Noniin käytiin siis viime viikolla parin kaverin kanssa katsastamassa tuo nostalgian rajapyykki, joka nyt ilmestyi 3D-versiona leffateattereihin. Itse olen ollut niin kiireinen koulumme mainoksen ohjaamisen kanssa, joten en ole ehtinyt aikaisemmin turisemaan. Nytkin pitäisi nukkua, mutta turisen silti joten tekstin laadusta en voi mennä vannomaan.
JURASSIC PARK on Steven Spielbergin vuonna 1993 ohjaama elokuva, joka nyt tuotiin uudestaan valkokankaalle 3D-efektillä varustettuna. Elokuvalla on kaksi jokseenkin mitäänsanomatonta jatko-osaa ja vielä kerran saadaan nähdä T-Rex valkokankaalla tässä tulevien vuosien aikana kun huhupuheiden mukaan Spielberg itse toisi seuraavan jatko-osan teattereihin.
Ne, jotka eivät elokuvasta mitään muista tai eivät ole nähneet (synti ja häpeä), niin jutun jujuhan on siis tämä; Dinojen luiden tutkija Alan Grant (Sam Neill) ja hänen vaimonsa Ellie Sattler (Laura Dern) lähtevät tarkistamaan onko John Hammondin (Richard Attenborough) kuluja säästelemättä rakennuttama huvipuisto oikeasti turvallinen. Suuri yllätys salpaa hengityksen itse kunkin tutkijan sisimmässä kun he tajuavat saaren olevan täynnä dinosauruksia. He ovat saapuneet Jurassic Parkiin.
Näin Jurassic Parkin ensimmäisen kerran joskus vuonna käpy ja kirves, jolloin olin aivan liian pieni katsomaan tämänlaisia leffoja. Muistan kuinka pelkäsin monta yötä T-Rexiä saapuvaksi, vaikka nyt jälkikäteen ajateltuna minun olisi ehkä pitänyt pelätä enemmän velociraptoreita.
Mutta elokuva on hyvä. Se on edelleen hyvä ja se tulee aina olemaan hyvä. On suuri häpeä etten ole katsonut kyseistä elokuvaa varmaan kymmeneen vuoteen, mutta asiaan tulee tietysti muutos tämän jälkeen. Nostalgia-arvo on jo sanoinkuvaamattoman korkealla tähän päivään tultaessa.
Mitä tulee 3D-efekteihin niin mielestäni ne olivat aika blaah. Ainoa kohta, missä sitä koko penkkirivi säpsähti taaksepäin, oli kohta jossa velociraptori tulee katon läpi ja melkein syö sen ärsyttävän tytön. Mutta en tiedä johtuiko säpsähtäminen niinkään efektistä itsestään. Tuskin.
Mutta siis niin.. En suosittele katsomaan tätä vain 3D:n takia, koska se oli tosiaan mielestäni aika blaah. Mutta jos aivan tajutonta nostalgiabuustia kaipaa niin nyt leffaan! Tästä pätkästä kannattaa edelleen maksaa, vaikka onhan se aika hassua ettei kukaan vieläkään huomaa T-Rexin hiipparointia loppukohtauksessa..
Nyt on kulunut aivan turhan kauan siitä kun viimeksi tänne kirjoittelin ottaen huomioon sen että olen katsonut aikas paljon leffoja edellisen merkintäni jälkeen. En tiedä mihin vetoaisin, olen vain laiskotellut. Koulussa tapahtuu samaan aikaan paljon ja sitten ei mitään; kaksi päivää viikosta koulussa. Minusta tuli ohjaaja erääseen fantasialyhäriin ja ja.. Niin. Paljon on tapahtunut. Ja jokainen viikko aloitetaan koulun puolesta leffalla, on katsottu mm. Toy Story (josta ehkä merkintä myöhemmin). Tämä viikko aloitettiin tutulla merten kauhulla..
TAPPAJAHAI on vuoden 1975 mestariteos, jonka ohjasi kukapa muukaan kuin Steven Spielberg. Elokuva oli kuulemma Jenkkilän ensimmäinen kesäleffa, koska siihen saakka uskottiin ettei kukaan käy elokuvateatterissa kesäaikaan. Näin ainakin kertoi dramaturgian opettajamme tänään puoli yhdeksän aikaan aamulla ennen elokuvailtaamme.. Noh, ehkei kukaan käynyt leffassa kesäaikaan ennen tätä leffaa, mutta kukaan ei ainakaan mennyt uimaan enää tämän jälkeen! Jenkit muutenkin kuulemma sekosivat kyseisestä leffasta ja haiverkot alkoivat yleistyä uimarantojen ympärille..
No elokuvahan siis kertoo Brodysta (Roy Scheider), erään kesäsaaren uudesta poliisipäälliköstä, jonka täytyy paitsi voittaa oma vesipelkonsa myös paikalliset ihmiset puolelleen. Kun random tyttö nimeltä Chrissie joutuu hain syömäksi eräiden hippipippaloiden päätteeksi, tällä turistien valtaamalla kesäsaarella alkaa tapahtua.. Tai ainakin melkein alkaa, koska eihän rantoja voi sulkea koska turistit jättäisivät tulematta ja rahat saamatta. Vasta kun hai hyökkää toisen kerran, aletaan kunnolla toimia.
Brody saa avukseen haiden tutkija Hooperin (Richard Dreyfuss) ja paikallisen haiden listijän,Quintin (Robert Shaw) ja yhessä he lopulta lähtevät metsästämään kyseistä, 6-7 metristä valkohaita. Heidän vastassaan ei kuitenkaan ole mikään tavallinen vonkale vaan pian he huomaavat että osat vaihtuvat; he eivät olekkaan enää saalistajia.
Elokuvahan on adaptaatio samannimisestä kirjasta, jonka kirjoitti Peter Benchley vuosi ennen kyseisen elokuvan ensi-iltaa. Spielberg otti kuitenkin aikapaljon vapauksia kirjan muuntamisessa elokuvaksi ja joidenkin juttujen takia Benchley ja Spielberg riitautuivat. Varsinkin elokuvan loppukohtaus (thank god) on muutettu kirjan lopusta; (SPOILER!!) Elokuvassahan hai kuolee Brodyn heitettyä jonkinsortin kaasupullon hain kitaan ja ammuttua sitä sitten kiväärillä, jolloin koko hai posahtaa taivaantuuliin. Kirjassa loppuratkaisu on kuulemma jotain aivan hirveää shittiä; Brody on vedenvarassa, hai lähestyy.. Mutta pari metriä ennen kuin hai söisi Brodyn, se yhtäkkiä pysähtyy.. Ja vajoaa kuolleena merenpohjaan. Mitäkö tapahtui? Hai kuulemma hukkui. Kyseisen elukanhan on pysyttävä liikenteessä koko ajan, jotta se pystyy hengittämään. Benchleyn mukaan haihin osuneet luodit ja harppuunat kuitenkin aiheuttivat sen että hai yksinkertaisesti sai sydärin ja kuoli sopivasti juuri ennen kuin sai Brodyn syötyä. Aika jännä eikö? Onneksi Spielbergillä oli aivot tallella.
Itse sain kunnian katsoa vierestä kun yksi raukkaparka joutui Tappajahain syömäksi.. Samaan aikaan kun Tappajahai itse roikkuu pyydystettynä tuossa koukussa. Kuva on siis otettu Universal Studioilla viime elokuussa kun vietin elämäni parhaat viikot Los Angelesin lämmössä. Kyseisten Studioiden kiertoajelullahan tosiaan saatiin nähdä jos minkälaista hienoa, mutta mm. kyseisen Tappajahain lavasteita, haita ja veneitä. Ja se pieni näytös, missä hai söi ihmisen viidenkymmenen ihmisen räpsiessä kuvia samaan aikaan.. Kaiken kaikkiaan oikein mainio elokuva! Olihan se seitkytluvun hai välistä enemmänkin söpö kuin pelottava sen aukoessa söpöä kitaansa mutta jos sen hain nukkemaisuuden nyt jättää huomiotta niin siis aivan loistava leffa! Suosittelen kaikille! ps. Nukesta mieleen! Yhdessä kohtauksessa on käytetty oikeata haita! Tiedätkö missä ja miten? Siinäpä pähkinä purtavaksi!
Kävin tuossa muutama päivä takaperin, itseasiassa ystävänpäivänä, katsomassa Steven Spielbergin uusimman, SOTAHEVONEN-nimisen elokuvan ennakkoon! Ja kyseinen pätkähän on ehdottomasti näkemisen arvoinen suoritus!
Elokuva perustuu Michael Morpurgon saman nimiseen romaaniin ja se kertoo Albert-nimisestä pojasta ja tämän hevosesta, Joeysta. Ja koska oscarit jaetaan viikon päästä, muistuttaisin että tämä kyseinen pätkä on ehdolla parhaaksi elokuvaksi, mutta lisäksi ehdokkuuksia ropisi musiikista, äänitehosteista, äänityksestä, lavastuksesta ja kuvauksesta! Ja toivon sydämestäni että tämä elokuva repii palkintojakin, koska sen verran mahtava tarina oli kyseessä!
Elokuva alkaa kun Albertin isä ostaa torilta hevosen maksaen siitä ylihinnan. Kaikki ovat sitä mieltä ettei tälläinen hevonen sovellu maatilatöihin, mutta Albert todistaa väittämän vääräksi opettamalla Joeyksi ristityn nuoren orin kyntämään. Joeysta kasvaakin todella villi, mutta uskollinen ja luja hevonen. Kaikki kuitenkin muuttuu ensimmäisen maailmansodan syttyessä ja levitessä Britanniaan. Albertin isä joutuu myymään Joeyn armeijalle, mutta ystävällinen sotaherra lupaa palauttaa hevosen takaisin Albertille, mikäli se vain on mahdollista.
Huom. Kuvan jälkeen seuraa spoilereita! Lopussa vielä traileri, mikäli haluat katsoa!
Elokuvan ehdottomasti hienoin kohtaus on se, kun Joey pakenee leiristä ja joutuu traagisesti ei-kenenkään-maalle sotajoukkojen väliin. Hevosparka jää kiinni piikkilankoihin eikä pääse etenemään. Tämä kuitenkin yhdistää Britit ja heitä vastassa olevat saksalaiser (?). Kummankin joukoista tulee yksi edustaja auttamaan hevosta ja yhteisvoimin he saavat tuon irti piikkilangoista. Aivan uskomaton kuvaus siitä kuinka ihmiset ovat kuitenkin samanlaisia, anteeksiantavia ja lempeitä huolimatta siitä kummalla puolen sotaa he ovat! Joey yhdisti heidät hetkeksi ja pian tapahtuman jälkeen sota loppui. Sitä ei elokuvassa selvitetä kuinka paljon Joeylla oli tekemistä tämän sodan loppumisen kanssa, mutta jokainen tulkitsee sitten itsekseen! Elokuva on mahtavia kohtauksia täynnä ja mikäli katsoja on yhtään astetta herkempi ihminen, kannattaa varata nenäliinoja mukaan! Minä luulin että minä olen kova parkumaan leffassa mutta ystäväni vollotti sitäkin enemmän! Mutta saatiin osamme kumpikin! Ja mikäs sen parempaa kuin vollottaminen elokuvaa katsoessa?
Loppuun annan vielä täydelliset suositukset, ensi-illanhan elokuva saa Suomessa ensi viikonloppuna! Joten hilpaskaapas kaikki katsastamaan tämä valtavan loistava pätkä, sillä ensi viikon sunnuntaina jaetaan roppakaupalla oscareita tälle elokuvalle, sanokaa minun sanoneen! Tässä vielä traileri;
Koska Spielberg-maratoni ei edisty muuta kuin siten että menen tänään katsomaan herran uusimman, War Horsen, korvaan tämän odotuksen pitämällä muita maratoneja! Nyt viimeisin koski Harry Potteria ja ensimmäisen kerran eläessäni katsoin koko elokuvasaagan alusta loppuun ja aikaa kului.. Ehkä 4 päivää? Maratoni on helppo vetää kun ei ajattele että se on maratoni.
Harry Potter tuli elämääni ollessani 9-10 vuotiaana eli.. Herrajumala! Yli puoli elämää takaperin! Voinen siis sanoa että kyseinen kirjasarjan aikana meikätyttö kasvoi teiniksi ja teinistä friikiksi. Ja vaikka kirjat on luettu miljoona kertaa ja elokuvat jo ilmestyneet, Potter ei ole poistunut elämästäni mihinkään ja oikeammin ajateltuna tuskin tulee koskaan poistumaan. Sen verran on J.K. Rowlingin elämäntyö minuun vaikuttanut.
Kirja/elokuvasarjahan siis kertoo pojasta, joka saa 11-vuotissyntymäpäivänään tietää olevansa velho ja matkaa Tylypahkan velhojen ja noitin kouluun opiskelemaan taikuutta. Koulussa alkaa saman tien tapahtumasarja eikä seuraavaan 7 vuoteen nähdä vilaustakaan rauhallisesta kouluvuodesta. Itse olen vihkiytynyt kirjasarjan faniksi ja siksi minun on hyvin vaikea kutsua elokuvia mitenkään kovin mahtavaksi teoksiksi. Varsinkaan kun elokuvia alettiin tekemään kauan ennen kuin viimeinen kirja oli ilmestynyt, joten alkupään elokuvista puuttuu täysin ne pienet yksityiskohdat, jotka vaikuttavat vähintäänkin ratkaisevasti viimeisimmissä osissa. Niin julmaa kuin se onkin niin pidän näitä elokuvia täydelissenä rahastuksena enkä siksi voi myöntää pitäväni niistä. Tottakai osa kahdeksan elokuvan sarjasta on onnistuneempia ja osa sitten taas niin ala-arvoisia että ihan itkettää.
Kaksi ensimmäistä elokuvaa olivat Chris Columbuksen ohjaustöitä ja niissä seurataan mielestäni jopa turhankin yksityiskohtaisesti kirjan meininkiä. Nyt annan itsestäni hieman ristiriitaisen kuvan paasaamalla ensin yksityiskohtien pois jättämisestä ja sitten niiden turhasta paljoudesta, mutta mielestäni elokuvan ei ole tarkoituskaan olla täydellinen kuvitettu versio kirjasta mutta jotkin tärkeät yksityiskohdat on elokuvassa oltava! Ensimmäinen ja toinen elokuva oli täytetty kyllä yksityiskohdilla mutta ehkä jopa turhan täydellisesti, vaikka minusta olikin tärkeää että ekoissa osissa esiteltiin velhomaailmaa niin kuin Rowlingkin oli esitellyt. Siinä mielessä hyvä! Mutta en tiedä.. Liian yksityiskohtaisia! Seuraava osa, Azkabanin vanki taas on mielestäni yksi sarjan kauneimmista elokuvista. Rakastan elokuvan tunnelmaa ja värimaailmaa, mutta sitten toisaalta Harry alkaa muuttua jo tässä elokuvassa sen verran yliangstiseksi paikoin etten vaan kestä. Mutta tämä kirja on yhä yksi suosikeistani aivan ehdottomasti! Ja ehkä tämä olikin ihan onnistunut versio kirjasta. Mutta Gary Oldman Siriuksen roolissa.. Noh, mies vetää roolinsa aivan uskomattoman hyvin! Mutta Sirius ei näytä Siriukselta. Oldman on loistava näyttelijä ja vakuuttava Sirius sisäisesti vaan ulkoisesti en vaan näe häntä Siriuksena.
Neljäs elokuva, Liekehtivä Pikari taas on mielestäni ehdottomasti yksi parhaimmista! Ellei jopa parhain. Hyvä esimerkki siitä miten elokuvaan on pystytty tiivistämään kaikki oleellinen kirjasta, vaikka asioita onkin jouduttu jättämään paljon pois. Ja tästä elokuvasta on ehdottomasti nostettava esiin musiikit koska ne jos mitkä ovat edukseen tässä elokuvassa! Rakastan etenkin musiikkia kohdassa, jossa Victor Krum lentää areenalle Huispauksen maailmanmestaruuskisoissa ja samaten siinä kun Durmstrangin oppilaat saapuvat Tylypahkan suureen saliin. Mutta mitä sitten tapahtui kun nelonen oli niin hyvä? Sitten tuli vitonen enkä edelleenkään muista siitä elokuvasta mitään! Aivoni yrittävät deletoida koko muiston päästäni ilmeisesti, koska katsoin sen toissapäivänä enkä edelleenkään osaa sanoa siitä mitään.. Paitsi että elokuvassa keskitytään ihmissuhdedraamaan ja kaikki teinit angstaavat vuoroon, Harry tottakai eniten. Mutta mitä muuta? Jooo ne tappelee ministeriössä mutta mitä siellä edes tapahtui? Herraisä jos en olisi kirjaa lukenut niin eipä mulla olisi vitosen tapahtumista mitään käryä! Että todella "onnistunut" teos.. Kuudes elokuva jatkaa vähän samalla meiningillä kuin vitonenkin, mutta lisätään siihen vielä vähän angstia ja poistetaan oleellisuuksia korvaten ne teinirakkaudella. Silti elokuva on siinä mielessä onnistuneempi teos kuin edeltäjänsä, koska ainakin nyt muistan siitä jotain. Hauskoja kohtia löytyy, mutta myös niitä missä voisi parkua päänsä irti. Aika mukava pätkä siis.
Seitsemäs kirja taas jaettiin kahteen osaan, mikä osoittautui äärimmäisen hyväksi ratkaisuksi! En mitenkään näe mitään tapaa miten kirjan tapahtumat olisi saatu mahdutettua yhteen kolmeen tuntiin. Aluksihan sitä silloin nurisi että mitä ihmettä, mutta kyllä sitä nyt sitten käsittää että miksi. Elokuvat ovat ehdottomasti armoton parannus kahteen edeltäjäänsä ja luojan kiitos niin, koska muuten olisi jäänyt aika karvas maku suuhun näiden elokuvien jälkeen.
Mutta ei, nämä eivät vedä missään muotoa vertoja kirjoille! Joten lukekaa ne ihmiset. Ne eivät ole vaikeita vaikket normaalisti kirjoja lukisikaan. Rowling osaa kirjoittaa ja suomentajat ovat tehneet kerrankin loistavaa työtä!
Ah, ennen kuin päästän teidät jatkamaan elämäänne niin pakko mainostaa jos rakastat kirjoja, pidät ehkä elokuvista ja olet pakkomielteinen kirjoittaja! Tässä sinulle compo, joka palvelee kaikkea siltä saralta; Seven years of magic-foorumiroolipeli! (Jos linkki ei toimi niin www.sevenyearsofmagic.net) Minä ja kaverini ylläpidossa joten jos kysymyksiä ilmestyy niin uskallatte sitten kysäistä!
Nyt on korkea aika ottaa seuraava suuri ohjaajamaratoni työn alle, koska edellisestä TIM BURTON-maratonista on vierähtänyt jo huikeat kolme kuukautta! Nyt siirrymme seuraavaan ohjaajaan, jonka tuotannon sain karsittua 18.. tai periaatteessa 20 elokuvaan, jotka aion katsoa tulevan kevään aikana. Sitä ennen vien Heath Ledger-maratonin kuitenkin päätökseensä, mutta se tapahtunee mahdollisimman pikapuolin. Tämän jälkeen siirrymme sitten herraan nimeltä STEVEN SPIELBERG! Tämä merkintä ei nyt herraa sen enempää käsittele vaan ajattelin lyhyesti tuoda julki elokuvat, jotka aion herralta katsoa. Valtava blogimerkintä siis tuloillaan kunhan tässä talvi muuttuu kevääksi, kevät kesäksi ja kesä syksyksi...
AMBLIN, 1968
DUEL, 1971
JAWS, 1975
CLOSE ENCOUNTERS OF THE THIRD KIND, 1977
RAIDERS OF THE LOST ARK, 1981
E.T., 1982
THE COLOUR PURPLE, 1985
EMPIRE OF THE SUN, 1987
HOOK, 1991
SCHINDLER'S LIST, 1993
JURASSIC PARK, 1993
AMISTAD, 1997
SAVING PRIVATE RYAN, 1998
ARTIFACTIAL INTELLIGENCE: A.L., 2001
MINORITY REPORT, 2002
THE TERMINAL, 2004
MUNICH, 2005
WAR OF THE WORLDS, 2005
TINTIN, 2011
WAR HORSE, 2011
Tälläinen lista tänään! Jos tulee mieleen joku leffa, mikä minun sinun mielestäsi täytyisi EHDOTTOMASTI katsoa tämän maratoonin tiimoilta niin kerro ihmeessä!
