maanantai 24. joulukuuta 2012

Have a Hobbit Christmassssshh, precioussh!

Joo elikkäs hyvää joulua vaan ihmiset ja hobitit, kääpiöistä nyt puhumattakaan!
Ja ps. 253 päivää uuteen Hobittiin, jee!

Tunnistustehtävä joulun riemuksi!






sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kuukauden Kääpiö: Bofur

Noniin koska tajusin että periaatteessa The Hobbit: The Desolation of Smaug eli kyseisen leffasarjan kakkososaan on n. 13 kuukautta.. Niin päätin ottaa asiakseni esitellä kääpiön per kuukausi! (Btw. Tsekatkaas tosta oikeesta reunasta, uusi laskuri!)


Tämän kuukausittaisen kääpiölitanjan saa kunnian aloittaa herra BOFUR, koska kyseinen herra oli paljon esillä ensimmäisessä osassa.. Mutta ei kuitenkaan Durinin sukua, joten siinä mielessä "vähäpätöisempi" jos niin nyt saa sanoa. (Ei saa, kyl mä sen tiedän.)
Bofur on Thorin Tammikilven retkikunnan ehdottomasti positiivisin piikki ja hänen pientä mieltään eivät tunnu varjostavan niin hiidet kuin Lohikäärmeetkään. Hänen suurinta hupiaan on veljensä Bomburin kiusaaminen tuon isohkon ja pyöreän olemuksensa takia eivätkä muutkaan jää hänen ilkikuriselta huumorintajultaan suojaan. Kylläpä mies ehti vallan komeasti kuvailla Bilbo Reppulille mahdollisimman kivuliaan kuoleman jos tuo joutuisi kohtaamaan lohikäärme Smaugin.. Ennen kuin hobittiparka pyörtyi järkytyksestä.
Bofur on myös hieman naiivi eikä hän ole saanut minkäänlaista taistelukoulutusta - eikä ole kääpiö sieltä urheimmasta päästä. Mutta mitä taisteluun tulee, ei hän kuitenkaan ole valmis pakenemaan ja jättämään tovereitaan hukkien syötäväksi tai hiisien vangiksi. Hän on todella uskollinen paitsi perheelleen, kansalleen.. myös kuninkaalleen, ja aseenaan hän käyttää sukunsa kaivostyöläisyyden kunniaksi jättimäistä hakkua.
Bofur osaa myös soittaa huilua ja hän on tunnettu komeasta ja jylhästä lauluäänestään.


Bofuria elokuvissa näyttelee  James Nesbitt, joka on vuonna 1965 syntynyt irlantilainen näyttelijä. Miehellä on itseasiassa syntymäpäivät ihan tuossa vuoden alussa, joten Bofuria kunnioittaen; olutta ja hyvää ruokaa kulumaan! Nesbittin voit pongata Rimakauhua ja Rakkautta-sarjasta itse Adam Williamsina. Kyseisestä roolistaan mies on repinyt paljon sekä palkintoja että ehdokkuuksia useissa erilaisissa Britannian Awardseissa. Herra on ollut ehdolla myös Golden Globen saajaksi, mutta tietojeni mukaan kyseinen pysti meni valitettavasti ohi suun..


No sitten täytyy tietysti puhua hieman siitä, miten erotetaan Bofur muista kahdestatoista kääpiöstä? Yksinkertainen vastaus tähän on; hattu. Bofurilla on aina päässään karvalakki, jonka läpät on käännetty sivuille ja sieltä nokka alaspäin. Tämä on se tärkein pointti, jolla kyseisen kääpiön voi erottaa kaukaakin! Mutta jos se ei riitä, ulkoisiksi tuntomerkeiksi voisi sanoa myös lyhyt ruskea parta, mutta pitkät viikset. Eikä todellakaan pidä unohtaa niitä jatkuvasta nauramisesta syntyneitä iloisia ryppyjä miehen kasvoissa!


Ps. Tunnistatko kuvissa esiintyvät viisi muuta kääpiötä?

lauantai 15. joulukuuta 2012

THE HOBBIT - Unexpected Journey

Noniin nyt kun ensi-illasta on kulunut jo sanotaanko neljä päivää, voisin ehkä yrittää raapustaa tänne muutaman sanasen tästä leffasta jota kaikki niin kiihkeästi odottivat kahdeksan vuotta. Ensi-iltapippaloista kirjoitan sitten ehkä toisen merkinnän, jos jaksan, tosin veljeni Galin kirjoitti aiheesta jo omassa blogissaan.
(Spoilereista on varoitus myöhemmin ennen juonipaljastuksia!)


THE HOBBIT - UNEXPECTED JOURNEY pyörähti Suomessa käyntiin 12.12.12 klo. 00.12 ja tuolloin Kontu123:n salissa istui pari kääpiötä, pari hobittia ja haltia. Riidat eri lajien välillä unohtuivat salien ovien ulkopuolelle ja Repunpäähän lankesi hiljaisuus. Kahdeksan vuoden odotus saattoi päättyä.. ja uusi odotus alkaa.
Eräänä kauniina päivänä Bilbo Reppulin (Martin Freeman) ovelle ilmestyy pitkä, harmaapartainen muukalainen, Gandalf (Ian McKellen) tarjoten hänelle mahdollisuutta seikkailuun. Kuten kunnon rauhaa rakastavan Reppulin kuuluukin, hän kieltäytyy kunniasta ja pakenee sisälle kotoisaan hobitin koloonsa varmana että selvisi juuri ja juuri seikkailusta.
Vääräpä oli tuo luulo, sillä sinä iltana hän ei tulekaan syömään illallistaan yksin (saatika ollenkaan, mikä on hobitille varsin tavatonta). Dwalin (Graham McTavish) keskeyttää hänen illallisensa juuri ennen sen alkamista ja hänen perässään paikalle saapuvat myös Balin (Ken Stott), hänen veljensä. Sekä Fili (Dean O'Gorman) ja tuon pikkuveli Kili (Aidan Turner).. ja kahdeksan muuta sekä Gandalf. Yhdessä kääpiöt pistävät hänen ruokasalinsa uuteen uskoon sekä tyhjentävät hänen ruokavarastonsa.
Mutta joukosta puuttuu vielä eräs, joka saapuu myöhässä oltuaan kokoustamassa muiden kääpiökansojen kanssa; Thorin Oakenshiled (Richard Armitage).


Elokuvan castingeistä on puhuttu jo vuosien päivät, tottakai, ja tältä istumalta näyttää siltä että jälleen kerran Peter Jacksonin casting-ryhmä on hoitanut hommansa kunnialla. BBC:ltä on viety aivan mahtavia näyttelijöitä senkin uhalla että fanien koville odottamat sarjat joutuvat viivästymään. Martin Freeman on täydellinen hobitti; mies ei tarvitse hobitin pukua ja maskia ollakseen roolissaan. Benedict Cumberbatchin roolisuoritus Smaugina ja Necromancerina jäi toistaiseksi vähäiseksi, mutta mies on silti yksi niistä kaikista odotetuimmista näyttelijöistä. Monet tuntuvat kuitenkin unohtavan myös erään aika oleellisen näyttelijän BBC-taustat; itse allekirjoittanut myi sielunsa ensimmäisen kerran Richard Armitagelle nähtyään BBC:n neljä tuotantokautta pitkän Robin Hood-sarjan.
Ja sitten voitaisiin käydä uskomattoman pitkä jaarittelu siitä kuinka myös muut kaksitoista kääpiötä on castattu aivan tuhottoman hyvin. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa että aivan loistavaa kuinka erilaiset persoonat kolmelletoista kääpiölle on saatu aikaan; kun nimet oppii muistamaan ja yhdistämään kasvoihin, ei kääpiöitä enää pysty millään sekoittamaan. Kaikkia kääpiöitä ei tietenkään pystytty tässä ekassa osassa esittelemään niin kuin olisi pitänyt, mutta silti pienet erot hahmoissa (ja tietenkin myös parrat) toivat persoonaa esiin.
Vielä pitää sanoa Radagast Ruskean näyttelijästä, Sylvester McCoysta että siinä vasta mies! Myönnän, en aluksi pystynyt heti yhdistämään Keski-Maan omaa Rölliä Radagastiin kun trailerin näin, mutta nyt.. Voi miten rakastettava mies. Ja castaus.. Taas kerran täydellistä.

Tähän väliin pitää vielä sanoa teille kirjan ystäville, jotka lähdette leffaan ajatukset hyvin selkeästi siinä suunnassa että "en tule pitämään jos ei myötäile tarkasti kirjan tapahtumia"; suksikaa kuuseen. Yksi hyvä ystäväni totesi tässä jokin aika sitten ettei kirjaa ja elokuvaa saisi koskaan lähteä vertailemaan, koska ne ovat niin erilaisia taiteen muotoja. Eri asiat kirjoissa toimivat, mutta eivät valkokankaalla.
Älkää siis menkö katsomaan kirjaa valkokankaalla vaan lähtekää nauttimaan elokuvasta! 

HUOM!! JATKOSSA KOVIA SPOILEREITA!!
Sekä tästä elokuvasta että arvauksia tulevista. Teitä on varoitettu, joten älkää jatkako jos yhtään siltä tuntuu!


Elokuva kulki aika mutkattomasti samaa linjaa kirjan kanssa, mutta siihen on lisätty yksi pieni seikka joka puuttuu kirjasta. Azog Turmelija (Manu Bennett), örkkijohtaja, joka on vannonut tuhoavansa Durinin suvun. Tällä siis tarkoitetaan nimenomaa Thorinin sukua ja Thorin on tällä hetkellä ainoa.. Oho. Eipäs olekkaan! Melkein unohdin että Fili ja Kili kuuluvat myös Azogin listalle, koska ovat Thorinin siskonpoikia.
Mutta niin.. Azog on mielestäni elokuvan kannalta aivan tuhottoman tärkeä lisä, koska kirjassahan kaikki vastoinkäymiset, jotka retkikunta joutuu kokemaan, ovat oikeastaan pelkkiä sattumia. Elokuvassa se ei toimisi, mikä tekee Azogista tärkeän ja hyväksyttävän hahmon.
Ja onhan kirjasta eroavaisuuksia muutenkin; ponit jäävät taakse jo kauan ennen kirjan kyseistä tapahtumaa; olisi ollut aivan kamalaa nähdä 16 ponia neljäntoista matkalaisen kanssa kivijättiläisten polvissa.
Ainiin! Kivijättiläiset ovat osa kirjaa.
Ja ainiin! Tässä juuri pitkästä aikaa lueskelin aamulla Keskeneräisten tarujen kirjaa ja siellä avataan lisää Ereborin matkaa, joten jos kiinnostaa; menkäähän lukemaan.

Noniin sitten alan tämän itkupotkuraivarisysteemini, koska haluan avautua tännekin. Rakastuin Thoriniin jo luettuani kirjan silloin joskus peruskoulussa kun LotReja alkoi vyöryä teattereihin. Kuten edellä mainitsin, myin sieluni Richard Armitagelle BBC:n Robin Hoodien myötä. Nyt kun nämä kaksi seikkaa ollaan heitetty äärimmäisen toimivaksi compoksi.. Ja sitten kun otetaan huomioon vielä se kuinka sadistinen äijä J.R.R. Tolkien oli ja kuinka ihanasti Peter Jackson tykkää mässäillä kaikilla surullisilla, sielua repivillä ja sydäntä raastavilla kuolemilla.. Ei The Hobbit - There and back again (kolmososa) voi ainakaan allekirjoittaneen osalta olla mitään muuta kuin itkua.
Spoilereista teitä on varoitettu, joten hyvillä mielin voin tästä jatkaa; Thorin tulee kuolemaan tarinan lopussa eikä häntä koskaan kruunata Ereborin kuninkaaksi. Itse kun tiedän tämän kirjan lukeneena, näen ykkösosassa jo selkeitä viitteitä siihen mitä tulee tapahtumaan. Muutamat repliikit ainakin kävisivät ennustamisesta..
Mutta! Se että Thorin kuolee, ei.. itsessään ole vielä maailmaani kaatava. Mutta sitten kun samaan syssyyn viskataan vielä nuo herran siskonpojat niin oi tästähän saadaan oikein kaunis.. kuoleman kierre aikaiseksi. Me ollaan tätä spekuloitu nyt kaverin kanssa ensi-illan jälkeisestä aamuyöstä lähtien ja mitä enemmän sitä ajattelee, sitä enemmän sitä alkaa itkettämään. Fili ja Kili kun tosiaan kuolevat puolustaessaan Thorinin ruumista. Kuvitelkaas nyt kolmosen loppu.. Verratkaa sitä Kuninkaan Paluuseen! Sama ihana sellanen lopullisuuden haikee tunnelma.. ja sitten heitetään siihen vielä kolme kuolemaa loppuun (mitä ei Kunkus oikeestaan ollut). Sama asia kun Tolkien olis keksiny tappaa Aragornin, Merryn ja Pippinin! Niinpä!
Nyt lopetan tähän ja kehotan ihmisiä lukemaan kirjan!! Muuten tästä ei tule loppua ikinä ja mä vaan raivoan kuinka Tolkien oli sadisti ja Jackson haluaa kiduttaa mua.


Noh. Paras elokuva sitten LotRien. Mutta kuten muistamme Sormuksen Ritareistakin; tämä on vasta alkua.

"I would take each and every one of these dwarves over the mightiest army! When I called upon them, they answered. Loyalty, honor, a willing heart. I can ask no more than that."

maanantai 26. marraskuuta 2012

LotR-Maratoni Tennarissa

Käytiin kaverin kanssa juuri mullistamassa koko elokuvaelämämme. Kaikki ne elokuvakokemukset mitä koskaan on saanut mistään elokuvasta, on nyt ylitetty. Kuustoista tuntia sulaa eeppisyyttä, kiitos Finnkino.

Pongaa meiksi!

Nyt kun HOBITTI tekee tuloaan niin Finnkino päätti ilahduttaa suomalaisia Tolkien+Peter Jackson+Keski-Maa-faneja näyttämällä THE LORD OF THE RINGS-trilogian extended editionit lähes putkeen viime perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ensimmäinen osa alkoi perjantaina 23.00 ja viimeinen osa päättyi siinä 14.30 puolin ja toisin. Kuten sanoin, aika pitkälti kuusitoista tuntia sulaa rakkautta ja eeppisyyttä. Ja sitä rakastui uudelleen.

Oletteko koskaan olleet katsomassa jotain leffaa siten että koko sali on niin fiiliksissä mukana että tietyissä kohtauksissa jengi vain repeää nauruun.. Tai alkaa taputtamaan koska on vaan niin hienoa? Siis koko sali. Muistatteko kun Kuninkaan paluu tuli ensi-iltaan ja elokuvan jälkeen kaikki alkoivat taputtamaan? Kaikki itkivät ja taputtivat samaan aikaan. Se oli itsessään jo mieletöntä, mutta nyt tunnelma oli vielä enemmän katossa.
Ja sitten.. Tiedätte videon Taking the hobbits to Isengard? No.. Eihän sitä pystynyt pitämään pokkaa kun koko sali repeää saattueen saapuessa Lórieniin ja Celebornin kysyessä Gandalfista.. Ja Legolasin vastatessa. Saatika sitten Kahdessa Tornissa kun Legolas toteaa tuon legendaksi muodostuneen lausahduksen.

Ja sitten se taputuspuoli.. Denethor tajuaa Minas Tirithin ahdingon ja luulee menettäneensä poikansa - ja käskee kaikkia pakenemaan ja perääntymään. Ja Gandalf vetäsee tuota pataan kepillään. Ihmiset alkavat hurraamaan ja taputtamaan! Samoin tapahtui kun elokuvan lopussa Aragorn pistää koko Minas Tirithin kumartamaan hobiteille. Ja monessa muussakin kohdassa, tottakai!

Pointti on nyt siinä fiiliksessä. Kun sadat fanit kokoontuvat yhteen.. Ei sitä voi sanoin kuvailla. Hobittiin on about kaksi viikkoa ja maailma alkaa jo olla varpaillaan! En malta odottaa.. En niin yhtään!

ps. Kouvola; nyt niitä lippuja ostamaan saakeli! Studiolla on liput jo myynnissä Hobittiin niin 3D:tä (UPEAA 3D:tä) ja 2D:täkin. Ja tosiaan, älkää unohtako piirrustuskilpailua ja Hobitti-riehaa parin viikon päästä tiistaina..

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kolme viikkoa Hobittiin!

Rakkaat ihmiset! Kolmen viikon päästä tähän aikaan voidaan olla jo niin tuhottoman täpinöissämme, koska Hobitin ensimmäisen osan ensi-iltaan on enää n. kahdeksan ja puoli tuntia aikaa! Miettikääpä sitä!
Itse allekirjoittanuthan on täysin rauhallinen eivätkä hänen kätensä tärise yhtään. Hän ei kuuntele LotR-soundtrackia kolmea ja puolta tuntia. Hän ei katso välistä Hobitin trailereita eikä hän todellakaan ole menossa LotR-maratoniin Finnkinoon ensi perjantaina katsomaan kuuttatoista tuntia  kyseistä trilogiaa.

Miten ihmiset jaksavat? Vieläkö pystyy hengittämään vaikka Thorin ja kääpiöt tulisivat laulamaan uniinne? Itse myönnän. En selviä tulevasta kolmesta viikosta, mutta pakko kai se on! Aika käy niin tuhottoman hitaasti kun se ohittaa tietyn pisteen.

Oikeesti mulla ei ollut mitään sanottavaa, muuta kuin että voi hobitti! Kantsii ilmestyä 11.12.12 Studio123:een! Suosittelen syvästi. Seurailkaa kotisivuja ja facebookia  mahdollisen riehan tiimoilta! Suurinpaan ikävään, tässä teille kolme ja puoli tuntia LotRin soundtrackiä!

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kuinka paljon teinimeininkiä mahtuu yhteen viikonloppuun?

Se on jännä kysymys se. Nyt seuraa suuri paljastus; olen foorumiroolipelaaja ja ollut sitä jo vuodesta käpy ja kirves. Nyt erään roolipelin puitteissa pidettiin yhtä elämättömän kaverini kanssa leffa/tv-sarjamaratoni, jonka ehtona oli että sarjassa/leffassa piti esiintyä jomman kumman hahmona toimiva ulkka. Listataanpa nämä pätkät jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen. Yllättävää kyllä, se on aika helppoa!
Öm.. Tulee sisältämään spoilereita!


6. ALEX RIDER & STORMBREAKER (2006) on jotain niin käsittämättömän kamalaa katsottavaa että melkein alkoi itkettämään. Tällä leffalla aloitettiin koko viikonloppumme ja voin sanoa että epätoivo oli paras kaveri sillä hetkellä. Leffa kertoo.. Alex Riderista, jonka joku setä kuolee agenttihommissa ja jännän kiemuran kautta Alexin pitää 14 vuotiaana pentuna hoitaa homma loppuun. Hänet lähetetään salaiseen agenttikouluun, jossa hän sitten oppii kaiken ja saa kaikki tarvittavat pelit ja vempeleet mukaansa. Jotenkin koko elokuvaa ei vain pysty uskomaan, koska tosiaan teini-ikää lähestyvä poika toimii kuin James Bond konsanaan. Ei näin.
Syy miksi katsottiin elokuva, Alex Pettyfer. Oli kamalaa katsoa tämä leffa jo senkin takia että edellinen leffa minkä herralta katsoin oli Magic Mike. Mutta koska jokaisesta jutusta pitää löytää jotain hyvää niin löytyi tästäkin, nimittäin Andy Serkis vetää pikkupahiksen roolia ihan tyylilleen uskottavasti! Joskin vähän itkettää että Serkis on tämmöisessäkin ehtinyt olla mukana..


5. VAMPIRE DIARIES SEASON 1 (2009) oli sellainen rupeama että.. En tiedä mitä sanoisin. Koko sarja alkoi yllättävän hyvin, mutta sitten jossain vaiheessa se teinidraama sai vallan ja sitä pursui joka hemmetin tuutista. Kyseenalaistin myös paljon asioita ja jotenkin jännästi sarjassa vastattiin niihin kaikkiin. Ja olihan tämä pätkä parempi kuin Twilightit, mutta siihenhän ei kai hirveemmin tarvita mitään? Tässä ainakin oli edes hitusen uskottavampia vampyyrejä vaikka edelleen vaadin että vampyyrit on pahoja. Jos nyt unohdetaan kaikki Draculat ja oikeasti uskottavat vampyyrit ja yritetään löytää tästä sarjasta se jokin niin sanoisin että Damon Salvatore oli alkuun edes aavistuksen uskottava. Sitten se saatana meni ja rakastui Elenaan (oho spoiler) ja se uskottavuus meni sen sileän tien. Velipoika Stefan Salvatore taas ei pystynyt edes vakuuttavasti uhkailemaan tai leikkimään vaarallista.
Ja lyhyesti homman nimihän on tämä; kaksi vampyyriveljestä palaavat peräjälkeen vanhalle asuinalueelle ja siellä on tyttö, joka on kuin heidän molempien uudelleen syntynyt ensirakkautensa. Ulkonäöllisesti siis. Draamaahan tästä saa eikä mitään muuta.
Syy miksi katsottiin; Ian Somerhalder. Itse muistan herran enimmäkseen Lostin Boonena mutta kieltämättä herra oli tässä ihan.. vakuuttava. Ainakin melkein loppumetreille saakka. Ehdottomasti kyllä sarjan kantava voima, mutta siihenkään ei kyllä paljon tarvita kun vastassa on maailman ärsyttävin teinityttö ja ärsyttävä pikkuveli. Mutta Ian Somerhalder, ah! Se teinityttö sisälläni nostaa päätään, anteeksi siitä.


 4. HEARTBREAKER (2010), elokuva joka pilasi käsitykseni yhdestä roolipelihistoriani ihanimmasta hahmosta. Siitä ei sen enempää, mutta pilallehan se meni. Romain Duris juoksemassa tai vääntämässä itkua, ei näin. Elokuvahan oli siis ihan.. sinänsä tähän mennessä katsotuin pätkä. Ihan hauska ranskalainen rakkauskomedia, mutta itse en sen suuremmin näiden lässyleffojen perään ole joten en voi sanoa nauttineeni kovinkaan tähdellisesti. Mutta nousu on ylöspäin! Ja onhan Duris oikein.. charmikas! Ei voi muuta sanoa..
Elokuvahan siis kertoo pienestä porukasta, joiden tehtävänä on pelastaa naisia kamalista avioliitoista. Durisin esittämä mies, Alex, on porukan ulkonäkö ja näyttlijätaidoillaan mies huumaa naiset ja saa nuo uskomaan parempaan huomiseen.. Huomiseen ilman sitä miestä, jonka kanssa nyt ollaan "onnellisesti naimisissa". Nakki kuitenkin napsahtaa siinä vaiheessa kun Alex sattuu itse rakastumaan..
Syy miksi leffa oli listallamme on tosiaan Romain Duris ja herralta voisin kyllä haluta nähdä jotain muitakin elokuvia. Duris teki vaikutuksen.. Mutta ei sinä hahmona, joka se päässäni oli siihen hetkeen saakka ollut. Jos näkisin sen vähän enempi pahiksena tai edes vakuuttavampana niin sitten toivottavasti mielikuvat juoksevasta Durisista (hidastetusti) katoaisivat pääkopastani..


 3. LOST SEASON 2 (2005):sta ei katsottu oikeastaan kuin pari jaksoa, koska Michelle Rodriguez vetää niin älyttömän ärsyttävän roolin tässä kyseisessä sarjassa ettei sitä vain kestänyt katsoa paria jaksoa kauempaa. Itse suurena Michelle-fanina lasken tämän niihin teoksiin, joita en häneltä kovin vapaaehtoisesti katso. Lostista tykkään tiettyyn pisteeseen saakka, mutta Ana-Lucia hahmona on niin tajuttoman ärsyttävä että jotain rajaa!
Mikä on Lostin idea? No tuota.. Joukko ihmisiä haaksirikkutuu saarelle, siellä alkaa tapahtua kummia ja sitten vastauksia luvataan joku kuusi kautta mutta niiden sijaan saadaan vain lisää kysymyksiä? En osaa selittää sitä. Ensimmäinen kausi oli jotain aivan nerokasta, mutta sitten jossain vaiheessa tapahtui jotain ja sitä tippui kärryiltä ja pahasti. Pitäisi pitää Lost-maratoni joskus ja selvittää itselleen vähän että mitä hittoa ja miksi?
Syy miksi katsottiin on juurikin Michelle Rodriguez, joka on allekirjoittaneen suosikkinaishahmon ulkka. Kiitos siitä Michelle, olet paras kaikista! (Paitsi silloin kun esität Ana-Luciaa, hyvä että kuolit.)


 2. HARRY POTTER JA KUOLEMAN VARJELUKSET, OSA 2 (2011) on sitten Potter-elokuvasaagan viimeinen osa (Luojan kiitos). Itse hypin aina vain vähemmän riemusta mitä useammin katson näitä elokuvia. Potter oli lapsuuteni, kasvoin sekä kirjojen että elokuvien parissa. Potterit tulee aina olee osa mua, mutta nämä elokuvat on vain sulaa raiskausta jos yhtään lähtee vertaamaan kirjoihin. Ja vaikka ei kirjoista puhuisikaan, olen kuullut monen sanovan etteivät ymmärtäneet elokuvia täysin koska eivät ole lukeneet kirjoja. Tämähän on täysin huono asia! Itse en koskaan tykkää leffoista, jotka perustuvat johonkin kirjaan tai sarjakuvaan ja sitten tekijät olettavat että katsoja tuntee maailman entuudestaan eikä sitä tarvitse selittää. Pottereissa tapahtui samalla tavalla.. Ja edelleen, suurin synti oli se että sarjaa alettiin tekemään ennen kuin viimeinen kirja oli julkaistu! Kuka alkaa tekemään elokuvaa ilman että tietää loppuratkasua? Äh..
Syy miksi katsottiin.. Koska Voldemort tappaa kaikki maahiset ja kävelee niin törkeen coolisti Irvetan verisillä lattioilla. Se oli oikeasti se syy miksi tämä elokuva valittiin. Ralph Fiennes, jos Potter-leffoissa on jotain täydellistä niin Voldemort.


1. FRACTURE (2007) oli ehdottomasti paras elokuva tällä erää. Se kertoo syyttäjästä, jonka helpohko tehtävä on saada murhan tunnustanut mies vankilaan. Harmi että murhan tehnyt mies sattuu olemaan Anthony Hopkins ja syyttäjän toimii vasta-alkajana Ryan Gosling. Ei helppo homma sitten olekaan niin helppo!
Elokuva oli oikeastaan aika mieletön. Haluaisin ehdottomasti katsoa tämän uudestaan, koska olen ihan varma että niin paljon hienoja yksityiskohtia jäi huomaamatta! Jos kaikki viikonlopun elokuvat olisi ollut samaa tasoa, olisin jo taas taivaassa. Harmi että ei.
Mutta syy siihen miksi katottiin tämä leffa, ei le Hopkins vaan Ryan Gosling! Herraa on aina mielyttävä katsoa eikä hän ole elokuvallisesti pettänyt minua vielä kertaakaan. Hänethän voi pongata mm. ihanasta Drivesta ja sen lisäksi mm. Vallan kääntöpuolesta. Drivea suosittelen kaikille (edelleen, nyt ja aina) mutta Vallan kääntöpuolen ongelma on lähinnä George Clooney..

No mutta sellainen maratoni sillä kertaa! Aika teinidraamaa lähinnä, mutta löytyihän sieltä tuo yksi helmikin! Jos haluaa heittää aivot kirjaimellisesti narikkaan niin tässä on kenties pari vaihtoehtoa niille illoille.. Jepjep!

perjantai 16. marraskuuta 2012

Looper

Meninpä tänään katsomaan elokuvan, jolta odotin jostain syystä enemmän kuin mitä laki sallii. Päässäni pyöri lähinnä mielikuvat Inceptionista vain koska Joseph Gordon-Levitt. No.. Elokuvassa oli hyvä idea, hyvät lähtökohdat ja aivan törkeesti potentiaalia.
Siihen se sitten jäikin.

Sisältää spoilereita!
Kyseessähän on siis LOOPER, joka oli omalla kohdalla yksi tämän vuoden eniten mielenkiintoa herättäneistä elokuvista ja kiitos mm. Episodin ja parin muun leffalehden, odotin tältä elokuvalta aivan liian paljon. Tosiaan mielikuvat jylläsivät jossain Inceptionin tasolla, joten voitte kuvitella mitä kärsimystä tämä oli kun elokuva ei vastannutkaan odotuksia. Ei tietenkään, koska Inception oli jotain aivan tajunnan räjäyttävää.
No siis.. Pääosassahan on Joseph Gordon-Levitt, joka näyttelee Joeta, voisiko sanoa nykyhetken looppaajaa jonka tehtävänä on tappaa hänen eteensä tulevaisuudesta lähetetyt uhrit ja sitten hävittää ruumis. No ajan myötä looppaajien eteen viskataan noiden vanhempi minä ja näin "looppi suljetaan". Looppaaja saa kasakaupalla kultaa ja seuraavat kolmekymmentä vuotta aikaa elää onnellisena. No.. Tottakai Joen vanhempi minä, Bruce Willis, saapuu ennen pitkään Joen naaman eteen mutta ilman huppua päänsä päällä joten Joe joutuu katsomaan itseään silmiin eikä yllättäen ehdikään tappaa minäänsä vaan vanhempi Joe pakenee.
No vanhempi Joe-Bruce sitten kertoo Joe-Josephille että tulevaisuudessa joku Rainmaker (?)-ukko valtaa koko systeemin ja tappaa kaikki looppaajat.. Ja siinä sivussa onnistuu tappamaan Joe-Brucen vaimon ja tottakai mies on palannut menneisyyteen tappaakseen tämän Sademiehen ennen kuin tuo ehtii tappaa hänen vaimoaan. Ongelmaksi tämä asia muovautuu siinä vaiheessa kun Sademiehen tappaminen tarkoittaa pienen lapsen tappamista..

Elokuvassa oli hyviä puolia. Rakastin ideaa, rakastin koko systeemiä.. Mutta silti elokuva ei saanut aiheutettua minussa juuri mitään suurempia tunteita. Joe-Brucen ammuttua pienen lapsen, ei se herättänyt minussa mitään. Miksi? Halusin tuntea sen! Siksi mä elokuvia katson! Jotta tuntisin sen kaiken sieltä ruudulta. Jos olisin saanut tunnetta tästä elokuvasta, roikkuisin tällä hetkellä jossain taivaassa, mutta ei.
Mutta koko aikamatkustusjuttu oli hienosti oivallettu ja äärihieno systeemi. Rakastuin myös Cid-lapseen ja tuon äitiin, koska ne syvensivät tarinaa niin oleellisesti. Mistä taas en pitänyt niin siitä kun Joe-Bruce otti jonkun rynkyn käteen ja pisti ihmisiä lakoon kuin puimuri viljaa. Tuli sellanen ".. ai tää on Bruce-Willis-mättö-leffa eikä Josep-Gordon-Levitt-hymyilee-leffa" eikä se ollut hyvä juttu olleskaan.

Mutta niin.. Ehkä ihan katottava leffa. Toisaalta taas niin.. Noh ihan jees! En mä tätä ihan täysin tyrmää mutten uskalla sen suuremmin lähteä suosittelemaankaan, koska en halua nostaa liikoja odotuksia. Menkää katsomaan jos on kymppi ylimäärästä taskun pohjalla!

ps. Joseph Gordon-Levitt vois vaa puhuu. On kivaa kuunneltavaa!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Thelma & Louise (1991)

Tänään kouluviikko alkoi elokuvalla, joka tosiaan tuntui jakavan porukan täysin puolesta ja vastaan. Sitä välinputoajasakkia ei tuntunut olevan ollenkaan vaan tyypit joko rakastivat leffaa (kuten allekirjoittanut) tai sitten vihasivat sitä. Tämä elokuva kuului osaltaan niihin elokuviin, joiden näkemistä meikä odotti koko syksyn. Olinhan minä tämän aikaisemminkin nähnyt kun dvd hyllystä löytyy, mutta kuitenkin..


THELMA & LOUISE on vuoden 1991 elokuva, joka kertoo kahden naisen epäonnistuneen lomamatkan muuttumisesta pakomatkaksi, jonka lopputuloksen monet elokuvaharrastelijat tuntuvat tietävän vaikkeivät ole elokuvaa nähneetkään. Elokuvahan alkaa siitä kun Thelma ja hänen ystävänsä Louise lähtevät viikonloppulomalle kohti syrjäistä vuoristomökkiä. Matka saa kuitenkin epämiellyttävän käänteen kun Thelma meinaa joutua raiskauksen uhriksi ja Louise ampuu kyseisen miehen. Elokuva onkin suurimmalti osin naisten ja miesten vastakkainasettelua ja sitä kuinka.. oma elämä on elettävä niinkuin itse parhaakseen katsoo? Tai ei ehkä aivan, mutta niin mä sen näkisin.
Elokuvasta olisi ehkä voinut tehdä lyhyemmänkin. Siellä on muutamia täysin turhia kohtauksia ja aika-ajoin kyseinen pätkä tuntuu äärimmäisen pitkäveteiseltä. Mutta jos elokuvaa asennoituu katsomaan oikein, sitä rakastaa. Niin kävi minulle joskus kun tämän ensimmäisen kerran katsoin.
Elokuvanhan on ohjannut Ridley Scott, jonka yksi uusimmista tuotoksista oli vähän aika sitten elokuvissa; Prometheus. Itse en mennyt kauhuleffapelkoisena katsomaan sitä, mutta oli kuulemma hyvä. Itse nostaisin ohjaaja/tuottajalta leffaksi Robin Hoodin vuodelta 2010. Itse suurena Robin Hood-fanina suosittelisin kyllä kaikille vaikka edelleen Kevin Costnerin Robin Hood on parempi.

Mutta joo! Thelma ja Louise! Ehdottomasti katsomisen arvoinen pätkä vaikka aika-ajoin tosiaan hieman pitkäveteinen.

Drive (2011)

"Julma ja räjähtävä. Herkkä ja intensiivinen. Ultraviileä ja ultraväkivaltainen... Veren värjäämien neonvalojen sävyttämä L.A. noir-mestariteos."
- T. Risala, Iltalehti-


Kerrankin Iltalehden suunnalta tuli jokin oikeesti osuva arvostelu ja olin hieman yllättynyt löytäessäni dvd:n takakannesta moisen heiton. 
DRIVE on selkeästi yksi viime vuoden parhaimpia ja siinä mielessä myös aliarvostetuimpia elokuvia. Oletteko koskaan katsoneet sellaista elokuvaa, joka muuttuu jokaisen katsomiskerran jälkeen aina vain paremmaksi? Sitä vain jotenkin rakastuu tiiviimmin siihen elokuvaan. Mulla sellainen elokuva on ollut mm. Brokeback mountain. Ja sitten katsoin tämän ekan kerran ja olin myyty, katsoin uudestaan ja sekosin. Nyt monen, monen katsomiskerran jälkeen voin niin maan rehellisesti todeta tämän kysyttäessä yhdeksi lempielokuvistani.
Tämä elokuva oli oikeastaan tietoisesti myös ensikosketukseni Ryan Goslingiin, joka niinikään on syystä ja toisesta noussut kovaa vauhtia suosikkinäyttelijöiden listoille. Jotenkin uskomatonta miten se mies kykenee tässäkin elokuvassa ilmaisemaan kaikki ne tunteet sanomatta juuri mitään. Mies, jonka ei tarvitse sanoa mitään ja silti lumoaa valkokankaalla.
Mikähän on seuraava Goslingin leffa?
Täytyy nostaa myös luvattoman kaunis näyttelijätär, Carey Mulligan, pöydälle. En ole kyseiseltä neitokaiselta nähnyt tietääkseni mitään muuta elokuvaa, mutta mielenkiinnolla katsoisin jos sellainen vastaan tulisi..

Jep. Ei mulla puoli yheltä yöllä nyt ole mitään muuta sanottavaa. Paitsi että elokuva on täydellinen pakkaus kaikkea mitä elokuvalta voi odottaa. Suosittelen kaikille!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Albert Nobbs

En ehkä ole vielä nähnyt Hugoa tai Artistia, mutta nyt on nähny se leffa, jonka perään eniten itkin viime oscar-gaalassa. Tai en nyt ehkä eniten, mutta josta en tiennyt koska Suomen ensi-ilta oli tai olisiko koskaan ja epätietoisuudessa sitten elettiin.. Aina viime perjantaihin saakka kun kyseinen leffa vihdoin pamahti valkokankaille myös täällä Suomessa!


ALBERT NOBBS on ohjaaja Rodrigo Carsian viime vuoden taidonnäyte, joka kertoo herra Albert Nobbsista (Glenn Close), naisesta joka on joutunut koko elämänsä pukeutumaan mieheksi voidakseen selvitä julmassa 1800-luvun Dublinissa. Silloin ei nainen voinut pärjätä omillaan ja maailmankuva oli aika.. No, miespainotteinen. Albertin elämä kuitenkin muuttuu radikaalisti tuon tavattua Hubert Pagen (Janet McTeer) astuttua hotelliin, jossa Albert työskentelee hovimestarina.

Elokuva on kaikinpuolin kaunis, koskettava ja.. tavallaan surullinenkin. Onhan se sitä, vaikkei ihme kyllä saanut kirvoitettua allekirjoittaneelta yhtään kyyneltä silmäkulmaan. Albert on samaistuttava hahmo ja myötätunnot ovat täysin kyseisen herran puolella. Sitä toivoo koko elokuvan että Albert saisi haluamansa ja toteuttaisi unelmansa eli saada kasaan tarpeeksi rahaa, jotta voisi itse avata oman tupakkakaupan.
Mia Wasikowska lunastaa kovaa vauhtia paikkaa suosikkinäyttelijättärieni joukossa hennon ja pistävän olemuksensa ansiosta. Liisa Ihmemaassa-elokuvassa neiti oli kyllä vetovoimainen, muttei oikeastaan päässyt vielä oikein oikeuksiinsa, nyt hän on jo kertaheitolla vakavasti otettavampi näyttelijätär!
Sen verran, yhtään siis spoilaamatta, täytyy vielä sanoa että elokuvan hyviä puolia oli myös se ettei jatkoa oikein osannut missään vaiheessa arvata ja pätkä piti ainakin allekirjoittaneen täysin varpaillaan loppuun saakka!

Olen oikeastaan hieman harmissani ettei Nobbs saanut osakseen yhtään Oscar-tunnustusta viime vuoden elokuvista, vaikka kyseinen pätkä kahmikin kolme ehdokkuutta; paras naispääosa, paras naissivuosa sekä maskeeraus. Tämä elokuva taisi ilmestyä aavistuksen vääränä vuotena ja pätkällä oli vaikeat vastustajat vastassaan; Glenn Closella vastassa Meryl Streep? Ja taisi maskeerauksesta olla vastassa samainen Rautarouva.
En silti vähättelisi tätä elokuvaa yhtään! Elokuva oli aivan törkän hyvä ja sitä kannatti todellakin odottaa melkein vuosi. Odotus palkittiin ja sain sitä, mitä elokuvalta meninkin hakemaan! Näitä pätkiä lisää!



ps. Käytiin tänään koulun puolesta Ylellä tutustumassa studioihin ja puvustus/lavastus/maski-jutskiin. Käytiin samalla myös Tartu mikkiin-kuvauksissa, joten jos meikäläistä haluaa pongailla; telkka kakkoselle (?) 4.1.2013!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kirpparilöytöjä!

Käytiin tänään äitin kanssa pyörimässä vähän kirppiksillä ja.. ehkä vähän muuallakin. Pointti oli kuitenkin enemmän niissä kirppiksissä, koska niitä varten me liikkeelle lähtiin!

Aika usein sitä kuulee ihmisten, myös allekirjoittaneen, ruikuttavan että kunpa olisi enemmän rahaa jotta voisi ostaa leffoja. Sitten niitä leffoja etsitään cdonista, Anttilasta, kaikkien kauppojen leffahyllyiltä.. Ehkä antikvariaateista, mutta paras paikka on ehdottomasti kirppikset! Nimimerkillä tänään lähti viisi leffaa matkaan vähä päälle kybällä!

GEISHAN MUISTELMAT (2005), 4 euroa
Kansikuvan mukaan kolme oscaria kuudesta voittanut lehva, jonka olen halunnut nähdä varmaan ikuisuuden.. Tai ainakin seitsemän vuotta. Koskaan en ole tainnut kuulla kenenkään sanovan poikkipuolista sanaa kyseisestä pätkästä ja noh, ohjaaja Rob Marshallilla tuntuu olevan ihan katsottavia pätkiä cv:ssään. Ainakin viimeisin Pirates of the Caribbean on kyseiseltä ohjaajalta, mutta haluan syvästi uskoa miehen pystyvän parempaankin! Pianhan se nähdään!

IT'S ALL GONE PETE TONG (2004), 2 euroa
Tämä leffa oli oikeastaan hetken mielijohde, koska jokin pääkoppani tyhjyydessä kumahti ja käski ostaa. No ainakin leffa kertoo DJ-legendasta, joka kuuroutuu ajan myötä ja hommaan sekoitetaan naisia, alkoholia, huumeita ja mediaa. Hyvät lähtökohdat on ainakin.. Elokuvan ohjaaja Michael Dowse ei kyllä soittele mitään kelloja tässä pääkopassa.

NED KELLY (2003), 2 euroa
Tämän leffan katsoin ensimmäisen kerran silloin jokunen aika sitten kun pidin Heath Ledger-maratonin, taisi olla viime tammikuussa. Tuolloin lainasin leffan kaveriltani ja sydämeni oli myyty samantien. Hieno leffa, jota tähdittää paitsi Ledger, myös Orlando Bloom ja Geoffrey Rush.

TAKSIKUSKI (1976), 2,5 euroa
Tässä sivistysaukko, joka on pitänyt tukkia jo vuodesta käpy ja kirves saakka mutten ole saanut aikaiseksi! Hienoa tässä dvd-julkaisussa on myö se että extroja näyttäisi olevan aika liuta matkassa; mm. 71 minuuttia pitkä dokkari ilmeisestikin kyseisen pätkän tekemisestä.

DINOSAUR, (2000), 1,8 euroa
Itseasiassa tämä pätkä löytyy multa myös VHS:ltä, mutten voinut silti vastustaa kiusausta.. Hyvä, hieman erilainen Disney-animaatio, joka tuntuu jääneen monelta komeasti huomiotta. Kuului meikän 2000-luvun lempileffoihin ja kylläpä tätä tosiaan katselee edelleen. Katsoin kyseisen leffan itseasiassa vasta vähän aika sitten.

KARHUVELJENI KODA (2003), 0,50 euroa
Tämä pätkä ei lähtenyt tällä kertaa matkaan vaan löysin sen Tampereelta viikko, pari takaperin. Joku hullu myi Disney-klassikon pois viidelläkymmenellä sentillä vain koska kannet olivat hieman vinksallaan, mutta levy aivan täydellisessä kunnossa! Ehkä tässä kuitenkin paras löytöni tämän syksyisistä kirpparilöydöistäni, harvoin sitä Disney-klassikoita näin halvalla saa käsiinsä!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Toy Story - Leluelämää

Kun olin viisi vuotias, saatiin veljeni kanssa paras joululahja ikinä; Toy Story-vhs! Muistan kuinka emme saaneet katsoa sitä ennen kuin oltiin käyty joulusaunassa, joten juostiin sinne sitten pää kolmantena jalkana. Pikaisesti ulos ja telkun ääreen. Saatiin valvoa tunti pidempään että ehdittiin katsoa kyseinen pätkä ja kyllä, ne naapurin lelut oli ihan älyttömän pelottavia!


TOY STORY ensimmäinen sai ensi-iltansa tosiaan vuonna 1995 ja sen ohjasi John Lasseter, joka on vastuussa myös kakkososan ohjauksesta ja oli tuottamassa kolmatta osaa.. Ja huhut, jotka juuri järkyttivät minua, kertovat että Lasseter tuottaisi myös neljännen Toy storyn..
Elokuvahan kertoo tosiaan Woodysta, Andyn lempilelusta joka on myös huoneessa asuvien lelujen eräänlainen johtohahmo. Kun Andy saa syntymäpäivälahjaksi uuden lelun, Buzz Lightyearin, Woodyn asema on uhattuna ja pian cowboynukke tajuaakin tulevansa syrjäytytetyksi. Puolittaisen onnetomuuden myötä Woody tönäisee tämän uuden avaruusrangerilelun ikkunasta ja saa tapauksesta tosiaan syyt niskoilleen. Alkaa hurja seikkailu Pizzaplaneetan kautta naapuritaloon, josta olisi päästävä kotiin ennen kuin Andy perheineen muuttaa uuteen kotiin.
Nyt kun elokuvaa on katsonut aikuisempana, oli jotenkin jännä huomata kuinka ne naapuritalon lelut ovat edelleen hirmupelottavia! Tulin ajatelleeksi kuinka olin tosiaan viiden vanha kun näin kyseisen leffan ensimmäisen kerran enkä usko että nyt näyttäisin tätä leffaa kummipojalleni, joka parin vuoden päästä saavuttaa saman iän. Se on kyllä Pixarin yksi hienous, kieltämättä. Leffat näyttävät siltä että ne on suunnattu lapsille, mutta niitä on höystetty aikuisille suunnatuilla jutuilla ja siksi ne kelpaavat lähes kaikille! Tietty ikärajaa noudattaen, koska.. Onhan tämä ja moni muukin aika pelottavaa katsottavaa.
Tiesittekö muuten että Toy Story oli Pixarin ensimmäinen tietokoneella tehty kokoillan elokuva?


TOY STORY 2 ilmestyi neljä vuotta edeltäjäänsä myöhemmin, mutta tätä leffaa en onnistunut haalimaan käsiini pienempänä vaan itseasiassa näin tämän vasta kolmannen osan jälkeen. Se onkin ehkä syy siihen miksi tämä pätkä on jäänyt itselleni hieman vähemmän tunteisiin vetoavammaksi vaikka hyvä leffa onkin. Piti katsoa tämä eilen illalla uudemman kerran vaikka viime viikolla kyseisen pätkän katsoin, koska en oikein keksinyt mitään sanottavaa tästä ilman että olisin langennut wikipediateksteihin..
Nythän juttu on siis niin että Andy on kasvanut hieman vanhemmaksi aikain saatossa, muttei kuitenkaan vielä teiniksi saakka. Lelut ovat pojalle edelleen tärkeitä, vaikka osa niistä joutaakin (ainakin äidin mielestä) jo kirppikselle. Woody aloittaa pelastusoperaationsa yksikätisenä cowboynukkena ja lähtee uhkarohkeasti pihakirppikselle tarkoituksenaan pelastaa eräs leluystävänsä. Hän onnistuu missiossaan, mutta joutuu itse pahan keräilijäsedän varastamaksi. Pelastusoperaatio käynnistyy uudemman kerran, mutta tällä kertaa Buzz ja muut lelut lähtevät pelastamaan Woodya toisin kuin ekassa osassa, jossa osat olivat lähinnä toisinpäin.
Elokuvassa esitellään pari uutta hahmoa, jotka ovat samaa lelusarjaa Woodyn kanssa. Jessie on innokas lehmityttö, joka on viettänyt viimeiset vuotensa pimeässä laatikossa ja innostuu silminnähden kun keräilijä vihdoin löytää puuttuvan keräilykappaleensa eli Woodyn. Nyt he pääsisivät vihdoin Tokioon aloittamaan uuden elämänsä keräilyharvinaisuuksina! Napakymppi taas on Woodyn ujo ja ehkä hieman koiramaisia ominaisuuksia omaava hevonen. Mainari taas on kullankaivajamies, joka onkin keräilyharvinaisuus koska hän asuu edelleen omassa laatikossaan avaamattomana!
Toimiva kakkososa, täytyy myöntää! Ekan katsomiskerran jälkeen Jessie oli mielestäni älyttömän ärsyttävä, mutta nyt kun olen katsonut kyseisen leffan useampaan otteeseen niin ei se niin ärsyttävä olekaan!
Täytyy muuten nyt sanoa että rakastan niitä vihreitä kolmisilmäsiä otuksia. "Pelastit henkemme, jäämme velkaa sinulle!"


TOY STORY 3 taas ilmestyi vuonna 2010 ja taisi olla ehdolla siinä kyseisessä Oscar-gaalassa, josta minä aloitin jokavuotisen oscareiden vahtaamiseni. Kyseinen leffa on sen verran kovaa kamaa että oli ehdolla jopa parhaaksi elokuvaksi! Mikäli nyt siis oikein muistan.
Aikaa on tällä kertaa kulunut sen verran paljon että Andy on nyt lähtemässä opiskelemaan. Hänen täytyy tehdä valitansa; mitkä leluista lähtevät ullakolle, mitkä kierrätykseen ja lähtevätkö jotkut hänen kanssaan opiskelemaan? Woody on ihmeekseen ainoa, joka saa kunnian lähteä tukemaan Andyä hänen opiskelijataipaleellaan (en edes halua ajatella mitä leluparka siellä kokisi!) ja Andy pakkaa loput lelut muovipussiin aikeinaan viedä heidät vintille.. Mutta lelupussi joutuukin vääriin käsiin äidin luultua niitä roskiksi ja vietyä roskiin! Roska-auton lähestyessä, Woodyn on lähdettävä jälleen kerran auttamaan ystäviään! Lelut pakenevat ja päättävät lähteä lastentarhaan vakaasti siinä uskossa että Andy oli heittämässä heidät pois, vaikka Woody kuinka yrittää vakuutella tovereilleen että kyse oli väärinkäsityksestä.
He kaikki päätyvät kuitenkin päiväkotiin, jossa johtoa pitää mansikalta tuoksuva jättinalle Tuhti Karhunhali. Tuhti esittelee tulokkaille päiväkodin ja heidän oman huoneensa. Kauhun hetkiä koetaankin pikkulasten saapuessa päiväkotiin repimään ja tunkemaan leluja nenäänsä! Buzz päättää pyytää Tuhtilta siirtoa vanhempien lasten huoneeseen, mutta päiväkodin johtoportaan todellinen karva näyttäytyykin, mutta ehkä aavistuksen liian myöhään..

Täydellinen animaatiotrilogia! Andy kasvaa pikkuhiljaa aikuiseksi ja kolmososan viimeiset kymmenen minuuttia ovat yhtä itkupotkuraivaria yhtä kaikki. Niin tunteisiin vetoavaa ja herättävät väkisinkin kysymyksen; missä mun lelut on?! Vintillä?! Roskissa?! Kierrätyksessä?! Eiii! Varatkaa nenäliinoja matkaan kun katsotte kolmososan, sillä niitä tarvitaan.
Nyt kun kuulin mahdollisesta nelososasta, en ole yhtään iloinen. Kuten sanoin, täydellinen animaatiotrilogia. Nelososa ei vaan voi olla enää trilogian osien arvolle sopiva jatko-osa! Ei vaan voi. Tai sitten maailmankirjat ovat todellakin sekaisin ja Pixar ylittää itsensä ylittämästä päästyään. Vuotta 2015 on kaavailtu nelososan julkaisuksi, mutta jää nyt nähtäväksi. Toivottavasti nämä ovat vain juoruja eivätkä tosiasioita.. En halua nähdä Toy Story-elokuvaa ilman Andyä.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Jaws - Tappajahai 1975

Nyt on kulunut aivan turhan kauan siitä kun viimeksi tänne kirjoittelin ottaen huomioon sen että olen katsonut aikas paljon leffoja edellisen merkintäni jälkeen. En tiedä mihin vetoaisin, olen vain laiskotellut. Koulussa tapahtuu samaan aikaan paljon ja sitten ei mitään; kaksi päivää viikosta koulussa. Minusta tuli ohjaaja erääseen fantasialyhäriin ja ja.. Niin. Paljon on tapahtunut. Ja jokainen viikko aloitetaan koulun puolesta leffalla, on katsottu mm. Toy Story (josta ehkä merkintä myöhemmin). Tämä viikko aloitettiin tutulla merten kauhulla..


TAPPAJAHAI on vuoden 1975 mestariteos, jonka ohjasi kukapa muukaan kuin Steven Spielberg. Elokuva oli kuulemma Jenkkilän ensimmäinen kesäleffa, koska siihen saakka uskottiin ettei kukaan käy elokuvateatterissa kesäaikaan. Näin ainakin kertoi dramaturgian opettajamme tänään puoli yhdeksän aikaan aamulla ennen elokuvailtaamme.. Noh, ehkei kukaan käynyt leffassa kesäaikaan ennen tätä leffaa, mutta kukaan ei ainakaan mennyt uimaan enää tämän jälkeen! Jenkit muutenkin kuulemma sekosivat kyseisestä leffasta ja haiverkot alkoivat yleistyä uimarantojen ympärille..

No elokuvahan siis kertoo Brodysta (Roy Scheider), erään kesäsaaren uudesta poliisipäälliköstä, jonka täytyy paitsi voittaa oma vesipelkonsa myös paikalliset ihmiset puolelleen. Kun random tyttö nimeltä Chrissie joutuu hain syömäksi eräiden hippipippaloiden päätteeksi, tällä turistien valtaamalla kesäsaarella alkaa tapahtua.. Tai ainakin melkein alkaa, koska eihän rantoja voi sulkea koska turistit jättäisivät tulematta ja rahat saamatta. Vasta kun hai hyökkää toisen kerran, aletaan kunnolla toimia.
Brody saa avukseen haiden tutkija Hooperin (Richard Dreyfuss) ja paikallisen haiden listijän,Quintin (Robert Shaw) ja yhessä he lopulta lähtevät metsästämään kyseistä, 6-7 metristä valkohaita. Heidän vastassaan ei kuitenkaan ole mikään tavallinen vonkale vaan pian he huomaavat että osat vaihtuvat; he eivät olekkaan enää saalistajia.

Elokuvahan on adaptaatio samannimisestä kirjasta, jonka kirjoitti Peter Benchley vuosi ennen kyseisen elokuvan ensi-iltaa. Spielberg otti kuitenkin aikapaljon vapauksia kirjan muuntamisessa elokuvaksi ja joidenkin juttujen takia Benchley ja Spielberg riitautuivat. Varsinkin elokuvan loppukohtaus (thank god) on muutettu kirjan lopusta; (SPOILER!!)
Elokuvassahan hai kuolee Brodyn heitettyä jonkinsortin kaasupullon hain kitaan ja ammuttua sitä sitten kiväärillä, jolloin koko hai posahtaa taivaantuuliin. Kirjassa loppuratkaisu on kuulemma jotain aivan hirveää shittiä; Brody on vedenvarassa, hai lähestyy.. Mutta pari metriä ennen kuin hai söisi Brodyn, se yhtäkkiä pysähtyy.. Ja vajoaa kuolleena merenpohjaan. Mitäkö tapahtui? Hai kuulemma hukkui. Kyseisen elukanhan on pysyttävä liikenteessä koko ajan, jotta se pystyy hengittämään. Benchleyn mukaan haihin osuneet luodit ja harppuunat kuitenkin aiheuttivat sen että hai yksinkertaisesti sai sydärin ja kuoli sopivasti juuri ennen kuin sai Brodyn syötyä. Aika jännä eikö?
Onneksi Spielbergillä oli aivot tallella.


Itse sain kunnian katsoa vierestä kun yksi raukkaparka joutui Tappajahain syömäksi.. Samaan aikaan kun Tappajahai itse roikkuu pyydystettynä tuossa koukussa. Kuva on siis otettu Universal Studioilla viime elokuussa kun vietin elämäni parhaat viikot Los Angelesin lämmössä. Kyseisten Studioiden kiertoajelullahan tosiaan saatiin nähdä jos minkälaista hienoa, mutta mm. kyseisen Tappajahain lavasteita, haita ja veneitä. Ja se pieni näytös, missä hai söi ihmisen viidenkymmenen ihmisen räpsiessä kuvia samaan aikaan..

Kaiken kaikkiaan oikein mainio elokuva! Olihan se seitkytluvun hai välistä enemmänkin söpö kuin pelottava sen aukoessa söpöä kitaansa mutta jos sen hain nukkemaisuuden nyt jättää huomiotta niin siis aivan loistava leffa! Suosittelen kaikille! 

ps. Nukesta mieleen! Yhdessä kohtauksessa on käytetty oikeata haita! Tiedätkö missä ja miten? Siinäpä pähkinä purtavaksi!


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Magic Mike

Niin joo, eilenä kävin sitten aikani kuluksi leffassa kun odottelin että kaverini pääsee töistä ja voidaan hilpasta hobittipäivää viettämään! Koska itse olin töissä, piti valita se viimeiseksi alkava elokuva.. Okei nyt tuli jo liikaa selityksen makua. Kyllähän kaikki naiset salaa haluavat nähdä tämän leffan, vaikkei sitä ääneen myöntäisikään!


MAGIC MIKE on tosiaan tämän vuoden saletisti naiskatsojia eniten ajatelluin elokuva, jonka kantava voima tosiaan on mieskauneus. Elokuva noin tarinallisesti taas.. No ei siinä mitään tapahtunut. Mutta täytyy sanoa että odotin elokuvan täydeksi sukaksi.. Mutta yllätyin kun tajusin että käsikirjoittajat olivat yrittäneet syventää Miken hahmoa edes jossain määrin! Muut hahmothan oltiin sitten jätetty vain puolikkaiksi, mutta yritystä oli Miken suunnalla!
Elokuvahan kertoo siis.. Ilmeisesti nyt Mikesta (Channing Tatum), joka on kolmekymppinen strippari paikallisessa baarissa. Hänellä on unelma muustakin.. Hän ilmeisesti haluaa rakentaa kaikesta rojusta huonekaluja, muttei ole saanut vielä yritystä pystyyn koska hänellä on.. luottotiedoissa häikkää eikä kukaan suostu siksi antamaan lainaa? Jotain tälläistä. Itseasiassa elokuvan alussa esiteltiin enemmän hahmoa nimeltä Adam (Alex Pettyfer) ja pitkään luulin että vaikka elokuvan nimi toista väittää, Adam olisi kyseisen elokuvan päähenkilö. No Mikesta ja Adamista tulee sitten parhaat kaverit, ainakin Adamin puolesta, ja he ovat juuri pääsemässä Miamiin stirppailemaan.. Kun Mike sitten tajuaa olevansa rakastunut Adamin siskoon ja päättää jäädä tuon luo. Adam sai haluamansa ja pääsi Miamiin.. Kai. Emme tiedä sitä, koska ei sitä kerrottu koska elokuva loppui siihen kun Mike sai tytön ja lopetti stripparin uransa.

No joo, aika paska leffa. Kuten sanoin, mieskauneudella leffa kulkee ja joukkoon heitetty hieman yritystä syventää Mikea. Njääh.. Kelpasi odotteluleffaksi, mutta muuten aika mitäänsanomaton. Hienosti pojat kyllä tanssahtelivat, ei sen puoleen..


Brave - Urhea

Nyt on Hobittipäivä lusittu ja toivottavasti kaikilla oli oikein muikeeta! Itse tsillailin paikallisessa pubissa kollegani kanssa ja jutut olivat vähintäänkin hobittitasoa. Sen lisäksi kävin katsomassa Magic Miken, mutta siitä myöhemmin koska ensin minun pitää puida hieman tätä uusinta, aivan liian vähälle huomiolle jätettyä animaatioleffaa!


BRAVE eli tökerösti, mutta hyvin suoraan, suomennettu Urhea on Pixarin uusin taidonnäyte, joka kertoo prinsessa Meridasta. Tytön äiti yrittää patistaa hänet avioliittoon, kuten kunnon prinsessan kuuluu. Merida vaan on täysin erimieltä asioista eikä todellakaan halua avioon, minkä seurauksena Merida karkaa metsään. Hän tapaa metsässä noidan, jolla on voimat muuttaa hänen kohtalonsa!

Toisaalta ymmärrän ja toisaalta en ymmärrä Braven saamaa suosiota. Tai siis sitä ettei sillä ole niin valtavaa suosiota kuin aikaisemmilla Pixarin animaatioilla. Ymmärrän toki etteivät äidit ja isät halua välttämättä viedä pienimpiään katsomaan liian jänniä elokuvia ja se on vain hyvä ratkaisu tässä kohdassa! Elokuva on erilainen kuin aikaisemmat Pixarin leffat; se on paikoin jopa pelottava tummine sävyineen ja.. Niin. Elokuva on reippaasti jännittävämpi kuin aikaisemmat, joten ne viisivuotiaat muksut on hyvä jättää kotiin vaikka he lain puitteissa pääsisivätkin elokuvaa katsomaan.
Toisaalta taas.. Pixarin elokuvat ovat olleet siitä hyviä että ne ovat sopineet sekä niille perheen pienimmille että meille nuorille aikuisille ja nauttiipa äitinikin kyseisistä elokuvista. Joten miksei Brave sitten ole vetänyt meidän ikäisiä teattereiden penkkejä kuluttamaan? Luulisi että tämä nyt olisi vetänyt jengiä penkkeihin kun lapsille suunnattu materiaalikin oli karsittu vähemmäksi, mutta ei. Ehkä se lapsenomaisuus sitten kiehtoo näissä leffoissa, vai kuinka?
Ehkä Brave sitten oli tavallaan väliinputoaja jossain määrin; se ei sovi niille perheen pienimmille, mutta sitä ei ole oikein täysin osoitettu meille aikuisillekaan vaikka elokuvahan on loistava kun sen vaan käy katsomassa! Kerrankin ei puhuta ihanasta prinsessa rakastuu prinssiin-tarinasta vaan kerrotaan rehellinen tarina äidistä ja tyttärestä! Loistava elokuva!

Nyt kipinkapin leffaan sieltä!


torstai 20. syyskuuta 2012

Hobittipäivä!


Arvon lukijat! Hobitin ensi-iltaan on enää vain 82 päivää! Tätä on odotettu jo kauemmin kuin mitä ihmismieli jaksaa muistaa.. Kuusi vuotta? Ehkä lähimpänä totuutta, hmm? Eilen saimme käsiimme uuden uutukaisen Hobitti-trailerin numero kaksi ja kyseinen kahden ja puolen minuutin pätkä oli viedä allekirjoittaneelta jalat alta! Alkuperäisten suunnitelmien mukaan, Hobitteja piti tulla kaksin kipalein, mutta sen sijaan saamme niitä kolme! Voiko elämä olla enää parempaa?
Voi. Sillä ensi lauantaina jokainen saa jättää kintut sheivaamatta ja oluen juonnin ohessa tanssia baaripöydällä laulaen hobittilauluja; Tolkienin kirjan julkaisusta on nähkääs kulunut korkeat 75 vuotta, mikä tarkoittaa että maailmalla vietetään 22. päivä virallista Hobitti-päivää! Mikäli nuo juomingit eivät kuitenkaan kiinnosta tai epäilee että oluen ohessa saattaa se nälkä kuitenkin yllättää, niin tässä teille apu ongelmaan; Reseptejä suoraan Keski-Maasta!

Nyt on mielestäni myös oikea hetki kysyä teiltä, mitä odotatte Hobitin ensi-iltapirskeiltä, jotka siis tosiaan ovat 12.12.12? Allekirjoittanut hilluu tuolloin, tottakai, Studio123:ssa, jossa järjestetään varmasti Suomen kovimmat pirskeet.. Ja tottakai te olette siellä myös, joten kuinkas sitten? Mitä siis odotatte noilta pirskeiltä? Rimahan on nostettu jo Potter Seiskan myötä aika korkealle, joten voimme vain ja ainoastaan pyrkiä ylittämään itsemme.

Anteeksi onnensekavasta  kirjoituksesta, josta kukaan tuskin sai mitään selvää. Pääpointit olivat kuitenkin; Uusi traileri. Hobittipäivä lauantaina. Mitä haluatte Hobitin ensi-illalta? Kääpiöt Galin ja Golin toivottavat teille hyvää hobittipäivää! (ps. eiks oo hieno uus logo?)


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Reign of Fire

Ensinäkin teen sen LA-postauksen sitten kun saan aikaa, koska se postaus tulee viemään aikaa. Nyt on koulussa niin kiire kaikkien inserttien sun muiden kanssa ettei nyt vaan kykene. Mutta se tulee aikanaan, malttia siihen! Nyt kuitenkin tämän illan katsoitusta leffoista viihdyttävimpään..
Btw. Katsoin Transformers II:n ja ei, se ei ollut yhtään ekaa osaa parempi joten en usko että niistä leffoista toista merkintää tulee.














REIGN OF FIRE eli suomeksi Tulen valtakunta, on vuoden 2002 elokuva jota tähdittää Batman-leffoista tuttu Christian Bale. Tykkään Balestä ja tässäkin leffassa oli puolensa, osasta pidin ja osasta en.
Elokuvahan kertoo.. ilmeisesti jonkinlaisesta reaalimaailmasta, joka on tuhoutunut lähes täysin lohikäärmeiden hyökkäysten takia. Ainakin Lontoo siellä on, koska siinä kaupungissa majailee koko maailman ainoa koiras-lohikäärme. Bale taas näyttelee miestä, Quinnea, joka menetti äitinsä ollessaan 12 vuotias ja angstaa sitä edelleen varmaankin kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Elokuvassa on hyviä elementtejä ja tykkään tuosta lähtöajatuksesta. Ongelmia lähtee muodostumaan sitten kun asiaa alkaa ajattelemaan edes vähän tarkemmin; miksi lohikäärmeitä on ja miksi ne ovat vasta nyt alkaneet tuhoamaan maapalloa? Tähän kysymykseen saatettiin tosin vastata elokuvan alulla kun en vielä ollut ihan täysin telkkarin ääressä.
Suurempi kysymys on kuitenkin tämä; Jos lohikäärmeet ovat "kuin kaloja" eli yksi koiras parittelee kaikkien naaraiden kanssa.. Ja Lontoossa asuu maailman ainoa koiras.. Okei. Tämä on jees. Mutta että naaraat synnyttävät vain naaraspuolisia lohikäärmeitä? Mistä hitosta se koiras sitten ilmestyi alunalkaenkaan? Tässä on yksi suuri mysteeri koko leffassa ja tämän yhden suuren mysteerin takia koko elokuva muuttui parissa sekunnissa täysin läpäksi. Idealtaan hyvä, kaikkea ei vain ajateltu loppuun saakka.

Spoiler-varoitus voisi tässä kohtaa olla paikallaan, mutten tiedä välittääkö siitä kukaan kun on tämän tason leffa kyseessä.. Kuitenkin!

Lopussa kun pääkolmikkomme matkustaa sitten raunioituneeseen Lontooseen (koska iso paha koiras-lohari kävi vähän syöksemässä tulta Quinnin kotikylässä ja ilmeisesti siksi hän suuttui ja muisti että kyseinen loharihan se tappoi äitinkin silloin sata vuotta sitten), jonka yllä näemme kuinka sadat naaraslohikäärmeet lentelevät pitkin poikin taivasta. Jostain kumman syystä ne ovat myös niin nälkäisiä että alkavat syödä toisiaan..?
Pääkolmikkomme juoksee samaiseen kaivokseen, jonne Quinnin äiti kuoli aikanaan, mutta jotenkin sieltä ei sitten löydykään mitään tai he eivät pääse sinne. Pääkolmikon kolmas pyörä menee kiipeämään johonkin torniin ja yrittää sieltä ampua ison pahan koiras-lohikäärmeen mutta epäonnistuu.. Ja menettää ainoan muovinuolensa (ainoa ase jolla loharin voi tappaa ja silloinkin rintakehään ammuttaessa. Huom. muista tämä seikka). Sitten seuraa yksi elokuvamaailman eeppisimmistä kuolemista; herra Kolmaspyörä hyppää, lentää kohti lohikäärmettä ja... lohari syö hänet ilmasta.

No herra Kolmaspyörä kuoli hyvin sankarillisesti, Quinn on kadottanut muovinuolensa ja yksi semmoinen löytyy jonkun auton vierestä! Juoksemme sen luo samalla kun iso paha koiras-lohikäärme taas lähestyy! Nainen tottakai juoksee ja sekaantuu asiaan. (Pakko muuten sanoa että koko elokuvan ajan painotettiin kuinka lohikäärmeet näkevät yöllä ja päivällä, mutteivät sinisellä hetkellä. En ymmärtänyt koko pointtia että miksei näe, mutta näin kuitenkin nyt oli. Mutta sitä ei mitenkään sitten tuotu esiin elokuvan lopussa.) Kun Quinn sitten saa muovinuolen viritettyä ja uhmaa isoa pahaa koiras-loharia, siinä vähän väistellään tulta.. ja ammutaan loharia suuhun. Lohari kuolee. Muovinuolen piti toimia vain rintakehään ammuttaessa, mutta ei. Lisäksi kaikki tapahtui nopeasti ja lopputulos oli aika lame.
Turha kai mainita että nämä kaikki sadat naarasloharit söivät toisensa sillä välin kun sankarimme etsivät isoa pahaa koiras-loharia, koska niitä ei näkynyt tämän kahakan jälkeen enää?

No ihan sama. Sitten mentiin kotiin ja rakennettiin uusi maailma tuhkasta. Että semmonen elokuva tänään!


lauantai 1. syyskuuta 2012

Transformers ykkönen

Tein Jenkkilässä ollessani diilin erään japanilaisen kaverini kanssa että kun minä kotiudun, katson Transfomersit ja kun hän kotiutuu, hän katsoo Sormusten Herran. Molemmat kun ovat meidän suosikkeja ja tilanne oli se ettei hän ollut nähnyt Sormusten Herraa enkä minä Transformersia. Nyt kotiuduttuani, päätin pistää lupauksen täytäntöön kun löysin koko trilogian 20 eurolla Anttilasta. Muistan katsoneeni kyseistä animaatiota joskus pikkutyttönä, mutta nyt joudun myöntämään karvaan pettymyksen tämän ensimmäisen osan kohdalla.


TRANSFORMERS on vuoden 2007 elokuva, jonka on ohjannut Michael Bay, joka on tuttu "nopeatahtisista action-pläjäyksistä" mutta katsottuani tämän elokuvan, en usko että pystyn moista väitettä enää allekirjoittamaan.
Elokuvassa poika nimeltä Sam (Shia LaBeouf) ostaa vanhan, keltaisen romuauton pystyäkseen riiailemaan koulun ihaninta tyttöä, Mikaelaa (Megan Fox). Mutta hänen autonsa ei olekaan mikä tahansa auto vaan robotti.. Ja kaiketi jonkuntason suojelija syystä tuntemattomasta.

En voi väittää pitäneeni elokuvasta ja nyt suureen ääneen äsken ihmettelin miten hitossa kyseinen pätkä on saanut kolme oscar-ehdokkuutta vaikkei mitään voittanutkaan (onneksi). Syvä anteeksipyyntö nyt niille, jotka tätä leffaa pitävät arvossa ja jotka olisivat ehkä olettaneet minun pitävän tästä, mutta antakaas kun perustelen kantani.
Ensinäkin elokuvantekijöiden suurin virhe on mielestäni se että he olettavat katsojan tuntevan entuudestaan elokuvan maailman eivätkä siis käytä minuuttiakaan maailman selittämiseen. Minä, joka olen katsonut pienenä sitä animaatiota mutten muista siitä juuri mitään, en ymmärtänyt termeistä ja tappelun syistä juuri mitään. Terminologia varsinkin meni täysin yli ymmärryksen ja joko olin niin unessa etten tajunnut tai sitten niitä ei edes yritetty selvittää mitenkään.

Elokuvan alku taas johdatteli minut ensin uskomaan että elokuvan päähenkilö on se hiekka-aavikolla pyörivä kapteeni ja sen pieni joukko (jossa oli muuten näyttelijä Fast and Furious 2:sta sekä Prison Breakista), mutta sitten jotain tapahtui ja hypättiin seuraamaan jonkun perus nörttipojan autokauppoja. No autokaupat kun oli tehty niin sitten katsojalle esiteltiin joku tyyppi Pentagonissa, joka tutkii jotain.. Ja siten myös jokin nerokkaiden opiskelijoiden ryhmä, joilla piti olla suurikin osa kaikkea. Tässä vaiheessa olin jo täysin kyllästynyt, koska mielestäni minulle esiteltiin kaksikymmentä hahmoa, joista kellään ei ollut mitään väliä. Ketä ne tyypit on? Pitikö mun samaistua johonkin heistä? Kuka on päähenkilö? Miten nämä tyypit linkitty toisiinsa? Mitä hittoa?
Ja kaiken lisäksi Mikaelan näyttelijäksi ei olisi voitu pinnallisemman näköistä ihmistä hankkia.
No sitten kun meille on ensimmäisen tunnin aikana esitelty kaksikymmentä hämmentävää ihmistä, alkaa robottien esitely. Ensin esitellään Bumblebee, se Samin kaara.. Ja sitten Optimus Prime.. Ja sitten yhtäkkiä jostain ilmestyy liuta muita robotteja, jotka olivat mielestäni vähinhäänkin turhia koska en edes muista niiden nimiä saatika mitä ne teki siinä elokuvassa. Joku niistä kaiketi kuoli lopputaistossa mutten tiedä miksi tai miten. Ei tunnereaktiota.

Elokuvan ensimmäinen puolisko jaariteltiin jotain Samin ongelmista tyttönsä ja kaaransa kanssa ja toinen puolisko taisikin sitten olla tasapaksua räiskintää. Surullista on että elokuvan paras kohtaus oli se kun nämä robottikaaratyypit olivat Samin takapihalla hillumassa.. Ja sillä kohtauksella ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä elokuvan tarinan kanssa.

Lyhyesti; En pitänyt näkemästäni. Elokuvassa liikaa hahmoja, liikaa robotteja, epäselkeä maailma, liian tasapaksu ja tylsä juoni (jos sitä nyt juoneksi voi sanoa) ja niin.. Toivottavasti kakkososa antaa edes vähän enemmän.

torstai 23. elokuuta 2012

Lion King and Little Mermaid

Terveisia taas taalta toisesta maailmasta! Ollaan taas katsottu pari leffaa ja talla kertaa ihan Disneyn klassikoita! Katsottiin Leijonakuningas kun matkattiin Disneylandiin ja Pieni Merenneito oli vuorossa Hollywood-tunnilla.
Haluatte kuitenkin tietaa millasta oli Disneylandissa, mutta voipi olla etta saastan koko Los Angelesin pienen elokuvaskenen omaksi merkinnakseen sitten kun kotiudun takaisin Suomeen. Silloin luvassa Walk of Fame, Kodak Theater, Madame Tussauds Hollywood, Disneyland ja Universal Studios (huomenna!). Joten niista sitten enemman.


LEIJONAKUNINGASHAN on vuoden 1994 elokuva, klassikkosarjassa numero 32 ja varmasti Disneyn tunnetuin animaatio ikina. Olisin uskonut ettei talla puolen maailmaa ole ketaan, kuka ei kyseista elokuvaa olisi lapsuudessaan nahnyt mutta olin vaarassa. Onneksi tuo vaaryys korjattiin aikuisialla. En muuten puhu itsestani.
Elokuvahan tosiaan kertoo Simbasta, Jylhakallion prinssista joka isansa traagisen kuoleman (itkin bussissa matkalla Disneylandiin) jalkeen pakenee kotoaan ja eksyy oudon parivaljakon, Timonin ja Pumban, seuraan. Uskomaton kasvutarina ja aivan mahtava elokuva. Sarjassamme elokuvat, jotka eivat koskaan meneta hohtoaan.
Itselleni tama katsomiskerta oli siina mielessa ainutlaatuinen etta ensimmaista kertaa elamassani katsoin Leijonakuninkaan sen alkuperaiskielella. Yleensahan katson animaatiot lahes poikkeuksetta suomeksi dubattuna eivatka ihmiset tunnu ymmartavan sita. Mutta etenkin vanhojen animaatioiden nostalgia-arvo melkeinpa tuplaantuu kun hahmot puhuvat suomea koska niin ma ne pienena katsoin. Englantia on jotenkin vaikea sisaistaa silla saralla, joskin nyt kun olen nama kaksi leffaa englanniksi katsonut.. Lupaan etta alan katsomaan Disney-leffoja myos englanniksi! Taa maa aivopesee mua.


PIENI MERENNEITO sen sijaan muutaman vuoden vanhempi leffa ja se ilmestyi vuonna 1989, Disneyn 28. klassikko ja Leijonakuninkaan (ja monen muun ohella) yksi tunnetuimmista patkista. Pienena omistin taman vsh:na, mutta en muista katsoneeni taka mooooneeeen vuoteen. Nyt kun taman katsoin ekan kerran pitkaan aikaan, ja englanniksi, elamys oli ihan sama kuin olisi katsonut ensimmaista kertaa! Aivan mieletonta miten Disney-leffat onnistuvat vaikuttamaan yhta voimakkaasti aina vuosienkin jalkeen. Kylmia vareita, tippa linssissa.. Aivan uskomatonta. Ja toki, nyt kun enkku paistoi lapi eika nostalgiabuusti jostain syysta ollut yhta voimakas kuin Leijonakuninkaan kanssa, enkkuversio aivopesi mut. Nytkin kuuntelen Part of your Worldia englanniksi tassa samalla.
Mista kertoo? Arielista, merenalaisen kuninkaan tyttaresta joka haluaa paasta kokemaan ihmisena olemisen riemun.. ja samalla rakastuu ihmisprinssiin. Paha meren noita muuttaa hanet ihmiseksi kolmeksi paivaksi ja sina aikana hanen on saatava prinssi rakastumaan haneen, jotta han jaa ihmiseksi.

Mielettomia leffoja molemmat, mika on toki sanomattakin selvaa! Rakastan Disneya ja niin.. Lupaus pitaa: Alan katsomaan niita myos enkuksi. Olkaa te onnellisia, jotka ootte mua siihen painostanut kaikki naa vuodet.. Haha! Jep, huomenna Universal Studios! Heippa!

ps. Tanaan on Richard Armitagen synttarit  joten onnittelut hanelle sinne.. Haluan sanoa Uuteen Seelantiin, koska saisin sydanhalvauksen jos tajuaisin olevani herran kanssa mahdollisesti samassa kaupungissa. Hyvaa synttaria! (Sille sivistymattomalle joka ei tieda kuka arvon Richard on: Thorin Oakenshield.<3)

pps. Taalla on torkee maara japanilaisia ja kukaan ei tunnu tietavan mika on Hopeanuoli. Olen shokissa.

tiistai 14. elokuuta 2012

Leffoja maailman toisella puolen

Heippa ja terveiset Los Angelesista, elokuvien mekasta teille kaikille! Pahoittelen tiettyjen kirjaimien puuttumista tahan heti kattelyyn ja toivon ettei se haittaa teita rakkaita lukioita. Tama merkinta tuskin tulee olemaan kovin pitka (tai no, ken sita osaa sanoa) mutta ajattelin nyt hetken hengahdystauolla kirjoittaa. Nyt kun ollaan taallakin pari leffaa katsottu.. Matkustin siis toiselle puolelle maapalloa tekemaan samaa mita Suomessakin; istumaan koululuokassa katsomassa leffoja.

THE GRADUATE on vuoden 1967 elokuva yllattaen taalta meren toiselta laidalta. Elokuvaa tahdittamassa nahdaan Dustin Hoffman, tuo kahden oscarin hallussapitaja ja hanen kanssaan ruutua kaunistavat Anne Bancroft, jolla hanellakin on hallussaan yksi oscar-pysti ja nuoremana kaunottarena Katharine Ross, joka on saanut tyytya vain oscar-ehdokkuuteen. Kyseisen leffan ohjaajanahan toimi Mike Nichols, joka voitti juurikin tasta kyseisesta elokuvasta parhaan ohjaajan oscarin.
Elokuvahan kertoo Benista, joka on juuri valmistunut lukiosta ja jolta kaikki, niin perhekuin naapurin rouvatkin, odottavat paljon. Ben on ilmeisen ahdistunut tasta kaikesta mutta kukaan ei suostu kuuntelemaan miesparkaa. Valmistujaisjuhlien paatteeksi Mrs. Robinson pyytaa Benia kyyditsemaan hanet kotiin ja alkaa villi epasuorien ja suorien flirttien putki, joka saa Benin vahintaankin hamilleen. Ja kuinkas sitten sattuikaan.. En kerro. Elokuva on loistava, hieman.. ei ehka mustaa mutta sanotaanko harmaata huumoria sisallaan pitava patka. Musiikki on aiiiivan torkeen hyva osa tata elokuvaa. Suosittelen lampimasti kaikille! On muuten klassikkokin viela joten niin.. Tsekatkaa se! Hyva patka. (En linkittele nyt trailereita tai patkia, etsikaa itse)


MILK taas on vuoden 2008 elokuva, jonka paaosissa nahdaan Sean Penn ja suuuuurena yllatyksena sain taas kokea James Francon hienoa nayttelijatyota. Se mies tosiaan jatti sellaisen "Green Goblin Jr"-jaljen muhun mutta 127 hours ja tama pyyhkivat sita jalkea aika lahjakkaasti tiehensa. Elokuvan ohjasi Gus Van Sant ja elokuva voitti kaksi oscaria; Pennille meni toinen parhaasta miespaaosasta ja kasikirjoitusryhmalle toinen parhaasta alkuperaisesta kasikirjoituksesta.
Elokuva perustuu tositapahtumiin ja se kertoo miehesta nimelta Harvey Milk. Elokuva sijoittuu seitsemankymmenta luvulle, jolloin Harvey Milkista tuli Californian ensimmainen julkiseen virkaan valittu, avoimesti homo mies. (Olipa muuten vaikea lause). Riipaiseva tarina ihmisoikeuksista, pikkasen rakkaudesta.. ja siita miten puheet vaikuttavat ihmismieleen. Seitsemankymmentaluvullahan homoja pidettiin lahinna rikollisina ellei jopa sairaina.. Ja se miten nama syytokset vaikuttivat heihin.. No. Sanonpahan vaan etta varatkaapahan nenaliinoja mukaan kun katsotte taman elokuvan. Itse olisin niita luokkahuoneessa tarvinut vaan enpa mistaan siihen hataan saanut.
Aivan loistava elokuva. Katsokaa tamakin! Kylla ne jenkit osaa.

tiistai 31. heinäkuuta 2012

The Social Network

Aamulla facebookkasin, sitten minulle tuli tylsää ja päätin katsoa leffan. Käsiini osui leffa mistäpä muustakaan kuin Facebookista. Jännä miten yksi asia kontroloi nykyään koko maailmaa ja sitä rataa..


 THE SOCIAL NETWORK on Facebook-leffa parin vuoden takaa ja se kertoo tarinan Mark Zuckerbergistä, kyseisen nettisivuston perustajasta. Sitä luulisi ettei tylsempää elokuvaa voisi aikaan saada kuin jonkun sellaisen, mikä kertoo Facebookista. Kaikkihan tässä maailmassa nykyään istuvat päivät pitkät Facessa ja ruikuttavat tylsyyttään. Mutta luulo on todellakin väärä, koska The Social Network on toimiva kokonaisuus joka kaikesta koodikielestään huolimatta pitää otteessaan läpi elokuvan. Jesse Eisenberg on loistava pikku kusipää eikä Andrew Garfield jää yhtään sen huonommaksi roolissaan Eduardo Saverinia, Facebookin toisena perustajana. Itseasiassa herrat olivat niin hyviä että aloin miettimään, missä olen nähnyt tai kuullut heidät aikaisemmin.. Tai missä voisin heidät nähdä?
Suureksi pettymyksekseni jouduin toteamaan ettei Eisenbergiä ainakaan ole näkynyt missään sellaisessa leffassa, joka minua suuresti kiehtoisi. Itseasiassa en ole herraa edes kuullut missään, koska Rionkin katsoin suomidubeilla. Kyseisessä leffassahan Eisenberg on Blun alkuperäinen ääninäyttelijä.. ja sen myötä saamme kuulla Eisenbergiä myös parin vuoden päästä kyseisen animaation jatko-osassa.
Garfield taas.. Hän esiintyi Heath Ledgerin viimeiseksi elokuvaksi jääneessä The Imaginarium of Doctor Parnassuksessa. Lisäksi hänet voi tälläkin hetkellä pongata valkokankaalta, nimittäin Amazing Spidermanin nimikkoroolissa! Enpä olisi uskonut että Facebookin perustajajäsen on oikeasti  Spiderman. Ja niin.. Nähtävästi Garfield jatkaa hämähäkkimieheyttään myös vuonna 2014 jatko-osan merkeissä.

Sitten täytyy vielä nostaa esiin elokuvan ohjaaja eli David Fincher, jolta olen nähnyt syntisen vähän elokuvia mutta jolta noita mainitsemisen arvoisia tuntuu löytyvän useampiakin. Viime vuonna kyseinen herra teki The Girl with the Dragon Tattoon mikä oli sinänsä aika hyvä paketti.. Joskin tähän hätään kykenen muistamaan vain alkutekstit, jotka ovat kai syöpyneet pääkoppaani. Hyvässä mielessä siis.
Benjamin Buttonin uskomaton elämä... Löytyy hyllystäni, mutta mmhh.. Niin. Katson sen syksyllä! Potkikaa mua! Ja sitten annan ystävälleni luvan pakottaa minut katsomaan Fight Clubin heti syksyllä huolimatta siitä kuinka paljon vängän vastaan.
Ah ja Aerosmith-fanina sanottakoon että Fincher on kultaisella yhekskytluvulla tehnyt myös dokkarin kyseisistä herroista! Näillä sanoin jätän siis Fincherin ja Social Networkin. Katsokaa leffa ja tutustukaa myös noihin.. nimeltä mainittuihin herroihin ja heidän tuotoksiinsa. Varmasti löytyy katsottavia juttuja! Myös allekirjoittaneelle.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

127 hours

Olen kyllä tavan tampio kun minulta menee niiden kaikista loistavimpien elokuvien katsomiseen joku pari vuotta. Tai melkein. Tänään suuressa tylsyydessäni valitsin mukanani olevista, ei-nähdyistä-leffoista yhden sillä typerällä perusteella että "Tää kestää vaan puoltoist tuntii joten hyvällä säkällä ehdin katsoa sen ennen kuin äiti ja mummo palaa mustikkareissultaan.."
Oli muuten ahdistavin puoltoista tuntinen ties kuinka pitkään aikaan.


127 HOURS on vuoden 2010 elokuva, joka rohmusi aikanaan liutan oscar-ehdokkuuksia muttei sitten tainnut napsia niistä yhtään itselleen. Enkä tasan tajua miksei! Noihin ehdokkuuksiin kuului mm. paras elokuva ja James Francon ehdokkuus vuoden miespääosasta. Mutta niin.. Taisi olla sama vuosi, jolloin ehdolla olivat myös Kuninkaan Puhe ja Black Swan, joten huono vuosi tälle elokuvalle.

James Franco esittää Aron Ralstonia, insinööriä joka rakastaa vuorikiipeilyä. Eräänä päivänä Aron lähtee tutuille kanioneille kiipeilemään, muttei kerro asiasta kenellekään. Hän onnistuu mokaamaan huimapäisyydessään ja pian löytää itsensä loukusta; käsi jää valtavan kivenlohkareen väliin ja Aron aloittaa rattoisan viikonlopun sijaan taistelun elämästä ja kuolemasta. Hän viettää loukussa viisi päivää yrittäen siirtää kiveä kaikin tavoin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Vesivarat vähenevät ja ruoka on loppumaan päin.. Hallusinaatiot tekevät tuloaan ja ainoa asia mikä pitää Aronin järjissään, on muisto läheisistä ja rakkaista hetkistä noiden kanssa. Ja videokamera, jolle mies tallentaa elämänsä varmasti kamalimmat tunnit.

Nyt kun asiaa ajattelen, kiitän itseäni siitä etten mennyt katsomaan tätä elokuvaa leffateatteriin vaikka tarkoitus oli koko ajan. Mitä tulee elokuviin, vollotan melkein jokaisen elokuvan aikana vähintään kerran varsinkin jos katson sitä leffateatterissa. Nyt kun katsoin tätä kotisohvalta käsin, pidin käsiä silmien edessä ja vajosin tuolini syövereihin. Ahdistuin, pelkäsin.. Anelin Aronia onnistumaan. Itkin ahdistuksesta, pelosta.. onnellisesta lopusta. Franco tosiaan teki elämänsä roolisuorituksen ja nyt herra voidaan muistaa paremminkin Aron Ralstonina eikä Spidermanien Green Goblin Jr:nä. Loistavaa työtä Franco ja kaverit!


torstai 26. heinäkuuta 2012

Herrasmiesliiga

Eilen sain korkean puolitoista tuntia aikaa toipua The Dark Knight Rises-leffasta kun jo istahdin olkkarin puolelle katsomaan yhtä elokuvaa, jonka muistin olleen parempi mitä se oikeasti olikaan. Leffa löytyy vhs-hyllystäni ja sen katsomisesta on kulunut jo useampi vuosi. Mutta muistan yläasteella pitäneeni kyseisestä pätkästä.. Nyt sain huomata liiallisten tietokonejuttujen pilanneen koko elokuvan.


HERRASMIESLIIGA on siis vuoden 2003 elokuva, joka on ainakin näillä näkymin jäänyt Sean Connoryn viimeiseksi elokuvaksi, mikäli äänirooleja ei oteta lukuun. Voisinpa sanoa että olisi arvon Connory voinut itselleen paremmankin viimeisen elokuvan valita.
Elokuva alkaa siitä kun Allan Quatermainin (Connery) rattoisia eläkepäiviä Afrikassa häiritään ja mies joutuu palaamaan Britanniaan estääkseen maailmansodan syttymisen. Jokseenkin vastahakoinen mies saa seurakseen todella epätavallisen joukkion; Rodney Skinner (Tony Curran) on näkymätön mies ja kaiketi jonkinasteinen mestarivaras näkymättömyytensä ansiosta. Kapteeni Nemo (Naseeruddin Shah) taas on jättänyt merten rosvoamisen paremman elämän toivossa ja tuo taitavasti miekkaa heilutteleva äijä antaa avukseen myös Nautiluksen. Wilhelmina, tuttavallisemmin Mina Harker (Peta Wilson) taas tuo ryhmään hieman verenhimoa naisen osottauduttua vampyyriksi. Minan ilmeisesti entinen rakastaja, Dorian Gray (Stuart Townsend) on kuolematon niin kauan kunnes herralle esitellään hänestä itsestään maalattu taideteos.. Eikä elokuvasta tietenkään sovi unohtaa merkkihenkilöä, nimittäin tohtori Henry Jekylliä (Jason Flemyng) ja tuon pahempaa puoliskoa, Edward Hydeä. Jottei tässä vielä olisi kaikki, joukkoon lyöttäytyy myös nuori amerikkalainen agentti, Tom Sawyer (Shane West), jota Quatermainin pitää sitten opettaa hieman ampumaan.

Muistan ajan kun tämä elokuva oli hyvä, näytti hyvältä ja jutut olivat hauskoja. Harmikseni jouduin eilen television ääressä toteamaan ettei elokuva ollutkaan aivan niin hieno kuin mitä olin muistanut. Jutut olivat aika pintapuolisia, tarina jokseenkin löysähkö enkä haluaisi edes aloittaa niistä liiallisista erikoisefekteistä ja tietokoneella tehdyistä taustoista. En yhtään ihmettelisi vaikka elokuvassa näyttelijöiden vaatteetkin olisi tehty tietokoneella! Ei näyttänyt hyvältä.. Ei todellakaan. Jos edes osa taustoista olisi tehty jotenkin toisin kuin tietokoneella, tai edes paremmin, elokuvan arvo olisi noussut jo huomattavasti. Vaikka tarinakin oli aika.. niin, löysä. Sarjakuvan maailmaan sen sijaan haluaisin tutustua, koska tässä tarinassa on pontentiaalia vaikka elokuvassa se ei niinkään näy.

Nyt on nostettava vielä esiin pääpahis eli John Moriarty, joka vaikutti lupaavalta heti kun näytti oikeat kasvonsa. Ajattelin koko elokuvan ajan että tässä leffassa on jotain samaa, mitä löytyy Van Helsing-leffasta joskin paljon köyhemmässä muodossa. Äsken kun yritin tutkia olisiko asialla mitään samoja tekijöitä, en löytänyt yhtäläisyyttä. En muualta kuin  Richard Roxburghista, joka siis näyttelee Herrasmiesliigan Moriartya, mutta myös Van Helsingin Draculaa. Ja vaikka monet pitävät vanhemmista Draculoista, on minun tunnustettava että rakastan myös Roxburghin Dracula-näkemystä. Hänestä olisi mielestäni ollut myös Moriartyn rooliin, mikäli mies olisi päästetty täysin valloilleen. En tiedä mistä se johtuu, mutta nyt näyttelijät jäivät jokainen vähän tasoaan alemmas. Ehkä tästä voi sitten vähän syyttää ohjaaja Stephen Norringtonia, joka ei mielestäni ole muutenkaan tehnyt mitään kovin vaikuttavia teoksia. Ehkä hän vielä jonain päivänä repäisee!

Joten niin.. Herrasmiesliiga on toki katsottava elokuva, mutta liiat tietokoneväsäilyt pilaavat tunnelmaa eivätkä näyttelijätkään pääse oikein oikeuksiinsa. Ehkä joku tykkää, tykkäsinhän minäkin. Silloin melkein kymmenen vuotta sitten.

ps. Ei enää rumia pahiksia, kiitos!





The Dark Knight Rises

Kunnioitin uusinta Christopher Nolanin Batmania viime viikolla katsastamalla herran kaksi edeltävää, tajunnan räjäyttävää spektaakkelia. Luettuani Episodista juttua uusimmasta, en ollut enää pysyä pöksyissäni! Elokuviin oli pakko lähteä heti kun se vain oli mahdollista. Eilen se sitten tapahtui.


THE DARK KNIGHT RISES on Christopher Nolanin Batman-trilogian viimeinen osa, joka päättää saagan kunniakkaasti pysyen edelleen uskollisena kahden ensimmäisen Batmanin tyylille. Rakkaus ja kunnioitus Nolania kohtaan on noussut niin voimakkaasti että mies on pakko nostaa omien lemppariohjaajien kärkijoukkoon.. Viimeistään nyt, ellei mies siellä ole aikaisemmin ollut.

Batman Begins perustui pelon käsittelyyn ja sen hallintaan, The Dark Knightin pääpahiksena oli psykologisilla aseilla uskomattoman nerokkaasti taisteleva Jokeri (RIP Heath Ledger). Päätösosassa Bane on suoraan maanpäällisessä Helvetissä syntynyt mies, jonka tärkein ase on brutaali voima. Elokuvassa on puhetta myös pelosta ja ehkä hieman viittauksia myös psykologiseen peliin, jota edeltävässä osassa nähtiin. Nämä elementit sulkevat ympyrän ja vihdoin voidaan sanoa että täydellinen Batman-trilogia on saatu aikaan.

Jokerin kukistumisesta, Harvey Dentin kuolemasta ja Batmanin mustamaalaamisesta on kulunut kahdeksan vuotta. Batmania ei ole näkynyt tuon kohtalokkaan illan jälkeen ja Bruce Wayne on hänkin kadonnut seurapiireistä omaan, uudelleen rakennettuun sukukartanoonsa. Kukaan ei ole nähnyt häntäkään ties kuinka pitkään aikaan.. Vasta Banen alettua terrorisoida kaupunkia, Bruce päättää palata seurapiireihin ja niiden kautta saa huomata kuinka Batmania tarvitaan taas. Batmanin viimeinen taistelu alkaa.

SPOILER-varoitus! Jatka omalla vastuulla!

Elokuva oli juurikin sitä mitä olin odottanut ja salaa pelännytkin. Elokuvan brutaalius ei tullut yllätyksenä sinänsä, mutta ku Banen ja Batmanin ensimmäinen taisto sai hurjan päätöksensä, kyllä sitä säpsähti pahimman kerran! Olin lukenut juttua että sarjakuvissa Bane murtaa Batmanin selän, mutten täysin odottanut näkeväni sitä valkokankaalla. Olin väärässä. Pahasti väärässä. "Ah! I was wondering what would break first: your spirit, or your body!"
Elokuvan ehdottomasti kamalimmat hetket olivat ne hetket kun Bruce makaa jossakin vankilassa selkä tohjona odottaen lähinnä kuolemaa.. Ja katsellen samalla kuinka Bane tuhoaa Gothamia. Vain yksi on koskaan paennut siitä vankilasta, josta ainoa ulospääsy on kiivetä monta metriä ylöspäin, tosiaan lähes mahdotonta reittiä. Bruce yrittää.. ja putoaa. Hän yrittää uudelleen.. ja putoaa. Mutta yksi keino saa hänet nousemaan ja palaamaan Gothamiin, yllättämään Banen joka ei uskonut Batmanin enää palaavan.

Nyt kun asiaa ajattelee tarkemmin niin loppuratkaisua olisi melkein pitänyt odottaa, mutta jostain syystä sitä ei kuitenkaan odottanut. Onhan näitä "sankari ratsastaa auringonlaskuun ja räjähtää"-juttuja nähty ennenkin. Mutta silti jotenkin se hetki kun Batman kiikutti ydinpommin meren ylle ja se räjähti.. Se pysäytti. Muistan istuneeni penkissä hengittämättä ja sydän tuhatta ja sataa takoen. Ja sitten, myönnän, aloin vollottamaan koska Brucen hautajaiset. Vaikka tiesin ettei tämä voi päättyä näin, mutta kun.. Se oli kamalaa. Ja itkuni sen kuin yltyi mitä lopumpaan elokuva meni, koska Alfred on niin ihana vanha patu. Saatiinhan me onnellinen loppu sitten kuitenkin, vaikka Batman menetettiinkin.

Sen verran on vielä sanottava että elokuvassa vilisi entuudestaan tuttujen näyttelijöiden lisäksi myös liuta muita, mm. Nolanin elokuvista tuttuja naamoja. Inceptionista oli jokunen naama, joista mainittakoon Marion Cotillard, joka näytteli elokuvassa Mirandaa ja Joseph Gordon-Levitt, joka näytteli rikoskomissaario John Blakea.. Tai sitemmin ehkä voisi sanoa että Robinia. En tiedä kuinka moni tämän elementin on bongannut, mutta kun Selenaa vietiin vankilaan, vanginvartijana toimi  Wade Williams, joka on itselleni tuttu tv-sarjasta Prison Break, jossa mies niinikään näytteli vanginvartijaa Brad Bellickiä. Lisäksi Batmanin hienouksia oli mielestäni myös se että Scarecrow esiintyy jokaisessa elokuvassa.. Tällä kertaa mies jakelee oikeutta antaen vangille parikin vaihtoehtoa; kuolema tai karkoitus.

Joten.. Mitä voisi sanoa? Kiitos Christopher Nolan kun annoit meille täydellisen Batman-trilogian? Kiitos ettet jatka trilogiaa enempää? Kiitos että jätät sen tähän ja annat elokuvien säilyä täydellisinä? Kiitos ettet turmele sitä rahastusjatko-osilla? Niin.. Kiitos, Christopher Nolan. Mitään muuta ei voi enää sanoa.
(Paitsi että menkää leffaan ihmiset!! Ainiin ja musiikit oli aiiivan loistavat.)




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...