keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Alan Rickman kuukauden henkilönä

Tämä kuukausi vetelee jo ihan viimeisiään enkä ole edes kaikessa kiireydessä tajunnut että kuukauden henkilö pitäisi valita ja siitä pitäisi kirjoittaa! Ja hyvät lukijat, helmikuu oli törkeän vaikea kuukausi! Taisin selata melkein kaikki mieleen tulevat tyypit läpi ennen kuin kaverini sitten auttoi minua ja sanoi että ALAN RICKMAN on juuri se etsimäni henkilö.

Alan Rickman on tosiaan melkein kaikille ehkä tunnetuin roolistaan Harry Potter-saagan Severus Kalkaroksena. Hänhän kieltämättä teki aivan loistavan roolisuorituksen tuona kaikkien vihaamana (tai no.. rakastamana) liemien opettajana. Minä kuitenkin tutustuin Rickmaniin ensimmäisen kerran joskus vuonna kivi ja kirves kun ensimmäisen kerran näin elokuvan Robin Hood - Varkaiden ruhtinas. Tuo elokuva on säilynyt yhtenä suosikeistani siitä päivästä lähtien ja kyllä, parempaa Nottinghamin sheriffiä en ole kuunaan tavannut kuin tämä Rickmanin suoritus! Se sheriffi ei suinkaan ole ilkeä, niinkuin kaikkialla aina lukee, vaan se on suorastaan julma ja raaka ja äärimmäisen sadistinen! Ja Rickman.. Oi Rickman niin sadistisessa roolissa! Voiko parempaa ollakaan?

Rickmanhan syntyi Lontoossa 21. helmikuuta 1946, joten herralla tuli viikko takaperin täyteen 66 vuotta! Syvimmät onnitteluni siihen suuntaan. Hän on perheensä lapsista toisiksi vanhin ja hänellä on isoveli, pikkuveli ja pikkusisko. Hänen äitinsä kasvatti neljä lastaan melkein yksinään, koska Rickmanin isä kuoli pojan ollessa 8 vuotias. Äiti kyllä meni uusiin naimisiin, mutta se liitto ei kestänyt kuin muutaman vuoden. rickman on kommentoinut tätä tapausta sanomalla että äidillä oli vain ja ainoastaan yksi rakkaus.
Ennen näyttelijäksi rupeamistaan, Rickman opiskeli graafikseksi suunnittelijaksi ja perustikin muutamien ystäviensä kanssa suhteellisen menestyvän yrityksen, Graphitin. Rickman kuitenkin jätti yrityksen melko pian, koska halusi ammattilaisnäyttelijäksi.

Rickman on tehnyt varmaan miljoona elokuvaa uransa aikana ja tullut kuuluisaksi etenkin pahisrooleistaan. Kuten tuossa äsken mainitsinkin, oma suosikkini on Notthinghamin sheriffi! Tähän loppuun nyt pätkä kyseisestä elokuvasta.

maanantai 27. helmikuuta 2012

"Vähänkö ois hienoo putsata pöytä 100. oscar-gaalas"

Jälleen kerran elokuvamaailma pysähtyi puoleksi vuorokaudeksi, sillä oscareita jaettiin taas toissa yönä osittain oikeisiin osoitteisiin, mutta paikoin myös täysin väärille henkilöille. Punainen matto täyttyi tähdistä ja me tavalliset tallaajat valloitimme TV-tilan kahvikupein ja märssyin vain voidaksemme kiduttaa itseämme ajatuksella siitä kuinka uskomattoman hienoa siellä matolla olisi käpötellä.

Tänä vuonna povattiin paljon että tämä mustavalkoinen mykkäelokuva, THE ARTIST putsaisi pöydän jo sen takia että kyseessä on mustavalkoinen mykkäelokuva. Itsekin uskoin tähän pitkään, mutta jostain kumman syystä sain lauantaina tai sunnuntaina sellaisen tutinan että ei niin voi käydä. Kaikesta huolimatta, tämä elokuva ei tule repimään eniten oscareita. No olin vain osittain oikeassa; Artist kyllä nousi voittajan korokkeelle mutta oscar-kisassa sai jakaa sen kunnian HUGON kanssa. Kumpaakaan elokuvaa en ole vielä nähnyt, Hugokin on toistaiseksi mennyt minulta ohi mutta ensi viikolla suuntaan sitten katsomaan näitä tämän vuoden oscar-rohmuja! Molemmathan vetivät siis viisi palkintoa.
Artist vei sunnuntaiyönä oscarit puvustuksesta, musiikista, ohjauksesta sekä parhaasta elokuvasta että miespääosasta, joka meni Jean Dujardinille. Monet, minut mukaanlukien, olivat syvästi pettyneitä ettei Gary Oldman saanut kyseistä pystiä roolistaan elokuvassa Pappi, Lukkari, Talonpoika, Vakooja, mutta uskon että Jean ansaitsi pystin ihan yhtäkaikki. Ei ole varmaankaan helppoa olla mykkäelokuvan päätähti aikana jolloin dialogi valtaa joskus turhankin paljon alaa elokuvassa.
Hugo taas nappasi oscarit kuvauksesta, lavastuksesta, äänitehosteista, äänityksestä ja erikoistehosteista. Varmasti kaikki pystit työllä ja tuskalla ansaittuja, mutta Drivelle olisin itse myöntänyt oscarin äänitehosteista. Elokuvaparka kun ei muita ehdokkuuksia itselleen haalinut..

HUOMIO!!Nyt tässä välissä korvat kuulolle ja silmä tarkkana kaikki te Kouvolan ja Kuusankosken suunnalla asustelevat lukijat! Koska HUGO tulee takaisin Studio123:n listoille ensi perjantaina! Joten jos nyt jäi elokuva näkemättä niin ensi viikolla kipin kapin leffaan! Ensi perjantaina myös THE ARTIST saa ensi-iltansa joten uskomattomia leffoja on tarjolla suuntaan ja toiseen! Käykääpä katsomassa Studion sivuilta aikatauluja ja sovittakaa ne omaan elämäänne sopivaksi! Näitä leffoja ei sovi missata!

Seuraavaksi on nostetta esille nainen, joka vei ansaitun naispääosan pystin tänä vuonna. Aina yhtä ihana ja lumoava MERYL STREEP elokuvasta Rautarouva. Tämän elokuvan kävin katsomassa elokuvissa ja näin sanoin elokuvasta silloin melkein kuukausi takaperin. Mutta tämä palkinto ei todellakaan yllättänyt! Pysti meni niin oikeaan osoitteeseen kuin vain voi mennä enkä osannut missään vaiheessa edes pelätä että se menisi kenellekään muulle.. Meryl oli yhtä varma nakki tänä vuonna kuin Natalie Portman viime vuonna!
Toinen sunnuntain voittajakaunottarista oli Piiat-elokuvassa vaikuttavan roolisuorituksen tehnyt OCTAVIA SPENCER. Itse en Piikoja ole vielä nähnyt, mutta ilmeisesti tuossa maaliskuun alussa.. eli itseasiassa ensi viikonloppuna saan sen sitten nähdä kun kaverini tuo sen katsottavaksi! Aivan loistavaa, odotan innolla koska niin paljon on elokuvasta puhuttu ja ne pätkät, joita olen nähnyt, ovat olleet upeita! Ja voi Octaviaa kun neitonen sen pystin itselleen kävi hakemassa. Ihan tuli meikälläkin tippa linssiin vaikken neidistä tai elokuvasta sen suuremmin mitään tiennyt.
Miessivuosan vei sitten CHRISTOPHER PLUMMER elokuvasta Beginners ja siitä en osaa sen suuremmin mitään sanoa. Sanokoon joku fiksumpi siitä enemmän!

Muita yhden oscarin kapsineita elokuvia oli sitten RANGO, joka ei-niin-yllättäen napsaisi animaatiopystin suoraan Saapasjalkakissan ja Kung Fu Panda II:n nenän edestä. Yllätyksenähän tämä ei tosiaan tullut minulle ainakaan. Saapasjalkakissa oli hyvä, muttei mielestäni aivan oscar-tasoa ja Panda taas oli sarjassaan jo kakkososa joten sen takia ehkä jo vähän ajatusta karsastin. Vaikka totta on että onhan kolmososatkin oscareita haalineet ja vielä ihan ansaitusti! Ja oikeastaan pidin Pandan kakkososasta paljon enemmän kuin ensimmäisestä osasta.
THE GIRL WITH THE DRAGON TATTOO ei vetänyt kuvauksesta oscaria vaikka melko paljon sitä odotinkin, mutta sen sijaan elokuva repäisi pystin leikkauksesta ja se passasi minulle ainakin oikein hyvin! Sanoisinpa taas että oikeaan osoitteeseen meni.

Sitten muutama ylläri, jota en oikein hyväksy. En toista ainakaan. En niin yhtään.
THE MUPPETS MOVIE sai oscarin parhaasta laulusta ja elokuvalla oli vastassa vain yksi ehdokas; RIO biisillä Real in Rio. Se alkubiisi on niin loistava etten edes unissani uskonut että Muppetsit sen biisin voittaisivat! Mutta niin kävi enkä ymmärrä tätä vieläkään. Koska vaikka Rio yltääkin vain keskivertoanimaatioksi, se olisi kyllä ansainnut biisistä oscarin!
Mutta tätäkin hämmennystä seurasi vielä kamalampi yllätys jota en sulata, en niin millään! Nimittäin THE DESCENDANTS vei oscarin sovitetusta käsikirjoituksesta. Enkä millään ymmärrä tätä, koska elokuva oli oikeasti mielestäni hyvin ala-arvoinen! En tajunnut edes ehdokkuuksia saatika oikeasti voittoa. Se tästä vielä olisi puuttunut että yhden ilmeen ihmeelle, George Clooneylle olisi isketty miespääosan oscar mutta onneksi ei sentäs!

Mutta näitä muutamaa hämmennystä lukuunottamatta, oscar-gaala meni varsin mallikkaasti! Suurin osa pysteistä jaettiin ihan oikeisiin osoitteisiin ja hyvillä mielin päästiin aamulla nukkumaan. Ensi vuonnahan gaalassa nähdään sitten Peter Jacksonin THE HOBBIT ja silloin onkin ilo ja jännitys ylimmillään! Ensi vuotta odotellessa siis..

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

"Hey, you want a toothpick?"

DRIVE sai nyt sitten kunnian olla se elokuva, joka sai minut rikkomaan tämän vuotisen uuden vuoden lupaukseni. Ja arvatkaa mitä! Mä en edes kadu sitä. Mä vähän osasin aavistellakin sitä että Drive se koituu mun turmiokseni, joten ei tämä yllätyksenä tullut. Tämä elokuva nähkääs on ehdottomasti näkemisen arvoinen!
Mutta huolimatta siitä että lupaus nyt meni rikki, aion silti jatkaa leffahyllyni läpikäyntiä! Ehkä lupaan uudelleen etten osta lisää leffoja ennen kuin entiset on katsottu..

Elokuva kertoo miehestä, Driverista, joka tekee työkseen stunt-ajoja elokuvissa. Hän on siis se mies, joka osaa ajaa auton vaikka katolleen mikäli ohjaaja niin vain vaatii. Yöaikaan Driver toimii kuskina rikollisille antaen noille aikaa vain viisi minuuttia paikan päällä.

"There's a hundred-thousand streets in this city. You don't need to know the route. You give me a time and a place, I give you a five minute window. Anything happens in that five minutes and I'm yours. No matter what. Anything happens a minute either side of that and you're on your own. Do you understand?
Good. And you won't be able to reach me on this phone again."

Elokuva ei ole perinteinen toimintaelokuva, jossa vain kaahataan ja rutataan poliisiautoja. Se on temmoltaan todella rauhallinen ja viimeisen puolituntisen toimintapläjäyksiä pedataan pitkään ja hartaudella. Tämän takia elokuva onkin raivannut tiensä monien katsojien suosikkielokuvien kärkilistoille, vaikka samasta syystä se onkin varmaan karsinut toiminnan ystävät veke elämästään. Elokuvaa tähdittämässä nähdään Ryan Gosling, joka niinikään nostattaa suosiotaan elokuvafanien keskuudessa! Gosling on ainakin minuun tehnyt älyttömän suuren vaikutuksen jo näiden muutamien elokuvien perusteella, jotka olen herralta nähnyt. Goslingin murhanhimoinen katse aiheuttaa kylmiä väreitä joka kerta kun sen näkee ja voi että juoksisin karkuun ja kovaa jos sen katseen omakseni joskus saisin!

Elokuva on ikärajaltaan K18, mutta onnekseni en tajunnut sitä ennen kuin vasta leffateatterista poistuttuani. Muuten tämä pätkä olisi saattanut jäädä allekirjoittaneelta katsomatta. Mutta ikärajastaan huolimatta elokuva ei ole kauhua vaan ikärajansa se on saanut lähinnä paljaasta pinnasta ja armottomasta verellä mässäilystä. Aluksi ajattelin ettei tuo verellä roiskiminen tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta, mutta nyt kun elokuvan katsoin uudestaan niin voi että! Hienoa roiskimista ja ehdoton tyylikeino, jota ilman tämä elokuva ei olisi sitä mitä se nyt on.

Syvimmät suositteluni jälleen kerran! Jos et pidä kauhusta ja kartat K18-lätkällä varustettuja leffoja (kuten allekirjoittanut) niin ei se mitään! Jos minä pystyin siihen, pystyt kyllä sinäkin! Loistavaa viihdettä ja sarjassamme elokuva, joka on pakko katsoa heti uudestaan!

perjantai 17. helmikuuta 2012

War Horse!

Kävin tuossa muutama päivä takaperin, itseasiassa ystävänpäivänä, katsomassa Steven Spielbergin uusimman, SOTAHEVONEN-nimisen elokuvan ennakkoon! Ja kyseinen pätkähän on ehdottomasti näkemisen arvoinen suoritus!

Elokuva perustuu Michael Morpurgon saman nimiseen romaaniin ja se kertoo Albert-nimisestä pojasta ja tämän hevosesta, Joeysta. Ja koska oscarit jaetaan viikon päästä, muistuttaisin että tämä kyseinen pätkä on ehdolla parhaaksi elokuvaksi, mutta lisäksi ehdokkuuksia ropisi musiikista, äänitehosteista, äänityksestä, lavastuksesta ja kuvauksesta! Ja toivon sydämestäni että tämä elokuva repii palkintojakin, koska sen verran mahtava tarina oli kyseessä!

Elokuva alkaa kun Albertin isä ostaa torilta hevosen maksaen siitä ylihinnan. Kaikki ovat sitä mieltä ettei tälläinen hevonen sovellu maatilatöihin, mutta Albert todistaa väittämän vääräksi opettamalla Joeyksi ristityn nuoren orin kyntämään. Joeysta kasvaakin todella villi, mutta uskollinen ja luja hevonen. Kaikki kuitenkin muuttuu ensimmäisen maailmansodan syttyessä ja levitessä Britanniaan. Albertin isä joutuu myymään Joeyn armeijalle, mutta ystävällinen sotaherra lupaa palauttaa hevosen takaisin Albertille, mikäli se vain on mahdollista.

Huom. Kuvan jälkeen seuraa spoilereita!
Lopussa vielä traileri, mikäli haluat katsoa!



Elokuvan ehdottomasti hienoin kohtaus on se, kun Joey pakenee leiristä ja joutuu traagisesti ei-kenenkään-maalle sotajoukkojen väliin. Hevosparka jää kiinni piikkilankoihin eikä pääse etenemään. Tämä kuitenkin yhdistää Britit ja heitä vastassa olevat saksalaiser (?). Kummankin joukoista tulee yksi edustaja auttamaan hevosta ja yhteisvoimin he saavat tuon irti piikkilangoista. Aivan uskomaton kuvaus siitä kuinka ihmiset ovat kuitenkin samanlaisia, anteeksiantavia ja lempeitä huolimatta siitä kummalla puolen sotaa he ovat! Joey yhdisti heidät hetkeksi ja pian tapahtuman jälkeen sota loppui. Sitä ei elokuvassa selvitetä kuinka paljon Joeylla oli tekemistä tämän sodan loppumisen kanssa, mutta jokainen tulkitsee sitten itsekseen!
Elokuva on mahtavia kohtauksia täynnä ja mikäli katsoja on yhtään astetta herkempi ihminen, kannattaa varata nenäliinoja mukaan! Minä luulin että minä olen kova parkumaan leffassa mutta ystäväni vollotti sitäkin enemmän! Mutta saatiin osamme kumpikin! Ja mikäs sen parempaa kuin vollottaminen elokuvaa katsoessa?

Loppuun annan vielä täydelliset suositukset, ensi-illanhan elokuva saa Suomessa ensi viikonloppuna! Joten hilpaskaapas kaikki katsastamaan tämä valtavan loistava pätkä, sillä ensi viikon sunnuntaina jaetaan roppakaupalla oscareita tälle elokuvalle, sanokaa minun sanoneen! Tässä vielä traileri;

tiistai 14. helmikuuta 2012

Harry Potter, the boy who lives!

Koska Spielberg-maratoni ei edisty muuta kuin siten että menen tänään katsomaan herran uusimman, War Horsen, korvaan tämän odotuksen pitämällä muita maratoneja! Nyt viimeisin koski Harry Potteria ja ensimmäisen kerran eläessäni katsoin koko elokuvasaagan alusta loppuun ja aikaa kului.. Ehkä 4 päivää? Maratoni on helppo vetää kun ei ajattele että se on maratoni.

Harry Potter tuli elämääni ollessani 9-10 vuotiaana eli.. Herrajumala! Yli puoli elämää takaperin! Voinen siis sanoa että kyseinen kirjasarjan aikana meikätyttö kasvoi teiniksi ja teinistä friikiksi. Ja vaikka kirjat on luettu miljoona kertaa ja elokuvat jo ilmestyneet, Potter ei ole poistunut elämästäni mihinkään ja oikeammin ajateltuna tuskin tulee koskaan poistumaan. Sen verran on J.K. Rowlingin elämäntyö minuun vaikuttanut.

Kirja/elokuvasarjahan siis kertoo pojasta, joka saa 11-vuotissyntymäpäivänään tietää olevansa velho ja matkaa Tylypahkan velhojen ja noitin kouluun opiskelemaan taikuutta. Koulussa alkaa saman tien tapahtumasarja eikä seuraavaan 7 vuoteen nähdä vilaustakaan rauhallisesta kouluvuodesta.
Itse olen vihkiytynyt kirjasarjan faniksi ja siksi minun on hyvin vaikea kutsua elokuvia mitenkään kovin mahtavaksi teoksiksi. Varsinkaan kun elokuvia alettiin tekemään kauan ennen kuin viimeinen kirja oli ilmestynyt, joten alkupään elokuvista puuttuu täysin ne pienet yksityiskohdat, jotka vaikuttavat vähintäänkin ratkaisevasti viimeisimmissä osissa. Niin julmaa kuin se onkin niin pidän näitä elokuvia täydelissenä rahastuksena enkä siksi voi myöntää pitäväni niistä. Tottakai osa kahdeksan elokuvan sarjasta on onnistuneempia ja osa sitten taas niin ala-arvoisia että ihan itkettää.

Kaksi ensimmäistä elokuvaa olivat Chris Columbuksen ohjaustöitä ja niissä seurataan mielestäni jopa turhankin yksityiskohtaisesti kirjan meininkiä. Nyt annan itsestäni hieman ristiriitaisen kuvan paasaamalla ensin yksityiskohtien pois jättämisestä ja sitten niiden turhasta paljoudesta, mutta mielestäni elokuvan ei ole tarkoituskaan olla täydellinen kuvitettu versio kirjasta mutta jotkin tärkeät yksityiskohdat on elokuvassa oltava! Ensimmäinen ja toinen elokuva oli täytetty kyllä yksityiskohdilla mutta ehkä jopa turhan täydellisesti, vaikka minusta olikin tärkeää että ekoissa osissa esiteltiin velhomaailmaa niin kuin Rowlingkin oli esitellyt. Siinä mielessä hyvä! Mutta en tiedä.. Liian yksityiskohtaisia!
Seuraava osa, Azkabanin vanki taas on mielestäni yksi sarjan kauneimmista elokuvista. Rakastan elokuvan tunnelmaa ja värimaailmaa, mutta sitten toisaalta Harry alkaa muuttua jo tässä elokuvassa sen verran yliangstiseksi paikoin etten vaan kestä. Mutta tämä kirja on yhä yksi suosikeistani aivan ehdottomasti! Ja ehkä tämä olikin ihan onnistunut versio kirjasta. Mutta Gary Oldman Siriuksen roolissa.. Noh, mies vetää roolinsa aivan uskomattoman hyvin! Mutta Sirius ei näytä Siriukselta. Oldman on loistava näyttelijä ja vakuuttava Sirius sisäisesti vaan ulkoisesti en vaan näe häntä Siriuksena.

Neljäs elokuva, Liekehtivä Pikari taas on mielestäni ehdottomasti yksi parhaimmista! Ellei jopa parhain. Hyvä esimerkki siitä miten elokuvaan on pystytty tiivistämään kaikki oleellinen kirjasta, vaikka asioita onkin jouduttu jättämään paljon pois. Ja tästä elokuvasta on ehdottomasti nostettava esiin musiikit koska ne jos mitkä ovat edukseen tässä elokuvassa! Rakastan etenkin musiikkia kohdassa, jossa Victor Krum lentää areenalle Huispauksen maailmanmestaruuskisoissa ja samaten siinä kun Durmstrangin oppilaat saapuvat Tylypahkan suureen saliin.
Mutta mitä sitten tapahtui kun nelonen oli niin hyvä? Sitten tuli vitonen enkä edelleenkään muista siitä elokuvasta mitään! Aivoni yrittävät deletoida koko muiston päästäni ilmeisesti, koska katsoin sen toissapäivänä enkä edelleenkään osaa sanoa siitä mitään.. Paitsi että elokuvassa keskitytään ihmissuhdedraamaan ja kaikki teinit angstaavat vuoroon, Harry tottakai eniten. Mutta mitä muuta? Jooo ne tappelee ministeriössä mutta mitä siellä edes tapahtui? Herraisä jos en olisi kirjaa lukenut niin eipä mulla olisi vitosen tapahtumista mitään käryä! Että todella "onnistunut" teos..
Kuudes elokuva jatkaa vähän samalla meiningillä kuin vitonenkin, mutta lisätään siihen vielä vähän angstia ja poistetaan oleellisuuksia korvaten ne teinirakkaudella. Silti elokuva on siinä mielessä onnistuneempi teos kuin edeltäjänsä, koska ainakin nyt muistan siitä jotain. Hauskoja kohtia löytyy, mutta myös niitä missä voisi parkua päänsä irti. Aika mukava pätkä siis.

Seitsemäs kirja taas jaettiin kahteen osaan, mikä osoittautui äärimmäisen hyväksi ratkaisuksi! En mitenkään näe mitään tapaa miten kirjan tapahtumat olisi saatu mahdutettua yhteen kolmeen tuntiin. Aluksihan sitä silloin nurisi että mitä ihmettä, mutta kyllä sitä nyt sitten käsittää että miksi. Elokuvat ovat ehdottomasti armoton parannus kahteen edeltäjäänsä ja luojan kiitos niin, koska muuten olisi jäänyt aika karvas maku suuhun näiden elokuvien jälkeen.



Mutta ei, nämä eivät vedä missään muotoa vertoja kirjoille! Joten lukekaa ne ihmiset. Ne eivät ole vaikeita vaikket normaalisti kirjoja lukisikaan. Rowling osaa kirjoittaa ja suomentajat ovat tehneet kerrankin loistavaa työtä!

Ah, ennen kuin päästän teidät jatkamaan elämäänne niin pakko mainostaa jos rakastat kirjoja, pidät ehkä elokuvista ja olet pakkomielteinen kirjoittaja! Tässä sinulle compo, joka palvelee kaikkea siltä saralta; Seven years of magic-foorumiroolipeli! (Jos linkki ei toimi niin www.sevenyearsofmagic.net) Minä ja kaverini ylläpidossa joten jos kysymyksiä ilmestyy niin uskallatte sitten kysäistä!

torstai 9. helmikuuta 2012

The Descendants

Elokuva, joka veti yhteensä viisi oscar-ehdokkuutta! Paras elokuva, miespääosa, ohjaaja, sovitettu käsikirjoitus ja leikkaus! Ja ainoa asia mitä minä voin tähän sanoa on kysymys; MINKÄ IHMEEN TAKIA?!

The Descendants on elokuva, jonkalaista en olisi ikinä uskonut näkeväni kun kyseessä on parhaan elokuvan oscar-ehdokas. Elokuva oli niin täydellinen pettymys että ensimmäisen kerran leffateatterissa istuessa sitä harkisti kesken jättämistä. Ja kuvitella että käytin elokuvaan vielä sarjalipunkin vaikka hintaa sillä oli vain 7 euroa!
Miten tälläinen elokuva on kavunnut oscar-ehdokkaiden kärkisijoille? Juonessa olisi ollut potentiaalia vaikuttaa ja sykähdyttää katsojaa varmaan miljoona kertaa, mutta ei onnistunut siinä missään muotoa. Elokuvahan siis kertoo perheen isästä, jonka vaimo makaa koomassa lyötyään päänsä turhan pahasti eräässä onnettomuudessa. Isälle selviää että hänen vaimonsa ei tule heräämään vaan tuo on päästettävä irti. Näin isälle jää kaksi tytärtä, joista toinen on 10 vuotias kasvava pentu ja toinen.. Ehkä 17 vuotias teini.
Elokuva ei ainna kerrassaan yhtään hahmoa, johon voisi pystyä samaistumaan. Koomassa makaavasta äidistä emme tiedä kuin negatiivisia asioita; tuo petti miestään ja meinasi hakea avioeroa. Eikä ilmeisesti ollut muutenkaan kovin ihana ihminen, olihan tuo huutanut tyttärelleenkin siinä määrin että tuo oli katkaissut välit äitiinsä.
Isä taas on bisnesmies, jota on kiinnostanut lähinnä raha ja sen säästäminen. Eipä tuolla ollut yhtään käsitystä lapsistaankaan eikä tuo edes tuntenut noita. Vanhempi tytär taas on kamalan ärsyttävä teini, joka kuitenkin tajuaa loppupeleissä jotakin asioista ja on siten ehkä elokuvan kantava voima.. Hyvin heikko voima tosin. Pikkusisko taas on juuri pahimmassa kasvuiässä ja yrittää hiekalla täyttää bikiniensä yläosia kasvattaakseen tissejään. Tämäkin hahmo jää hyvin heikoksi.
Lisäksi elokuvassa esitellään joukko päähenkilön serkkuja, jotka vaipuvat unholaan saman tien kun nuo ovat ruudulla pyörähtäneet.
Kaikista ärsyttävin ja turhin hahmo koko elokuvassa on kuitenkin teinityttären ystävä, jolla ei ole kerrassaan mitään merkitystä. Tuo on vain tyhmä idiootti, joka latelee huonoja vitsejä väärässä paikassa ja saa isovanhemmilta turpaan. Mitään muuta pointtia hahmolla ei tunnu olevan kuin katsojan hauskuuttaminen siinäkään onnistumatta.

Sitten kun syssyyn lisätään vielä George Clooney, jolta olen nähnyt nyt kaksi elokuvaa aivan lyhyellä aikavälillä. Edellinen oli Vallan käänöpuoli ja siinä Clooney jäi täysin Ryan Goslingin varjoon. Elättelimpä tuolloin vielä toiveita siitä että Clooney vetäisi tässä elokuvassa paremmin.. Mutta ei. Mies tuntuu olevan yhden ilmeen ihme enkä todellakaan tajua mikä siinä miehessä muka viehättää! Kysyin asiaa äidiltäni eikä hän osannut vastata muuta kuin että mies oli nuorena komea ja siksi kaikki pitivät hänestä. Noh, onhan tuo omalla tavallaan edelleenkin komea mutta ei iske, ei niin millään.

Kysyn siis kaikilta ihmisiltä maailmassa, etenkin oscar academyltä, mitä hemmettiä? Tässä on elokuva jonka päänäyttelijä sai ehdokkuuden vain koska miehen nimi on George Clooney ja tuo on elänyt viime vuodet jonkinasteista hiljaiseloa.
Parasta elokuvaa tästä ei saa tekemälläkään. Niin monta oikeasti varteenotettavaa ehdokasta on viime vuodelta jäänyt täysin vaille ehdokkuuksia ja tälläinen typerä yritys isketään ehdokkaaksi? Voi kuulkaa.. Panostakaapas sitä arvostelukykyänne ensi vuoteen, kiitos!


ps. Älkää antako Clooneyn juosta. Se näyttää kamalalta.

Saapasjalkakissa

Saapasjalkakissa on vastikään Suomen ensi-iltansa saanut animaatio, joka esittää Shrekistä tutun kisumirrin tarinan ennen Shrekin ilmestymistä tuon kuvioihin. Elokuvassa Saapasjalkakissa etsii toivottomana taikapapuja, joiden avulla hän pääsisi jättiläisen linnaan, josta hän taas löytäisi kultamunia munivan hanhen.

Tarina on kaikenkaikkiaan todella Zorromainen tunnelmaltaan, jos saan nyt näin sanoa. Tätä Zorromaisuutta lisää entisestäänkin se että päähenkilömme alkuperäinen ääninäyttelijä on Antonio Banderas, joka siis tosiaan tunnetaan hyvin Don Alejandro De La Vegana, Zorrona. Itse kävin kuitenkin katsomassa tämän suomidubeilla, kuten aina kaikkien animaatioiden kohdalla, ja nyt täytyy sanoa että kadun ratkaisuani hieman. Jos olisi rahaa kuin roskaa, menisin katsomaan tämän myös originaalina. Minulle jäi sellainen fiilis että suomentajat ovat epäonnistuneet välittämään elokuvan tunnelmaa yhtä hyvin kuin aikaisemmissa DreamWorksin projekteissa. Tuntui että jäin paljosta paitsi kun en mennyt katsomaan leffaa originaalina.

Tarinassa raotetaan myös menneisyydenverhoa siinä mielessä että saamme tietää Saapasjalkakissan olleen orpo ja että tuon ainoa ystävä lapsena oli Tyyris Tyllerö. Heille kehittyi koko elämän kestävä veljesuhde vaikka aikuisina tuo ystävyys paljolti rakoileekin. Tyyris petti Saapasjalkakisun luottamuksen nuorena ja sen takia heidän tiensä erosivat. Mutta nyt kun huhu taikapapujen olemassaolosta sekä olinpaikasta on jälleen heidän tiedossaan, he päättävät yhdessä Kitty Pehmotassun avulla alkaa yhteistyöhön.

Elokuva on visuaalisesti todella onnistunut ja tarinallisestikin todella loistokamaa. Täytyy nyt oscar-gaalan alla todeta ettei tämä elokuva turhaan ehdokkuuttaan saanut! Jää nähtäväksi kuka pystin lopulta vie, koska vastassahan Kisulla on myös mm. Kung Fu Panda ja Rango! Paras kissa voittakoon!

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Zorron naamio

Lapsuuden sankarit, jotka ovat pitäneet paikkansa vielä tähän päivään saakka? Robin Hood, Peter Pan.. ja Zorro! Kun olin vielä kirppukokoa, katsoin joka lauantai (muistaakseni oli lauantai) sellaista sarjaa kuin The New World Zorro ja se oli ensikosketukseni tuohon hurmaavaan köyhien puolesta puhujaan! Maksain melkein mitä vaan että saisin kyseisestä tv-sarjasta dvd-boxin. Tulisi meinaan niin tarpeeseen! Rakastin sitä sarjaa.


ZORRON NAAMIO on nimensä mukaisesti samaiseen sankariin perustuva elokuva vuodelta 1998. Pääosissa nähdään kolme aivan mieletöntä näyttelijää; tietenkin Antonio Banderas Zorrona itsenään, monen ihmisen mielestä se ainoa oikea Zorro. Elenaa näyttelemässä nähdään ihana Catherine Zeta-Jones, joka vei sydämeni jo ensiesiintymisellään elokuvassa. Sekä edellisen sukupolven Zorrona edustamassa on itse Anthony Hopkins! Kyllähän tämä trio on aika monille se ainoa oikea ja niihin voisin minäkin lukeutua. En edes muista tuosta New World Zorrosta ketkä siinä oli pääosissa, mutta tämän trion muistaisin unissanikin!

Tarina alkaa päivästä kun Don Diego De La Vega käy viimeisen taistonsa Zorron maskissa. Kaksi pientä poikaa seuraa tuota taistoa mitä suurimmalla fanin sydämellä ja Zorro antaakin heille lahjaksi kaulariipuksen. Erinäisten onnettomuuksien myötä siirrytään ajassa eteenpäin ja samat pahamaineiset Murrietan veljekset tekevät konnuuksia, jotka päättyvät toisen veljeksen kuolemaan. Tässä vaiheessa Diego ottaa Alejandron koulutettavakseen ja, suoraan sanottuna, hyvin kettumaisella tavalla koulii tuosta hyvin varteenotettavan seuraajan itselleen.

Kyseinen elokuva sai jatko-osan, Zorron legendan, vuonna 2005 ja edelleen Zeta-Jones ja Banderas vetävät loistoroolit. Elokuva on kerrankin mielestäni onnistunut jatko-osa (vaikka olen viimeisimmät merkinnät vain manannut jatko-osia..). Minulla oli joskus kumpikin elokuva dvd:llä, mutta ilmeisesti olen lainannut tämän kakkososan jollekin.. Enkä muista kenelle ja se joku on unohtanut sitten palauttaa sen! Ikävää tämä, koska muuten olisin voinut vilkaista molemmat putkeen. Mutta täytyy legenda jostakin etsiä uudelleen joskus, koska nämä elokuvat ovat näkemisen arvoisia! Eivät ehkä kriitikkojen ylistämiä, mutta meikäläiseen uppoaa! Zorro lives forever!

WALL-E

Vuoden 2008 animaatioelokuvan oscarin voittanut WALL-E on koskettava kertomus robotista, joka on 700 vuotta yrittänyt puhdistaa maapalloa kaikesta siitä jätteestä, minkä ihminen sai aikaan ennen kuin pakeni avaruuteen. Muut hänen kaltaisensa robotit ovat jo väsähtäneet ja hän on yksin pakkaamassa jätteitä jossakin päin Jenkkilää. Eräänä päivänä hänen pieni elämänsä mullistuu kun avaruudesta laskeutuu valtava alus, josta ilmestyy kaunis valkoinen robotti nimeltä Eve.

Näin elokuvan ensimmäisen kerran lentokoneessa keväällä 2009. En kuullut ääniä, koska en jaksanut maksaa kuulokkeista. Katoin elokuvan siis mykkänä ja ei luoja kuinka paljon menetin! Pieni ruutu ja ilman ääniä. Ei olisi pitänyt katsoa ollenkaan! Koska äänimaailma tässä elokuvassa on jotain niin herkullista. Kaikki yksityiskohdat.. ja etenkin Wall-E:n huudot Even perään. Niin sydäntä raastavaa ja kaunista. En yleensä lämpene robottisoundeille, mutta tämä elokuva ja ne soundit. Rakkautta.
Minusta tuntuu että tämä on taas yksi niitä elokuvia, jotka pitäisi katsoa älyttömän monta kertaa ja kaikki aistit valppaina. Kaikki se jäte, mitä Wall-E kerää, se sisältää varmasti paljon yksityiskohtia ja ajattelua. Ajateltuhan elokuvaa on selkeästi aivan mielettömästi, joten varmasti yksityiskohdatkin ovat hallussa.

Kannattaa katsoa! Aivan loistava animaatio eikä sitä turhaan rankattu vuoden parhaaksi!

Legendaarinen Balto ja sen karseat ipanat

BALTO on vuoden 1995 animaatio, joka kertoo puolisudesta, jonka suurin unelma on vetää valjakkoa. Elokuva perustuu tositapahtumiin, joskin taiteilijan vapaudet on otettu hyvin huomioon. Balto oli alunperin vetokoira, joka pelasti Nomen lapset kurkkumätäkuolemalta. Elokuvassa Balto on puoliksi husky ja puoliksi susi, mitä koira ei siis ollut oikeassa elämässä. Balto oli kuitenkin sen verran kova jätkä että hänellä on patsas New Yorkin Central Parkissa.

Balto kertoo siis koirasudesta, jonka suurin toive oli päästä vetämään valjakkoa. Se oli kuitenkin lähes toivotonta, koska ihmiset eivät voineet luottaa koiraan, joka oli puoliksi susi. Vielä kun samaan syssyyn heittää Kiilu-nimisen menestyneen vetokoiran, joka ei missään tapauksessa halua että Balto pääsee valjakkoon niin soppa onkin sitten jo keitetty. Ainiin! Ei pidä unohtaa että sekä Kiilu että Balto ovat rakastuneet samaan tyttökoiraan; Jennaan.
Elokuva on jo legenda; meidän ikäryhmämme lapsuudessa koirasankarit olivat enemmän kuin elämä ja Balto oli yksi heistä. Hopeanuolen, Buckin ja Valkohampaan ohella hän oli yksi sankareistamme. Ja on yhä.
Mutta luojan tähden ihmiset, älkää katsoko jatko-osia!

Mutta kuten yleensäkin, kun elokuva menestyy ja saa legendan maineen, ihmisille tulee sairas pakkomielle tehdä jatko-osia! Ja hyvin harvoin jatko-osat onnistuvat. BALTO - PAKO YLI SUUREN VEDEN (2002) on äärimmäisen hyvä esimerkki tälläisestä mahdollisimman epäonnistuneesta jatko-osasta.
Kukapa olisi arvannut että meidän ihana Baltomme ja kaunis Jennamme saavat punaisen pentueen varustettuna yhdellä tytöllä, joka muistuttaa paljon isäänsä ulkoisesti mutta tuskin sisäisesti! Aleu on mitä raivostuttavin kakara, joka ei mitään muuta tee kuin angstaa. Ja mikä hupaisinta.. Tyttö tartuttaa angstinsa muihinkin ja kohta kaikki äitiä, isää, Boris-setää ja karhuja myöten angstaavat! Tarinaan on myöskin tuotu yliluonnollista shamanismia tai jotain vastaavaa ja kamalia susia. Elokuvan pääpahiskin esitellään ensimmäisen kerran vasta elokuvan loppupuoliskolla ja se on köyhä versio Kiilusta. Sutena. Onpa elokuvaa onnistuttu pilaamaan kamalilla lauluillakin, joita emme siis kuulleet ensimmäisessä osassa. Älkää antako minun edes aloittaa animaation teknisestä puolesta. Kaiken kaikkiaan Balton häpäisy!

Ja koska kakkososa todettiin flopiksi, on pakko tehdä vielä kolmas osa! Josko voitaisiin rahastaa kuuluisalla nimellä ja yrittää pelastaa huonon jatko-osan mainetta edes vähän.. Siinä kuitenkaan onnistumatta. No, täytyy myöntää että BALTO - MUUTOKSEN TUULET (2004) on parantanut hieman animaatiotasoaan ja periaatteessa tarinakin on ihan jees.. Eikä Balton poika, Kodiko se oli(?), ollut sekään niin ärsyttävä kuin siskonsa. Silti tarinaan oli tungettu liikaa väkisin naurattavaa krääsää; kuten Stella-hanhi, joka on Boriksen uusi rakastettu. Ja jotain angstaavia uusia rekikoiria, jotka eivät olisi mitään ilman Baltoa. Toki Jennakin on täytynyt pilata ja tehdä tuosta yksi saamaton dorka.. Mitä tuo taisi olla jo tokassa osassakin?

Joten yhteenveto; Balto on legenda, mikä kannattaa katsoa! Jatko-osiin taas kannattaa pitää parin metrin etäisyys. Ne pilaavat kaiken.. Hahmoja, tarinaa ja tunnelmaa myöten.
Tähän loppuun Balton vuoden 1995 traileri! Muitahan ei tarvitse nähdä.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Meryl Streep on Rautarouva

Ensinäkin sanon tähän alkuun että Spielberg-maratonini ottaa nyt vähän iskua koska, uskokaa tai älkää, noita herran tekeleitä on ihan sairaan vaikea haalia käsiinsä! Joten joudun pistämään sen nyt hetkellisesti jäihin. Toivottavasti viimeistään kesällä pääsisin kunnolla sen maratonin kimppuun. Mutta niin kiinnostava maratoni on kyseessä että tasan tämän pidän jossain vaiheessa!

Mutta kivempiin asioihin! Kävin tänään elokuvissa katsomasssa Meryl Streepin tähdittämän Rautarouvan ja voi että olikin katsomisen arvoinen pätkä! Koska kukaan ei spoilereiden pelossa uskalla tätä tekstiäe eteenpäin lukea niin sanon nyt saman tien; Menkää katsomaan tämä elokuva! Se ei ole pyyntö, se on suoranainen käsky! Koska tämä elokuva oli.. sanalla sanottuna mieletön!
Etenkin teille naiset! Menkää katsomaan koska tässä on akkapoweria parhaimmillaan!

Meryl Streep näyttelee elokuvassa Brittein pitkäaikaista pääministeriä, Margaret Thatcheria. Naista, joka nousi kauppiaan tyttärestä valtakunnan johtoon aikana, jolloin naisen paikka oli kotona lapsien kanssa. Elokuva kertoo vanhan, dementoituneen naisen elämästä ja antaa vaikuttavan kuvauksen siitä, miten valta ja sen tuoma vastuus vaikuttaa elämään monella eri tavalla. Thatcher muistetaan yhtenä Britannian vihatuimmista ja rakastetuimmista johtajista. Elokuva perustuu tositapahtumiin, kuten arvata saattaa.

Meryl Streep on niin uskottava roolissaan, ettei sitä edes uskoisi että hahmon takana on näyttelijä. Streep on todellinen kameleontti ja tässä hän on mielestäni vienyt näyttelemisensä aivan uudelle tasolle. En ole koskaan nähnyt mitään videopätkää, missä oikea Thatcher puhuu, mutta se mitä olen kuullut ja lukenut.. On Streep tosiaan tehnyt töitä roolinsa eteen. Thatcher on vaikuttava hahmo ja Streep tekee siitä kahta vaikuttavamman valkokankaalla.
Nyt tuntuu olevan jonkinlainen buumi liikenteessä että nuoremmat näyttelijät näyttelevät paitsi omanikäistään, myös vanhempaa. Kuten Leonardo DiCaprio elokuvassa J.Edgar. Tässäkin elokuvassa Streep esittää vanhusta, mutta mielestäni kaikin puolin paljon uskottavammin kuin DiCaprio J.Edgarissa, vaikka siitäkin elokuvasta valtavasti pidin. Lisäksi täytyy sanoa että maskeeraus on tässä elokuvassa miljoona kertaa parempaa kuin Edgarissa. Ei ihme että elokuva on oscar-ehdokkaana paitsi naispääosasta (jonka Streep voittaa, sanokaa minun sanoneen) myös maskeerauksesta.

Yksi asia minkä haluan nostaa esiin Suomen päädyn jutuista niin tekstitykset! Ne olivat nimittäin todella suuri pettymys! Elokuva tulee Suomen ensi-iltaan joskus miljoona vuotta oikean ensi-illan jälkeen ja sitten tekstitykset on hyvin ala-arvoisia! Ensinäkin sanoista puuttui viimeisiä kirjaimia, jotkut lauseet olivat epämääräisiä.. ja mikä pahinta, muutamissa kohdissa suomennos oli kirjaimellisesti päin helvettiä! En nyt tarkkaan muista mitä sanottiin ja missä, mutta muistan kuinka näreissäni olin. Teatterissa oli kuitenkin suurimmalti osin vanhemman ikäluokan ihmisiä, jotka eivät välttämättä ymmärrä englantia! Ja sitten suomennokset on päin mäntyä.. Tämä ei hyvä! Kääntäjille voisi laittaa nyt hieman noottia asiasta!

Mutta muuten elokuvasta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Toisaalta ihmettelen miksei tämä elokuva löytynyt parhaan elokuvan ehdokkuuksista..

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...