
Balto kertoo siis koirasudesta, jonka suurin toive oli päästä vetämään valjakkoa. Se oli kuitenkin lähes toivotonta, koska ihmiset eivät voineet luottaa koiraan, joka oli puoliksi susi. Vielä kun samaan syssyyn heittää Kiilu-nimisen menestyneen vetokoiran, joka ei missään tapauksessa halua että Balto pääsee valjakkoon niin soppa onkin sitten jo keitetty. Ainiin! Ei pidä unohtaa että sekä Kiilu että Balto ovat rakastuneet samaan tyttökoiraan; Jennaan.
Elokuva on jo legenda; meidän ikäryhmämme lapsuudessa koirasankarit olivat enemmän kuin elämä ja Balto oli yksi heistä. Hopeanuolen, Buckin ja Valkohampaan ohella hän oli yksi sankareistamme. Ja on yhä.
Mutta luojan tähden ihmiset, älkää katsoko jatko-osia!

Kukapa olisi arvannut että meidän ihana Baltomme ja kaunis Jennamme saavat punaisen pentueen varustettuna yhdellä tytöllä, joka muistuttaa paljon isäänsä ulkoisesti mutta tuskin sisäisesti! Aleu on mitä raivostuttavin kakara, joka ei mitään muuta tee kuin angstaa. Ja mikä hupaisinta.. Tyttö tartuttaa angstinsa muihinkin ja kohta kaikki äitiä, isää, Boris-setää ja karhuja myöten angstaavat! Tarinaan on myöskin tuotu yliluonnollista shamanismia tai jotain vastaavaa ja kamalia susia. Elokuvan pääpahiskin esitellään ensimmäisen kerran vasta elokuvan loppupuoliskolla ja se on köyhä versio Kiilusta. Sutena. Onpa elokuvaa onnistuttu pilaamaan kamalilla lauluillakin, joita emme siis kuulleet ensimmäisessä osassa. Älkää antako minun edes aloittaa animaation teknisestä puolesta. Kaiken kaikkiaan Balton häpäisy!

Joten yhteenveto; Balto on legenda, mikä kannattaa katsoa! Jatko-osiin taas kannattaa pitää parin metrin etäisyys. Ne pilaavat kaiken.. Hahmoja, tarinaa ja tunnelmaa myöten.
Tähän loppuun Balton vuoden 1995 traileri! Muitahan ei tarvitse nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti