Kolme Muskettisoturia ilmalaivoilla

Enpä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut katsovani elokuvaa, jossa on Orlando Bloom pahiksena mutta niin vain tapahtui. Shokki ei tosin ollut yhtä karmaiseva kuin LotR-veljensä David Wenhamin pahiksen työ elokuvassa Australia. Ero tosin on siinä että Bloomin tiesin ennestään näyttelevän pahista, mutta Wenham tuli aikanaan täysin puskista. Tosin ero voi olla myös siinä että Wenham oli kuitenkin näistä kahesta uskottavampi pahis, jos nyt täytyy alkaa vertailemaan. Mutta kyllä Bloomkin hienosti veti.. Joskin selvästi pedaten enemmän mahdollisen kakkososan varalle. Tiedä sitten onko sellaista tulossa.

Kyseessähän on siis THE THREE MUSKETEERS viime vuodelta. Onnistuin missaamaan kyseisen pätkän kun se pyöri teattereissa ja nyt näin jälkeenpäin se kyllä vähän kaduttaa, koska mikäli oikein muistan, kyseess oli 3D-sessio. Varma en nyt ole, mutta efektien perusteella uskallan väittää näin. En yleensä pidä 3D:stä, mutta onnistuneena se voisi kyllä olla näyttävä kapistus.

No asiaan! Itse rakastan musketöörejä ja tämä elokuva oli ehdottomasti pakko nähdä-leffojen kärkisijoilla, mutta hieman nyt joudun osoittamaan pettymykseni. Elokuva oli toki viihdyttävä paketti kaikessa toiminnassaan, hahmoissaan ja yleisesti tarinaltaan.. Harmi vain että kyseinen tarina on melkein pilkun tarkasti nähty jo vuonna 1993 saman nimisenä ja astetta uskottavampana. Itse lukeudun tuon vanhemman leffan ystäviin ja väkisin tässä uuden elokuvan tuoksinnassa välähtelivät mielikuvat vanhemmasta pätkästä löytyvistä kohtauksista. Jep, kirjaanhan nämä taitavat molemmat enemmän tai vähemmän pohjautua mutta silti. Eivät pelkät ilmalaivat pysty kovin pelastamaan elokuvaa täydeltä toistolta.

Tarinan runko on sama; nuori ja röyhkeä D'Artagnan törmää epäonnekseen kolmeen entiseen muskettisoturiin, joutuu kohtaamaan heidät kaikki kaksintaistelussa mutta hommat keskeytyvät Rochefortin miesten pilatessa jutut. Milady De Winter on särkenyt Athoksen sydämen ja kuningaskunta on vaarassa ja sitä rataa. Ainoana uutena asiana ilmalaivat ja se että metsästetään jotain helyä. Ei valitettavasti pelasta kovin paljoa tilannetta.
Lisäksi näyttelijäkaartilla oli tosiaan aikamoiset vastukset ylitettävänään, mikäli he yrittivät saavuttaa kovemmat tulokset kuin edeltäjänsä mieletön näyttelijäsuma; Charlie Sheen, Kiefer Sutherland, Oliver Platt, Chris O'Donnell ja Rebecca De Mornay. Tämän elokuvan Luke Evans, Matthew Macfadyen, Ray Stevenson, Logan Lerman ja Milla Jovovich eivät kyllä mielestäni yltäneet läheskään edes samalle tasolle. Macfadyenin Athos jäi synkkyydessään ja särjetyn sydämensä kanssa kauas Sutherlandin tulkinnasta siinä missä Sheenin Aramis pesi Evansin mennen tullen. Stevensonin Porthos taas oli köyhä yritys olla yhtä hauska ja rönsyilevä sika kuin mitä Plattin samainen hahmo aikanaan. D'Artagnan taas oli kuitenkin kummassakin oikein hyvä ja toimiva, joten siitä pisteet Lermanille! Jovovichin Milady ei vetänyt julmuudessaan ja sydämettömyydessään mitään vertoja De Mornayn roolisuoritukselle. Tiedän, tässä tapauksessa ei pitäisi lähteä vertaamaan, mutta ne jotka ovat nähneet molemmat versiot, tietävät mistä puhun. Elokuva oli yhtä toistoa vanhasta. Köyhää toistoa.

Lisäksi, en nyt jaksa tarkistaa onko tässä mitään perää, mutta musiikista tuli jatkuvasti mieleen nämä uudet Robert Downey Jr:n tähdittämät Sherlock Holmesit ja kuvaukseltaan ja kaikelta muulta härpäkkeeltä elokuva muistutti minua hyvin paljon Pirates of the Caribbeanin ensimmäisestä osasta.

Ei kovin onnistunut tapaus siis, mutta ihan katsomisen arvoinen! Jos huvittaa, kannattaa katsoa nämä kaksi leffaan peräjälkeen! Huomaa mielenkiintoisia asioita. Tässä vielä traileria avaamaan elokuvaa hieman..