Kymmenen kilometriä rajan taa

Hiljaisuus on paraikaa elokuvateattereissa pyörivä uusi, suomalainen elokuva. Se kertoo Einosta, Antista ja Korpikankaasta, jotka päätyvät töihin rintaman läheisyyteen, huolehtimaan sodassa kaatuneista suomalaisista sotilaista. Kuten suomalaisissa elokuvissa on tapana, ihmissuhteet nousevat nopeasti pintaan ja naiset sekoittavat Einon ja Antin ystävyyttä. Miehet pääsevät tästä kuitenkin ennen pitkään yli, suurimmiltaosin koska Antin kotopuolessa odottava tyttö on raskaana ja Antin on vietävä tuo lomilla vihille.

Elokuva ei ole kiinnostanut minua missään muotoa juuri ollenkaan, sen myönnän. Kun menin katsomaan tätä elokuviin koulun sponssaamana, en tiennyt yhtään mitä odottaa. Odotin siis ennakkoluuloisesti Samuli Edelmanin persettä ja Jasper Pääkköstä. Noh, en saanut kumpaakaan (kaikeksi onneksi). Vaan sain loppupeleissä todella mielenkiintoisen yrityksen, joka lähestyi hyvää elokuvaa.. Mutta viime metreillä kariutui ja jäi mielestäni vain yritykseksi.

Elokuvan pääosia esittävät Joonas Saartamo, Lauri Tilkanen ja Ilkka Heiskanen. Kolmikon hahmot olivat mielestäni todella mielenkiintoisia! Kukaan ei ollut perusjätkä jostain Suomen perukoilta. Saartamo Einon roolissa.. Tai Eino hahmona ylipäätänkin oli.. hieman omituinen, uskollinen ja asialleen omistautuva. Tuo tekee ystävänsä puolesta ihan mitä vaan, jos tuo vain pyytää. Lojaali on ehkä juuri se sana.
Antti puolestaan on kauppias henkeen ja vereen; tuo menee niinkin pitkälle että alkaa tekemään kauppoja vihollisen kanssa ja eräällä kerralla on melkein joutua vihollisen ampumaksi. Onpahan tuo muutaman kerran vähillä jäädä kiinni Suomen puolellakin.. Mutta kuka ottaakaan syyt niskoilleen? Kyllä. Uskollinen ystävä, Eino.

HUOM. Jatko sisältää spoilereita.

Mielenkiintoisin hahmo on mielestäni kuitenkin Heiskasen Korpikangas. Tuo mies on sekaisin kuin seinäkello.. Sillä hullulla, jotenkin pelottavan tietäväisellä tavalla. Mies oli ainoa kolmesta jätkästä, joka suostui vahtimaan ruumiita ja riihessä aina palavaa tulta öisin. Hän piti kaatuneille pojille seuraa, puhui niille.. ja neuvoi tien parempaan paikkaan. Tietyssä mielessä ennusti Antin kuoleman. Pelottava mies. Niin vakuuttava. Tykkäsin.

Tykkäsin elokuvassa kaikista riihikohtauksista, vaikka ne pirun pelottavia mielestäni olivatkin. En olisi ehkä kestänyt niitä yhtään sen enempää kuin mitä niitä nyt oli. Ruumiiden jutustelu Einon kanssa.. Ja yhden pojan herääminen kuolleista. Tarpeeksi jännittävää meikäläielle.
Lisäksi ehdottomia kohokohtia elokuvassa oli kaatuneiden nouto kentältä; Ensin Eino riskeeraa elämänsä hakiessaan yhden ruumiin, joka oli jäänyt pahaan paikkaan eikä sitä ollut kukaan saanut pois sieltä ennen tätä. Arvatkaas kuka miehen usutti sinne? No Anttipa hyvinkin. Ja lojaali poika menee.
Toisen kerran onkin sitten astetta jännempää, koska Eino ei enää suostu hakemaan ruumista. On Antin vuoro. Antti tutisee pelosta, ei meinaa uskaltaa.. Mutta menee kuitenkin. Hän ryömii ja ryömii ja pääsee ruumiin luo. Hän vetää tuon perässään takaisin vallihautaan suojatulituksen käydessä hurjana ympärillä. Ja selviää! .. Mutta kuolee heti seuraavassa hetkessä. Kuolema oli onnistunut ja traaginen.. Ehkä olisin kaivannut muutaman kyynelen Einolta, mutta ei sitten.

Antin hautajaisten jälkeen, Eino palaa takaisin työpaikalleen ja on selvästi kokenut kovan trauman ystävänsä kuoleman myötä; kukapa ei olisi? Vielä kun riihessä eräs "ruumis" herää henkiin, se sekoittaa miehen päätä niin että Eino alkaa epäilemään.. Mitä jos Antti olikin yhä hengissä? Korpinkangas yrittää osallaan auttaa poikaa ja yksi lotista estää tuota hirttämästä itseään tapahtuneen takia. Mutta kaikki muuttuu kun eräänä päivänä tulee äkkilähtö pakoon kun suomalaiset joutuvat pakenemaan Venäjän ylivallan alla. Jopa Korpikangas on valmis jättämään loput ruumiit taakseen paetakseen, mutta Eino ei olekaan samalla kannalla vaan jää ja kasaa loput kaatuneet viimeiseen kuormaan.

Elokuvan viimeiset minuutit taas romuttavat tämän luomani illuusion hyvästä elokuvasta ja samalla muuttavat hyvän elokuvan vain yritykseksi. Einon lähdettyä ajamaan hevosen kanssa viimeistä kuormaa kotia kohti, tuo törmää venäläisiin sotilaisiin jotka ovat ensin ampua hänet.. Mutta huomattuaan että tuo kuskaa kaatuneita sotilaita, nuo tekevät hänelle tietä ja vielä osoittavat kunniaa. Eino pääsee läpi ja on jo kovasti matkalla kotiin.. Mutta äkkiä pommikoneet alkavat pommittaa ja yksi osuu turhan lähelle Einoa; kuva pimenee. Mitä Einolle tapahtui? Joku miehen ääni sanoo kameraan "Tulkaa äkkiä! Täällä on yksi todella pahasti haavoittunut hevosmies!" ja sitten kamera pimenee jälleen.
Ja sitten hypätäänkin aikahyppy ja Eino on kotona vaimonsa, yhden lotista, kanssa. Lotta odottaa vauvaa, halaillaan, muistellaan hieman Anttia.. Ja kaikki on hyvin. Ja tässä vaiheessa minä kysyin että mitä helvettiä? Yksi koko elokuvan tärkeimmistä kohtauksista! Kaikki haluavat nähdä mitä Einolle tapahtui.. Ja se skipataan aikahypyllä! En voi puhua kaikkien puolesta, mutta itseäni ei ainakaan kiinnostanut yhtään se mitä Einolle ja sille lottatytölle tapahtui! Minua kiinnosti se miten Eino selvisi siitä mitä sille ikinä tapahtuikaan! Mutta näytetäänkö sitä? Ei. Tuliko budjetti vastaan? Ehkä maskeeraaja ei osannut? Leikkaaja ja ohjaaja totesivat kuvat paskoiksi? Käsikirjoittaja mokasi? En tiedä. Mutta loppu jätti paskan maun suuhun ja totesin että ei, tämä ei ole hyvä elokuva. Tämä on yritys.