Hunger Games - Nälkäpeli

Nyt kun viikko ensi-illasta on kulunut, voin ehkä jo alkaa tiivistää tuntojani blogimerkinnän muotoon. Yritin sitä jo heti elokuvan nähtyäni, mutta nyt oli kerrassaan niin paljon erilaisia tunteita herättävä pätkä etten kyennyt siihen saman tien. Nyt koen pystyväni.. Ainakin jossain määrin.

Kun kaverini ensimmäisen kerran patisti minua lukemaan Nälkäpeli-kirjan, totesin kieltämättä hieman poissaolevasti "joojoo" ja lupauduin lukemaan sen. Aioin kyllä pitää lupaukseni, mutten jotenkin sitten saanut aikaiseksi hankkia kirjaa käsiini. Sitten kaverini eräänä päivänä uhkasi syöttää pääni silakoille, jos en lukisi kirjaa ennen elokuvan ensi-iltaa ja kipitin kauppaan. Ostin pokkarin ja kun vauhtiin pääsin, luin sen parissa päivässä. Ja nyt kun olen nähnyt elokuvankin, kiitän kaveriani siitä uhkailusta ja samalla kehotan kaikkia lukemaan kirjan ennen kuin astelee leffateatteriin. Siinä ei kauaa nokka tuhise.

NÄLKÄPELIn perusideahan on laittaa 24 nuorta samalle suurelle areenalle ajatuksena että vain yksi näistä 24 tulee ulos elävänä. Ja nyt moni siellä ruudun toisella puolella ajattelee heti Battle Royalea, mutta sanon saman tien että ei. Leffaa en ole nähnyt mutta niin luotettavalta taholta olen tämän väitteen kuullut ja vertailtuani juonikuvioita sanon että ei.
Panemin kansalaiset nousivat kauan sitten kapinaan Capitolissa valtaa pitäviä ihmisiä vastaan, jonka tuloksena Capitol kehitti Nälkäpelin pitämään kansan kurissa. Pelin ideana on kerätä jokaiselta 12 vyöhykkeeltä kaksi tribuuttia, nuori tyttö ja nuori poika, ja lähettää nuo kaikki 24 tribuuttia samalle areenalle ja tosiaan, vain yksi noista tribuuteista on tuleva hengissä ulos.
Katniss Everdeen (Jennifer Lawrence) on 16-vuotias tyttö Panemin diktatuurin 12. vyöhykkeellä. Hänen pikkusiskonsa, Prim, valitaan Nälkäpeliin mutta Katniss ryhtyy vapaaehtoiseksi ja ottaa näin paikkansa Nälkäpelin tribuuttina siskonsa sijaan.

Kirja on aivan loistava ja kehotan tosiaan kaikkia lukemaan sen. Elokuva taas.. No mitä odotatte jos nyt lukemanne jälkeen kerron teille että elokuva on K12. Niin.. Minä itse menetin toivoni ikärajan kuullessani, koska sydämestäni toivoin että tekijöillä olisi ollut kanttia tehdä tästä K16. Mutta ei, raha puhuu ja näin pilattiin yksi ehkä maailman hienoimmista opuksista.

HUOM. Tämän kuvan jälkeen seuraa spoilereita!

Elokuvassa oli paljon hienoja, mahtavia ja upeita kohtauksia ja hahmoja ja etenkin maskeerauspuolelle annan täydet pisteet! Harmi vain että elokuva sisälsi myös niitä äärimmäisen huonoja ratkaisuja ja sen takia elokuvasta jäi hyvin nihkeä fiilis.

Aloitetaanpa positiivisista puolista. Maskeeraus ja puvustus olivat mielestäni huippuluokkaa! Se on päällisin asia mikä nousee mieleen kun käsketään sanoa jotakin positiivista Nälkäpelistä. Lisäksi plussaa annan elokuvantekijöille siitä miten nuo hoitivat pelinjohtamisen; kirjassahan pysytään koko ajan areenalla eikä lukijalla ole sen suurempaa käsitystä ulkomaailman tapahtumista kuin itse päähenkilölläkään. Elokuvassa pelinjohto-puoli oli mielestäni todella mielenkiintoisesti ja taidokkaasti hoidettu. En tiedä miten olin sen kuvitellut tapahtuvan, mutta tuskin se olisi paljon eronnut tästä tavasta!
Lisäksi, nyt kun puvustus/maskeeraus-puolesta puhutaan, on pakko nostaa esiin Capitolin ihmiset ja noiden täydellisen överiksi vedetty muoti! Kirjassakin korostetaan sitä kuilua, mikä on 12. vyöhykkeen köyhien hiilikaivostyöläisten ja Capitolin muodin välissä mutta elokuvassa tämä pomppasi täydellisesti silmille! Ja nyt tarkoitan joka sanaa täydellä rakkaudella ja tyytyväisyydellä! Ne pinkit koirat, "kamalat" meikit, Seneca Cranen parta.. Kaikki se oli aivan mieletöntä! Ja nyt jos joku tulee kertomaan minulle että ne kaikki tehtiin tietokoneella niin menen syöttämään pääni silakoille.

Sitten hahmoihin. Katniss ei mielestäni ollut yhtä rankka tyttö kuin kirjoissa; Elokuvan Katniss ei ylettänyt hurmaamaan minua itsepäisyydellään, metsästystaidoillaan ja taipumuksellaan tietynlaiseen erakkoluonteeseen. Se, miten elokuvantekijät myös "taidokkaasti" leikkasivat elokuvan loppukohtauksen kokonaan päin vittua, sai myös Katniksen näyttämään typerältä, rakastuneelta pikkutytöltä.. Mitä tuo ei todellakaan ollut kirjoissa.
Vihasin myös sitä kuinka Gale oli komeasti tuotu kolmiodraamaa luomaan näiden "rakastavaisten", Katniksen ja Peetan välille. Suoraan sanoen olen äärimmäisen pettynyt siihen kuinka elokuva piti pilata sillä rakkaustarinalla, jota ei edes päätetty niinkuin kirjassa.. Jos kirjassa nyt mitään rakkaustarinaa edes oli.

Mutta sitten hyviä hahmosuorituksiakin löytyi pari! Ensimmäisenä pakko nostaa ylös Haymitch (Woody Harrelson)! Sillä tuo hahmo oli aivan loistava sekä kirjoissa että elokuvassa. Tosin kirjassa kuvittelin sen lähinnä jättimäiseksi, punanenäiseksi läskipalloksi joka on alati kännissä. Ja voitte nyt kuvitella tyytyväisyyteni kun ruutua ei täyttänytkään moinen ihrapallo vaan veikeä, silti hahmonsa erityispiirteet omaava kännikala.
Toinen ehdoton ykköshahmo oli se kuuluisa Seneca Crane (Wes Bentley) ja se sitäkin kuuluisampi parta! Voi kyllä, hahmo oli mieletön ainakin nyt yhden näkemiskerran perusteella. Rakastin erityisesti (sen parran ja psykoottisten silmien lisäksi) sitä tapaa, jolla elokuvassa tämä hahmo tapettiin. Kirjoissahan ei muistaakseni mainittu muuta kuin että hahmo murhattiin.. Mutta se tapa millä Seneca lahdattiin elokuvassa vei sydämeni. Sadistinen minäni ihan kiemurteli penkissä tyytyväisyyttäni; lukitaan hahmo huoneeseen myrkyllisten sysimarjojen kanssa. AH!! En voi muuta sanoa.

Paljon olisi vielä sanottavaa, mutta valittaen nyt joudun toteamaan että en ikinä saa aikaiseksi kirjoittaa kaikkea mitä haluaisin sanoa. Siksi tähän loppuun nyt isken trailerin ja sanonpa vielä; jos ei elokuvaa muuten kannata mennä katsomaan niin sitten Seneca Cranen parran, silmien ja kuoleman takia. Muussa tapauksessa pitäydyn sanomassani; lukekaa se kirja.

Valta

Nyt on kyllä oltu aivan luvattoman kauan kirjoittamatta mitään tänne ja tämäkin teksti sivuaa aika paljon elokuvien maailmaa.. Koska tänään kyseessä on pelkkä kolmen valokuvan sarja! Kyseessä on siis ystäväni ennakkotehtäväpaketti kouluun, josta en sano mitään ja linjalle, josta niinikään vaikenen. Ensi viikolla ehkä lisää meikkileikkejä erään vihaamani elokuvan teemalla.. Ja ehkä pari ihan aiheeseen liittyvää merkintääkin, ken tietää!

Toimin tässä prokkiksessa kahvinarkomaani-orjana, meikkaajana ja kaiketi osittan puvustajanakin. Kuvat eivät ole minun ottamiani eikä kuvat muutenkaan ole minun. Luvan kanssa ja meikkejä vähän esitellen sain nämä tänne iskeä. Kiitos kaikille mukana olleille ja onnea sikiölleni kouluunhauissa!

Sen enempiä selittelemättä, tässä kuvasarjamme;

Tinker Tailor Soldier Spy

Ja sitten kun Risto Räppääjä oli käytä katsastamassa, jäin hengaamaan Studiolle pariksi tunniksi. Siinä suunniteltiin jo kaiken näköistä The Hobbit-elokuvan ensi-iltaa silmällä pitäen, mutta siitä ei enempää nyt! Ei pidä pilata hyvää juttua kertomalla siitä etukäteen, eihän?

Pappi lukkari talonpoika vakooja eli ehkä paremmin sanottuna Tinker Tailor Soldier Spy on yksi viime vuoden varmasti mielenkiintoisimpia ja samalla vaikeimpia elokuvia. Ja aivan sairaan tyylikäs tapaus! Mutta täytyy myöntää että allekirjoittaneelle tämä elokuva ei täysin auennut ensimmäisellä katsomiskerralla ja mitä olen ihmisiltä kysellyt, ei elokuva kokonaisuudessaan heillekään aivan täysin valjennut. Mutta vaikka elokuva jokseenkin vaikeaselkoinen olikin, ei se vienyt elokuvan hienoudesta tippaakaan pois. Tämä vaikuttaa juuri sellaiselta elokuvalta johon minä rakastun pikkuhiljaa ja kun rakastun, katson sitä vain uudestaan ja uudestaan ja uudestaan..

Elokuvan juonta en siis ala sen suuremmin kommentoimaan, koska en mitään siitä osaisi oikein sanoa. Mutta sen sijaan puhun elokuvan näyttelijöistä, koska tämä elokuva oli kuin hienojen näyttelijöiden riemuvoitto!
Elokuvan pääosissa on paljon kiitetty Gary Oldman, jolle monet povasivat myös oscaria tästä kyseisestä roolista. Olisin itsekin suonut miehelle jo pitkän uran takia yhden pystin, mutta nyt täytyy kyllä sanoa poikkipuolinen sana; en olisi välttämättä tästä roolista sitä pystiä antanut. Mielestäni mies on uransa aikana pystynyt parempaankin ja nyt en todellakaan puhu Harry Potterin Siriuksesta tai Batmanin komissaariosta! Mielestäni mies vaan on pystynyt aikaisemmin paljon parempaankin ja kun on näin hieno mies kyseessä, tuo tulee kyllä vielä ansaitsemaan pystinsä. Ei tuota oscaritta jätetä.

Toisena näyttelijänä nostan esiin Colin Firthin, joka viime vuonna voitti oscarin miespääosastaan elokuvassa Kuninkaan puhe. Tässä elokuvassakin mies vetää aivan tuhottoman hyvin, melkein jopa pelottavan vakavana aika ajoin! Kuka muistaa Firthin vielä ihanana homopoikana musikaalielokuvasta Mamma Mia!? Kun vertaa sitä elokuvaa ja tätä elokuvaa keskenään ja heittää sekaan vielä tuon Kunkun niin voi hyvillä mielin todeta; Colin Firth on todellakin kameleontti! Se mies osaa muuntautumisen jalon taidon.

HUOM! Benedict sisältää spoilerin!

Seuraavaksi nostan esiin Benedict Cumberbatchin, josta sanoin heti elokuvan jälkeen kaverilleni että sillä miehellä on äärimmäisen vilpilliset silmät! Olin aivan varma jo elokuvan alussa että tuo mies on se jota etsitään. No eihän se ollut mutta herrajumala ne miehen silmät!!! Ihan sairasta. En ole koskaan ajatellut vastaavaa ensinäkemältä!
Mutta Benedict pitää mainita myös senkin takia että ensi joulukuussa saadaan todistaa herran antavan äänensä Hobitin Smaugille ja Sauronille! Sitä innolla odottaen, koska tällä miehellä on aivan mieletön ääni!

Tom Hardy taas teki hienon roolisuorituksen hieman renttuna agenttina ja ainakin minuun tuo vetosi hahmoineen saman tien. Pitkin elokuvaa mietin että mistä hitosta tämä äijä on tuttu ja sitten tajusin että tietenkin Inceptionista! Hänhän on Eames, tuo kaikkien rakastama Eames.. Herra on toki tehnyt muitakin rooleja (olipa typerästi sanottu) ja seuraavan kerran taidammekin nähdä vilahduksen hänestä elokuvassa Yön ritarin paluu.

Viimeisinpänä muttei todellakaan vähäisinpänä, Mark Strong! Se mies taisi olla, jos oikein muistan, ensimmäinen hahmokaarista joka asteli ruutuun ja voi se teki kyllä vaikutuksen aivan saman tien! No ensinäkin Strong on aivan mieletön näyttelijä, kuten kaikki edellä mainitutkin ja rakastan tämän miehen silmiä. Ja puhetta. Ensimmäisenähän mieleen tuli tietenkin Sherlock Holmesin ensimmäisen osan pääpahis, lord Blackwood. Lisäksi herra on näytellyt mm. Kick-Assissä jos nyt näitä viime vuoden elokuvia on mainittava. Nyt näyttääkin siltä että Strongin aikataulu on aika tiivis, sillä mies kuvaa tällä hetkellä ainakin kahta elokuvaa ja pari kolme näyttää olevan jo jälkituotantovaiheessa. Saamme siis toivon mukaan nauttia herran silmistä ja äänestä jatkossakin!

Kaiken kaikkiaan hyvin katsottava elokuva, mutta älkää jättäkö aivoja narikkaan! Niitä tarvitaan tämän pätkän kanssa. Hilpaiskaapas katsastamaan! Tässä vielä traileri iloksenne!

Risto Räppääjä ja viileä Venla

Tässäpä sitten elokuva, jota en trailerin näkemisen perusteella koskaan uskonut meneväni katsomaan. Mutta sitten istuin Studion kassan takana ja tuijotin neljä päivää niitä julisteita. Ja sitten huomasinkin pistäväni tekstaria jossa kysyin haluaisiko 2,5 vuotias kummipoikani Tuukka lähteä kanssani elokuviin. Ja poikahan oli mitä suurimmalla innolla lähdössä, joten oman haudan kaivaminen onnistui aika pitkälti hyvin! Mitä sitä ei tekisi kummipojan puolesta..
Elokuvissa käymisestä on kulunut jo nyt.. tasan viikko! Laiskuudessani en ole jaksanut tätä merkintää kirjoittaa ja samoin sen Gary Oldmanin tähdittämän elokuvan merkintäkin puuttuu.. Se sitten seuraavaksi, koska tämän elokuvan jälkeen palkitsin itseni Pappi Lukkarilla!

Risto Räppääjä ja viileä Venla on Räppääjä-sarjan kolmas osa enkä minä ole tämän pätkän edeltäjiä nähnyt. En myöskään jaksa uskoa että tulen niitä koskaan katsoneeksi ellen sitten nimenomaan Tuukan kanssa. Elokuva on selkeästi suunnattu lapsikatsojille mutta kyllä nyt on pakko sanoa että hyvinkin positiivinen yllätys. Äänimaailmalle etenkin jonkinlaista plussaa vaikka sitä ensin karsastinkin. Mutta veikkaan että ääni-ihmisillä on ollut älyttömän hauskaa ääniä suunnitellessaan!

Elokuvissa käynti 2,5 vuotiaan kanssa on aina oma elämyksensä! Se on aina yhtä hauskaa. Viimeksihän käytin pojan katsomassa Ellan ja Aleksin tuossa viime.. syksyäköhän se oli. Sen parissa viihdyttiin ehkä hitusen paremmin kuin tämän elokuvan parissa. Tämän elokuvan aikana tuntui enemmän kiinnostavan se, koska saisi pillimehua. Me kun oltiin herran tahdon mukaisesti ostettu smurffilimsaa eikä se sitten kelvannutkaan koska oli hapanta! Noh, minä sitten lupasin että voitaisiin ostaa yksi pillimehu elokuvan jälkeen ja sainpa pojan juomaan smurffilimsaakin hieman. Popparit kyllä kelpasivat kuten viime kerrallakin!

Käykäähän elokuvissa pikkuväen kanssa, ihmiset! Tulee katsoneeksi sellaisiakin elokuvia, mitä ei välttämättä yksin lähtisi katsomaan! En sano että Räppääjä minun makuuni mikään kovin hohdokas elokuva oli, mutta toimi kun oli se pikkupoika kaverina!