Hopeanuoli - Ginga: Nagareboshi Gin

En voi uskoa ettei tämä blogi pidä vielä sisällään Hopeanuolta muuten kui jonain Movie Mondayn elokuvahaasteena. Nyt korjataan se vääryys, koska pidin eilen maratonin.. pitkästä aikaa!

HOPEANUOLI on varmasti monelle 1980-90-luvun lapselle tuttu tapaus. Itse näin kyseisen animen ensimmäisen kerran 4 vuotiaana. Hauskaa on että pelkäsin Muumien Mörköä samanikäisenä, mutta silti katsoin Hopeanuolta ihan suurimmalla innolla ja rakkaudella.
Hopeanuolihan on siis Yoshihiro Takahashin mangaan perustuva anime, joka ilmestyi vuonna 1986. Suomessa kyseinen anime dubattiin ja nuo dubbaukset ovat saaneet jo legendan maineen, mikä ei ole yhtään vähättelyä. Dubattu versio oli myös sensoroitu ja pilkottu pahimman kerran. Täyspitkää ja japaninkielistä versiota saatiinkin sitten odotella pitkään ja hartaudella, mutta viimein sellainen boxi saatiin Suomeenkin.. Joskus tuossa 2000-luvun alkupuolella.

Tarinahan siis kertoo Hopeanuolesta, joka syntyy karhukoirien sukuun ja tiikeriraitaisena akitana, hänen kohtalonsa on käydä taistoon karhuja vastaan. Aivan pienenä pentuna hän todistaa isänsä Rikin taistelun hurjaa Akakabuto-karhua vastaan ja näkee kuinka Riki tippuu taistelun tuoksinnassa rotkoon. Vaikutti tämä kokemus pentuun millä tahansa tavalla, hänen kohtalonsa oli jo sinetöity; Rikin omistaja, Gohei Takeda ottaa Hopeanuolen koulutettavakseen ja miehen ankarissa käsissä pennusta kasvaa nuori, vahva ja rohkea taistelija.
Akakabuto on paitsi ihmisten vihollinen, myös koirien. Eräänä kesänä vuorille alkaa kertyä villikoiria, jotka alkavat kiinnostaa Hopeanuolta ja tehtyään hieman taustatutkimusta, hän saa selville että noiden johtaja kerää  koiria joukkoihinsa käydäkseen taistoon Akakabutoa vastaan. Hopeanuoli liittyy laumaan ja lähtee kolmeksi kuukaudeksi kiertämään Japania tavoitteenaan löytää parhaimmat taistelijat joukkoihinsa.. Ja palatessaan, heidän määränsä on käydä viimeisteen taisteluun Akakabuton klaania vastaan.

Sarjalle on annettu Suomessa K11-merkintä eikä merkintä ole mitenkään turha; sarja on kaikinpuolin raaka ja jos jaksossa ei näy lentävää verta, et todennäköisesti katso Hopeanuolta. Karhut ovat kaikki sekoboltseja ja tappavat huvikseen ja Akakabuto on kuin yksisilmäinen demonikarhu. Koirat taas ovat sotureja viimeiseen saakka ja ovat mielellään antamassa henkensä palvellakseen korkeampaa tavoitetta.
Sarja on myös hienosti toteutettu ja piirretty, toisin kuin 2000-luvulla ilmestynyt jatko-osa, joka kertoo Hopeanuolen pojasta Weedistä. Hopeanuolelle annan kaikki mahdolliset suositukset, mitä ikinä voin antaa, mutta Weedille en anna mitään.. Päinvastoin varoitan teitä katsomasta sitä, koska se ei tee edeltäjälleen yhtään kunniaa.. Eikä varmasti Takahashin mangallekaan. Jo animaation taso on laskenut reilusti nollan alapuolelle, mitä tulee tähän jatko-osaan.. Pysykää siis kaukana siitä, mutta antakaa ajastanne Hopeanuolelle! Hopeanuoli on aikanne ansainnut.. ettekä tule katumaan päätöstä!

Lion King and Little Mermaid

Terveisia taas taalta toisesta maailmasta! Ollaan taas katsottu pari leffaa ja talla kertaa ihan Disneyn klassikoita! Katsottiin Leijonakuningas kun matkattiin Disneylandiin ja Pieni Merenneito oli vuorossa Hollywood-tunnilla.
Haluatte kuitenkin tietaa millasta oli Disneylandissa, mutta voipi olla etta saastan koko Los Angelesin pienen elokuvaskenen omaksi merkinnakseen sitten kun kotiudun takaisin Suomeen. Silloin luvassa Walk of Fame, Kodak Theater, Madame Tussauds Hollywood, Disneyland ja Universal Studios (huomenna!). Joten niista sitten enemman.

LEIJONAKUNINGASHAN on vuoden 1994 elokuva, klassikkosarjassa numero 32 ja varmasti Disneyn tunnetuin animaatio ikina. Olisin uskonut ettei talla puolen maailmaa ole ketaan, kuka ei kyseista elokuvaa olisi lapsuudessaan nahnyt mutta olin vaarassa. Onneksi tuo vaaryys korjattiin aikuisialla. En muuten puhu itsestani.
Elokuvahan tosiaan kertoo Simbasta, Jylhakallion prinssista joka isansa traagisen kuoleman (itkin bussissa matkalla Disneylandiin) jalkeen pakenee kotoaan ja eksyy oudon parivaljakon, Timonin ja Pumban, seuraan. Uskomaton kasvutarina ja aivan mahtava elokuva. Sarjassamme elokuvat, jotka eivat koskaan meneta hohtoaan.
Itselleni tama katsomiskerta oli siina mielessa ainutlaatuinen etta ensimmaista kertaa elamassani katsoin Leijonakuninkaan sen alkuperaiskielella. Yleensahan katson animaatiot lahes poikkeuksetta suomeksi dubattuna eivatka ihmiset tunnu ymmartavan sita. Mutta etenkin vanhojen animaatioiden nostalgia-arvo melkeinpa tuplaantuu kun hahmot puhuvat suomea koska niin ma ne pienena katsoin. Englantia on jotenkin vaikea sisaistaa silla saralla, joskin nyt kun olen nama kaksi leffaa englanniksi katsonut.. Lupaan etta alan katsomaan Disney-leffoja myos englanniksi! Taa maa aivopesee mua.

PIENI MERENNEITO sen sijaan muutaman vuoden vanhempi leffa ja se ilmestyi vuonna 1989, Disneyn 28. klassikko ja Leijonakuninkaan (ja monen muun ohella) yksi tunnetuimmista patkista. Pienena omistin taman vsh:na, mutta en muista katsoneeni taka mooooneeeen vuoteen. Nyt kun taman katsoin ekan kerran pitkaan aikaan, ja englanniksi, elamys oli ihan sama kuin olisi katsonut ensimmaista kertaa! Aivan mieletonta miten Disney-leffat onnistuvat vaikuttamaan yhta voimakkaasti aina vuosienkin jalkeen. Kylmia vareita, tippa linssissa.. Aivan uskomatonta. Ja toki, nyt kun enkku paistoi lapi eika nostalgiabuusti jostain syysta ollut yhta voimakas kuin Leijonakuninkaan kanssa, enkkuversio aivopesi mut. Nytkin kuuntelen Part of your Worldia englanniksi tassa samalla.
Mista kertoo? Arielista, merenalaisen kuninkaan tyttaresta joka haluaa paasta kokemaan ihmisena olemisen riemun.. ja samalla rakastuu ihmisprinssiin. Paha meren noita muuttaa hanet ihmiseksi kolmeksi paivaksi ja sina aikana hanen on saatava prinssi rakastumaan haneen, jotta han jaa ihmiseksi.

Mielettomia leffoja molemmat, mika on toki sanomattakin selvaa! Rakastan Disneya ja niin.. Lupaus pitaa: Alan katsomaan niita myos enkuksi. Olkaa te onnellisia, jotka ootte mua siihen painostanut kaikki naa vuodet.. Haha! Jep, huomenna Universal Studios! Heippa!

ps. Tanaan on Richard Armitagen synttarit  joten onnittelut hanelle sinne.. Haluan sanoa Uuteen Seelantiin, koska saisin sydanhalvauksen jos tajuaisin olevani herran kanssa mahdollisesti samassa kaupungissa. Hyvaa synttaria! (Sille sivistymattomalle joka ei tieda kuka arvon Richard on: Thorin Oakenshield.<3)

pps. Taalla on torkee maara japanilaisia ja kukaan ei tunnu tietavan mika on Hopeanuoli. Olen shokissa.

Movie Monday #24 - Eläinystävämme

Tällä kertaa Movie Mondayssä kyseltiin sitä lapsuuden suosikkieläintä, joka olisi ollut mitä mahtavin eläinystävä! Itse kuulun niihin, jotka tosiaan kuluttivat kaikki eläin-vhs:t puhki mutta jotakin suosikkeja ehdottomasti muistuu mieleen! Ja yllättäen.. Suurin osa noista eläimistä on susia tai koiria. Niinpä päätin nostaa top4:n tässäkin suhteessa esiin.

Ensimmäisen sijan voittaa ehdottomasti Hopeanuoli, jonka vhs:t ovat kyllä edelleen tallella mutta todella,todella kärsineitä. Ne toimivat paikoin mutta.. On ne kärsineitä. Minulla on nykyään leikkamaton versio dvd:llä ja voinen lukea itseni Ginga-faniksi. Tapasimpa Yoshihiro Takahashinkin viime syksynä.

Tokalla sijalla on aivan satavarmasti sellainen elokuva kuin Erämaan kutsu, mikä perustuu Jack Londonin The Call of the Wild-romaaniin. Aivan loistava pätkä ja tämäkin mulla on vhs:llä, mutta ei ainakaan vielä dvd:llä. Kulunut vhs jälleen kerran, joten se dvd voisi olla enemmän kuin tervetullut tuonne leffahyllyyn.. Saksanpaimenkoira oli itseasiassa lempikoirarotuni pienenä ja yhä edelleenkin ajattelen niin että jos joskus koiran hankkisin, ottaisin melkein ehdottomasti sakemannin. Tosin nykyään en nimeäisi sitä enää Buckiksi vaan Ozzyksi.. Mutta se on toinen tarina se.

Kolmannella sijalla onkin sitten ystävämme Balto, joka hänkin on puolisusi.. Niinkuin Erämaan kutsun Buckin muistaakseni. Balto-vhs:ää minulla ei itselläni lapsena ollut, mutta serkuillani oli. Nämä ovat taas näitä elokuvia, joita en koskaan ehtinyt katsomaan loppuun saakka koska piti lähteä kotiin mutta aina katsottiin tätä serkuillani. Myöhemmin ostin kyseisen leffan dvd:lle ja samaten kaksi jatko-osaakin, mutta ne jatko-osat on niin kauheaa kuraa että ihan itkettää. Katsokaa siis eka osa ja unohtakaa ne köyhät jatko-osat!

Neljäs on elokuva, jonka muistan aika pitkälti vain nimeltä; Valkohammas. Tämän olisin ehkä voinut valita myös tuohon tuntemattomaan haasteeseen, mutta enpä sitä silloin ajatellut. Mutta Valkohammas oli ehdottomasti yksi niistä minun sankarihahmoistani. Täytyisi tämäkin yrittää etsiä jostakin dvd:lle, mutta vielä en ole ainakaan törmännyt.. Aivan loistava pätkä! .. oli ainakin silloin lapsena.