Elokuvien vastenmieliset pahikset

Katsoin tänään D.J. Caruson ohjaaman scifitrillerin, I am number fourin, jonka myös nappasin Anttilan leffahyllystä tänään mukaani. Elokuvaa en nyt sen suuremmin ala puimaan, koska ei ole juuri kummempaa sanottavaa siitä. Ihan katottava pätkä, mutta noh.. Keskityn mieluummin puimaan tänään sitä että useat elokuvat pilataan rumilla pääpahiksilla!
Aihetta varten olen kerännyt kolme aivan loistavan rumaa pahista muutamasta elokuvasta! Tästä ensimmäinen on juuri tästä tämän vuoden scifipätkästä..

Elokuvan pääpahikset ovat The Mogadorians, jotka ovat hyvin mitäänsanomattomia lukuunottamatta sitä että he ovat rumia ja vastenmielisiä. He ovat joukko toiselta planeetalta olevia alieneita, jotka ovat tulleet maahan etsimään jotain toista alienijoukkoa, joita on yhdeksän ja jotka ovat ainoita jotka voivat.. pelastaa planeettansa tai jotain. No tosiaan. Näiden pääpahisten suurin tarkoitus on tosiaan yrittää näyttää coolilta ja pelottavalta, puhua häiritsevän mörisevällä ja mitäänsanomattomalla äänellä eli.. Yhteenveto; rumia ja vastenmielisiä, eivät onnistu vakuuttamaan missään muotoa. Muuta kuin rumuudellaan.

Kaikkien aikojen vastenmielisin pahis taitaa kuitenkin löytyä kaikkien aikojen vastenmielisimmästä elokuvasta eli Robert Zemeckisin vuonna 2007 ohjaamasta Beowulfista. Itseasiassa kuvassa oleva Grendel ei tainnut loppupeleissä olla edes pahis. Hän vain sattui olemaan kauniin ja isotissisen naispahiksen ruma ja vastenmielinen poika, joka hyökkäili aika-ajoin johonkin kylään ja tappoi kaikki.. Mutta ei hän paha ollut, ei. Ruma ja vastenmielinen sen sijaan.. Voi kyllä! Beowulf oli kaikin puolin muutenkin kamala elokuva, jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä, mutta tämä hahmo vain syvensi sitä kuvaa!

Viimeisinpänä, muttei tosiaankaan vähäisimpänä, haluan esitellä paraikaa teattereissa pyörivän, ohjaaja Martin Campbellin Green Lantern-elokuvan pikkupahiksen, Hector Hammondin. Hän oli aluksi aivan normaali veikko, ehkä jopa hieman suloinenkin. Sitten hän pääsi tutkimaan kuolleen alienin ruumista ja kesken tutkinnan hänen sormenpäänsä läpi meni jokin.. hohtava möykky. Pian hänen päänsä alkoi turvota muodottomaksi ja hän muuttui kirjaimellisesti rumaksi. Hän sai kyllä erikoisia voimia muodonmuutoksensa lomasta; hän pystyi lukemaan ajatuksia ja näki kosketuksen kautta toisten muistoihin. Nämä asiat vain kalpenivat ja vaipuivat unholaan, koska elokuvateatterissa sitä pystyi ajattelemaan vain yhtä asiaa; "miksi?"

Nyt kysynkin siis; miksi elokuvat pitää pilata vastenmielisillä ja oikeasti rumilla pahiksilla? Hyvikset ovat lähes poikkeuksetta komeita, kauniita tai vähintään sympaattisia ja vetoavat aina katsojaan, koska ovat niin söpöjä. Miksi pahiksien pitää niin usein olla rumia, vastenmielisiä ja täysin epäinhimillisiä olentoja? Miksei pahis voi olla inhimillisen näköinen, fiksu ja oikeasti nerokas pahis? Tätä miettiessäni ja kysellessäni ihmisiltä, vain muutama pahis nousi ylitse muiden. Muutama, jolla on sekä cool ulkomuoto että oikeasti älyä! Tällä hetkellä moinen komistus löytyy Christopher Nolanin ohjaamasta Batman: The Dark Knight-elokuvasta. Heath Ledgerin tulkitsema Jokeri on vertaansa vailla oleva pahis, jonkalaisia kaikkien pahiksien pitäisi olla. En nyt sano "ottakaa mallia Jokerista ja tehkää pahiksista samanlaisia!" vaan kehotan tekemään pääpahiksistakin inhimillisiä persoonia, ei vastenmielisiä olentoja. Scifielokuvissakin.. Pääpahis voi olla inhimillinen ja persoonallinen olento vaikka tuleekin ulkoavaruudesta!