Kultamarja (2011)

Nyt seuraa megalomaanisen pitkä blogimerkintä, koska ensimmäinen TAMK:n kirjoilla tekemäni lyhytelokuva sai eilen ensi-iltansa ja haluan tietenkin esitellä sen myös teille! Tässä siis rakas KULTAMARJANI ja teksti on kopioitu aika pitkälti suoraan näyttötyön raportistani. Lyhärinihän on siis osa Työprosessin hallinnan kurssia. Toivottavasti tykkäätte ja kaikenlainen kommentointi on tervetullutta!



Sain ideani Kultamarjasta melkein heti sen jälkeen kun olimme saaneet tehtävänannon syksyllä. Ajattelin että minusta olisi mukavaa leikkiä väreillä ja se ajatus voimistui syksyn edetessä, koska rakastan ruskaa. Lisäksi ikävöin jo maskeerausta, koska viimeisimmästä maskeerauksestani oli jo yli puoli vuotta. Jotenkin rakastuin ideaani enkä sitten osannut sitä enää muuttaakaan.

Lyhytelokuvani päähenkilönä on nuori kuvataidemaalari, jonka inspiraatio on kadoksissa. Hän on hyvin turhautunut, koska ei ole saanut mitään kunnollista valmiiksi pitkään aikaan. Hän lähtee ulos kävelemään ja alunalkaen oli tarkoitus että hän saisi inspiraationsa nimenomaan ruskasta, mutta kuvauspäivän lähetessä tajusin ettei ulkona ole enää kunnollista ruskaa. Niinpä päätin että hänen tuleva mallinsa kävelisi häntä vastaan ja taiteilija saisi inspiraationsa hänestä. Niinpä taiteilija palaa kotiinsa mallin kera, mutta mallia ei näytetä vielä katsojalle. Hän alkaa maalaamaan inspiroituneena ja on lopulta hyvin tyytyväinen lopputulokseensa. Katsojalle näytetään valmis bodypainting, jota on inspiroinut sekä talvi että syksy.

Kultamarja sai nimensä J.R.R. Tolkienin kirjasta Taru sormusten herrasta. Aloitin trilogian lukemisen alkusyksystä ja kirjan alussa esiintyy luonnonkaunis nainen nimeltä Kultamarja. Tolkienin kuvaus naisesta oli aivan ihana, joten ajattelin että siitä voisi saada aikaiseksi todella kauniin bodypaintingin.

Tuolissa huoneen toisessa päässä istui nainen kasvot ulko-oveen päin. Hänellä oli pitkät keltaiset hiukset jotka valuivat olkapäille, hänen pukunsa oli vihreä, vihreä kuten monet kaislat ja kuin kastehelmien hopeioima; ja hänen kultainen vyönsä oli kuin seppele miekkaliljoja, joiden joukosta lemmikkien vaaleansiniset silmät pilkahtelivat. Hänen jalkojensa juuressa uiskenteli suurissa vihreissä ja ruskeissa saviastioissa valkeita lumpeita; hän näytti istuvan valtaistuimella lammikon keskellä.
"Tulkaa ystävät!" hän sanoi ja tarttui Frodoa kädestä, "naurakaa ja iloitkaa! Minä olen Kultamarja, Joen tytär." (J.R.R. Tolkien, Sormuksen Ritarit. 136.)

Idea bodypaintingin aiheesta alkoi siis syntyä vaikken sitä aivan tuossa muodossa toteuttanutkaan. Lähtökohtainen idea on kuitenkin Tolkienin Kultamarjassa.

Syyslomalla aloin pohtimaan varsinaista toteutusta. Ajattelin että ensin kuvat voisivat olla etäisempiä ja maalausvaiheessa todella tiiviitä ja vasta loppuakohden normalisoitua puolikuviksi. Tämä ajatus oikeastaan pysyi pitkään ja ehkä näkyy lopputuloksessakin. Mutta kuvakäsikirjoitusta tehdessä kuvat alkoivat muuttua sen verran että aloin ajattelemaan kuinka ne saataisiin kuvattua mahdollisimman vähällä muutoksella. Minulla oli kuitenkin vain vuorokausi aikaa kuvauksiin. Lisäksi suunnittelin että kuvaisin käsivaralla kaikki kuvat ennen bodypaintingin valmistumista ja jalustalta viimeiset kuvat. Tähän tuli kuitenkin muutos kuvausvaiheessa, koska oli ongelmia jalustan kanssa.

Äänimaailmaakin tulin pohtineeksi ja hienoin äänellinen kohtaus on luultavimmin ulkona puistossa kun taiteilija saa inspiraationsa. Ajattelin että siinä kohdassa kaikki ympäröivät äänet voisivat hiljentyä. Lisäksi juuri ennen kuvauksia päätin että haluan musiikkia maalauskohtaan rytmittämään leikkausta. Niinpä taiteilija laittaa mankan päälle ennen kuin alkaa maalaamaan.
Leikkausta mietin sen verran että halusin alkuun rauhallista leikkausta, mutta maalausvaiheeseen todella nopeita leikkauksia. Ja lopussa leikkaus taas rauhoittuisi kun bodypainting on valmis.

Ideointivaihe oli mielestäni todella innostavaa ja vaikka sainkin idean elokuvasta melko heti tehtävänannon jälkeen, sitä oli mukava hioa pitkään ja hartaasti. Sain mielestäni hienoja ideoita pitkin matkaa ja jouduin luopumaan muutamista, koska ne eivät olisi sopineet itse elokuvaan. Ensin ideat koskivat lähinnä tarinaa, mutta myöhemmin aloin ajatella etenkin kuvausta tarkemmin. Ääniä ja leikkausta aloin myös ajattelemaan ja ideoita alkoi tulla sinnekin suunnalle enemmän. Ideointi sujui siis suhteellisen mutkitta, mutta jouduin etenkin kuvakäsikirjoitusta tehdessäni karsimaan ja muuttamaan ideoista kehittyneitä suunnitelmia hieman. Ideat kuitenkin antoivat mielestäni hyvän pohjan tulevalle kuvauspäivälle.
Yllättäen kaikista hankalimmaksi asiaksi ideoida, nousi bodypainting-layout, koska vaikka sinänsä olikin paljon ideoita mitä lähteä kehittämään, pelkäsin että lopputulos olisi sekametelisoppa. Alunalkaen olin tehnyt suunnitelmat alkuperäisen mallini mukaan, mutta kuvausviikolla juuri ennen kuvauksia, malli valittaen ilmoitti ettei pääsisikään paikalle. Sain kuitenkin luokaltamme erään tytön näyttelemään hänen sijastaan (suuri kiitos edelleen!) ja se tarkoitti bodypaintingin uudelleen suunnittelua hyvin lyhessä ajassa. Olen kuitenkin älyttömän tyytyväinen lopputulokseen ja olen kuitenkin iloinen että juuri Iira tuli näyttelemään, koska hän antoi uutta väriä ja näkemystä mallin hahmoon.

Kuvauksia edeltävä viikko oli yhtä juoksemista paikasta toiseen. Etsin kuskia auttamaan tavaroiden kuljettamisessa ja kuski varmistui vasta keskiviikkona. Eräs luokkalainen ja hänen miehensä auttoivat minua perjantaina ja samaten myös sunnuntaina kaluston kuljetuksessa. Torstaina tapasin päänäyttelijääni ja hänen kanssaan raahasimme hänen koulultaan kaksi maalaustelinettä Kissanmaalle rekvisiitaksi.
Perjantaina varsinainen kaluston kuljettaminen ja lisäksi metsästin koulumme oppilailta jouluvaloja lainaksi. Päätin että bodypainting-mallin silmiin oli saatava säikehttä ja taas päädyin hyväksikäyttämään Taru Sormusten Herrasta-niksejä! Trilogian ensimmäisessä osassa he käyttävät jouluvaloja antamaan Galadrielille säihkettä silmiin. Niinpä käytin tätä samaa tekniikkaa itsekin ja oli hienoa huomata että se toimi!
Perjantaina Taiteilijani auttoi minua lavastamisessa ja laitoimme asuntoni täysin uuteen uskoon. Perjantaina kirjoitin myös viimeisen version käsikirjoituksesta ja tein lopullisen kuvakäsikirjoituksen. Valmistauduin kunnolla seuraavan päivän kuvauksiin!

Olin suunnitellut että teen aamulla lasagnea näyttelijöilleni, jottemme joutuisi nälkäisinä tekemään hommia. Aamulla päätin kuitenkin tehdä heille vielä yllätykseksi pannukakkua, joten aamu oli jo todella hektinen! Mutta onneksi tein, sillä hyvä ruoka takaa hyvän ilmapiirin! Sekä minä että näyttelijät pysyimme iloisina aivan iltamyöhään saakka, vaikka päivä pitkä olikin. Kiitän tästä ruokaa ja kahvia!
Päänäyttelijäni saapui asunnolleni yhdeksältä aamulla ja tein hänelle luonnollisen meikin, joka onnistui mielestäni suhteellisen hyvin. Asianomainenkin oli tyytyväinen ja iloinen meikkiinsä. Kymmeltä mallini saapui meille ja joimme aamukahvit pannukakun kera ja kävimme samalla läpi käsikirjoitusta ja kuvausaikataulua. Kun kahvit oli juotu, lähdimme ulkokuvauksiin.
Ulkona paistoi aurinko, mikä oli todella iloinen yllätys! Olin jo varautunut vesisateeseen, koska edellisenä yönä oli satanut kunnolla. Mutta saimme kauniin auringonpaisteen osaksemme. Tämä toi kuitenkin pienen ongelman mukanaan; kameran varjo osui useasti taiteilijan kasvoihin ja sitä piti sitten yrittää välttää kun sen tajusi. En täysin onnistunut pitämään varjoa poissa kuvista, mutta yhdessä otoksessa varjo näkyy vain vähän. Yritimme tehdä niin että taiteilija pysähtyy puun varjon kohdalle, jotta minusta ei sitten muodostuisi varjoa häneen. Tämä onnistuikin osittain, mutta puut eivät olleet tarpeeksi paksuja peittääkseen koko varjoa. Auttoi kuitenkin hieman!
Sisäkuvauksissa huomasin harmikseni että jalustasta puuttuu se pieni ruuvi, jonka avulla kameran saa kiinni jalustaan. Olin AV-kioskissa asioidessani tarkistavinani sen ruuvin, mutta ilmeisesti en sitten tarkistanutkaan. Tämä rajoitti hyvin paljon suunnitelemiani kuvia, koska alunalkaen piti kuvata niin että loppupään kuvat ovat jalustalta ja alkupään kuvat käsivaralla. Nyt kuvat piti suurimmalta osin kuvata käsivaralla ja sainkin käytettyä jalustaa ain yhdessä kuvassa, missä se oli täysin välttämätön.
Kuvaukset sujuivat nopeammin kuin mitä olin aikatauluun kirjoittanut ja pääsimme pitämään ruokataukoa tuntia oletettua aikaisemmin. Tämä aikataulun edellä oleminen kuitenkin kariutui siihen kun aloin tekemään bodypaintingiä. Olin varannut siihen aikaa vain tunnin, mutta se venyikin kahteen tuntiin siitä huolimatta että Taiteilijani auttoi minua sen tekemisessä.
Kuvaukset saatiin päätökseen hieman ennen kahdeksaa ja yhteisvoimin siivosimme asuntoani ja kasasimme päänäyttelijän omat tavarat yhteen. Asunto oli siivottu yhdeksään mennessä, jolloin söimme loput pannukakut ja joimme vielä kupposet kahvia. Päivä oli sujunut hyvin mallikkaasti!
Kaikista tyytyväisin olen kuitenkin siihen että noudatin tekemääni kuvakäsikirjoitusta lähes täydellisesti! Muutama kolmoskohtauksen erikoislähikuva muutti kuvakulmaansa hieman, mutta muuten toimin täysin sen mukaan. Olen ylpeä itsestäni! Aikaisemmissa pikkuprojekteissa kuvakäsikirjoitus on kyllä tehty, mutta kuvauksissa se on lojunut jossain takkien seassa.. Mutta nyt ei!

Oli hienoa huomata leikatessa kuinka kuvakäsikirjoitus ja sen noudattaminen kuvauksissa auttoivat aivan valtavasti jälkitöissä! Raakaleikkausta tehdessä tuntui kuin olisi jo melkein leikannut työn kertaalleen ja nyt vain kasaisi sen uudelleen. Materiaaliakaan ei ollut yhtään liikaa eikä liian vähän, koska tarkka suunnitelma oli tehty ja sitä oli noudatettu aika pilkuntarkasti!
Leikatessa ainoa ongelma muodostui kuitenkin tarinan puolesta siveltimen lähikuvissa, koska niissä näkyi selvästi että maalattava alusta oli iho eikä suinkaan mikään paperi. Näin ollen kuva jouduttiin jättämään pois käytöstä, koska muuten se olisi mahdollisesti paljastanut loppuratkaisun. Tämä toi mukanaan myös pienen ongelman, sillä ilman sitä kuvaa luulin jo hetken että rikon suojaviivaa useammin kuin kerran! Onneksi onnistuin kuitenkin kiertämään tämän ongelman muiden kuvien avulla.
Halusin elokuvaani hieman kliseisenkin äänen taustalle; kellon tikityksen, joka kiihtyy loppua kohti. Tämä kellon tikitys oli mielestäni todella toimiva ratkaisu, joskin jouduin tekemään sen kanssa töitä oikein urakalla! En millään ollut onnistua sen kiihdyttämisessä, mutta onneksi yön nukuttuani, keksin ratkaisun! Hieman toimivamman kuin mitä olin aikaisemmin yrittänyt. Nukkuminen siis todellakin kannattaa!
Jälkiäänitykset hoidin sunnuntaina zoomin avulla. Äänitin maalauskohtauksen tueksi hieman ääniä, jotka mahdollisesti viittaisivat pienesti lopullieen työhön; lehtien rapinaa, sakset, neuloja ja muuta sellaista, mikä näkyy lopputuloksessa. Olin todella tyytyväinen jälkiääniin, koska ilman niitä olisi tullut todella hiljaista elokuvan loppupuolella! Noiden äänien lisäksi lisäsin elokuvan loppupuolelle hieman tuulen ääniä ja linnunlaulua, koska ne liittyvät bodypainting-hahmoon oleellisesti. Musiikkia jouduin etsimään kauan ja hartaasti, mutta onneksi loppujen lopuksi löysin aika hyvän pätkän elokuvan loppuun!
Aivan ensimmäisen raakaleikkauksen jälkeen elokuvan pituus oli hieman yli 2 minuuttia, mutta sain aika nopeasti leikattua sen 1 min 56 sekuntiin (tehtävänannossa koko elokuvan pituus lopputeksteineen 2 minuuttia). Tämän jälkeen elokuva kävi lopputeksteineen kaikkineen jopa 1 min 41 sekunnissa, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin hieman pidempi. Aikarajoissa kuitenkin pysyttiin!
Olen omasta mielestäni todella tyytyväinen lopputulokseen ja Kultamarjaa oli mukava tehdä. Näyttelijät tulivat toimeen ja tunnelma oli koko prosessin ajan melko hyvä! Ainoastaan editissä iski kertaalleen pieni epätoivo musiikin ja etenkin kellontikityksen kera. Pienten epätoivon hetkien jälkeen päästiin kuitenkin kunnialla voittoon ja pääasia on että olen tyytyväinen lopulliseen videoon!

Vielä suuret kiitokset apuna olleille ja näillä eväillä on hyvä jatkaa kohti ensi kevään fiktioprojekteja ja uusia lyhäreitä!