sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Magic Mike

Niin joo, eilenä kävin sitten aikani kuluksi leffassa kun odottelin että kaverini pääsee töistä ja voidaan hilpasta hobittipäivää viettämään! Koska itse olin töissä, piti valita se viimeiseksi alkava elokuva.. Okei nyt tuli jo liikaa selityksen makua. Kyllähän kaikki naiset salaa haluavat nähdä tämän leffan, vaikkei sitä ääneen myöntäisikään!


MAGIC MIKE on tosiaan tämän vuoden saletisti naiskatsojia eniten ajatelluin elokuva, jonka kantava voima tosiaan on mieskauneus. Elokuva noin tarinallisesti taas.. No ei siinä mitään tapahtunut. Mutta täytyy sanoa että odotin elokuvan täydeksi sukaksi.. Mutta yllätyin kun tajusin että käsikirjoittajat olivat yrittäneet syventää Miken hahmoa edes jossain määrin! Muut hahmothan oltiin sitten jätetty vain puolikkaiksi, mutta yritystä oli Miken suunnalla!
Elokuvahan kertoo siis.. Ilmeisesti nyt Mikesta (Channing Tatum), joka on kolmekymppinen strippari paikallisessa baarissa. Hänellä on unelma muustakin.. Hän ilmeisesti haluaa rakentaa kaikesta rojusta huonekaluja, muttei ole saanut vielä yritystä pystyyn koska hänellä on.. luottotiedoissa häikkää eikä kukaan suostu siksi antamaan lainaa? Jotain tälläistä. Itseasiassa elokuvan alussa esiteltiin enemmän hahmoa nimeltä Adam (Alex Pettyfer) ja pitkään luulin että vaikka elokuvan nimi toista väittää, Adam olisi kyseisen elokuvan päähenkilö. No Mikesta ja Adamista tulee sitten parhaat kaverit, ainakin Adamin puolesta, ja he ovat juuri pääsemässä Miamiin stirppailemaan.. Kun Mike sitten tajuaa olevansa rakastunut Adamin siskoon ja päättää jäädä tuon luo. Adam sai haluamansa ja pääsi Miamiin.. Kai. Emme tiedä sitä, koska ei sitä kerrottu koska elokuva loppui siihen kun Mike sai tytön ja lopetti stripparin uransa.

No joo, aika paska leffa. Kuten sanoin, mieskauneudella leffa kulkee ja joukkoon heitetty hieman yritystä syventää Mikea. Njääh.. Kelpasi odotteluleffaksi, mutta muuten aika mitäänsanomaton. Hienosti pojat kyllä tanssahtelivat, ei sen puoleen..


Brave - Urhea

Nyt on Hobittipäivä lusittu ja toivottavasti kaikilla oli oikein muikeeta! Itse tsillailin paikallisessa pubissa kollegani kanssa ja jutut olivat vähintäänkin hobittitasoa. Sen lisäksi kävin katsomassa Magic Miken, mutta siitä myöhemmin koska ensin minun pitää puida hieman tätä uusinta, aivan liian vähälle huomiolle jätettyä animaatioleffaa!


BRAVE eli tökerösti, mutta hyvin suoraan, suomennettu Urhea on Pixarin uusin taidonnäyte, joka kertoo prinsessa Meridasta. Tytön äiti yrittää patistaa hänet avioliittoon, kuten kunnon prinsessan kuuluu. Merida vaan on täysin erimieltä asioista eikä todellakaan halua avioon, minkä seurauksena Merida karkaa metsään. Hän tapaa metsässä noidan, jolla on voimat muuttaa hänen kohtalonsa!

Toisaalta ymmärrän ja toisaalta en ymmärrä Braven saamaa suosiota. Tai siis sitä ettei sillä ole niin valtavaa suosiota kuin aikaisemmilla Pixarin animaatioilla. Ymmärrän toki etteivät äidit ja isät halua välttämättä viedä pienimpiään katsomaan liian jänniä elokuvia ja se on vain hyvä ratkaisu tässä kohdassa! Elokuva on erilainen kuin aikaisemmat Pixarin leffat; se on paikoin jopa pelottava tummine sävyineen ja.. Niin. Elokuva on reippaasti jännittävämpi kuin aikaisemmat, joten ne viisivuotiaat muksut on hyvä jättää kotiin vaikka he lain puitteissa pääsisivätkin elokuvaa katsomaan.
Toisaalta taas.. Pixarin elokuvat ovat olleet siitä hyviä että ne ovat sopineet sekä niille perheen pienimmille että meille nuorille aikuisille ja nauttiipa äitinikin kyseisistä elokuvista. Joten miksei Brave sitten ole vetänyt meidän ikäisiä teattereiden penkkejä kuluttamaan? Luulisi että tämä nyt olisi vetänyt jengiä penkkeihin kun lapsille suunnattu materiaalikin oli karsittu vähemmäksi, mutta ei. Ehkä se lapsenomaisuus sitten kiehtoo näissä leffoissa, vai kuinka?
Ehkä Brave sitten oli tavallaan väliinputoaja jossain määrin; se ei sovi niille perheen pienimmille, mutta sitä ei ole oikein täysin osoitettu meille aikuisillekaan vaikka elokuvahan on loistava kun sen vaan käy katsomassa! Kerrankin ei puhuta ihanasta prinsessa rakastuu prinssiin-tarinasta vaan kerrotaan rehellinen tarina äidistä ja tyttärestä! Loistava elokuva!

Nyt kipinkapin leffaan sieltä!


torstai 20. syyskuuta 2012

Hobittipäivä!


Arvon lukijat! Hobitin ensi-iltaan on enää vain 82 päivää! Tätä on odotettu jo kauemmin kuin mitä ihmismieli jaksaa muistaa.. Kuusi vuotta? Ehkä lähimpänä totuutta, hmm? Eilen saimme käsiimme uuden uutukaisen Hobitti-trailerin numero kaksi ja kyseinen kahden ja puolen minuutin pätkä oli viedä allekirjoittaneelta jalat alta! Alkuperäisten suunnitelmien mukaan, Hobitteja piti tulla kaksin kipalein, mutta sen sijaan saamme niitä kolme! Voiko elämä olla enää parempaa?
Voi. Sillä ensi lauantaina jokainen saa jättää kintut sheivaamatta ja oluen juonnin ohessa tanssia baaripöydällä laulaen hobittilauluja; Tolkienin kirjan julkaisusta on nähkääs kulunut korkeat 75 vuotta, mikä tarkoittaa että maailmalla vietetään 22. päivä virallista Hobitti-päivää! Mikäli nuo juomingit eivät kuitenkaan kiinnosta tai epäilee että oluen ohessa saattaa se nälkä kuitenkin yllättää, niin tässä teille apu ongelmaan; Reseptejä suoraan Keski-Maasta!

Nyt on mielestäni myös oikea hetki kysyä teiltä, mitä odotatte Hobitin ensi-iltapirskeiltä, jotka siis tosiaan ovat 12.12.12? Allekirjoittanut hilluu tuolloin, tottakai, Studio123:ssa, jossa järjestetään varmasti Suomen kovimmat pirskeet.. Ja tottakai te olette siellä myös, joten kuinkas sitten? Mitä siis odotatte noilta pirskeiltä? Rimahan on nostettu jo Potter Seiskan myötä aika korkealle, joten voimme vain ja ainoastaan pyrkiä ylittämään itsemme.

Anteeksi onnensekavasta  kirjoituksesta, josta kukaan tuskin sai mitään selvää. Pääpointit olivat kuitenkin; Uusi traileri. Hobittipäivä lauantaina. Mitä haluatte Hobitin ensi-illalta? Kääpiöt Galin ja Golin toivottavat teille hyvää hobittipäivää! (ps. eiks oo hieno uus logo?)


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Reign of Fire

Ensinäkin teen sen LA-postauksen sitten kun saan aikaa, koska se postaus tulee viemään aikaa. Nyt on koulussa niin kiire kaikkien inserttien sun muiden kanssa ettei nyt vaan kykene. Mutta se tulee aikanaan, malttia siihen! Nyt kuitenkin tämän illan katsoitusta leffoista viihdyttävimpään..
Btw. Katsoin Transformers II:n ja ei, se ei ollut yhtään ekaa osaa parempi joten en usko että niistä leffoista toista merkintää tulee.














REIGN OF FIRE eli suomeksi Tulen valtakunta, on vuoden 2002 elokuva jota tähdittää Batman-leffoista tuttu Christian Bale. Tykkään Balestä ja tässäkin leffassa oli puolensa, osasta pidin ja osasta en.
Elokuvahan kertoo.. ilmeisesti jonkinlaisesta reaalimaailmasta, joka on tuhoutunut lähes täysin lohikäärmeiden hyökkäysten takia. Ainakin Lontoo siellä on, koska siinä kaupungissa majailee koko maailman ainoa koiras-lohikäärme. Bale taas näyttelee miestä, Quinnea, joka menetti äitinsä ollessaan 12 vuotias ja angstaa sitä edelleen varmaankin kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Elokuvassa on hyviä elementtejä ja tykkään tuosta lähtöajatuksesta. Ongelmia lähtee muodostumaan sitten kun asiaa alkaa ajattelemaan edes vähän tarkemmin; miksi lohikäärmeitä on ja miksi ne ovat vasta nyt alkaneet tuhoamaan maapalloa? Tähän kysymykseen saatettiin tosin vastata elokuvan alulla kun en vielä ollut ihan täysin telkkarin ääressä.
Suurempi kysymys on kuitenkin tämä; Jos lohikäärmeet ovat "kuin kaloja" eli yksi koiras parittelee kaikkien naaraiden kanssa.. Ja Lontoossa asuu maailman ainoa koiras.. Okei. Tämä on jees. Mutta että naaraat synnyttävät vain naaraspuolisia lohikäärmeitä? Mistä hitosta se koiras sitten ilmestyi alunalkaenkaan? Tässä on yksi suuri mysteeri koko leffassa ja tämän yhden suuren mysteerin takia koko elokuva muuttui parissa sekunnissa täysin läpäksi. Idealtaan hyvä, kaikkea ei vain ajateltu loppuun saakka.

Spoiler-varoitus voisi tässä kohtaa olla paikallaan, mutten tiedä välittääkö siitä kukaan kun on tämän tason leffa kyseessä.. Kuitenkin!

Lopussa kun pääkolmikkomme matkustaa sitten raunioituneeseen Lontooseen (koska iso paha koiras-lohari kävi vähän syöksemässä tulta Quinnin kotikylässä ja ilmeisesti siksi hän suuttui ja muisti että kyseinen loharihan se tappoi äitinkin silloin sata vuotta sitten), jonka yllä näemme kuinka sadat naaraslohikäärmeet lentelevät pitkin poikin taivasta. Jostain kumman syystä ne ovat myös niin nälkäisiä että alkavat syödä toisiaan..?
Pääkolmikkomme juoksee samaiseen kaivokseen, jonne Quinnin äiti kuoli aikanaan, mutta jotenkin sieltä ei sitten löydykään mitään tai he eivät pääse sinne. Pääkolmikon kolmas pyörä menee kiipeämään johonkin torniin ja yrittää sieltä ampua ison pahan koiras-lohikäärmeen mutta epäonnistuu.. Ja menettää ainoan muovinuolensa (ainoa ase jolla loharin voi tappaa ja silloinkin rintakehään ammuttaessa. Huom. muista tämä seikka). Sitten seuraa yksi elokuvamaailman eeppisimmistä kuolemista; herra Kolmaspyörä hyppää, lentää kohti lohikäärmettä ja... lohari syö hänet ilmasta.

No herra Kolmaspyörä kuoli hyvin sankarillisesti, Quinn on kadottanut muovinuolensa ja yksi semmoinen löytyy jonkun auton vierestä! Juoksemme sen luo samalla kun iso paha koiras-lohikäärme taas lähestyy! Nainen tottakai juoksee ja sekaantuu asiaan. (Pakko muuten sanoa että koko elokuvan ajan painotettiin kuinka lohikäärmeet näkevät yöllä ja päivällä, mutteivät sinisellä hetkellä. En ymmärtänyt koko pointtia että miksei näe, mutta näin kuitenkin nyt oli. Mutta sitä ei mitenkään sitten tuotu esiin elokuvan lopussa.) Kun Quinn sitten saa muovinuolen viritettyä ja uhmaa isoa pahaa koiras-loharia, siinä vähän väistellään tulta.. ja ammutaan loharia suuhun. Lohari kuolee. Muovinuolen piti toimia vain rintakehään ammuttaessa, mutta ei. Lisäksi kaikki tapahtui nopeasti ja lopputulos oli aika lame.
Turha kai mainita että nämä kaikki sadat naarasloharit söivät toisensa sillä välin kun sankarimme etsivät isoa pahaa koiras-loharia, koska niitä ei näkynyt tämän kahakan jälkeen enää?

No ihan sama. Sitten mentiin kotiin ja rakennettiin uusi maailma tuhkasta. Että semmonen elokuva tänään!


lauantai 1. syyskuuta 2012

Transformers ykkönen

Tein Jenkkilässä ollessani diilin erään japanilaisen kaverini kanssa että kun minä kotiudun, katson Transfomersit ja kun hän kotiutuu, hän katsoo Sormusten Herran. Molemmat kun ovat meidän suosikkeja ja tilanne oli se ettei hän ollut nähnyt Sormusten Herraa enkä minä Transformersia. Nyt kotiuduttuani, päätin pistää lupauksen täytäntöön kun löysin koko trilogian 20 eurolla Anttilasta. Muistan katsoneeni kyseistä animaatiota joskus pikkutyttönä, mutta nyt joudun myöntämään karvaan pettymyksen tämän ensimmäisen osan kohdalla.


TRANSFORMERS on vuoden 2007 elokuva, jonka on ohjannut Michael Bay, joka on tuttu "nopeatahtisista action-pläjäyksistä" mutta katsottuani tämän elokuvan, en usko että pystyn moista väitettä enää allekirjoittamaan.
Elokuvassa poika nimeltä Sam (Shia LaBeouf) ostaa vanhan, keltaisen romuauton pystyäkseen riiailemaan koulun ihaninta tyttöä, Mikaelaa (Megan Fox). Mutta hänen autonsa ei olekaan mikä tahansa auto vaan robotti.. Ja kaiketi jonkuntason suojelija syystä tuntemattomasta.

En voi väittää pitäneeni elokuvasta ja nyt suureen ääneen äsken ihmettelin miten hitossa kyseinen pätkä on saanut kolme oscar-ehdokkuutta vaikkei mitään voittanutkaan (onneksi). Syvä anteeksipyyntö nyt niille, jotka tätä leffaa pitävät arvossa ja jotka olisivat ehkä olettaneet minun pitävän tästä, mutta antakaas kun perustelen kantani.
Ensinäkin elokuvantekijöiden suurin virhe on mielestäni se että he olettavat katsojan tuntevan entuudestaan elokuvan maailman eivätkä siis käytä minuuttiakaan maailman selittämiseen. Minä, joka olen katsonut pienenä sitä animaatiota mutten muista siitä juuri mitään, en ymmärtänyt termeistä ja tappelun syistä juuri mitään. Terminologia varsinkin meni täysin yli ymmärryksen ja joko olin niin unessa etten tajunnut tai sitten niitä ei edes yritetty selvittää mitenkään.

Elokuvan alku taas johdatteli minut ensin uskomaan että elokuvan päähenkilö on se hiekka-aavikolla pyörivä kapteeni ja sen pieni joukko (jossa oli muuten näyttelijä Fast and Furious 2:sta sekä Prison Breakista), mutta sitten jotain tapahtui ja hypättiin seuraamaan jonkun perus nörttipojan autokauppoja. No autokaupat kun oli tehty niin sitten katsojalle esiteltiin joku tyyppi Pentagonissa, joka tutkii jotain.. Ja siten myös jokin nerokkaiden opiskelijoiden ryhmä, joilla piti olla suurikin osa kaikkea. Tässä vaiheessa olin jo täysin kyllästynyt, koska mielestäni minulle esiteltiin kaksikymmentä hahmoa, joista kellään ei ollut mitään väliä. Ketä ne tyypit on? Pitikö mun samaistua johonkin heistä? Kuka on päähenkilö? Miten nämä tyypit linkitty toisiinsa? Mitä hittoa?
Ja kaiken lisäksi Mikaelan näyttelijäksi ei olisi voitu pinnallisemman näköistä ihmistä hankkia.
No sitten kun meille on ensimmäisen tunnin aikana esitelty kaksikymmentä hämmentävää ihmistä, alkaa robottien esitely. Ensin esitellään Bumblebee, se Samin kaara.. Ja sitten Optimus Prime.. Ja sitten yhtäkkiä jostain ilmestyy liuta muita robotteja, jotka olivat mielestäni vähinhäänkin turhia koska en edes muista niiden nimiä saatika mitä ne teki siinä elokuvassa. Joku niistä kaiketi kuoli lopputaistossa mutten tiedä miksi tai miten. Ei tunnereaktiota.

Elokuvan ensimmäinen puolisko jaariteltiin jotain Samin ongelmista tyttönsä ja kaaransa kanssa ja toinen puolisko taisikin sitten olla tasapaksua räiskintää. Surullista on että elokuvan paras kohtaus oli se kun nämä robottikaaratyypit olivat Samin takapihalla hillumassa.. Ja sillä kohtauksella ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä elokuvan tarinan kanssa.

Lyhyesti; En pitänyt näkemästäni. Elokuvassa liikaa hahmoja, liikaa robotteja, epäselkeä maailma, liian tasapaksu ja tylsä juoni (jos sitä nyt juoneksi voi sanoa) ja niin.. Toivottavasti kakkososa antaa edes vähän enemmän.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...