Leffavuosi 2012

Noniin nyt on aika listata ne elokuvat, joiden takia meikätyttö raahautui viime vuonna leffateatteriin! Jos nyt oikein onnistuin laskemaan niin kävin viime vuonna leffateatterissa katsomassa 36 eri elokuvaa! Hieno leffavuosi etten sanoisi!

Leffavuosi 2012 pyörähti käyntiin J. Edgarilla, joka myös aloitti viime vuoden kuukauden henkilö-merkinnät jotka unohtuivat sitten melko pian. Tämän vuoden kuukausittainen teemahan on kuukauden kääpiö, jota voitte seurata tuosta oikealta löytyvistä kääpöinaamoista (jotka toimivat linkkeinä). Herra Hooverin jälkeen lähdin katsomaan vuoden ihastuttavinta rokkikukkoleffaa, nimittäin This Must Be The Place ja Sean Penn tekivät kyllä nappisuorituksen kaikin puolin! Lämpimät suosittelut yhä siihen suuntaan! My Week With Marilyn taas lumosi naiskauneudella joskin Hermione Granger alias Emma Watson tuntui edelleen turhan Hermionelta. Koulussa luennoimassa ollut elokuva-alan ammattilainen taas sponssasi meidät katsomaan tekemäänsä elokuvaa, suomalaista Hiljaisuutta.

The Girl With The Dragon Tattoo oli ainakin alkutekstiensä puolesta kaunista katsottavaa vaikka ei tehnytkään minuun sen suurempaa vaikutusta.. Kuten ei aikanaan tehnyt kyseisen leffan alkuperäinen ruotsalaisvedoskaan. Tästä jatkettiin Vallan Kääntöpuolella, jossa ihana (tulipa teinityttöfiilis) Ryan Gosling veti ehdottomasti George Clooneya paremman roolisuorituksen.. Toisaalta liekö tuo nyt kovinkaan vaikeaa. Vallan kääntöpuolelta hypätäänkin sitten jo helmikuun puolelle ja tuo syntymäkuukauteni aloitettiin komeasti Meryl Streepin huikealla Rautarouvalla. Vaikka en Shrekeihin sen suuremmin ole koskaan rakastunutkaan, Saapasjalkakissa oli yksi edellisvuoden odotetuimmista animaatioista enkä muistaakseni joutunut pettymään! Siitä oli kuitenkin helppo lähteä menettämään pari tuntia elämästään George Clooneyn ja The Descendantsin tahdissa..


Sotahevonen oli ehdottomasti näkemisen arvoinen pätkä, joskin (kaikella rakkaudella) leffakaverini itki enemmän kuin allekirjoittanut, joten elokuvakokemus jäi vähän vajaaksi! Se ei kuitenkaan tahtia sen suuremmin haitannut, koska loistava elokuva on aina loistava elokuva. Kouvolan armoille jouduttuani, lähdin piristämään sekä itseäni että kummipoikaani Risto Räppääjän tahdissa ja vaikka se kuinka kärsimystä minulle olikin, pienelle pojalle se oli hauska elämys!
Tinker, Taylor, Soldier, Spy taas kuuluu nykyään niihin elokuviin jotka on pakko nähdä uudestaan, koska ensimmäisen katselmuskerran jälkeen sitä ei vaan allekirjoittanut tajunnut. Hieno elokuva oli, en sitä kyllä käy kieltämään.. Samoin kuin oli Nälkäpelikin huolimatta siitä että kirja on jälleen kerran niin paljon parempi vaikka niin.. Ei saisi vertailla. Innolla odotetaan jatko-osia!


Napapiirin Sankareiden jälkeen toinen suosikkini suomalaisesta tuotannosta, Iron Sky pelmahti leffateattereihin keväällä ja pitihän niitä natseja mennä katsomaan ja yllätys oli kyllä enemmän kuin positiivinen! Kaikella lämmöllä muistellaan myös Titanic 3D:tä, jonka jälkeen tärisin itkusta vielä kotonakin! Meikäläisen ensimmäinen Titanic-kokemus! Loki alkoi jälleen ärsyttää isoveikkaa tuossa kevään lopulla The Avengersin noustessa kertaheitolla suosikki-supersankari-leffaksi. Näitä lisää! The Dark Shadows taas nauratti kerran, mutta en usko että kestää toista katsomiskertaa sen suuremmin.. Toisin kuin We Need To Talk About Kevin, joka on ehdottomasti viime vuonna nähdyistä elokuvista yksi parhaimpia.. ja varmasti ahdistavimpia! Syvääkin syvemmät suositukset Kevinille!


Sitten tulivat nämä hirveät Lumikki-leffat Mirror Mirror ja Lumikki ja Metsästäjä, joista en kummastakaan saa mitään hyvää sanottavaa mieleen juuri nyt. Onneksi Diktaattori oli pelastamassa kesäkuun leffapuoleta yhdessä Salmon Fishing in Yemen-elokuvan ja Loraxin kera. Heinäkuussa ensi-iltaansa juhlistanut Rock of Ages yllätti positiivisesti vaikka en vieläkään taida olla valmis kuulemaan omia suosikkihittejä jonkun muun kuin asianomaisen laulamana. Tuttu orava palautti meidät taas kerran jääkaudelle Ice Age 4:n myötä ja sitä totesi yksi jos toinenkin siihen aikaan että kaikelle pitäisi antaa loppunsa eikä mikään saisi kestää ikuisuuksia..

 Heinäkuun lopulla minun täytyi tehdä valinta Amazing Spidermanin ja The Dark Knight Risesin välillä ja valitsin sen jälkimmäisen.. Jolloin edellämainittu ehti paeta teatterista ja jäi katsomatta. Elokuu vietettiin jenkkileffojen mekassa eli Los Angelesissa, joten se leffakuukausi jäi tavallaan välistä mutta syyskuussa tuttuihin maisemiin palattiin Braven myötä ja sen ihanan lastenelokuvan jälkeen suunnattiin leffaan katsomaan vähän erilaista, mutta niin samanlaista höttöä kuin kaikki muutkin; Magic Mike. No kyllähän ne pojat ihan.. tanssia osasi..
Lokakuun ainokainen leffateatterikäynti sen sijaan tarjosi aivan täydellisen lumoavan elokuvan, nimittäin Albert Nobbsin joka oli pitkään aikaan melkein täydellinen pakkaus! Näin jälkikäteen sitä ihmettelee mihin ne kaikki oscarit jäi..

Looper tarjosi marraskuussa karvaan pettymyksen odotetun elokuvan sijaan, mutta onneksi kyseisen kuukauden lopulla päästiin jo oikeisiin tunnelmiin; Tennispalatsi tarjosi faneille kuustoista tuntisen LotR-maratonin tulevan Hobitin kunniaksi. Näiden ja kyseisen elokuvan välissä käytiin katsastamassa.. Viisi Legendaa, jonka blogimerkintä on nähtävästi jäänyt kirjoittamatta kiitos LotRien ja seuraavan viikon Hobitin. Kun kyseinen pätkä oli nähty kuusi kertaa, leffavuoden viimeinen uutukaisuus oli sitten ennen kaikkea kaunis Piin elämä, vaikka kyllä Hobitti HFR-versio tämän kyseisen elokuvavuoden sitten päättikin.

Että semmoisia pätkiä viime vuonna!

Kuukauden kääpiö: Oin

Noniin tässä saapuu Tammikuun kääpiö ihmisten (ja muiden otusten iloksi)! Ilokseni voin myös kertoa että mikäli nyt oikein netin syövereitä tulkitsin, Hobitti-elokuvan dvd/bluray-julkaisut saadaan käsiimme huhtikuussa! Mutta nyt lähdetään kurkistamaan mitä erään vanhemman kastin kääpiön taustoja..

OIN, Groinin poika on veljensä Gloinin kanssa Thorin Tammikilven retkikunnan viralliset tulensytyttäjät, koska he saavat tulen aikaan niissä astetta vaativimmissakin olosuhteissa. Elokuvassahan Gloin yritti alkaa tulentekoon jopa Sumuvuorten luolissa, pitkän ja varsin märän retken päätteeksi.. Harmi että Thorin kielsi tämän.
Oin on yksi seurueen vanhimmista kääpiöistä, hän on jo 167 vuotias mutta se ei tahtia sen suuremmin haittaa vaan herra pystyy yhä mielettömiin taisteluihin eikä hän ole niitä, joita pitäisi kokoajan olla pelastamassa.. Vaikka välistä hänen puolikuuroutumisensa aiheuttaakin väärinkäsityksiä ehkä hieman turhankin usein. Repunpäässä miesparka luuli Bilbon oikeasti väittäneen itseään experttivoroksi, vaikka sehän oli tietysti täyttä puppua eikä herra Reppuli moista ollut sanonut. Hiisien luolassa vangittuna ollessaan, Oin kokee ehkä elokuvan pienimmän, mutta samalla ilkeimmän teon.. Hiisi rikkoo hänen kuulolaitteensa!
Oinin päätoimenpide ei kuitenkaan ole tulukset tai taisteleminen vaan parantaminen; hän kantaa mukanaan parantavia yrttejä ja osaa loihtia niistä jos minkälaisia voiteita, joilla hoitaa mahdollisia ruhjeita. Kerrotaan että Oin toimi aikanaa myös kätilönä ja auttoi veljenpoikansa Gimlin maailmaan.. mutta onnettoman sattuman kautta vahingossa pudotti pojan mikä selittänee jonkinverran kyseisen pikkumiehen järjenjuoksusta.. Kaikella rakkaudella tottakai.
Oin ja Gloin ovat myös kaukaista sukua Thorin Tammikilvelle, mutta eivät käsittääkseni ole vallanperimysjärjestyksessä juuri mitään joten Ereborin.. tai Blue Mountainsin herroiksi heistä kumpikaan koskaan tuskin nousisi.
Kaikkihan, jotka Sormusten Herran on nähnyt, tietävät Balinin kohtalon mikä häntä odottaa Morian syvyyksissä (tuskin tulemme näkemään tätä juttua Hobitissa, joten spoiler-varoitukset sinänsä turhia), mutta oletteko tietoisia että herran mukana kyseisiin luoliin lähti myös kaksi muuta Thorinin retkikunnasta? Oin oli noista kahdesta toinen ja hänen kohtalonsa luolissa päättyi ikävästi vedenvartijan lonkeroihin. Karvas loppu hienolle, varmaan yli 200 vuotiaalle miehelle.

Oinia näyttelee mies nimeltä John Callen, joka ei ensisijaisesti allekirjoittaneelle soitellut minkäänsortin kelloja. Eikä ihme, sillä mies on tuttu enimmäkseen tv-sarjoista ja tv-elokuvista. Mutta tongittuani IMDb:n ihmeellistä maailmaa, jotakin mieletöntä sieltä hänen ansioluettelostaan löytyi! Mies on ollut ohjaamassa meidänkin tv:stä tuttua Klaani-sarjaa kahdeksan jakson verran! Tämä oli hetkellisesti hyvin pysäyttävä tieto, koska muistan pienenä katsoneeni kyseistä sarjaa ihan innoissani! Noiden jaksojen ohjaukset sijoittuvat 2000-vuoteen joten ne ketä enemmän kiinnostaa tai jotka tietävät kyseisestä sarjasta enemmän, voivat siitä sitten lähteä päättelemään tuotantokausia ja jaksoja! Itse voisin yrittää jostakin saada käsiini kyseistä sarjaa, koska mikäli oikein muistan, siinä sarjassa oli sitä jotain eeppisyyttä!

Sitten vielä se tunnistuskysymys! Miten siis Oin nousee ulkonäöllisesti edukseen kaikkien kolmentoista kääpiön joukosta? Hänet tunnistaa parhaiten nimenomaan kuulokojeensa ansiosta, koska harvemmin miestä näkee ilman sitä.. Eihän hän kuule juuri mitään ilman kyseistä vempelettä! Mutta jos nyt käy niin ettei kuulokojetta näy eikä kuulu.. Kannattaa kiinnittää huomiota herran komeaan partaan (kuten aina kun kääpiöistä puhutaan, paitsi jos kyseessä on Kili jonka parrattomuus taas loistaa väkisin läpi); Oinin parta on tumman harmaa vaaleamman harmain sävytyksin samoin kuin herran tukkakin. Parta on lisäksi letitetty kahdelle letille, jotka on tavalla tai toisella kierretty melkein renkaiksi.. Vähän niinkuin ranskalaiset viikset? Paitsi että kääpiötapaan eli mahtipontisemmin ja.. ei yhtään ranskalaisesti.

ps. tunnistatko kuvissa esiintyvät seitsemän muuta kääpiötä?

Ella ja kaverit

Tähän väliin hyvät uuden vuoden toivotukset kaikille lukijoille! Allekirjoittaneen uusi vuosi vaihtui Batmanin merkeissä! Itseasiassa tarkalleen vuoden vaihtuessa, Batman ja Bane oli juuri aloittamassa viimeistä taistoaan. Mutta tosiaan koska siitä on jo kertaalleen kirjoitettu.. Jatkan siitä, millä alotin uuden elokuvavuoden!

ELLA JA KAVERIT on vastikään ensi-iltansa saanut suomalainen, lapsille suunnattu komedia josta löytyy kyllä huumoria aikuisempaankin makuun! Lähdin kummipoikani kanssa kyseistä pätkää katsomaan ja otin elokuvassakäynnin nimenomaan ajanviettona pojan kanssa. En odottanut elokuvalta mitään elämää suurempaa eikä se nyt elämää suurempaa ollutkaan.. Mutta positiivinen yllätys se oli! Vaikka kolme ja puoli vuotiaalle pojalle elokuva taisi olla aavistuksen liian pitkä.
Ella ja Kaverit pohjautuu Timo Parvelan suosittuun lastenkirjasarjaan ja sen verran makoisa kokonaisuus herran kirjoista oli saatu aikaan että jatko-osia sopii toivoa!

Elokuva sijoittuu pieneen kylään, jonka koulu on lakkauttamisuhan alla.. Itseasiassa se on käytännössä jo lakkautettu, koska paikallinen F1-kuski.. tai kuskin isä.. haluaa rakentaa sen paikalle ajoradan. Koulun lapset siirretään jättiläismäiseen koululaitokseen, josta he lähtevät takaisin kotiin.. puolustamaan kouluaan ja kotejaan, jotka niinikään joutuvat purku-uhan alle!
Elokuva on hyvin ajankohtainen.. Ja vetosi ainakin minuun, jonka pieni kyläkoulu lakkautettiin sopivasti viime vuonna. Ajankohtainen asia höystettynä lapsille ja aikuisille suunnatuilla huumoreilla.. Täytyy myöntää, tässä teoksessa onnistuttiin! Hieno elokuva ja katsoisin jopa ehkä uudelleen.. Oikeassa seurassa tietty!

Sitten täytyy hieman kehua sitä pikkumiestä, jonka kanssa leffassa käytiin! Olen nyt käynyt hänen kanssaan katsoamassa Ella ja Aleksi-elokuvan sekä Risto Räppääjä ja Viileä Venlan. Ja pienestä pitäen olen opettanut että salissa pitää olla elokuvan ajan hiljaa.. ja että jutellaan elokuvan jälkeen! Oppi on mennyt perille ja vaikka elokuva hieman pitkäveteiseksi ilmeisesti muuttukin.. Kyllä osattiin (tai ainakin yritettiin) olla hiljaa loppuun saakka! Voinko olla ylpeämi? No en voi.

Life of Pi

Noniin nyt yritän vihdoin kuroa kiinni tätä viime vuoden blogimerkintäsaldoa! Ehdin siis muutaman leffan katsoa vielä Hobitin jälkeenkin, mutta koska kyseinen elokuva häiritsee jatkuvasti tuolla jossain takaraivon perukoilla.. En ole muista saanut kirjoitettua. Nyt yritys hyvä kymmenen sitten!

LIFE OF PI on yksi viime vuoden suurimmista ja odotetuimmista elokuvaelämyksistä. Sen kaunis, uskomaton maailma on eeppisyydellään täydellistä 3D-mässäilyä. Se oli nimenomaan elämys, ei pelkästään kokemus.
Elokuva pohjautuu Yawn Martelin vuonna 2001 julkaistuun samannimiseen kirjaan eikä elokuva visuaalisuutensa puolesta olisi voinut osua parempaan saumaan.. Ellei sitten Hobitista tutuksi tullut HFR-tekniikka olisi antanut viimeistä pistettä iin päälle.. Mutta siinä tapauksessa elokuva olisi ehkä saanut katsojan voimaan jopa pahoin hurjien myrskyjen takia.

Pi on poika, joka joutuu jättämään Intian, kotimaansa, ja muuttamaan Kanadaan perheensä kera yksinkertaisena syynä se että uudessa maassa eläintarhabisneksellä tienaisi paremmin. He lähtevät eläimillä täyteen lastatulla rahtilaivalla pitkälle matkalle.. Mutta myrskyn yllättäessä laiva ottaa liiaksi osumaa ja uppoaa - Ainoa hengissä selvinnyt on päähenkilömme Pii.. Ja seepra, hyeena ja oranki. Ainiin ja herra Richard Parker, joka on verenhimoinen bengalin tiikeri.
Yksi kerrallaan eläin syö toisen pienessä pelastusveneessä, jossa ei ole tilaa ihmispojalle. Ei ellei halua ryhtyä nälkäisen tiikerin illalliseksi.

Elokuva on selviytymistarina, josta et pysty täydellisesti tietämään mitä oikeasti tapahtui ja mitä ei. Syvyyttä elokuvalla on kuin Mariaanien haudalla ja kyseinen pätkä pitäisi katsoa useamman kerran, jotta sitä pystyisi löytämään jokaiselle pienimmällekin yksityiskohdalle syyn ja tarkoituksen. Vertauskuvat ovat elokuvan valttikortteja.

En siitä sen enempää osaa sanoa. Kaunis, lumoava ja koskettava tarina pojasta ja tiikeristä. Kuinka selvitä 227 päivää samassa pelastusveneessä nälkäisen tiikerin kanssa? Siinäpä pähkinä purtavaksi!

Have a Hobbit Christmassssshh, precioussh!

Joo elikkäs hyvää joulua vaan ihmiset ja hobitit, kääpiöistä nyt puhumattakaan!
Ja ps. 253 päivää uuteen Hobittiin, jee!

Tunnistustehtävä joulun riemuksi!

Kuukauden Kääpiö: Bofur

Noniin koska tajusin että periaatteessa The Hobbit: The Desolation of Smaug eli kyseisen leffasarjan kakkososaan on n. 13 kuukautta.. Niin päätin ottaa asiakseni esitellä kääpiön per kuukausi! (Btw. Tsekatkaas tosta oikeesta reunasta, uusi laskuri!)

Tämän kuukausittaisen kääpiölitanjan saa kunnian aloittaa herra BOFUR, koska kyseinen herra oli paljon esillä ensimmäisessä osassa.. Mutta ei kuitenkaan Durinin sukua, joten siinä mielessä "vähäpätöisempi" jos niin nyt saa sanoa. (Ei saa, kyl mä sen tiedän.)
Bofur on Thorin Tammikilven retkikunnan ehdottomasti positiivisin piikki ja hänen pientä mieltään eivät tunnu varjostavan niin hiidet kuin Lohikäärmeetkään. Hänen suurinta hupiaan on veljensä Bomburin kiusaaminen tuon isohkon ja pyöreän olemuksensa takia eivätkä muutkaan jää hänen ilkikuriselta huumorintajultaan suojaan. Kylläpä mies ehti vallan komeasti kuvailla Bilbo Reppulille mahdollisimman kivuliaan kuoleman jos tuo joutuisi kohtaamaan lohikäärme Smaugin.. Ennen kuin hobittiparka pyörtyi järkytyksestä.
Bofur on myös hieman naiivi eikä hän ole saanut minkäänlaista taistelukoulutusta - eikä ole kääpiö sieltä urheimmasta päästä. Mutta mitä taisteluun tulee, ei hän kuitenkaan ole valmis pakenemaan ja jättämään tovereitaan hukkien syötäväksi tai hiisien vangiksi. Hän on todella uskollinen paitsi perheelleen, kansalleen.. myös kuninkaalleen, ja aseenaan hän käyttää sukunsa kaivostyöläisyyden kunniaksi jättimäistä hakkua.
Bofur osaa myös soittaa huilua ja hän on tunnettu komeasta ja jylhästä lauluäänestään.

Bofuria elokuvissa näyttelee  James Nesbitt, joka on vuonna 1965 syntynyt irlantilainen näyttelijä. Miehellä on itseasiassa syntymäpäivät ihan tuossa vuoden alussa, joten Bofuria kunnioittaen; olutta ja hyvää ruokaa kulumaan! Nesbittin voit pongata Rimakauhua ja Rakkautta-sarjasta itse Adam Williamsina. Kyseisestä roolistaan mies on repinyt paljon sekä palkintoja että ehdokkuuksia useissa erilaisissa Britannian Awardseissa. Herra on ollut ehdolla myös Golden Globen saajaksi, mutta tietojeni mukaan kyseinen pysti meni valitettavasti ohi suun..

No sitten täytyy tietysti puhua hieman siitä, miten erotetaan Bofur muista kahdestatoista kääpiöstä? Yksinkertainen vastaus tähän on; hattu. Bofurilla on aina päässään karvalakki, jonka läpät on käännetty sivuille ja sieltä nokka alaspäin. Tämä on se tärkein pointti, jolla kyseisen kääpiön voi erottaa kaukaakin! Mutta jos se ei riitä, ulkoisiksi tuntomerkeiksi voisi sanoa myös lyhyt ruskea parta, mutta pitkät viikset. Eikä todellakaan pidä unohtaa niitä jatkuvasta nauramisesta syntyneitä iloisia ryppyjä miehen kasvoissa!

Ps. Tunnistatko kuvissa esiintyvät viisi muuta kääpiötä?

THE HOBBIT - Unexpected Journey

Noniin nyt kun ensi-illasta on kulunut jo sanotaanko neljä päivää, voisin ehkä yrittää raapustaa tänne muutaman sanasen tästä leffasta jota kaikki niin kiihkeästi odottivat kahdeksan vuotta. Ensi-iltapippaloista kirjoitan sitten ehkä toisen merkinnän, jos jaksan, tosin veljeni Galin kirjoitti aiheesta jo omassa blogissaan.
(Spoilereista on varoitus myöhemmin ennen juonipaljastuksia!)

THE HOBBIT - UNEXPECTED JOURNEY pyörähti Suomessa käyntiin 12.12.12 klo. 00.12 ja tuolloin Kontu123:n salissa istui pari kääpiötä, pari hobittia ja haltia. Riidat eri lajien välillä unohtuivat salien ovien ulkopuolelle ja Repunpäähän lankesi hiljaisuus. Kahdeksan vuoden odotus saattoi päättyä.. ja uusi odotus alkaa.
Eräänä kauniina päivänä Bilbo Reppulin (Martin Freeman) ovelle ilmestyy pitkä, harmaapartainen muukalainen, Gandalf (Ian McKellen) tarjoten hänelle mahdollisuutta seikkailuun. Kuten kunnon rauhaa rakastavan Reppulin kuuluukin, hän kieltäytyy kunniasta ja pakenee sisälle kotoisaan hobitin koloonsa varmana että selvisi juuri ja juuri seikkailusta.
Vääräpä oli tuo luulo, sillä sinä iltana hän ei tulekaan syömään illallistaan yksin (saatika ollenkaan, mikä on hobitille varsin tavatonta). Dwalin (Graham McTavish) keskeyttää hänen illallisensa juuri ennen sen alkamista ja hänen perässään paikalle saapuvat myös Balin (Ken Stott), hänen veljensä. Sekä Fili (Dean O'Gorman) ja tuon pikkuveli Kili (Aidan Turner).. ja kahdeksan muuta sekä Gandalf. Yhdessä kääpiöt pistävät hänen ruokasalinsa uuteen uskoon sekä tyhjentävät hänen ruokavarastonsa.
Mutta joukosta puuttuu vielä eräs, joka saapuu myöhässä oltuaan kokoustamassa muiden kääpiökansojen kanssa; Thorin Oakenshiled (Richard Armitage).

Elokuvan castingeistä on puhuttu jo vuosien päivät, tottakai, ja tältä istumalta näyttää siltä että jälleen kerran Peter Jacksonin casting-ryhmä on hoitanut hommansa kunnialla. BBC:ltä on viety aivan mahtavia näyttelijöitä senkin uhalla että fanien koville odottamat sarjat joutuvat viivästymään. Martin Freeman on täydellinen hobitti; mies ei tarvitse hobitin pukua ja maskia ollakseen roolissaan. Benedict Cumberbatchin roolisuoritus Smaugina ja Necromancerina jäi toistaiseksi vähäiseksi, mutta mies on silti yksi niistä kaikista odotetuimmista näyttelijöistä. Monet tuntuvat kuitenkin unohtavan myös erään aika oleellisen näyttelijän BBC-taustat; itse allekirjoittanut myi sielunsa ensimmäisen kerran Richard Armitagelle nähtyään BBC:n neljä tuotantokautta pitkän Robin Hood-sarjan.
Ja sitten voitaisiin käydä uskomattoman pitkä jaarittelu siitä kuinka myös muut kaksitoista kääpiötä on castattu aivan tuhottoman hyvin. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa että aivan loistavaa kuinka erilaiset persoonat kolmelletoista kääpiölle on saatu aikaan; kun nimet oppii muistamaan ja yhdistämään kasvoihin, ei kääpiöitä enää pysty millään sekoittamaan. Kaikkia kääpiöitä ei tietenkään pystytty tässä ekassa osassa esittelemään niin kuin olisi pitänyt, mutta silti pienet erot hahmoissa (ja tietenkin myös parrat) toivat persoonaa esiin.
Vielä pitää sanoa Radagast Ruskean näyttelijästä, Sylvester McCoysta että siinä vasta mies! Myönnän, en aluksi pystynyt heti yhdistämään Keski-Maan omaa Rölliä Radagastiin kun trailerin näin, mutta nyt.. Voi miten rakastettava mies. Ja castaus.. Taas kerran täydellistä.

Tähän väliin pitää vielä sanoa teille kirjan ystäville, jotka lähdette leffaan ajatukset hyvin selkeästi siinä suunnassa että "en tule pitämään jos ei myötäile tarkasti kirjan tapahtumia"; suksikaa kuuseen. Yksi hyvä ystäväni totesi tässä jokin aika sitten ettei kirjaa ja elokuvaa saisi koskaan lähteä vertailemaan, koska ne ovat niin erilaisia taiteen muotoja. Eri asiat kirjoissa toimivat, mutta eivät valkokankaalla.
Älkää siis menkö katsomaan kirjaa valkokankaalla vaan lähtekää nauttimaan elokuvasta! 

HUOM!! JATKOSSA KOVIA SPOILEREITA!!
Sekä tästä elokuvasta että arvauksia tulevista. Teitä on varoitettu, joten älkää jatkako jos yhtään siltä tuntuu!

Elokuva kulki aika mutkattomasti samaa linjaa kirjan kanssa, mutta siihen on lisätty yksi pieni seikka joka puuttuu kirjasta. Azog Turmelija (Manu Bennett), örkkijohtaja, joka on vannonut tuhoavansa Durinin suvun. Tällä siis tarkoitetaan nimenomaa Thorinin sukua ja Thorin on tällä hetkellä ainoa.. Oho. Eipäs olekkaan! Melkein unohdin että Fili ja Kili kuuluvat myös Azogin listalle, koska ovat Thorinin siskonpoikia.
Mutta niin.. Azog on mielestäni elokuvan kannalta aivan tuhottoman tärkeä lisä, koska kirjassahan kaikki vastoinkäymiset, jotka retkikunta joutuu kokemaan, ovat oikeastaan pelkkiä sattumia. Elokuvassa se ei toimisi, mikä tekee Azogista tärkeän ja hyväksyttävän hahmon.
Ja onhan kirjasta eroavaisuuksia muutenkin; ponit jäävät taakse jo kauan ennen kirjan kyseistä tapahtumaa; olisi ollut aivan kamalaa nähdä 16 ponia neljäntoista matkalaisen kanssa kivijättiläisten polvissa.
Ainiin! Kivijättiläiset ovat osa kirjaa.
Ja ainiin! Tässä juuri pitkästä aikaa lueskelin aamulla Keskeneräisten tarujen kirjaa ja siellä avataan lisää Ereborin matkaa, joten jos kiinnostaa; menkäähän lukemaan.

Noniin sitten alan tämän itkupotkuraivarisysteemini, koska haluan avautua tännekin. Rakastuin Thoriniin jo luettuani kirjan silloin joskus peruskoulussa kun LotReja alkoi vyöryä teattereihin. Kuten edellä mainitsin, myin sieluni Richard Armitagelle BBC:n Robin Hoodien myötä. Nyt kun nämä kaksi seikkaa ollaan heitetty äärimmäisen toimivaksi compoksi.. Ja sitten kun otetaan huomioon vielä se kuinka sadistinen äijä J.R.R. Tolkien oli ja kuinka ihanasti Peter Jackson tykkää mässäillä kaikilla surullisilla, sielua repivillä ja sydäntä raastavilla kuolemilla.. Ei The Hobbit - There and back again (kolmososa) voi ainakaan allekirjoittaneen osalta olla mitään muuta kuin itkua.
Spoilereista teitä on varoitettu, joten hyvillä mielin voin tästä jatkaa; Thorin tulee kuolemaan tarinan lopussa eikä häntä koskaan kruunata Ereborin kuninkaaksi. Itse kun tiedän tämän kirjan lukeneena, näen ykkösosassa jo selkeitä viitteitä siihen mitä tulee tapahtumaan. Muutamat repliikit ainakin kävisivät ennustamisesta..
Mutta! Se että Thorin kuolee, ei.. itsessään ole vielä maailmaani kaatava. Mutta sitten kun samaan syssyyn viskataan vielä nuo herran siskonpojat niin oi tästähän saadaan oikein kaunis.. kuoleman kierre aikaiseksi. Me ollaan tätä spekuloitu nyt kaverin kanssa ensi-illan jälkeisestä aamuyöstä lähtien ja mitä enemmän sitä ajattelee, sitä enemmän sitä alkaa itkettämään. Fili ja Kili kun tosiaan kuolevat puolustaessaan Thorinin ruumista. Kuvitelkaas nyt kolmosen loppu.. Verratkaa sitä Kuninkaan Paluuseen! Sama ihana sellanen lopullisuuden haikee tunnelma.. ja sitten heitetään siihen vielä kolme kuolemaa loppuun (mitä ei Kunkus oikeestaan ollut). Sama asia kun Tolkien olis keksiny tappaa Aragornin, Merryn ja Pippinin! Niinpä!
Nyt lopetan tähän ja kehotan ihmisiä lukemaan kirjan!! Muuten tästä ei tule loppua ikinä ja mä vaan raivoan kuinka Tolkien oli sadisti ja Jackson haluaa kiduttaa mua.

Noh. Paras elokuva sitten LotRien. Mutta kuten muistamme Sormuksen Ritareistakin; tämä on vasta alkua.

"I would take each and every one of these dwarves over the mightiest army! When I called upon them, they answered. Loyalty, honor, a willing heart. I can ask no more than that."