Mirror Mirror

No äh.. Yleisön pyynnöstä on sitten kai kirjoitettava tuosta Mirror Mirrorista, josta mainitsin ohimennen edellisessä blogimerkinnässäni! Siitä tulikin mieleen että pitäisi kirjoittaa myös Diktaattorista ja kaipa sitten Yemenin kalastuksestakin vähän ettei toiselle jää niin hylätty olo..

MIRROR MIRROR on tämän vuoden uutuuselokuvia Lumikista, joita on käsitykseni mukaan tulossa ainakin kaksi ja mielikuva taas puhuisi melkein kolmesta. Tämän elokuvan halusin nähdä ja harmitti kun se ehti lähteä livohkáan Studiolta ennen kuin ehdin edes suunnitella leffaan lähtemistä.
Odotus oli siis hirmuinen, mutta kun vihdoin Helsingissä vierailtuani ehdin elokuviin tätä katsomaan.. Ei se ollutkaan odottamisen arvoinen pätkä. Kyllähän hauskoja juttuja riitti, mutta jotenkin olisin odottanut elokuvalta enemmän. Toisaalta olen kuullut huhua että Lumikki ja metsästäjä, joka nyt pyörii elokuvissa, olisi näistä kahdesta Lumikki-leffasta se parempi (huolimatta siitä että siinä on Kristen Steward). Se jää nähtäväksi ja suunnitelmissa olisikin lähteä leffaan Perjantaina! Katsellaan sitä sitten!

Mutta niin.. Tarinahan on itsessään klassinen Lumikki; Ihanaan ja hyvinvoivaan kuningaskuntaan syntyy kaunis prinsessa, mutta äiti kuolee synnytyksessä. Kuningas hankkii uuden kuningattaren rinnalleen antaakseen prinsessalleen turvatun tulevaisuuden ja upean roolimallin. No, jokin metsässä oleva mörkö sitten vie kuninkaan ja huomataan että paha äitipuoli ryöstää vallan. Kaikkihan Lumikin nyt tietää, eikö?

Elokuvan ehdoton kantava voima on paha kuningatar, jota näyttelee Julia Roberts. Mielestäni tämä roolisuoritus ei tosin sekään ole Robertsin parhaimmistoa, vaikka ilkeä kuningatar onkin aika-ajoin mitä mahtavin kaikkine hulluine juttuineen.. Mutta silti se ei kykene pelastamaan elokuvaa, joka jäi mielestäni ala-arvoiseksi.
Pelastavana prinssinä nähdäänkin sitten Armie Hammer, joka teki aivan mahtavan roolisuorituksen J. Edgarissa ja nyt sitten tuli tähän elokuvaan esittämään vähintäänkin typerää ja pintapuolista prinssiä. Eikä prinssi edes päässyt pelastamaan prinsessaansa, koska prinsessahan tottakai osasi miekkailla itse.

Kääpiöistä on mainittava sen verran että sieltä löytyi liuta tuttuja naamoja!  Jordan Prentice, Danny Woodburn ja Martin Klebba! Jos kysytään minun suosikki kääpiöitä (anteeksi sanavalintani) niin ainoa joka jäi suosikeistani puuttumaan, on Kiran Shah! Mutta noh.. Mitäänhän minä en asiasta tiedä, mutta uskaltaisin veikata että se mies on paraikaa kiinnitetty johonkin muualle..
Kääpiöt kyllä olivat kuningattaren ohella loistavia, harmi vain että elokuvasta jäi muuten niin blaah-fiilis. En välttämättä lähtisi suosittelemaan ainakaan kovin äänekkäästi tätä. Kuka tykkää, se tykkää. Muhun tämä ei nyt jaksanut iskeä! Loppuun kuitenkin vielä traileri..

Meryl Streep on Rautarouva

Ensinäkin sanon tähän alkuun että Spielberg-maratonini ottaa nyt vähän iskua koska, uskokaa tai älkää, noita herran tekeleitä on ihan sairaan vaikea haalia käsiinsä! Joten joudun pistämään sen nyt hetkellisesti jäihin. Toivottavasti viimeistään kesällä pääsisin kunnolla sen maratonin kimppuun. Mutta niin kiinnostava maratoni on kyseessä että tasan tämän pidän jossain vaiheessa!

Mutta kivempiin asioihin! Kävin tänään elokuvissa katsomasssa Meryl Streepin tähdittämän Rautarouvan ja voi että olikin katsomisen arvoinen pätkä! Koska kukaan ei spoilereiden pelossa uskalla tätä tekstiäe eteenpäin lukea niin sanon nyt saman tien; Menkää katsomaan tämä elokuva! Se ei ole pyyntö, se on suoranainen käsky! Koska tämä elokuva oli.. sanalla sanottuna mieletön!
Etenkin teille naiset! Menkää katsomaan koska tässä on akkapoweria parhaimmillaan!

Meryl Streep näyttelee elokuvassa Brittein pitkäaikaista pääministeriä, Margaret Thatcheria. Naista, joka nousi kauppiaan tyttärestä valtakunnan johtoon aikana, jolloin naisen paikka oli kotona lapsien kanssa. Elokuva kertoo vanhan, dementoituneen naisen elämästä ja antaa vaikuttavan kuvauksen siitä, miten valta ja sen tuoma vastuus vaikuttaa elämään monella eri tavalla. Thatcher muistetaan yhtenä Britannian vihatuimmista ja rakastetuimmista johtajista. Elokuva perustuu tositapahtumiin, kuten arvata saattaa.

Meryl Streep on niin uskottava roolissaan, ettei sitä edes uskoisi että hahmon takana on näyttelijä. Streep on todellinen kameleontti ja tässä hän on mielestäni vienyt näyttelemisensä aivan uudelle tasolle. En ole koskaan nähnyt mitään videopätkää, missä oikea Thatcher puhuu, mutta se mitä olen kuullut ja lukenut.. On Streep tosiaan tehnyt töitä roolinsa eteen. Thatcher on vaikuttava hahmo ja Streep tekee siitä kahta vaikuttavamman valkokankaalla.
Nyt tuntuu olevan jonkinlainen buumi liikenteessä että nuoremmat näyttelijät näyttelevät paitsi omanikäistään, myös vanhempaa. Kuten Leonardo DiCaprio elokuvassa J.Edgar. Tässäkin elokuvassa Streep esittää vanhusta, mutta mielestäni kaikin puolin paljon uskottavammin kuin DiCaprio J.Edgarissa, vaikka siitäkin elokuvasta valtavasti pidin. Lisäksi täytyy sanoa että maskeeraus on tässä elokuvassa miljoona kertaa parempaa kuin Edgarissa. Ei ihme että elokuva on oscar-ehdokkaana paitsi naispääosasta (jonka Streep voittaa, sanokaa minun sanoneen) myös maskeerauksesta.

Yksi asia minkä haluan nostaa esiin Suomen päädyn jutuista niin tekstitykset! Ne olivat nimittäin todella suuri pettymys! Elokuva tulee Suomen ensi-iltaan joskus miljoona vuotta oikean ensi-illan jälkeen ja sitten tekstitykset on hyvin ala-arvoisia! Ensinäkin sanoista puuttui viimeisiä kirjaimia, jotkut lauseet olivat epämääräisiä.. ja mikä pahinta, muutamissa kohdissa suomennos oli kirjaimellisesti päin helvettiä! En nyt tarkkaan muista mitä sanottiin ja missä, mutta muistan kuinka näreissäni olin. Teatterissa oli kuitenkin suurimmalti osin vanhemman ikäluokan ihmisiä, jotka eivät välttämättä ymmärrä englantia! Ja sitten suomennokset on päin mäntyä.. Tämä ei hyvä! Kääntäjille voisi laittaa nyt hieman noottia asiasta!

Mutta muuten elokuvasta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Toisaalta ihmettelen miksei tämä elokuva löytynyt parhaan elokuvan ehdokkuuksista..

J. Edgar Hoover

Ajattelin tänä vuonna aloittaa tälläisen "kuukauden henkilö"-blogimerkintäsysteemin ja voipi olla että Movie Monday-haasteet jäävät minulta nyt jatkossa hieman vähemmälle. Niitä tulee aivan liian usein enkä millään ehdi pysyä perässä. Mutta seurailen sitä yhä ja jos sinne tulee joku todella kiinnostava aihe niin kaipa minä sitten vastaan! Mutta tälläinen kuukausittain toistuva henkilö-juttu alkaa siis tällä blogimerkinnällä. Ja tammikuun henkilöhän on..

John Edgar Hoover
Synt. 1.1.1895
"Just the minute the FBI begins making recommendations on what should be done with its information, it becomes a Gestapo."

Katselin eilen Tammikuussa syntyneiden/kuolleiden ihmisten listoja (kuulostaapa muuten pelottavalta..) ja sieltä löytyi mm. J.R.R. Tolkien, Orlando Bloom, Elijah Wood (LotR-painotteista), Heath Ledger, Nicolas Cage, Irwin Goodman.. Ja monta muuta. Ajattelin jo hetken että siirrän tämän kokonaan Lakikirjan puolelle ja kirjoitan Irwinistä, mutta tänään satuin käymään töiden jälkeen katsomassa elokuvan J. Edgar ja kotiin päästyäni wikipedia kertoi minulle että arvon herra Hoover on syntynyt tammikuussa! Niinpä tämä päätös oli hyvin ilmeinen tähän hätään!

J. Edgar Hoover ei toki perustanut FBI:a, mutta toimi sen johtajana kokonaiset 48 vuotta, yhteensä 9 eri presidentin hallituskausien ajan. Hooverin valtakaudella, USA:n turvallisuuspoliisista tuli se FBI, joka nykypäivänä tunnetaan.
Hoover aloitti myös nykyaikaisen sormenjälkien keräämisen ja tietojen arkistoinnin. Hänen suurin valttikorttinsa olivat arkistojen kansiot, jotka pitivät sisällään paljon tietoa paitsi rikollisista, myös tavallisista kansalaisista. Hooverilla oli myös yksityiset arkistot, joihin eivät ketkään muut päässeet käsiksi paitsi hän itse; ne pysyivät salaisina vielä hänen kuolemansa jälkeenkin, mutta nykyään on saatu selville että ne pitivät sisällään tietoja mm. Marilyn Monroesta ja Charlie Chaplinista.

Viime vuonna Jenkkilässä ensi-iltansa saanut, kyseisestä herrasta kertova elokuva J. Edgar on viimeinkin saanut ensi-iltansa myös Suomessa! Elokuvaa tähdittämässä nähdään Leonardo DiCaprio, Armie Hammer, Naomi Watts ja Judi Dench ja ohjaushan oli Clint Eastwoodin käsialaa.
Elokuva kertoo J. Edgarin tarinan enemmän tai vähemmän totuudenmukaisesti. Elokuva on jaettu kahteen eri aikakauteen; Edgar kertoo vanhana äijänä tarinaansa ja takaumissa nähdään sitten DiCaprio ilman vanhennusmaskeja. Elokuvassa tuodaan hienostuneesti, ei turhan alleviivaavasti, esiin myös Edgarin väitetty homoseksuaalisuus. Kaikenkaikkiaan tämän elokuvan tarina on mielestäni hyvin surullinen ja kyllä, vollotin loppumetreillä. Tämä elokuva on pakko nähdä! Nyt jos mietit lähdetkö leffaan vai et.. Niin vastaus on kyllä! Ehdottomasti!