Leffavuosi 2012

Noniin nyt on aika listata ne elokuvat, joiden takia meikätyttö raahautui viime vuonna leffateatteriin! Jos nyt oikein onnistuin laskemaan niin kävin viime vuonna leffateatterissa katsomassa 36 eri elokuvaa! Hieno leffavuosi etten sanoisi!

Leffavuosi 2012 pyörähti käyntiin J. Edgarilla, joka myös aloitti viime vuoden kuukauden henkilö-merkinnät jotka unohtuivat sitten melko pian. Tämän vuoden kuukausittainen teemahan on kuukauden kääpiö, jota voitte seurata tuosta oikealta löytyvistä kääpöinaamoista (jotka toimivat linkkeinä). Herra Hooverin jälkeen lähdin katsomaan vuoden ihastuttavinta rokkikukkoleffaa, nimittäin This Must Be The Place ja Sean Penn tekivät kyllä nappisuorituksen kaikin puolin! Lämpimät suosittelut yhä siihen suuntaan! My Week With Marilyn taas lumosi naiskauneudella joskin Hermione Granger alias Emma Watson tuntui edelleen turhan Hermionelta. Koulussa luennoimassa ollut elokuva-alan ammattilainen taas sponssasi meidät katsomaan tekemäänsä elokuvaa, suomalaista Hiljaisuutta.

The Girl With The Dragon Tattoo oli ainakin alkutekstiensä puolesta kaunista katsottavaa vaikka ei tehnytkään minuun sen suurempaa vaikutusta.. Kuten ei aikanaan tehnyt kyseisen leffan alkuperäinen ruotsalaisvedoskaan. Tästä jatkettiin Vallan Kääntöpuolella, jossa ihana (tulipa teinityttöfiilis) Ryan Gosling veti ehdottomasti George Clooneya paremman roolisuorituksen.. Toisaalta liekö tuo nyt kovinkaan vaikeaa. Vallan kääntöpuolelta hypätäänkin sitten jo helmikuun puolelle ja tuo syntymäkuukauteni aloitettiin komeasti Meryl Streepin huikealla Rautarouvalla. Vaikka en Shrekeihin sen suuremmin ole koskaan rakastunutkaan, Saapasjalkakissa oli yksi edellisvuoden odotetuimmista animaatioista enkä muistaakseni joutunut pettymään! Siitä oli kuitenkin helppo lähteä menettämään pari tuntia elämästään George Clooneyn ja The Descendantsin tahdissa..


Sotahevonen oli ehdottomasti näkemisen arvoinen pätkä, joskin (kaikella rakkaudella) leffakaverini itki enemmän kuin allekirjoittanut, joten elokuvakokemus jäi vähän vajaaksi! Se ei kuitenkaan tahtia sen suuremmin haitannut, koska loistava elokuva on aina loistava elokuva. Kouvolan armoille jouduttuani, lähdin piristämään sekä itseäni että kummipoikaani Risto Räppääjän tahdissa ja vaikka se kuinka kärsimystä minulle olikin, pienelle pojalle se oli hauska elämys!
Tinker, Taylor, Soldier, Spy taas kuuluu nykyään niihin elokuviin jotka on pakko nähdä uudestaan, koska ensimmäisen katselmuskerran jälkeen sitä ei vaan allekirjoittanut tajunnut. Hieno elokuva oli, en sitä kyllä käy kieltämään.. Samoin kuin oli Nälkäpelikin huolimatta siitä että kirja on jälleen kerran niin paljon parempi vaikka niin.. Ei saisi vertailla. Innolla odotetaan jatko-osia!


Napapiirin Sankareiden jälkeen toinen suosikkini suomalaisesta tuotannosta, Iron Sky pelmahti leffateattereihin keväällä ja pitihän niitä natseja mennä katsomaan ja yllätys oli kyllä enemmän kuin positiivinen! Kaikella lämmöllä muistellaan myös Titanic 3D:tä, jonka jälkeen tärisin itkusta vielä kotonakin! Meikäläisen ensimmäinen Titanic-kokemus! Loki alkoi jälleen ärsyttää isoveikkaa tuossa kevään lopulla The Avengersin noustessa kertaheitolla suosikki-supersankari-leffaksi. Näitä lisää! The Dark Shadows taas nauratti kerran, mutta en usko että kestää toista katsomiskertaa sen suuremmin.. Toisin kuin We Need To Talk About Kevin, joka on ehdottomasti viime vuonna nähdyistä elokuvista yksi parhaimpia.. ja varmasti ahdistavimpia! Syvääkin syvemmät suositukset Kevinille!


Sitten tulivat nämä hirveät Lumikki-leffat Mirror Mirror ja Lumikki ja Metsästäjä, joista en kummastakaan saa mitään hyvää sanottavaa mieleen juuri nyt. Onneksi Diktaattori oli pelastamassa kesäkuun leffapuoleta yhdessä Salmon Fishing in Yemen-elokuvan ja Loraxin kera. Heinäkuussa ensi-iltaansa juhlistanut Rock of Ages yllätti positiivisesti vaikka en vieläkään taida olla valmis kuulemaan omia suosikkihittejä jonkun muun kuin asianomaisen laulamana. Tuttu orava palautti meidät taas kerran jääkaudelle Ice Age 4:n myötä ja sitä totesi yksi jos toinenkin siihen aikaan että kaikelle pitäisi antaa loppunsa eikä mikään saisi kestää ikuisuuksia..

 Heinäkuun lopulla minun täytyi tehdä valinta Amazing Spidermanin ja The Dark Knight Risesin välillä ja valitsin sen jälkimmäisen.. Jolloin edellämainittu ehti paeta teatterista ja jäi katsomatta. Elokuu vietettiin jenkkileffojen mekassa eli Los Angelesissa, joten se leffakuukausi jäi tavallaan välistä mutta syyskuussa tuttuihin maisemiin palattiin Braven myötä ja sen ihanan lastenelokuvan jälkeen suunnattiin leffaan katsomaan vähän erilaista, mutta niin samanlaista höttöä kuin kaikki muutkin; Magic Mike. No kyllähän ne pojat ihan.. tanssia osasi..
Lokakuun ainokainen leffateatterikäynti sen sijaan tarjosi aivan täydellisen lumoavan elokuvan, nimittäin Albert Nobbsin joka oli pitkään aikaan melkein täydellinen pakkaus! Näin jälkikäteen sitä ihmettelee mihin ne kaikki oscarit jäi..

Looper tarjosi marraskuussa karvaan pettymyksen odotetun elokuvan sijaan, mutta onneksi kyseisen kuukauden lopulla päästiin jo oikeisiin tunnelmiin; Tennispalatsi tarjosi faneille kuustoista tuntisen LotR-maratonin tulevan Hobitin kunniaksi. Näiden ja kyseisen elokuvan välissä käytiin katsastamassa.. Viisi Legendaa, jonka blogimerkintä on nähtävästi jäänyt kirjoittamatta kiitos LotRien ja seuraavan viikon Hobitin. Kun kyseinen pätkä oli nähty kuusi kertaa, leffavuoden viimeinen uutukaisuus oli sitten ennen kaikkea kaunis Piin elämä, vaikka kyllä Hobitti HFR-versio tämän kyseisen elokuvavuoden sitten päättikin.

Että semmoisia pätkiä viime vuonna!

War Horse!

Kävin tuossa muutama päivä takaperin, itseasiassa ystävänpäivänä, katsomassa Steven Spielbergin uusimman, SOTAHEVONEN-nimisen elokuvan ennakkoon! Ja kyseinen pätkähän on ehdottomasti näkemisen arvoinen suoritus!

Elokuva perustuu Michael Morpurgon saman nimiseen romaaniin ja se kertoo Albert-nimisestä pojasta ja tämän hevosesta, Joeysta. Ja koska oscarit jaetaan viikon päästä, muistuttaisin että tämä kyseinen pätkä on ehdolla parhaaksi elokuvaksi, mutta lisäksi ehdokkuuksia ropisi musiikista, äänitehosteista, äänityksestä, lavastuksesta ja kuvauksesta! Ja toivon sydämestäni että tämä elokuva repii palkintojakin, koska sen verran mahtava tarina oli kyseessä!

Elokuva alkaa kun Albertin isä ostaa torilta hevosen maksaen siitä ylihinnan. Kaikki ovat sitä mieltä ettei tälläinen hevonen sovellu maatilatöihin, mutta Albert todistaa väittämän vääräksi opettamalla Joeyksi ristityn nuoren orin kyntämään. Joeysta kasvaakin todella villi, mutta uskollinen ja luja hevonen. Kaikki kuitenkin muuttuu ensimmäisen maailmansodan syttyessä ja levitessä Britanniaan. Albertin isä joutuu myymään Joeyn armeijalle, mutta ystävällinen sotaherra lupaa palauttaa hevosen takaisin Albertille, mikäli se vain on mahdollista.

Huom. Kuvan jälkeen seuraa spoilereita!
Lopussa vielä traileri, mikäli haluat katsoa!



Elokuvan ehdottomasti hienoin kohtaus on se, kun Joey pakenee leiristä ja joutuu traagisesti ei-kenenkään-maalle sotajoukkojen väliin. Hevosparka jää kiinni piikkilankoihin eikä pääse etenemään. Tämä kuitenkin yhdistää Britit ja heitä vastassa olevat saksalaiser (?). Kummankin joukoista tulee yksi edustaja auttamaan hevosta ja yhteisvoimin he saavat tuon irti piikkilangoista. Aivan uskomaton kuvaus siitä kuinka ihmiset ovat kuitenkin samanlaisia, anteeksiantavia ja lempeitä huolimatta siitä kummalla puolen sotaa he ovat! Joey yhdisti heidät hetkeksi ja pian tapahtuman jälkeen sota loppui. Sitä ei elokuvassa selvitetä kuinka paljon Joeylla oli tekemistä tämän sodan loppumisen kanssa, mutta jokainen tulkitsee sitten itsekseen!
Elokuva on mahtavia kohtauksia täynnä ja mikäli katsoja on yhtään astetta herkempi ihminen, kannattaa varata nenäliinoja mukaan! Minä luulin että minä olen kova parkumaan leffassa mutta ystäväni vollotti sitäkin enemmän! Mutta saatiin osamme kumpikin! Ja mikäs sen parempaa kuin vollottaminen elokuvaa katsoessa?

Loppuun annan vielä täydelliset suositukset, ensi-illanhan elokuva saa Suomessa ensi viikonloppuna! Joten hilpaskaapas kaikki katsastamaan tämä valtavan loistava pätkä, sillä ensi viikon sunnuntaina jaetaan roppakaupalla oscareita tälle elokuvalle, sanokaa minun sanoneen! Tässä vielä traileri;

Harry Potter, the boy who lives!

Koska Spielberg-maratoni ei edisty muuta kuin siten että menen tänään katsomaan herran uusimman, War Horsen, korvaan tämän odotuksen pitämällä muita maratoneja! Nyt viimeisin koski Harry Potteria ja ensimmäisen kerran eläessäni katsoin koko elokuvasaagan alusta loppuun ja aikaa kului.. Ehkä 4 päivää? Maratoni on helppo vetää kun ei ajattele että se on maratoni.

Harry Potter tuli elämääni ollessani 9-10 vuotiaana eli.. Herrajumala! Yli puoli elämää takaperin! Voinen siis sanoa että kyseinen kirjasarjan aikana meikätyttö kasvoi teiniksi ja teinistä friikiksi. Ja vaikka kirjat on luettu miljoona kertaa ja elokuvat jo ilmestyneet, Potter ei ole poistunut elämästäni mihinkään ja oikeammin ajateltuna tuskin tulee koskaan poistumaan. Sen verran on J.K. Rowlingin elämäntyö minuun vaikuttanut.

Kirja/elokuvasarjahan siis kertoo pojasta, joka saa 11-vuotissyntymäpäivänään tietää olevansa velho ja matkaa Tylypahkan velhojen ja noitin kouluun opiskelemaan taikuutta. Koulussa alkaa saman tien tapahtumasarja eikä seuraavaan 7 vuoteen nähdä vilaustakaan rauhallisesta kouluvuodesta.
Itse olen vihkiytynyt kirjasarjan faniksi ja siksi minun on hyvin vaikea kutsua elokuvia mitenkään kovin mahtavaksi teoksiksi. Varsinkaan kun elokuvia alettiin tekemään kauan ennen kuin viimeinen kirja oli ilmestynyt, joten alkupään elokuvista puuttuu täysin ne pienet yksityiskohdat, jotka vaikuttavat vähintäänkin ratkaisevasti viimeisimmissä osissa. Niin julmaa kuin se onkin niin pidän näitä elokuvia täydelissenä rahastuksena enkä siksi voi myöntää pitäväni niistä. Tottakai osa kahdeksan elokuvan sarjasta on onnistuneempia ja osa sitten taas niin ala-arvoisia että ihan itkettää.

Kaksi ensimmäistä elokuvaa olivat Chris Columbuksen ohjaustöitä ja niissä seurataan mielestäni jopa turhankin yksityiskohtaisesti kirjan meininkiä. Nyt annan itsestäni hieman ristiriitaisen kuvan paasaamalla ensin yksityiskohtien pois jättämisestä ja sitten niiden turhasta paljoudesta, mutta mielestäni elokuvan ei ole tarkoituskaan olla täydellinen kuvitettu versio kirjasta mutta jotkin tärkeät yksityiskohdat on elokuvassa oltava! Ensimmäinen ja toinen elokuva oli täytetty kyllä yksityiskohdilla mutta ehkä jopa turhan täydellisesti, vaikka minusta olikin tärkeää että ekoissa osissa esiteltiin velhomaailmaa niin kuin Rowlingkin oli esitellyt. Siinä mielessä hyvä! Mutta en tiedä.. Liian yksityiskohtaisia!
Seuraava osa, Azkabanin vanki taas on mielestäni yksi sarjan kauneimmista elokuvista. Rakastan elokuvan tunnelmaa ja värimaailmaa, mutta sitten toisaalta Harry alkaa muuttua jo tässä elokuvassa sen verran yliangstiseksi paikoin etten vaan kestä. Mutta tämä kirja on yhä yksi suosikeistani aivan ehdottomasti! Ja ehkä tämä olikin ihan onnistunut versio kirjasta. Mutta Gary Oldman Siriuksen roolissa.. Noh, mies vetää roolinsa aivan uskomattoman hyvin! Mutta Sirius ei näytä Siriukselta. Oldman on loistava näyttelijä ja vakuuttava Sirius sisäisesti vaan ulkoisesti en vaan näe häntä Siriuksena.

Neljäs elokuva, Liekehtivä Pikari taas on mielestäni ehdottomasti yksi parhaimmista! Ellei jopa parhain. Hyvä esimerkki siitä miten elokuvaan on pystytty tiivistämään kaikki oleellinen kirjasta, vaikka asioita onkin jouduttu jättämään paljon pois. Ja tästä elokuvasta on ehdottomasti nostettava esiin musiikit koska ne jos mitkä ovat edukseen tässä elokuvassa! Rakastan etenkin musiikkia kohdassa, jossa Victor Krum lentää areenalle Huispauksen maailmanmestaruuskisoissa ja samaten siinä kun Durmstrangin oppilaat saapuvat Tylypahkan suureen saliin.
Mutta mitä sitten tapahtui kun nelonen oli niin hyvä? Sitten tuli vitonen enkä edelleenkään muista siitä elokuvasta mitään! Aivoni yrittävät deletoida koko muiston päästäni ilmeisesti, koska katsoin sen toissapäivänä enkä edelleenkään osaa sanoa siitä mitään.. Paitsi että elokuvassa keskitytään ihmissuhdedraamaan ja kaikki teinit angstaavat vuoroon, Harry tottakai eniten. Mutta mitä muuta? Jooo ne tappelee ministeriössä mutta mitä siellä edes tapahtui? Herraisä jos en olisi kirjaa lukenut niin eipä mulla olisi vitosen tapahtumista mitään käryä! Että todella "onnistunut" teos..
Kuudes elokuva jatkaa vähän samalla meiningillä kuin vitonenkin, mutta lisätään siihen vielä vähän angstia ja poistetaan oleellisuuksia korvaten ne teinirakkaudella. Silti elokuva on siinä mielessä onnistuneempi teos kuin edeltäjänsä, koska ainakin nyt muistan siitä jotain. Hauskoja kohtia löytyy, mutta myös niitä missä voisi parkua päänsä irti. Aika mukava pätkä siis.

Seitsemäs kirja taas jaettiin kahteen osaan, mikä osoittautui äärimmäisen hyväksi ratkaisuksi! En mitenkään näe mitään tapaa miten kirjan tapahtumat olisi saatu mahdutettua yhteen kolmeen tuntiin. Aluksihan sitä silloin nurisi että mitä ihmettä, mutta kyllä sitä nyt sitten käsittää että miksi. Elokuvat ovat ehdottomasti armoton parannus kahteen edeltäjäänsä ja luojan kiitos niin, koska muuten olisi jäänyt aika karvas maku suuhun näiden elokuvien jälkeen.



Mutta ei, nämä eivät vedä missään muotoa vertoja kirjoille! Joten lukekaa ne ihmiset. Ne eivät ole vaikeita vaikket normaalisti kirjoja lukisikaan. Rowling osaa kirjoittaa ja suomentajat ovat tehneet kerrankin loistavaa työtä!

Ah, ennen kuin päästän teidät jatkamaan elämäänne niin pakko mainostaa jos rakastat kirjoja, pidät ehkä elokuvista ja olet pakkomielteinen kirjoittaja! Tässä sinulle compo, joka palvelee kaikkea siltä saralta; Seven years of magic-foorumiroolipeli! (Jos linkki ei toimi niin www.sevenyearsofmagic.net) Minä ja kaverini ylläpidossa joten jos kysymyksiä ilmestyy niin uskallatte sitten kysäistä!

Steven Spielberg-marathon

Nyt on korkea aika ottaa seuraava suuri ohjaajamaratoni työn alle, koska edellisestä TIM BURTON-maratonista on vierähtänyt jo huikeat kolme kuukautta! Nyt siirrymme seuraavaan ohjaajaan, jonka tuotannon sain karsittua 18.. tai periaatteessa 20 elokuvaan, jotka aion katsoa tulevan kevään aikana. Sitä ennen vien Heath Ledger-maratonin kuitenkin päätökseensä, mutta se tapahtunee mahdollisimman pikapuolin. Tämän jälkeen siirrymme sitten herraan nimeltä STEVEN SPIELBERG!
Tämä merkintä ei nyt herraa sen enempää käsittele vaan ajattelin lyhyesti tuoda julki elokuvat, jotka aion herralta katsoa. Valtava blogimerkintä siis tuloillaan kunhan tässä talvi muuttuu kevääksi, kevät kesäksi ja kesä syksyksi...


AMBLIN, 1968


DUEL, 1971


JAWS, 1975


CLOSE ENCOUNTERS OF THE THIRD KIND, 1977


RAIDERS OF THE LOST ARK, 1981


E.T., 1982


THE COLOUR PURPLE, 1985


EMPIRE OF THE SUN, 1987


HOOK, 1991


SCHINDLER'S LIST, 1993


JURASSIC PARK, 1993


AMISTAD, 1997


SAVING PRIVATE RYAN, 1998


ARTIFACTIAL INTELLIGENCE: A.L., 2001


MINORITY REPORT, 2002


THE TERMINAL, 2004


MUNICH, 2005


WAR OF THE WORLDS, 2005


TINTIN, 2011


WAR HORSE, 2011


Tälläinen lista tänään! Jos tulee mieleen joku leffa, mikä minun sinun mielestäsi täytyisi EHDOTTOMASTI katsoa tämän maratoonin tiimoilta niin kerro ihmeessä!