas Collinsista (Johnny Depp). Miehestä, joka kaksisataa vuotta sitten erehtyi pelehtimään noidan kanssa eikä sitten vannonutkaan rakkautta kyseiselle naiselle. Noita muutti hänet vampyyriksi ja lukitsi hauta-arkkuun alkaen sitten tuhoamaan tuon rikkaan perheen elantoa. Vuonna 1972 mies sitten vapautuu arkustaan ja lahtaa ensitöiseen vapauttajansa verenjanossaan.

Huom. Jatkossa spoilereita!

Barnabasin sukukartano on romahduspisteessä, suvun rahat on käytetty melkein viimeistä pennosta myöten, kalasäilyketehdas on suljettu aikaa sitten ja perheen viimeiset jälkeläiset ovat.. Noh. Mielenkiintoisia!
Elizabeth (Michelle Pfeiffer) on perheen nykyinen pää, joka yrittää kasvattaa teini-ikäisyyden angstissa rypevää, loistavan musiikin ystävää tytärtään Carolynia (Chloë Grace Moretz). Tai no kasvattaa ja kasvattaa.. Ainakin yrittää koville sietää tyttärensä oikkuja! Lisäksi hän yrittää huolehtia veljenpojastaan Davidistä (Gulliver McGrath), jonka isä Roger(Jonny Lee Miller) on liian keskittynyt kaikkeen muuhun kuin äidin menetyksestä kärsivään poikaansa.
Lisäksi suvun kartanossa asustaa tohtori Hoffman (Helena Bonham-Carter), joka on enemmän tai vähemmän alkoholisti ja janoaa ikuista nuoruutta! Eipä pidä myöskään unohtaa hovimiestä, Willietä (Jackie Earle Haley) ja tuon dementikkoapuria Mrs. Johnsonia (Ray Shirley). Ja tähän omituiseen sakkiin saapuu vielä kotiopettajan virkaa hakeva Victoria (Bella Heathcote), joka edellisessä elämässään oli Barnabaksen noiduttuna itsemurhan tehnyt rakastajatar.
Ilkeä noita taas on Angelique Bouchard (Eva Green) ja nainen on vähintäänkin toivottomasti rakastunut Barneyhin! Tai ainakin luulee olevansa. Kuka nyt toisen naisen valitsemisesta pitää vihaa kahta sataa vuotta ellei mies ole jonkinasteinen pakkomielle?

Elokuva on mielestäni lähes toimiva kokonaisuus. Omalla kohdalla viimeisen silauksen antoi rakas Alice Cooper, jonka suuri fani allekirjoittanut onkaan. Tuli ihan ikävä sitä vanhaa setää kun näki sen esiintyvän kyseisessä elokuvassa! Musiikeista lisäksi plussaa elokuvaan.
Ainoa asia oikeastaan, mistä alan marisemaan on Carolynin ihmissuteus! Aivan täyttä paskaa moinen lisäys enkä tajua mikä käsikirjoittajien päähän on mennyt moisen lisäyksen tarinaan iskettyään. Eivätkö noidat, vampyyrit ja kummitukset ole jo tarpeeksi? Ihmissuteus oli täysin turha lisä loppuun enkä ymmärtänyt sen pointtia ollenkaan. Varsinkin kun siihen ei mitenkään viitattu ennen loppuratkaisua. Typerää!

Mutta jos tuon ihmissusipuolen nyt unohtaa kokonaan ja leikkii ettei sitä siellä ole, on elokuva oikeasti loistava pätkä! Saa nauraa kippurassa pienille yksityiskohdille ja Barnabaksen kahdensadan vuoden takaiselle junttiudelle! Kipaiskaahan katsomaan!