Itse Ilkimys

ITSE ILKIMYS on loistava animaatioelokuva parin vuoden takaa, vuodelta 2010. Se kertoo miehestä nimeltä Gru, joka on yksi maailman mestaririkollisista. Eräänä päivänä uutiset huutavat paniikissa; Joku on varastanut pyramidin eikä tekijästä ole tietoakaan! Tämä kertoo jotain Grun rikollistasosta.. Paitsi että se ei ollut Gru, joka pölli tämän pyramidin.
Kostaakseen ja näyttääkseen tälle tuntemattomalle rikolliselle, joka uhkaa hänen tietynlaista valta-asemaansa, Gru kehittää suuren suunnitelman yhdessä keltaisten kätyreidensä kanssa; Hänen seuraava missionsa on.. varastaa kuu taivaalta!

Ilkimyksen ohjaamisesta vastasi kaksi nimeä; Pierre Coffin ja Chris Renaud. Coffin on nähtävästi tehnyt aika pitkälti lyhäreitä ja työstää nyt ohjaa nyt Renaudin kanssa Itse Ilkimys 2:sta. Coffinilta on tulossa myös elokuva nimeltä Minions, joka keskittyy ilmeisesti näihin Grun keltaisiin kätyreihin. Äkkiseltään voisi sanoa että näyttää raha maistuvan herra Coffinille. Renaud sen sijaan on tehnyt Ilkimyksen lisäksi viime vuonna ilmestyneen Loraxin ja näyttäisi hänkin olevan ääniroolissa tuossa Minions-elokuvassa. Itse tykkäsin tästä Ilkimys-leffasta niin paljon että nyt odotan kakkososaa jollain kauhunsekaisella kiinnostuksella; kakkososat kun ovat aina vähän kyseenalaisia, eikö?

Ilkimyksen huumori upposi ainakin meikäläiseen; herra Gru on pahis ja hänellä on pahiksen jutut. Kaikki normaalisti tuhmat ja ikävät jutut on käännetty sellaisiksi että niille voidaan nauraa, vaikka samaanaikaan lapsikatsojia ajatellen tajuaa kyllä että tämä, mille nyt nauretaan, on oikeasti väärin. Tai sellainen mielikuva minulle ainakin tuli. Niin tai näin, jutut vetosivat allekirjoittaneeseen!
Elokuva tuli siis lauantai-iltana telkkarista ja omaksi yllätyksekseni se oli tekstitetty versio. Olin odottanut dubattua, koska yleensähän animaatiot on suunnattu lapsikatsojille ja sen takia dubattukin eikä vain tekstitetty. Mutta tämä oli vain positiivinen yllätys! Itse olen vuosia katsonut kaikki animaatiot suomeksi dubattuina, mutta hiljalleen olen todellakin alkanut lämpiämään näille originaaleille. Vanhat klassikot, joita pienenä katsottiin, katson kyllä jatkossakin dubattuina! Niillä on jo nostalgia-arvoa niin rutkasti. Tämä oli kyllä originaalina aivan huippu ja tietyt replat soivat vieläkin päässä, vaikka katsomisesta on jo jokunen päivä..

Lorax - Puiden puolesta!

Kristen Stewart-Lumikin jälkeen oli sitten aika lähteä rentouttamaan täydellisessä shokkitilassa olevaa pääkoppani sisältöä ja heittää aivot kokonaan narikkaan; pieni, oranssi viiksivallu kutsui minua elokuvateatteriin istumaan!

LORAX on tämän vuoden mielestäni aika vähälle huomiolle jäänyt animaatioelokuva, joka puhuu luonnon ja puiden puolesta! Jos ei elokuvasta mitään muuta voisi sanoa niin ainakin luonto on tärkeässä osassa tarinan opetusta ja jo senkin takia tämä elokuva kannattaa muksuille näyttää. Ja miksei itselleenkin muistutuksena siitä että vaikka niitä omia unelmiaan kohti pitää pyrkiä, ei pidä lähtä sille tielle että muut (varsinkaan luonto) siitä kärsisivät!

Tämä Itse ilkimys-elokuvan tekijöiltä ilmestynyt uusi pätkä kertoo Ted-nimisestä pojasta, joka asuu täysin muovisessa kaupungissa ja on tottakai rakastunut naapurin kauniiseen tyttöön. Audreyn, sen naapurin tytön, suurin unelma on nähdä aito ja oikea puu, joita ei ole kasvanut enää moneen vuoteen lähimaillakaan.. jos missään! Tedille selviää että tyttö menisi heti naimisiin sen pojan kanssa, joka toisi hänelle moisen puun näytille. Elävänä.
No rakkaudesta sitä tekee mitä ihmeellisimpiä tekoja; Tedin mummo osaa kertoa pojalle kaupungin ulkopuolella asuvasta miehestä, herra Kerskasesta joka tietää mitä puille tapahtui. Niinpä Ted ottaa yksipyöräisen skootterinsa ja etsii tiensä ulos muovisesta kaupungista. Puun kantojen keskeltä hän löytää keksijä Kerskasen oudoin turvatoimin varustetun talon ja jokseenkin vastahakoisesti tuo hullu ukko alkaa kertoa tarinaa siitä miten tähän on päädytty.. Aloittaen tarinansa kauan, kauan sitten..

En odottanut elokuvalta kovinkaan paljoa, joten tästä muodostui oikein positiivinen yllätys! Lorax-hahmo oli hauskempi kuin osasin odottaakaan ja tarina tosiaan oli opettavainen, muttei sillä tylsällä tavalla mihin turhan opettavaiset tarinat yleensä tuppaavat lipsahtamaan. Elokuva on värikäs ja 3D:tä oli mielestäni käytetty vallan mallikkaasti vaikken moisen efektin ystävä liiemmin olekaan. Kyllähän elokuvasta löytyi niitä hieman kliseisiksi muodostuneita eläinhahmojakin, mutta silmälliset sienet ja maalla tanssivat kalat veivät meikätytön sydämen mennessään! Ja Lorax, tuo äksy mutta hyväntahtoinen otus pienen ilkikurinsa kanssa oli kyllä hupaisa ukko ja sen viiksien takia moiset kliseydet unohtuivat aika nopeasti.

Elokuva oli aika laatuanimaatio vaikka siitä ei liiemmin puhetta ole suuresti ollutkaan! Kehotan kyllä kaikkia painelemaan leffaan, jotka siihen vielä kykenevät! Studio123:ssa elokuva pyörii torstaihin saakka kello 17.30 ja liput vain 5 euroa! Joten nyt jos koskaan kannattaa lähteä katsomaan viiksivallua ja tuon seikkailuja!