TOY STORY ensimmäinen sai ensi-iltansa tosiaan vuonna 1995 ja sen ohjasi John Lasseter, joka on vastuussa myös kakkososan ohjauksesta ja oli tuottamassa kolmatta osaa.. Ja huhut, jotka juuri järkyttivät minua, kertovat että Lasseter tuottaisi myös neljännen Toy storyn..
Elokuvahan kertoo tosiaan Woodysta, Andyn lempilelusta joka on myös huoneessa asuvien lelujen eräänlainen johtohahmo. Kun Andy saa syntymäpäivälahjaksi uuden lelun, Buzz Lightyearin, Woodyn asema on uhattuna ja pian cowboynukke tajuaakin tulevansa syrjäytytetyksi. Puolittaisen onnetomuuden myötä Woody tönäisee tämän uuden avaruusrangerilelun ikkunasta ja saa tapauksesta tosiaan syyt niskoilleen. Alkaa hurja seikkailu Pizzaplaneetan kautta naapuritaloon, josta olisi päästävä kotiin ennen kuin Andy perheineen muuttaa uuteen kotiin.
Nyt kun elokuvaa on katsonut aikuisempana, oli jotenkin jännä huomata kuinka ne naapuritalon lelut ovat edelleen hirmupelottavia! Tulin ajatelleeksi kuinka olin tosiaan viiden vanha kun näin kyseisen leffan ensimmäisen kerran enkä usko että nyt näyttäisin tätä leffaa kummipojalleni, joka parin vuoden päästä saavuttaa saman iän. Se on kyllä Pixarin yksi hienous, kieltämättä. Leffat näyttävät siltä että ne on suunnattu lapsille, mutta niitä on höystetty aikuisille suunnatuilla jutuilla ja siksi ne kelpaavat lähes kaikille! Tietty ikärajaa noudattaen, koska.. Onhan tämä ja moni muukin aika pelottavaa katsottavaa.
Tiesittekö muuten että Toy Story oli Pixarin ensimmäinen tietokoneella tehty kokoillan elokuva?
TOY STORY 2 ilmestyi neljä vuotta edeltäjäänsä myöhemmin, mutta tätä leffaa en onnistunut haalimaan käsiini pienempänä vaan itseasiassa näin tämän vasta kolmannen osan jälkeen. Se onkin ehkä syy siihen miksi tämä pätkä on jäänyt itselleni hieman vähemmän tunteisiin vetoavammaksi vaikka hyvä leffa onkin. Piti katsoa tämä eilen illalla uudemman kerran vaikka viime viikolla kyseisen pätkän katsoin, koska en oikein keksinyt mitään sanottavaa tästä ilman että olisin langennut wikipediateksteihin..
Nythän juttu on siis niin että Andy on kasvanut hieman vanhemmaksi aikain saatossa, muttei kuitenkaan vielä teiniksi saakka. Lelut ovat pojalle edelleen tärkeitä, vaikka osa niistä joutaakin (ainakin äidin mielestä) jo kirppikselle. Woody aloittaa pelastusoperaationsa yksikätisenä cowboynukkena ja lähtee uhkarohkeasti pihakirppikselle tarkoituksenaan pelastaa eräs leluystävänsä. Hän onnistuu missiossaan, mutta joutuu itse pahan keräilijäsedän varastamaksi. Pelastusoperaatio käynnistyy uudemman kerran, mutta tällä kertaa Buzz ja muut lelut lähtevät pelastamaan Woodya toisin kuin ekassa osassa, jossa osat olivat lähinnä toisinpäin.
Elokuvassa esitellään pari uutta hahmoa, jotka ovat samaa lelusarjaa Woodyn kanssa. Jessie on innokas lehmityttö, joka on viettänyt viimeiset vuotensa pimeässä laatikossa ja innostuu silminnähden kun keräilijä vihdoin löytää puuttuvan keräilykappaleensa eli Woodyn. Nyt he pääsisivät vihdoin Tokioon aloittamaan uuden elämänsä keräilyharvinaisuuksina! Napakymppi taas on Woodyn ujo ja ehkä hieman koiramaisia ominaisuuksia omaava hevonen. Mainari taas on kullankaivajamies, joka onkin keräilyharvinaisuus koska hän asuu edelleen omassa laatikossaan avaamattomana!
Toimiva kakkososa, täytyy myöntää! Ekan katsomiskerran jälkeen Jessie oli mielestäni älyttömän ärsyttävä, mutta nyt kun olen katsonut kyseisen leffan useampaan otteeseen niin ei se niin ärsyttävä olekaan!
Täytyy muuten nyt sanoa että rakastan niitä vihreitä kolmisilmäsiä otuksia. "Pelastit henkemme, jäämme velkaa sinulle!"
TOY STORY 3 taas ilmestyi vuonna 2010 ja taisi olla ehdolla siinä kyseisessä Oscar-gaalassa, josta minä aloitin jokavuotisen oscareiden vahtaamiseni. Kyseinen leffa on sen verran kovaa kamaa että oli ehdolla jopa parhaaksi elokuvaksi! Mikäli nyt siis oikein muistan.
Aikaa on tällä kertaa kulunut sen verran paljon että Andy on nyt lähtemässä opiskelemaan. Hänen täytyy tehdä valitansa; mitkä leluista lähtevät ullakolle, mitkä kierrätykseen ja lähtevätkö jotkut hänen kanssaan opiskelemaan? Woody on ihmeekseen ainoa, joka saa kunnian lähteä tukemaan Andyä hänen opiskelijataipaleellaan (en edes halua ajatella mitä leluparka siellä kokisi!) ja Andy pakkaa loput lelut muovipussiin aikeinaan viedä heidät vintille.. Mutta lelupussi joutuukin vääriin käsiin äidin luultua niitä roskiksi ja vietyä roskiin! Roska-auton lähestyessä, Woodyn on lähdettävä jälleen kerran auttamaan ystäviään! Lelut pakenevat ja päättävät lähteä lastentarhaan vakaasti siinä uskossa että Andy oli heittämässä heidät pois, vaikka Woody kuinka yrittää vakuutella tovereilleen että kyse oli väärinkäsityksestä.
He kaikki päätyvät kuitenkin päiväkotiin, jossa johtoa pitää mansikalta tuoksuva jättinalle Tuhti Karhunhali. Tuhti esittelee tulokkaille päiväkodin ja heidän oman huoneensa. Kauhun hetkiä koetaankin pikkulasten saapuessa päiväkotiin repimään ja tunkemaan leluja nenäänsä! Buzz päättää pyytää Tuhtilta siirtoa vanhempien lasten huoneeseen, mutta päiväkodin johtoportaan todellinen karva näyttäytyykin, mutta ehkä aavistuksen liian myöhään..
Täydellinen animaatiotrilogia! Andy kasvaa pikkuhiljaa aikuiseksi ja kolmososan viimeiset kymmenen minuuttia ovat yhtä itkupotkuraivaria yhtä kaikki. Niin tunteisiin vetoavaa ja herättävät väkisinkin kysymyksen; missä mun lelut on?! Vintillä?! Roskissa?! Kierrätyksessä?! Eiii! Varatkaa nenäliinoja matkaan kun katsotte kolmososan, sillä niitä tarvitaan.
Nyt kun kuulin mahdollisesta nelososasta, en ole yhtään iloinen. Kuten sanoin, täydellinen animaatiotrilogia. Nelososa ei vaan voi olla enää trilogian osien arvolle sopiva jatko-osa! Ei vaan voi. Tai sitten maailmankirjat ovat todellakin sekaisin ja Pixar ylittää itsensä ylittämästä päästyään. Vuotta 2015 on kaavailtu nelososan julkaisuksi, mutta jää nyt nähtäväksi. Toivottavasti nämä ovat vain juoruja eivätkä tosiasioita.. En halua nähdä Toy Story-elokuvaa ilman Andyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti