Rakastuin Rockyyn nähtyäni ensimmäisen kerran tietoisesti kyseiset elokuvat helmikuussa 2010. Eräänä yönä vain satuin television ääreen juuri parahiksi nähdäkseni Rocky II:n puolesta välistä eteenpäin. Aluksi olin että ei hyvä luoja miten ruma mies. Mietinpä myöskin että miksi se puhuu niin oudosti. Ja kuka se on. Äitini tiesi sitten kertoa että kyseessä on Rocky, Sylvester Stallonen esittämänä ja että mies oli kärsinyt jonkun kasvohalvauksen nuorempana ja siksi tuo näyttää siltä kuin näyttää. Hiljaiseksihan se veti eikä aikaakaan kun olin jo oikeasti sillä kannalla että Rockyhan on mitä suloisin tapaus! Eikä rumuudesta ollut enää tietoakaan. Rakastuinpa miehen aksenttiinkin. Puhumattakaan siitä periksi antamattomasta asenteesta! Se että menee kehään vielä kerran vaikka ruumis ei enää kestäisi. Se että antaa kaikkensa.
Rocky on vaikuttanut minuun tavalla, jota en olisi uskonut kohtaavani silloin kun veljeni katsoi Rockyjä sanotaanko.. 10 vuotta aikaisemmin. Se ei tosiaankaan ole elokuvasarja, jossa vain tunteettomasti mätetään toisia turpaan ja katsotaan kuinka verinen sylki leviää pitkin katsomoa. Nämä elokuvat ovat oikeasti jotain niin paljon suurempaa. Ja Rocky edustaa rohkeutta, sitkeyttä ja mahdollisuuksia. Tälläiselle unelmoitsijalle kuin mitä minä olen, se antaa toivoa unelmien toteutumisesta.
Mutta se siitä saarnasta! Katsoin lähiaikoina nuo kaikki kuusi elokuvaa ja ekan kerran hyväksyin kuudennen osan tähän saagaan osaksi! Käydäänpä siis pikkasen läpi noita elokuvia..
Ensinäkin täytyy tähän väliin sanoa! Arvostan kaikissa kuudessa elokuvassa sitä, miten yhteinen tarina on rakennettu. Jokainen elokuva on oma kokonaisuus, mutta silti elämä menee eteenpäin. Rocky vanhenee, kaupunki ympärillä muuttuu, elämä muuttuu.. Ja varsinkin se hyppy viidennen ja kuudennen välissä. Ja arvostan myös sitä kuinka tunnelma on säilynyt ensimmäisestä elokuvasta viimeiseen (tai ainakin tällä erää viimeiseen) elokuvaan saakka. Hyviä elokuvia. Oikeasti!
Huom. Tämä merkintä sisältää valtavan määrän spoilereita, joten jos et ole Rockyjä katsonut niin jatka varauksella!
Tarina alkaa Philadelphian köyhästä lähiöstä, jossa käydään nyrkkeilyn amatööriotteluita. Suuressa maailmassa taasen nyrkkeilyn maailmanmestari, Apollo Greed valmistautuu kiitospäivän otteluun mutta syystä tai toisesta vastaottelija peruu matsin. Apollo saa idean ja tarjoaa yhdelle tavalliselle amatöörinyrkkeilijälle mahdollisuuden nyrkkeillä maailman suurimmasta tittelistä. Ja tuo nakki napsahtaa Rocky Balboan kohdalle, vain koska tuota kutsutaan "Italian Stallioniksi" (kieltäydyn sanomasta sitä suomennosta).
Niin alkaa kova treeni tulevaa ottelua varten samalla kun suloinen rakkaustarina Rockyn ja naapurustossa olevan eläinkaupan kauniin, mutta ujon myyjättären välillä saa kipinänsä.
Rockyn ja Apollon taisto yltyy yltymistään ja Rockyn alkuperäinen tavoitekin oli että hän pysyisi pystyssä siihen saakka kunnes kello viimeisen kerran kilahtaisi; Ja niin käydessä, tilanne on tasan ja molemmat ovat kuin sodassa olleita, mutta yhä pystyssä. Apollo voittaa matsin vain yhden äänestetyn pisteen erolla. Kumpikin ottelia vannoo ettei uusintaottelua pidettäisi.
Elokuva on täynnä koskettavia repliikkejä, kohtauksia ja tunnetta suuntaan ja toiseen. Ja vaikkei tämän elokuvan kauneutta voi palkinnoin mitata, täytyy kuitenkin mainita että elokuva voitti kolme oscaria; paras elokuva, ohjaus ja leikkaus.
Mutta vaikka Rocky ja Apollo kehässä sopivatkin ettei uusintaottelua tulisi, Stallone oli kuitenkin eri mieltä ja muutaman vuoden päästä oltiinkin jo uusintaottelua kehittelemässä. Rockyn ja Apollon elämässä tähän ei kuitenkaan mennyt kuin sen verran että päästin kehän ulkopuolelle. Pyörätuoleista käsin sitä sitten uhottiin ja lopulta sovittiin ottelustakin.
Mutta ottelun ohessa tapahtuu muutakin; Rocky ja Adrian menevät naimisiin ja tämä sisältää yhden elokuvahistorian suloisimmista kosinnoista. Perherintamalla tapahtuu muutakin, sillä pian selviää että Adrian on paitsi nuorirouva Balboa, myös raskaana. Poika syntyy, mutta liian ajoissa ja Adrian vaipuu koomaan synnytyksessä tapahtuneiden komplikaatioiden takia. Seuraa todella uuvuttava, surullinen ajanjakso jolloin Rocky ei muuta tee kuin istuu ja valvoo Adrianin vuoteen vierellä. Edellisestäkin osasta tuttu Mickey, Rockyn valmentaja, istuu tuon seurana joskin odottaen paitsi että Adrian herää, myös että Rocky heräisi ja tajuaisi että Apollon uusintaottelu lähestyy.
Adrian kuitenkin, kaikeksi onneksi, herää ja voidaan taas hymyillä! Rocky ei ollut suostunut näkemään poikaansa ennen kuin Adrian heräisi ja pian kuvassa onkin yksi pörröpäinen pikkupoika.. Robert. Tai kuten kakkosessa puhuttiin, Rocky Jr.
Ja pikapuolin sitä taas treenataan kovemmin kuin koskaan ja samassa sitä ollaankin taas kehässä Apolloa vastassa.
Ja tällä kertaa taisto on vähintäänkin yhtä verinen kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta tällä kertaa se on niin tasaväkinen, että sekä Rocky että Apollo kaatuvat kumpainenkin viimeisen erän lopussa. Rocky kuitenkin punnertaa pystyyn ja voittaa mestaruuden!
Kolmannessa elokuvassa Rocky palkintaan patsaalla, joka pystytetään Philadelphiaan niiden kuuluisten portaiden yläpäähän. Kesken tämän tilaisuuden, uusi nyrkkeilijänousukas, Clubber Lang tulee haastamaan mestarin otteluun. Ehdottomasti ärsyttävin haastaja ikinä! Pienen kahakoinnin jälkeen, Rocky suostuu haasteeseen mutta Mickey ei vaan valmentaja ilmoittaa ettei hän lähde enää yhteenkään otteluun.
Mutta Rocky saa äijän pään käännettyä uhkaamalla kertoa kaikille ettei tuo ole ostanut uusia kalsareita 10 vuoteen.
Mutta juuri ennen ottelua, Lang tönäisee Mickeyä ja tuo saa vanhana miehenä sydänkohtauksen. Mickey ei kuitenkaan anna Rockyn peruuttaa ottelua vaan lähettää tuon matsiin.. Jonka miesparka häviää, koska ei pysty ajattelemaan muuta kuin sairasta valmentajaansa. Sitten tuleekin tuo videopätkä, minkä linkitin ja nenäliinoja kaivataan!
Mutta pian tämän jälkeen Apollo astuu kuvaan ja alkaa valmentamaan Rockya Langin uusintaottelua varten. Ja tietenkin tämän yhtälön lähdettyä Langia vastaan, Lang häviää ja Rocky saa tittelinsä takaisin. Tämän jälkeen kaikessa hiljaisuudessa, Rocky ja Apollo ottavat vielä kerran mittaa toisistaan jotta Apollon pieni pääkoppa saisi rauhan. Tätä ei kuitenkaan näytetä katsojalle eikä elokuvan maailmallekaan.
Neljännessä elokuvassa haastaja saapuukin sitten Venäjältä, mutta haasteeseen ei vastaakaan Rocky vaan Apollo. Tarkoituksena oli tehdä näytösottelu ihan vain faneja varten, mutta näytös riistäytyykin käsistä kun tämä venäläinen tankki pääsee käyntiin.. Taisto päättyy traagisesti Apollon kuolemaan. Miehen vaimo joutuu todistamaan katsomosta käsin kuinka aviomiehestä piestään luulot pois.. kirjaimellisesti. Tuskin mielikuva aviomiehen ruumiista sätkimässä kehässä lähtee niin helpolla pois mielestä.
Mutta Rocky lähtee tällä kertaa kostamaan ystävänsä kuolemaa ja tie vie Venäjälle, jossa hän treenaa yhdessä ystäviensä kanssa. Ivan Drago, Venäjän haastaja, on melkein kaksi päätä Rockya pidempi ja monta kymmentä kiloa painavampi. Mutta lopputulos on melkein arvattavissa, mutta se ei haittaa koska elokuvaa on silti jännittävää katsoa! Alkuun Drago taistelee maansa puolesta, mutta saatuaan Rockylta kunnon rökityksen, mies alkaa taistella vain itsensä takia. Alkaapa mies puhumaan omalla suullaankin, tuppisuu kun on elokuvan alkupuolella.
Rocky kuitenkin voittaa tämän ottelun ja samalla koko Venäjän kansan puolelleen. Elokuva on mielestäni täyttä propagandaa eikä muuksi muutu! Mutta yhtälailla hieno elokuva.
Tämä oli pitkään mielestäni viimeinen Rocky, enkä suostunut kuudennetta osaa ottamaan laskuun ennen tämän kertaista maratoniani.
Elokuvassa meininki on jo hieman muuttunut ja tämä eroaa aikaisemmista osista siinä mielessä että tässä osassa Rocky ei nouse itse kertaakaan kehään. Elokuvan alussa ollaan Venäjällä (kuten jokaisen elokuvan alussa on edellisen elokuvan loppua) ja Rocky on peloissaan. Hän ei saa käsiensä tärinää loppumaan ja muistelee kuinka Mickey kerran kertoi että "Joskus löin niin kovaa että tuntui että jotain hajosi sisältä". Ja kotopuolessa lääkärit sitten toteavatkin ettei Rocky pysty enää ottelemaan.
Mies ottaa tämän kuitenkin suhteellisen hyvin, vaikka vaikeat olot odottavatkin jatkossa. Eräs nuori lupaus, Tommy Gunn kuitenkin osuu paikalle kuin tilauksesta ja pienen kinuamisen jälkeen, Rocky alkaa valmentamaan tuota Mickeyn vanhalla nyrkkeilysalilla. Raha tulee kuitenkin kaksikon väliin ja elokuvan loppupuolella Rocky ottaa yhteen oppilaansa kanssa. Syntyy katutappelu, jossa ei ole sääntöjä ja jossa opettajan on opetettava viimeinen asia oppilaalleen.
Tottakai Rocky voittaa tämän matsin, vaikka aluksi meinaakin saada turpaansa. Mutta tämä kohtaus tekee elokuvasta sarjassaan todella uniikin ja pidän tästä katutaistosta! Hienoa nähdä jotain erilaista noiden neljän kehätaiston jälkeen.
Rockyn viimeisessä osassa onkin sitten hypätty ainakin 10 vuotta eteepäin sitten viidennen osan. Paljon on tapahtunut tässä välissä; Adrian on kuollut, Robert työskentelee suuressa firmassa joskin on edelleen isänsä varjossa ja Rocky on perustanut italialaisen ravintolan. Rocky käy säännöllisesti vaimonsa haudalla, esittää onnellista vanhaa miestä mutta tosiasiassa hän ei sitä ole. Hänen sisimmässään on peto, joka vaanii häntä. Erään tietokoneella mediassa käydyn nyrkkeilyottelun mukaan Rocky voittaisi edelleenkin nykyisen mestarin, Mason Dixonin, alkaa mediassa jälleen kohu. Lopulta Rocky päättää palata kehään aikomuksenaan taistella pieniä paikallisia otteluita silloin tällöin, mutta pian hän löytääkin itsensä jälleen Dixonia vastassa.
Ottelu päättyy tasan, mutta Dixon voittaa sen samalla tavalla kuin Apollo ensimmäisessä osassa; äänestyspisteillä. Ensimmäisen katsomiskerran jälkeen olin raivoissani tästä, koska Rocky ei voi hävitä. Mutta nyt kun uskaltauduin katsomaan tämän uudestaan, tajuan ettei Rocky hävinnyt. Se ottelu ei ollut Rockyn ja Dixonin välinen vaan Rocky taisteli siinä itseään vastaan.. Sitä sisimmässään olevaa petoa vastaan. Ja voitti sen. Se antoi viimeinkin arvon tälle elokuvalle ja vihdoin voin sanoa pitäväni Rockystä.. alusta loppuun. Mutta toivon ettei Stallone lähde tekemään enää jatko-osia.
Huomioita elokuvien ohessa? No ensimmäisessä ja toisesa osassa Rocky-alkuteksti on järkyttävän iso ja voin vain kuvitella kuinka se on lennähtänyt silmille valkokankaalta. Kolmannen osan jälkeen teksti kuitenkin pienenee hieman.
Lisäksi toisen ja kolmannen osan välissä, matseissa tapahtuu muutos; ekoissa osissa ottelijoiden naamat olivat täysin räjähtäneet, veressä ja turvoksissa. Mutta kakkosessa alkoi hieman hienompi kausi; verta kyllä löytyi, mutta naamat olivat yhä tunnistettavissa.
Viidestä Rockyn suuresta ottelusta, neljä oli tummaihoista vastaan. Apollo x2, Clubber Lang ja Mason Dixon. Mikä lienee syy tähän?
Neloselokuva tosiaan oli täyttä propagandaa; Amerikka hyvä, Venäjä paha. Venäläiset urheilijat vetää mömmöjä, amerikkalaiset ei.
Emm.. Niin. Samat hahmot, jotka esiintyvät ensimmäisessä osassa, ovat mukana vielä viidennessä ja kuudennessa, mikä on hienoa! Mm. Little Marie löytyy kuudennesta ostasta.
Elokuvissa on aivan mielettömän pitkiä kuvia aika ajoin, mikä todistaa vain sen että Stallone osasi asiansa. (Hänen näyttelijäosaamistaan todistaa tuo Mickeyn kuolinkohtaus.)
Elokuvat on täydellisyys, sen vain sanon. Ja tähän loppuun vielä Rockyn kuuluisin kohtaus;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti