Toy Story - Leluelämää

Kun olin viisi vuotias, saatiin veljeni kanssa paras joululahja ikinä; Toy Story-vhs! Muistan kuinka emme saaneet katsoa sitä ennen kuin oltiin käyty joulusaunassa, joten juostiin sinne sitten pää kolmantena jalkana. Pikaisesti ulos ja telkun ääreen. Saatiin valvoa tunti pidempään että ehdittiin katsoa kyseinen pätkä ja kyllä, ne naapurin lelut oli ihan älyttömän pelottavia!

TOY STORY ensimmäinen sai ensi-iltansa tosiaan vuonna 1995 ja sen ohjasi John Lasseter, joka on vastuussa myös kakkososan ohjauksesta ja oli tuottamassa kolmatta osaa.. Ja huhut, jotka juuri järkyttivät minua, kertovat että Lasseter tuottaisi myös neljännen Toy storyn..
Elokuvahan kertoo tosiaan Woodysta, Andyn lempilelusta joka on myös huoneessa asuvien lelujen eräänlainen johtohahmo. Kun Andy saa syntymäpäivälahjaksi uuden lelun, Buzz Lightyearin, Woodyn asema on uhattuna ja pian cowboynukke tajuaakin tulevansa syrjäytytetyksi. Puolittaisen onnetomuuden myötä Woody tönäisee tämän uuden avaruusrangerilelun ikkunasta ja saa tapauksesta tosiaan syyt niskoilleen. Alkaa hurja seikkailu Pizzaplaneetan kautta naapuritaloon, josta olisi päästävä kotiin ennen kuin Andy perheineen muuttaa uuteen kotiin.
Nyt kun elokuvaa on katsonut aikuisempana, oli jotenkin jännä huomata kuinka ne naapuritalon lelut ovat edelleen hirmupelottavia! Tulin ajatelleeksi kuinka olin tosiaan viiden vanha kun näin kyseisen leffan ensimmäisen kerran enkä usko että nyt näyttäisin tätä leffaa kummipojalleni, joka parin vuoden päästä saavuttaa saman iän. Se on kyllä Pixarin yksi hienous, kieltämättä. Leffat näyttävät siltä että ne on suunnattu lapsille, mutta niitä on höystetty aikuisille suunnatuilla jutuilla ja siksi ne kelpaavat lähes kaikille! Tietty ikärajaa noudattaen, koska.. Onhan tämä ja moni muukin aika pelottavaa katsottavaa.
Tiesittekö muuten että Toy Story oli Pixarin ensimmäinen tietokoneella tehty kokoillan elokuva?

TOY STORY 2 ilmestyi neljä vuotta edeltäjäänsä myöhemmin, mutta tätä leffaa en onnistunut haalimaan käsiini pienempänä vaan itseasiassa näin tämän vasta kolmannen osan jälkeen. Se onkin ehkä syy siihen miksi tämä pätkä on jäänyt itselleni hieman vähemmän tunteisiin vetoavammaksi vaikka hyvä leffa onkin. Piti katsoa tämä eilen illalla uudemman kerran vaikka viime viikolla kyseisen pätkän katsoin, koska en oikein keksinyt mitään sanottavaa tästä ilman että olisin langennut wikipediateksteihin..
Nythän juttu on siis niin että Andy on kasvanut hieman vanhemmaksi aikain saatossa, muttei kuitenkaan vielä teiniksi saakka. Lelut ovat pojalle edelleen tärkeitä, vaikka osa niistä joutaakin (ainakin äidin mielestä) jo kirppikselle. Woody aloittaa pelastusoperaationsa yksikätisenä cowboynukkena ja lähtee uhkarohkeasti pihakirppikselle tarkoituksenaan pelastaa eräs leluystävänsä. Hän onnistuu missiossaan, mutta joutuu itse pahan keräilijäsedän varastamaksi. Pelastusoperaatio käynnistyy uudemman kerran, mutta tällä kertaa Buzz ja muut lelut lähtevät pelastamaan Woodya toisin kuin ekassa osassa, jossa osat olivat lähinnä toisinpäin.
Elokuvassa esitellään pari uutta hahmoa, jotka ovat samaa lelusarjaa Woodyn kanssa. Jessie on innokas lehmityttö, joka on viettänyt viimeiset vuotensa pimeässä laatikossa ja innostuu silminnähden kun keräilijä vihdoin löytää puuttuvan keräilykappaleensa eli Woodyn. Nyt he pääsisivät vihdoin Tokioon aloittamaan uuden elämänsä keräilyharvinaisuuksina! Napakymppi taas on Woodyn ujo ja ehkä hieman koiramaisia ominaisuuksia omaava hevonen. Mainari taas on kullankaivajamies, joka onkin keräilyharvinaisuus koska hän asuu edelleen omassa laatikossaan avaamattomana!
Toimiva kakkososa, täytyy myöntää! Ekan katsomiskerran jälkeen Jessie oli mielestäni älyttömän ärsyttävä, mutta nyt kun olen katsonut kyseisen leffan useampaan otteeseen niin ei se niin ärsyttävä olekaan!
Täytyy muuten nyt sanoa että rakastan niitä vihreitä kolmisilmäsiä otuksia. "Pelastit henkemme, jäämme velkaa sinulle!"

TOY STORY 3 taas ilmestyi vuonna 2010 ja taisi olla ehdolla siinä kyseisessä Oscar-gaalassa, josta minä aloitin jokavuotisen oscareiden vahtaamiseni. Kyseinen leffa on sen verran kovaa kamaa että oli ehdolla jopa parhaaksi elokuvaksi! Mikäli nyt siis oikein muistan.
Aikaa on tällä kertaa kulunut sen verran paljon että Andy on nyt lähtemässä opiskelemaan. Hänen täytyy tehdä valitansa; mitkä leluista lähtevät ullakolle, mitkä kierrätykseen ja lähtevätkö jotkut hänen kanssaan opiskelemaan? Woody on ihmeekseen ainoa, joka saa kunnian lähteä tukemaan Andyä hänen opiskelijataipaleellaan (en edes halua ajatella mitä leluparka siellä kokisi!) ja Andy pakkaa loput lelut muovipussiin aikeinaan viedä heidät vintille.. Mutta lelupussi joutuukin vääriin käsiin äidin luultua niitä roskiksi ja vietyä roskiin! Roska-auton lähestyessä, Woodyn on lähdettävä jälleen kerran auttamaan ystäviään! Lelut pakenevat ja päättävät lähteä lastentarhaan vakaasti siinä uskossa että Andy oli heittämässä heidät pois, vaikka Woody kuinka yrittää vakuutella tovereilleen että kyse oli väärinkäsityksestä.
He kaikki päätyvät kuitenkin päiväkotiin, jossa johtoa pitää mansikalta tuoksuva jättinalle Tuhti Karhunhali. Tuhti esittelee tulokkaille päiväkodin ja heidän oman huoneensa. Kauhun hetkiä koetaankin pikkulasten saapuessa päiväkotiin repimään ja tunkemaan leluja nenäänsä! Buzz päättää pyytää Tuhtilta siirtoa vanhempien lasten huoneeseen, mutta päiväkodin johtoportaan todellinen karva näyttäytyykin, mutta ehkä aavistuksen liian myöhään..

Täydellinen animaatiotrilogia! Andy kasvaa pikkuhiljaa aikuiseksi ja kolmososan viimeiset kymmenen minuuttia ovat yhtä itkupotkuraivaria yhtä kaikki. Niin tunteisiin vetoavaa ja herättävät väkisinkin kysymyksen; missä mun lelut on?! Vintillä?! Roskissa?! Kierrätyksessä?! Eiii! Varatkaa nenäliinoja matkaan kun katsotte kolmososan, sillä niitä tarvitaan.
Nyt kun kuulin mahdollisesta nelososasta, en ole yhtään iloinen. Kuten sanoin, täydellinen animaatiotrilogia. Nelososa ei vaan voi olla enää trilogian osien arvolle sopiva jatko-osa! Ei vaan voi. Tai sitten maailmankirjat ovat todellakin sekaisin ja Pixar ylittää itsensä ylittämästä päästyään. Vuotta 2015 on kaavailtu nelososan julkaisuksi, mutta jää nyt nähtäväksi. Toivottavasti nämä ovat vain juoruja eivätkä tosiasioita.. En halua nähdä Toy Story-elokuvaa ilman Andyä.

Jaws - Tappajahai 1975

Nyt on kulunut aivan turhan kauan siitä kun viimeksi tänne kirjoittelin ottaen huomioon sen että olen katsonut aikas paljon leffoja edellisen merkintäni jälkeen. En tiedä mihin vetoaisin, olen vain laiskotellut. Koulussa tapahtuu samaan aikaan paljon ja sitten ei mitään; kaksi päivää viikosta koulussa. Minusta tuli ohjaaja erääseen fantasialyhäriin ja ja.. Niin. Paljon on tapahtunut. Ja jokainen viikko aloitetaan koulun puolesta leffalla, on katsottu mm. Toy Story (josta ehkä merkintä myöhemmin). Tämä viikko aloitettiin tutulla merten kauhulla..

TAPPAJAHAI on vuoden 1975 mestariteos, jonka ohjasi kukapa muukaan kuin Steven Spielberg. Elokuva oli kuulemma Jenkkilän ensimmäinen kesäleffa, koska siihen saakka uskottiin ettei kukaan käy elokuvateatterissa kesäaikaan. Näin ainakin kertoi dramaturgian opettajamme tänään puoli yhdeksän aikaan aamulla ennen elokuvailtaamme.. Noh, ehkei kukaan käynyt leffassa kesäaikaan ennen tätä leffaa, mutta kukaan ei ainakaan mennyt uimaan enää tämän jälkeen! Jenkit muutenkin kuulemma sekosivat kyseisestä leffasta ja haiverkot alkoivat yleistyä uimarantojen ympärille..

No elokuvahan siis kertoo Brodysta (Roy Scheider), erään kesäsaaren uudesta poliisipäälliköstä, jonka täytyy paitsi voittaa oma vesipelkonsa myös paikalliset ihmiset puolelleen. Kun random tyttö nimeltä Chrissie joutuu hain syömäksi eräiden hippipippaloiden päätteeksi, tällä turistien valtaamalla kesäsaarella alkaa tapahtua.. Tai ainakin melkein alkaa, koska eihän rantoja voi sulkea koska turistit jättäisivät tulematta ja rahat saamatta. Vasta kun hai hyökkää toisen kerran, aletaan kunnolla toimia.
Brody saa avukseen haiden tutkija Hooperin (Richard Dreyfuss) ja paikallisen haiden listijän,Quintin (Robert Shaw) ja yhessä he lopulta lähtevät metsästämään kyseistä, 6-7 metristä valkohaita. Heidän vastassaan ei kuitenkaan ole mikään tavallinen vonkale vaan pian he huomaavat että osat vaihtuvat; he eivät olekkaan enää saalistajia.

Elokuvahan on adaptaatio samannimisestä kirjasta, jonka kirjoitti Peter Benchley vuosi ennen kyseisen elokuvan ensi-iltaa. Spielberg otti kuitenkin aikapaljon vapauksia kirjan muuntamisessa elokuvaksi ja joidenkin juttujen takia Benchley ja Spielberg riitautuivat. Varsinkin elokuvan loppukohtaus (thank god) on muutettu kirjan lopusta; (SPOILER!!)
Elokuvassahan hai kuolee Brodyn heitettyä jonkinsortin kaasupullon hain kitaan ja ammuttua sitä sitten kiväärillä, jolloin koko hai posahtaa taivaantuuliin. Kirjassa loppuratkaisu on kuulemma jotain aivan hirveää shittiä; Brody on vedenvarassa, hai lähestyy.. Mutta pari metriä ennen kuin hai söisi Brodyn, se yhtäkkiä pysähtyy.. Ja vajoaa kuolleena merenpohjaan. Mitäkö tapahtui? Hai kuulemma hukkui. Kyseisen elukanhan on pysyttävä liikenteessä koko ajan, jotta se pystyy hengittämään. Benchleyn mukaan haihin osuneet luodit ja harppuunat kuitenkin aiheuttivat sen että hai yksinkertaisesti sai sydärin ja kuoli sopivasti juuri ennen kuin sai Brodyn syötyä. Aika jännä eikö?
Onneksi Spielbergillä oli aivot tallella.

Itse sain kunnian katsoa vierestä kun yksi raukkaparka joutui Tappajahain syömäksi.. Samaan aikaan kun Tappajahai itse roikkuu pyydystettynä tuossa koukussa. Kuva on siis otettu Universal Studioilla viime elokuussa kun vietin elämäni parhaat viikot Los Angelesin lämmössä. Kyseisten Studioiden kiertoajelullahan tosiaan saatiin nähdä jos minkälaista hienoa, mutta mm. kyseisen Tappajahain lavasteita, haita ja veneitä. Ja se pieni näytös, missä hai söi ihmisen viidenkymmenen ihmisen räpsiessä kuvia samaan aikaan..

Kaiken kaikkiaan oikein mainio elokuva! Olihan se seitkytluvun hai välistä enemmänkin söpö kuin pelottava sen aukoessa söpöä kitaansa mutta jos sen hain nukkemaisuuden nyt jättää huomiotta niin siis aivan loistava leffa! Suosittelen kaikille! 

ps. Nukesta mieleen! Yhdessä kohtauksessa on käytetty oikeata haita! Tiedätkö missä ja miten? Siinäpä pähkinä purtavaksi!

Magic Mike

Niin joo, eilenä kävin sitten aikani kuluksi leffassa kun odottelin että kaverini pääsee töistä ja voidaan hilpasta hobittipäivää viettämään! Koska itse olin töissä, piti valita se viimeiseksi alkava elokuva.. Okei nyt tuli jo liikaa selityksen makua. Kyllähän kaikki naiset salaa haluavat nähdä tämän leffan, vaikkei sitä ääneen myöntäisikään!

MAGIC MIKE on tosiaan tämän vuoden saletisti naiskatsojia eniten ajatelluin elokuva, jonka kantava voima tosiaan on mieskauneus. Elokuva noin tarinallisesti taas.. No ei siinä mitään tapahtunut. Mutta täytyy sanoa että odotin elokuvan täydeksi sukaksi.. Mutta yllätyin kun tajusin että käsikirjoittajat olivat yrittäneet syventää Miken hahmoa edes jossain määrin! Muut hahmothan oltiin sitten jätetty vain puolikkaiksi, mutta yritystä oli Miken suunnalla!
Elokuvahan kertoo siis.. Ilmeisesti nyt Mikesta (Channing Tatum), joka on kolmekymppinen strippari paikallisessa baarissa. Hänellä on unelma muustakin.. Hän ilmeisesti haluaa rakentaa kaikesta rojusta huonekaluja, muttei ole saanut vielä yritystä pystyyn koska hänellä on.. luottotiedoissa häikkää eikä kukaan suostu siksi antamaan lainaa? Jotain tälläistä. Itseasiassa elokuvan alussa esiteltiin enemmän hahmoa nimeltä Adam (Alex Pettyfer) ja pitkään luulin että vaikka elokuvan nimi toista väittää, Adam olisi kyseisen elokuvan päähenkilö. No Mikesta ja Adamista tulee sitten parhaat kaverit, ainakin Adamin puolesta, ja he ovat juuri pääsemässä Miamiin stirppailemaan.. Kun Mike sitten tajuaa olevansa rakastunut Adamin siskoon ja päättää jäädä tuon luo. Adam sai haluamansa ja pääsi Miamiin.. Kai. Emme tiedä sitä, koska ei sitä kerrottu koska elokuva loppui siihen kun Mike sai tytön ja lopetti stripparin uransa.

No joo, aika paska leffa. Kuten sanoin, mieskauneudella leffa kulkee ja joukkoon heitetty hieman yritystä syventää Mikea. Njääh.. Kelpasi odotteluleffaksi, mutta muuten aika mitäänsanomaton. Hienosti pojat kyllä tanssahtelivat, ei sen puoleen..

Brave - Urhea

Nyt on Hobittipäivä lusittu ja toivottavasti kaikilla oli oikein muikeeta! Itse tsillailin paikallisessa pubissa kollegani kanssa ja jutut olivat vähintäänkin hobittitasoa. Sen lisäksi kävin katsomassa Magic Miken, mutta siitä myöhemmin koska ensin minun pitää puida hieman tätä uusinta, aivan liian vähälle huomiolle jätettyä animaatioleffaa!

BRAVE eli tökerösti, mutta hyvin suoraan, suomennettu Urhea on Pixarin uusin taidonnäyte, joka kertoo prinsessa Meridasta. Tytön äiti yrittää patistaa hänet avioliittoon, kuten kunnon prinsessan kuuluu. Merida vaan on täysin erimieltä asioista eikä todellakaan halua avioon, minkä seurauksena Merida karkaa metsään. Hän tapaa metsässä noidan, jolla on voimat muuttaa hänen kohtalonsa!

Toisaalta ymmärrän ja toisaalta en ymmärrä Braven saamaa suosiota. Tai siis sitä ettei sillä ole niin valtavaa suosiota kuin aikaisemmilla Pixarin animaatioilla. Ymmärrän toki etteivät äidit ja isät halua välttämättä viedä pienimpiään katsomaan liian jänniä elokuvia ja se on vain hyvä ratkaisu tässä kohdassa! Elokuva on erilainen kuin aikaisemmat Pixarin leffat; se on paikoin jopa pelottava tummine sävyineen ja.. Niin. Elokuva on reippaasti jännittävämpi kuin aikaisemmat, joten ne viisivuotiaat muksut on hyvä jättää kotiin vaikka he lain puitteissa pääsisivätkin elokuvaa katsomaan.
Toisaalta taas.. Pixarin elokuvat ovat olleet siitä hyviä että ne ovat sopineet sekä niille perheen pienimmille että meille nuorille aikuisille ja nauttiipa äitinikin kyseisistä elokuvista. Joten miksei Brave sitten ole vetänyt meidän ikäisiä teattereiden penkkejä kuluttamaan? Luulisi että tämä nyt olisi vetänyt jengiä penkkeihin kun lapsille suunnattu materiaalikin oli karsittu vähemmäksi, mutta ei. Ehkä se lapsenomaisuus sitten kiehtoo näissä leffoissa, vai kuinka?
Ehkä Brave sitten oli tavallaan väliinputoaja jossain määrin; se ei sovi niille perheen pienimmille, mutta sitä ei ole oikein täysin osoitettu meille aikuisillekaan vaikka elokuvahan on loistava kun sen vaan käy katsomassa! Kerrankin ei puhuta ihanasta prinsessa rakastuu prinssiin-tarinasta vaan kerrotaan rehellinen tarina äidistä ja tyttärestä! Loistava elokuva!

Nyt kipinkapin leffaan sieltä!

Hobittipäivä!

Arvon lukijat! Hobitin ensi-iltaan on enää vain 82 päivää! Tätä on odotettu jo kauemmin kuin mitä ihmismieli jaksaa muistaa.. Kuusi vuotta? Ehkä lähimpänä totuutta, hmm? Eilen saimme käsiimme uuden uutukaisen Hobitti-trailerin numero kaksi ja kyseinen kahden ja puolen minuutin pätkä oli viedä allekirjoittaneelta jalat alta! Alkuperäisten suunnitelmien mukaan, Hobitteja piti tulla kaksin kipalein, mutta sen sijaan saamme niitä kolme! Voiko elämä olla enää parempaa?
Voi. Sillä ensi lauantaina jokainen saa jättää kintut sheivaamatta ja oluen juonnin ohessa tanssia baaripöydällä laulaen hobittilauluja; Tolkienin kirjan julkaisusta on nähkääs kulunut korkeat 75 vuotta, mikä tarkoittaa että maailmalla vietetään 22. päivä virallista Hobitti-päivää! Mikäli nuo juomingit eivät kuitenkaan kiinnosta tai epäilee että oluen ohessa saattaa se nälkä kuitenkin yllättää, niin tässä teille apu ongelmaan; Reseptejä suoraan Keski-Maasta!

Nyt on mielestäni myös oikea hetki kysyä teiltä, mitä odotatte Hobitin ensi-iltapirskeiltä, jotka siis tosiaan ovat 12.12.12? Allekirjoittanut hilluu tuolloin, tottakai, Studio123:ssa, jossa järjestetään varmasti Suomen kovimmat pirskeet.. Ja tottakai te olette siellä myös, joten kuinkas sitten? Mitä siis odotatte noilta pirskeiltä? Rimahan on nostettu jo Potter Seiskan myötä aika korkealle, joten voimme vain ja ainoastaan pyrkiä ylittämään itsemme.

Anteeksi onnensekavasta  kirjoituksesta, josta kukaan tuskin sai mitään selvää. Pääpointit olivat kuitenkin; Uusi traileri. Hobittipäivä lauantaina. Mitä haluatte Hobitin ensi-illalta? Kääpiöt Galin ja Golin toivottavat teille hyvää hobittipäivää! (ps. eiks oo hieno uus logo?)

Reign of Fire

Ensinäkin teen sen LA-postauksen sitten kun saan aikaa, koska se postaus tulee viemään aikaa. Nyt on koulussa niin kiire kaikkien inserttien sun muiden kanssa ettei nyt vaan kykene. Mutta se tulee aikanaan, malttia siihen! Nyt kuitenkin tämän illan katsoitusta leffoista viihdyttävimpään..
Btw. Katsoin Transformers II:n ja ei, se ei ollut yhtään ekaa osaa parempi joten en usko että niistä leffoista toista merkintää tulee.

REIGN OF FIRE eli suomeksi Tulen valtakunta, on vuoden 2002 elokuva jota tähdittää Batman-leffoista tuttu Christian Bale. Tykkään Balestä ja tässäkin leffassa oli puolensa, osasta pidin ja osasta en.
Elokuvahan kertoo.. ilmeisesti jonkinlaisesta reaalimaailmasta, joka on tuhoutunut lähes täysin lohikäärmeiden hyökkäysten takia. Ainakin Lontoo siellä on, koska siinä kaupungissa majailee koko maailman ainoa koiras-lohikäärme. Bale taas näyttelee miestä, Quinnea, joka menetti äitinsä ollessaan 12 vuotias ja angstaa sitä edelleen varmaankin kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Elokuvassa on hyviä elementtejä ja tykkään tuosta lähtöajatuksesta. Ongelmia lähtee muodostumaan sitten kun asiaa alkaa ajattelemaan edes vähän tarkemmin; miksi lohikäärmeitä on ja miksi ne ovat vasta nyt alkaneet tuhoamaan maapalloa? Tähän kysymykseen saatettiin tosin vastata elokuvan alulla kun en vielä ollut ihan täysin telkkarin ääressä.
Suurempi kysymys on kuitenkin tämä; Jos lohikäärmeet ovat "kuin kaloja" eli yksi koiras parittelee kaikkien naaraiden kanssa.. Ja Lontoossa asuu maailman ainoa koiras.. Okei. Tämä on jees. Mutta että naaraat synnyttävät vain naaraspuolisia lohikäärmeitä? Mistä hitosta se koiras sitten ilmestyi alunalkaenkaan? Tässä on yksi suuri mysteeri koko leffassa ja tämän yhden suuren mysteerin takia koko elokuva muuttui parissa sekunnissa täysin läpäksi. Idealtaan hyvä, kaikkea ei vain ajateltu loppuun saakka.

Spoiler-varoitus voisi tässä kohtaa olla paikallaan, mutten tiedä välittääkö siitä kukaan kun on tämän tason leffa kyseessä.. Kuitenkin!

Lopussa kun pääkolmikkomme matkustaa sitten raunioituneeseen Lontooseen (koska iso paha koiras-lohari kävi vähän syöksemässä tulta Quinnin kotikylässä ja ilmeisesti siksi hän suuttui ja muisti että kyseinen loharihan se tappoi äitinkin silloin sata vuotta sitten), jonka yllä näemme kuinka sadat naaraslohikäärmeet lentelevät pitkin poikin taivasta. Jostain kumman syystä ne ovat myös niin nälkäisiä että alkavat syödä toisiaan..?
Pääkolmikkomme juoksee samaiseen kaivokseen, jonne Quinnin äiti kuoli aikanaan, mutta jotenkin sieltä ei sitten löydykään mitään tai he eivät pääse sinne. Pääkolmikon kolmas pyörä menee kiipeämään johonkin torniin ja yrittää sieltä ampua ison pahan koiras-lohikäärmeen mutta epäonnistuu.. Ja menettää ainoan muovinuolensa (ainoa ase jolla loharin voi tappaa ja silloinkin rintakehään ammuttaessa. Huom. muista tämä seikka). Sitten seuraa yksi elokuvamaailman eeppisimmistä kuolemista; herra Kolmaspyörä hyppää, lentää kohti lohikäärmettä ja... lohari syö hänet ilmasta.

No herra Kolmaspyörä kuoli hyvin sankarillisesti, Quinn on kadottanut muovinuolensa ja yksi semmoinen löytyy jonkun auton vierestä! Juoksemme sen luo samalla kun iso paha koiras-lohikäärme taas lähestyy! Nainen tottakai juoksee ja sekaantuu asiaan. (Pakko muuten sanoa että koko elokuvan ajan painotettiin kuinka lohikäärmeet näkevät yöllä ja päivällä, mutteivät sinisellä hetkellä. En ymmärtänyt koko pointtia että miksei näe, mutta näin kuitenkin nyt oli. Mutta sitä ei mitenkään sitten tuotu esiin elokuvan lopussa.) Kun Quinn sitten saa muovinuolen viritettyä ja uhmaa isoa pahaa koiras-loharia, siinä vähän väistellään tulta.. ja ammutaan loharia suuhun. Lohari kuolee. Muovinuolen piti toimia vain rintakehään ammuttaessa, mutta ei. Lisäksi kaikki tapahtui nopeasti ja lopputulos oli aika lame.
Turha kai mainita että nämä kaikki sadat naarasloharit söivät toisensa sillä välin kun sankarimme etsivät isoa pahaa koiras-loharia, koska niitä ei näkynyt tämän kahakan jälkeen enää?

No ihan sama. Sitten mentiin kotiin ja rakennettiin uusi maailma tuhkasta. Että semmonen elokuva tänään!

Transformers ykkönen

Tein Jenkkilässä ollessani diilin erään japanilaisen kaverini kanssa että kun minä kotiudun, katson Transfomersit ja kun hän kotiutuu, hän katsoo Sormusten Herran. Molemmat kun ovat meidän suosikkeja ja tilanne oli se ettei hän ollut nähnyt Sormusten Herraa enkä minä Transformersia. Nyt kotiuduttuani, päätin pistää lupauksen täytäntöön kun löysin koko trilogian 20 eurolla Anttilasta. Muistan katsoneeni kyseistä animaatiota joskus pikkutyttönä, mutta nyt joudun myöntämään karvaan pettymyksen tämän ensimmäisen osan kohdalla.

 

TRANSFORMERS on vuoden 2007 elokuva, jonka on ohjannut Michael Bay, joka on tuttu "nopeatahtisista action-pläjäyksistä" mutta katsottuani tämän elokuvan, en usko että pystyn moista väitettä enää allekirjoittamaan.
Elokuvassa poika nimeltä Sam (Shia LaBeouf) ostaa vanhan, keltaisen romuauton pystyäkseen riiailemaan koulun ihaninta tyttöä, Mikaelaa (Megan Fox). Mutta hänen autonsa ei olekaan mikä tahansa auto vaan robotti.. Ja kaiketi jonkuntason suojelija syystä tuntemattomasta.

En voi väittää pitäneeni elokuvasta ja nyt suureen ääneen äsken ihmettelin miten hitossa kyseinen pätkä on saanut kolme oscar-ehdokkuutta vaikkei mitään voittanutkaan (onneksi). Syvä anteeksipyyntö nyt niille, jotka tätä leffaa pitävät arvossa ja jotka olisivat ehkä olettaneet minun pitävän tästä, mutta antakaas kun perustelen kantani.
Ensinäkin elokuvantekijöiden suurin virhe on mielestäni se että he olettavat katsojan tuntevan entuudestaan elokuvan maailman eivätkä siis käytä minuuttiakaan maailman selittämiseen. Minä, joka olen katsonut pienenä sitä animaatiota mutten muista siitä juuri mitään, en ymmärtänyt termeistä ja tappelun syistä juuri mitään. Terminologia varsinkin meni täysin yli ymmärryksen ja joko olin niin unessa etten tajunnut tai sitten niitä ei edes yritetty selvittää mitenkään.

Elokuvan alku taas johdatteli minut ensin uskomaan että elokuvan päähenkilö on se hiekka-aavikolla pyörivä kapteeni ja sen pieni joukko (jossa oli muuten näyttelijä Fast and Furious 2:sta sekä Prison Breakista), mutta sitten jotain tapahtui ja hypättiin seuraamaan jonkun perus nörttipojan autokauppoja. No autokaupat kun oli tehty niin sitten katsojalle esiteltiin joku tyyppi Pentagonissa, joka tutkii jotain.. Ja siten myös jokin nerokkaiden opiskelijoiden ryhmä, joilla piti olla suurikin osa kaikkea. Tässä vaiheessa olin jo täysin kyllästynyt, koska mielestäni minulle esiteltiin kaksikymmentä hahmoa, joista kellään ei ollut mitään väliä. Ketä ne tyypit on? Pitikö mun samaistua johonkin heistä? Kuka on päähenkilö? Miten nämä tyypit linkitty toisiinsa? Mitä hittoa?
Ja kaiken lisäksi Mikaelan näyttelijäksi ei olisi voitu pinnallisemman näköistä ihmistä hankkia.
No sitten kun meille on ensimmäisen tunnin aikana esitelty kaksikymmentä hämmentävää ihmistä, alkaa robottien esitely. Ensin esitellään Bumblebee, se Samin kaara.. Ja sitten Optimus Prime.. Ja sitten yhtäkkiä jostain ilmestyy liuta muita robotteja, jotka olivat mielestäni vähinhäänkin turhia koska en edes muista niiden nimiä saatika mitä ne teki siinä elokuvassa. Joku niistä kaiketi kuoli lopputaistossa mutten tiedä miksi tai miten. Ei tunnereaktiota.

Elokuvan ensimmäinen puolisko jaariteltiin jotain Samin ongelmista tyttönsä ja kaaransa kanssa ja toinen puolisko taisikin sitten olla tasapaksua räiskintää. Surullista on että elokuvan paras kohtaus oli se kun nämä robottikaaratyypit olivat Samin takapihalla hillumassa.. Ja sillä kohtauksella ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä elokuvan tarinan kanssa.

Lyhyesti; En pitänyt näkemästäni. Elokuvassa liikaa hahmoja, liikaa robotteja, epäselkeä maailma, liian tasapaksu ja tylsä juoni (jos sitä nyt juoneksi voi sanoa) ja niin.. Toivottavasti kakkososa antaa edes vähän enemmän.