perjantai 26. lokakuuta 2012

Albert Nobbs

En ehkä ole vielä nähnyt Hugoa tai Artistia, mutta nyt on nähny se leffa, jonka perään eniten itkin viime oscar-gaalassa. Tai en nyt ehkä eniten, mutta josta en tiennyt koska Suomen ensi-ilta oli tai olisiko koskaan ja epätietoisuudessa sitten elettiin.. Aina viime perjantaihin saakka kun kyseinen leffa vihdoin pamahti valkokankaille myös täällä Suomessa!


ALBERT NOBBS on ohjaaja Rodrigo Carsian viime vuoden taidonnäyte, joka kertoo herra Albert Nobbsista (Glenn Close), naisesta joka on joutunut koko elämänsä pukeutumaan mieheksi voidakseen selvitä julmassa 1800-luvun Dublinissa. Silloin ei nainen voinut pärjätä omillaan ja maailmankuva oli aika.. No, miespainotteinen. Albertin elämä kuitenkin muuttuu radikaalisti tuon tavattua Hubert Pagen (Janet McTeer) astuttua hotelliin, jossa Albert työskentelee hovimestarina.

Elokuva on kaikinpuolin kaunis, koskettava ja.. tavallaan surullinenkin. Onhan se sitä, vaikkei ihme kyllä saanut kirvoitettua allekirjoittaneelta yhtään kyyneltä silmäkulmaan. Albert on samaistuttava hahmo ja myötätunnot ovat täysin kyseisen herran puolella. Sitä toivoo koko elokuvan että Albert saisi haluamansa ja toteuttaisi unelmansa eli saada kasaan tarpeeksi rahaa, jotta voisi itse avata oman tupakkakaupan.
Mia Wasikowska lunastaa kovaa vauhtia paikkaa suosikkinäyttelijättärieni joukossa hennon ja pistävän olemuksensa ansiosta. Liisa Ihmemaassa-elokuvassa neiti oli kyllä vetovoimainen, muttei oikeastaan päässyt vielä oikein oikeuksiinsa, nyt hän on jo kertaheitolla vakavasti otettavampi näyttelijätär!
Sen verran, yhtään siis spoilaamatta, täytyy vielä sanoa että elokuvan hyviä puolia oli myös se ettei jatkoa oikein osannut missään vaiheessa arvata ja pätkä piti ainakin allekirjoittaneen täysin varpaillaan loppuun saakka!

Olen oikeastaan hieman harmissani ettei Nobbs saanut osakseen yhtään Oscar-tunnustusta viime vuoden elokuvista, vaikka kyseinen pätkä kahmikin kolme ehdokkuutta; paras naispääosa, paras naissivuosa sekä maskeeraus. Tämä elokuva taisi ilmestyä aavistuksen vääränä vuotena ja pätkällä oli vaikeat vastustajat vastassaan; Glenn Closella vastassa Meryl Streep? Ja taisi maskeerauksesta olla vastassa samainen Rautarouva.
En silti vähättelisi tätä elokuvaa yhtään! Elokuva oli aivan törkän hyvä ja sitä kannatti todellakin odottaa melkein vuosi. Odotus palkittiin ja sain sitä, mitä elokuvalta meninkin hakemaan! Näitä pätkiä lisää!



ps. Käytiin tänään koulun puolesta Ylellä tutustumassa studioihin ja puvustus/lavastus/maski-jutskiin. Käytiin samalla myös Tartu mikkiin-kuvauksissa, joten jos meikäläistä haluaa pongailla; telkka kakkoselle (?) 4.1.2013!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kirpparilöytöjä!

Käytiin tänään äitin kanssa pyörimässä vähän kirppiksillä ja.. ehkä vähän muuallakin. Pointti oli kuitenkin enemmän niissä kirppiksissä, koska niitä varten me liikkeelle lähtiin!

Aika usein sitä kuulee ihmisten, myös allekirjoittaneen, ruikuttavan että kunpa olisi enemmän rahaa jotta voisi ostaa leffoja. Sitten niitä leffoja etsitään cdonista, Anttilasta, kaikkien kauppojen leffahyllyiltä.. Ehkä antikvariaateista, mutta paras paikka on ehdottomasti kirppikset! Nimimerkillä tänään lähti viisi leffaa matkaan vähä päälle kybällä!

GEISHAN MUISTELMAT (2005), 4 euroa
Kansikuvan mukaan kolme oscaria kuudesta voittanut lehva, jonka olen halunnut nähdä varmaan ikuisuuden.. Tai ainakin seitsemän vuotta. Koskaan en ole tainnut kuulla kenenkään sanovan poikkipuolista sanaa kyseisestä pätkästä ja noh, ohjaaja Rob Marshallilla tuntuu olevan ihan katsottavia pätkiä cv:ssään. Ainakin viimeisin Pirates of the Caribbean on kyseiseltä ohjaajalta, mutta haluan syvästi uskoa miehen pystyvän parempaankin! Pianhan se nähdään!

IT'S ALL GONE PETE TONG (2004), 2 euroa
Tämä leffa oli oikeastaan hetken mielijohde, koska jokin pääkoppani tyhjyydessä kumahti ja käski ostaa. No ainakin leffa kertoo DJ-legendasta, joka kuuroutuu ajan myötä ja hommaan sekoitetaan naisia, alkoholia, huumeita ja mediaa. Hyvät lähtökohdat on ainakin.. Elokuvan ohjaaja Michael Dowse ei kyllä soittele mitään kelloja tässä pääkopassa.

NED KELLY (2003), 2 euroa
Tämän leffan katsoin ensimmäisen kerran silloin jokunen aika sitten kun pidin Heath Ledger-maratonin, taisi olla viime tammikuussa. Tuolloin lainasin leffan kaveriltani ja sydämeni oli myyty samantien. Hieno leffa, jota tähdittää paitsi Ledger, myös Orlando Bloom ja Geoffrey Rush.

TAKSIKUSKI (1976), 2,5 euroa
Tässä sivistysaukko, joka on pitänyt tukkia jo vuodesta käpy ja kirves saakka mutten ole saanut aikaiseksi! Hienoa tässä dvd-julkaisussa on myö se että extroja näyttäisi olevan aika liuta matkassa; mm. 71 minuuttia pitkä dokkari ilmeisestikin kyseisen pätkän tekemisestä.

DINOSAUR, (2000), 1,8 euroa
Itseasiassa tämä pätkä löytyy multa myös VHS:ltä, mutten voinut silti vastustaa kiusausta.. Hyvä, hieman erilainen Disney-animaatio, joka tuntuu jääneen monelta komeasti huomiotta. Kuului meikän 2000-luvun lempileffoihin ja kylläpä tätä tosiaan katselee edelleen. Katsoin kyseisen leffan itseasiassa vasta vähän aika sitten.

KARHUVELJENI KODA (2003), 0,50 euroa
Tämä pätkä ei lähtenyt tällä kertaa matkaan vaan löysin sen Tampereelta viikko, pari takaperin. Joku hullu myi Disney-klassikon pois viidelläkymmenellä sentillä vain koska kannet olivat hieman vinksallaan, mutta levy aivan täydellisessä kunnossa! Ehkä tässä kuitenkin paras löytöni tämän syksyisistä kirpparilöydöistäni, harvoin sitä Disney-klassikoita näin halvalla saa käsiinsä!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Toy Story - Leluelämää

Kun olin viisi vuotias, saatiin veljeni kanssa paras joululahja ikinä; Toy Story-vhs! Muistan kuinka emme saaneet katsoa sitä ennen kuin oltiin käyty joulusaunassa, joten juostiin sinne sitten pää kolmantena jalkana. Pikaisesti ulos ja telkun ääreen. Saatiin valvoa tunti pidempään että ehdittiin katsoa kyseinen pätkä ja kyllä, ne naapurin lelut oli ihan älyttömän pelottavia!


TOY STORY ensimmäinen sai ensi-iltansa tosiaan vuonna 1995 ja sen ohjasi John Lasseter, joka on vastuussa myös kakkososan ohjauksesta ja oli tuottamassa kolmatta osaa.. Ja huhut, jotka juuri järkyttivät minua, kertovat että Lasseter tuottaisi myös neljännen Toy storyn..
Elokuvahan kertoo tosiaan Woodysta, Andyn lempilelusta joka on myös huoneessa asuvien lelujen eräänlainen johtohahmo. Kun Andy saa syntymäpäivälahjaksi uuden lelun, Buzz Lightyearin, Woodyn asema on uhattuna ja pian cowboynukke tajuaakin tulevansa syrjäytytetyksi. Puolittaisen onnetomuuden myötä Woody tönäisee tämän uuden avaruusrangerilelun ikkunasta ja saa tapauksesta tosiaan syyt niskoilleen. Alkaa hurja seikkailu Pizzaplaneetan kautta naapuritaloon, josta olisi päästävä kotiin ennen kuin Andy perheineen muuttaa uuteen kotiin.
Nyt kun elokuvaa on katsonut aikuisempana, oli jotenkin jännä huomata kuinka ne naapuritalon lelut ovat edelleen hirmupelottavia! Tulin ajatelleeksi kuinka olin tosiaan viiden vanha kun näin kyseisen leffan ensimmäisen kerran enkä usko että nyt näyttäisin tätä leffaa kummipojalleni, joka parin vuoden päästä saavuttaa saman iän. Se on kyllä Pixarin yksi hienous, kieltämättä. Leffat näyttävät siltä että ne on suunnattu lapsille, mutta niitä on höystetty aikuisille suunnatuilla jutuilla ja siksi ne kelpaavat lähes kaikille! Tietty ikärajaa noudattaen, koska.. Onhan tämä ja moni muukin aika pelottavaa katsottavaa.
Tiesittekö muuten että Toy Story oli Pixarin ensimmäinen tietokoneella tehty kokoillan elokuva?


TOY STORY 2 ilmestyi neljä vuotta edeltäjäänsä myöhemmin, mutta tätä leffaa en onnistunut haalimaan käsiini pienempänä vaan itseasiassa näin tämän vasta kolmannen osan jälkeen. Se onkin ehkä syy siihen miksi tämä pätkä on jäänyt itselleni hieman vähemmän tunteisiin vetoavammaksi vaikka hyvä leffa onkin. Piti katsoa tämä eilen illalla uudemman kerran vaikka viime viikolla kyseisen pätkän katsoin, koska en oikein keksinyt mitään sanottavaa tästä ilman että olisin langennut wikipediateksteihin..
Nythän juttu on siis niin että Andy on kasvanut hieman vanhemmaksi aikain saatossa, muttei kuitenkaan vielä teiniksi saakka. Lelut ovat pojalle edelleen tärkeitä, vaikka osa niistä joutaakin (ainakin äidin mielestä) jo kirppikselle. Woody aloittaa pelastusoperaationsa yksikätisenä cowboynukkena ja lähtee uhkarohkeasti pihakirppikselle tarkoituksenaan pelastaa eräs leluystävänsä. Hän onnistuu missiossaan, mutta joutuu itse pahan keräilijäsedän varastamaksi. Pelastusoperaatio käynnistyy uudemman kerran, mutta tällä kertaa Buzz ja muut lelut lähtevät pelastamaan Woodya toisin kuin ekassa osassa, jossa osat olivat lähinnä toisinpäin.
Elokuvassa esitellään pari uutta hahmoa, jotka ovat samaa lelusarjaa Woodyn kanssa. Jessie on innokas lehmityttö, joka on viettänyt viimeiset vuotensa pimeässä laatikossa ja innostuu silminnähden kun keräilijä vihdoin löytää puuttuvan keräilykappaleensa eli Woodyn. Nyt he pääsisivät vihdoin Tokioon aloittamaan uuden elämänsä keräilyharvinaisuuksina! Napakymppi taas on Woodyn ujo ja ehkä hieman koiramaisia ominaisuuksia omaava hevonen. Mainari taas on kullankaivajamies, joka onkin keräilyharvinaisuus koska hän asuu edelleen omassa laatikossaan avaamattomana!
Toimiva kakkososa, täytyy myöntää! Ekan katsomiskerran jälkeen Jessie oli mielestäni älyttömän ärsyttävä, mutta nyt kun olen katsonut kyseisen leffan useampaan otteeseen niin ei se niin ärsyttävä olekaan!
Täytyy muuten nyt sanoa että rakastan niitä vihreitä kolmisilmäsiä otuksia. "Pelastit henkemme, jäämme velkaa sinulle!"


TOY STORY 3 taas ilmestyi vuonna 2010 ja taisi olla ehdolla siinä kyseisessä Oscar-gaalassa, josta minä aloitin jokavuotisen oscareiden vahtaamiseni. Kyseinen leffa on sen verran kovaa kamaa että oli ehdolla jopa parhaaksi elokuvaksi! Mikäli nyt siis oikein muistan.
Aikaa on tällä kertaa kulunut sen verran paljon että Andy on nyt lähtemässä opiskelemaan. Hänen täytyy tehdä valitansa; mitkä leluista lähtevät ullakolle, mitkä kierrätykseen ja lähtevätkö jotkut hänen kanssaan opiskelemaan? Woody on ihmeekseen ainoa, joka saa kunnian lähteä tukemaan Andyä hänen opiskelijataipaleellaan (en edes halua ajatella mitä leluparka siellä kokisi!) ja Andy pakkaa loput lelut muovipussiin aikeinaan viedä heidät vintille.. Mutta lelupussi joutuukin vääriin käsiin äidin luultua niitä roskiksi ja vietyä roskiin! Roska-auton lähestyessä, Woodyn on lähdettävä jälleen kerran auttamaan ystäviään! Lelut pakenevat ja päättävät lähteä lastentarhaan vakaasti siinä uskossa että Andy oli heittämässä heidät pois, vaikka Woody kuinka yrittää vakuutella tovereilleen että kyse oli väärinkäsityksestä.
He kaikki päätyvät kuitenkin päiväkotiin, jossa johtoa pitää mansikalta tuoksuva jättinalle Tuhti Karhunhali. Tuhti esittelee tulokkaille päiväkodin ja heidän oman huoneensa. Kauhun hetkiä koetaankin pikkulasten saapuessa päiväkotiin repimään ja tunkemaan leluja nenäänsä! Buzz päättää pyytää Tuhtilta siirtoa vanhempien lasten huoneeseen, mutta päiväkodin johtoportaan todellinen karva näyttäytyykin, mutta ehkä aavistuksen liian myöhään..

Täydellinen animaatiotrilogia! Andy kasvaa pikkuhiljaa aikuiseksi ja kolmososan viimeiset kymmenen minuuttia ovat yhtä itkupotkuraivaria yhtä kaikki. Niin tunteisiin vetoavaa ja herättävät väkisinkin kysymyksen; missä mun lelut on?! Vintillä?! Roskissa?! Kierrätyksessä?! Eiii! Varatkaa nenäliinoja matkaan kun katsotte kolmososan, sillä niitä tarvitaan.
Nyt kun kuulin mahdollisesta nelososasta, en ole yhtään iloinen. Kuten sanoin, täydellinen animaatiotrilogia. Nelososa ei vaan voi olla enää trilogian osien arvolle sopiva jatko-osa! Ei vaan voi. Tai sitten maailmankirjat ovat todellakin sekaisin ja Pixar ylittää itsensä ylittämästä päästyään. Vuotta 2015 on kaavailtu nelososan julkaisuksi, mutta jää nyt nähtäväksi. Toivottavasti nämä ovat vain juoruja eivätkä tosiasioita.. En halua nähdä Toy Story-elokuvaa ilman Andyä.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Jaws - Tappajahai 1975

Nyt on kulunut aivan turhan kauan siitä kun viimeksi tänne kirjoittelin ottaen huomioon sen että olen katsonut aikas paljon leffoja edellisen merkintäni jälkeen. En tiedä mihin vetoaisin, olen vain laiskotellut. Koulussa tapahtuu samaan aikaan paljon ja sitten ei mitään; kaksi päivää viikosta koulussa. Minusta tuli ohjaaja erääseen fantasialyhäriin ja ja.. Niin. Paljon on tapahtunut. Ja jokainen viikko aloitetaan koulun puolesta leffalla, on katsottu mm. Toy Story (josta ehkä merkintä myöhemmin). Tämä viikko aloitettiin tutulla merten kauhulla..


TAPPAJAHAI on vuoden 1975 mestariteos, jonka ohjasi kukapa muukaan kuin Steven Spielberg. Elokuva oli kuulemma Jenkkilän ensimmäinen kesäleffa, koska siihen saakka uskottiin ettei kukaan käy elokuvateatterissa kesäaikaan. Näin ainakin kertoi dramaturgian opettajamme tänään puoli yhdeksän aikaan aamulla ennen elokuvailtaamme.. Noh, ehkei kukaan käynyt leffassa kesäaikaan ennen tätä leffaa, mutta kukaan ei ainakaan mennyt uimaan enää tämän jälkeen! Jenkit muutenkin kuulemma sekosivat kyseisestä leffasta ja haiverkot alkoivat yleistyä uimarantojen ympärille..

No elokuvahan siis kertoo Brodysta (Roy Scheider), erään kesäsaaren uudesta poliisipäälliköstä, jonka täytyy paitsi voittaa oma vesipelkonsa myös paikalliset ihmiset puolelleen. Kun random tyttö nimeltä Chrissie joutuu hain syömäksi eräiden hippipippaloiden päätteeksi, tällä turistien valtaamalla kesäsaarella alkaa tapahtua.. Tai ainakin melkein alkaa, koska eihän rantoja voi sulkea koska turistit jättäisivät tulematta ja rahat saamatta. Vasta kun hai hyökkää toisen kerran, aletaan kunnolla toimia.
Brody saa avukseen haiden tutkija Hooperin (Richard Dreyfuss) ja paikallisen haiden listijän,Quintin (Robert Shaw) ja yhessä he lopulta lähtevät metsästämään kyseistä, 6-7 metristä valkohaita. Heidän vastassaan ei kuitenkaan ole mikään tavallinen vonkale vaan pian he huomaavat että osat vaihtuvat; he eivät olekkaan enää saalistajia.

Elokuvahan on adaptaatio samannimisestä kirjasta, jonka kirjoitti Peter Benchley vuosi ennen kyseisen elokuvan ensi-iltaa. Spielberg otti kuitenkin aikapaljon vapauksia kirjan muuntamisessa elokuvaksi ja joidenkin juttujen takia Benchley ja Spielberg riitautuivat. Varsinkin elokuvan loppukohtaus (thank god) on muutettu kirjan lopusta; (SPOILER!!)
Elokuvassahan hai kuolee Brodyn heitettyä jonkinsortin kaasupullon hain kitaan ja ammuttua sitä sitten kiväärillä, jolloin koko hai posahtaa taivaantuuliin. Kirjassa loppuratkaisu on kuulemma jotain aivan hirveää shittiä; Brody on vedenvarassa, hai lähestyy.. Mutta pari metriä ennen kuin hai söisi Brodyn, se yhtäkkiä pysähtyy.. Ja vajoaa kuolleena merenpohjaan. Mitäkö tapahtui? Hai kuulemma hukkui. Kyseisen elukanhan on pysyttävä liikenteessä koko ajan, jotta se pystyy hengittämään. Benchleyn mukaan haihin osuneet luodit ja harppuunat kuitenkin aiheuttivat sen että hai yksinkertaisesti sai sydärin ja kuoli sopivasti juuri ennen kuin sai Brodyn syötyä. Aika jännä eikö?
Onneksi Spielbergillä oli aivot tallella.


Itse sain kunnian katsoa vierestä kun yksi raukkaparka joutui Tappajahain syömäksi.. Samaan aikaan kun Tappajahai itse roikkuu pyydystettynä tuossa koukussa. Kuva on siis otettu Universal Studioilla viime elokuussa kun vietin elämäni parhaat viikot Los Angelesin lämmössä. Kyseisten Studioiden kiertoajelullahan tosiaan saatiin nähdä jos minkälaista hienoa, mutta mm. kyseisen Tappajahain lavasteita, haita ja veneitä. Ja se pieni näytös, missä hai söi ihmisen viidenkymmenen ihmisen räpsiessä kuvia samaan aikaan..

Kaiken kaikkiaan oikein mainio elokuva! Olihan se seitkytluvun hai välistä enemmänkin söpö kuin pelottava sen aukoessa söpöä kitaansa mutta jos sen hain nukkemaisuuden nyt jättää huomiotta niin siis aivan loistava leffa! Suosittelen kaikille! 

ps. Nukesta mieleen! Yhdessä kohtauksessa on käytetty oikeata haita! Tiedätkö missä ja miten? Siinäpä pähkinä purtavaksi!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...