maanantai 6. toukokuuta 2013

Vannon 3D HFR:n nimeen.

Olen skipannut aika monta Movie Mondayn haastetta viime aikoina, mutta tähän oli nyt pakko tarttua, koska  tällä viikolla kyseltiin vähän omien 3D-kokemuksien perään. Varsinainen kysymyshän kuului että minkä haluaisin nähdä tai mitä olen nähnyt.



Ensimmäinen 3D-kokemukseni oli James Cameronin AVATAR, joka pyöri leffateattereissa vuonna 2009. Tykästyin elokuvaan aivan valtavasti. Okei, onhan se tarinaltaan koluttu ja kulunut ja Pocahontas ja mitä vielä, mutta ei mua se kiinnosta. Se oli hyvä elokuva ja piste. 3D kyseisessä elokuvassa.. No se räjäytti tajuntani silloin jokunen vuosi sitten ja tykkäsin 3D-puolestakin ihan hirveästi. Itseasiassa niin paljon että pitkään koko efekti tuntui täysin turhalta, koska Avatar oli niin hieno.

Sitten en muista mitä kaikkea siinä välissä on ollut, joten ei kai mitään mainitsemisen arvoista. Käyn aika paljon leffassa ja valitsen elokuvat sen mukaan kiinnostaako ne tarinallisesti (ja ovatko oscar-ehdokkaita, neh) ja jos ei, jätän katsomatta. En mene leffaan pelkästään jonkun efektin takia. Mutta mitä nyt muistelen niin aika paljon 3D-höttöä on tullut katsottua. Eli sellaista 3D:tä joka ei ole vakuuttanut minua missään muotoa. Enkä pitänyt 3D:stä pariin vuoteen.


Sitten tässä viime keväänä samainen herra eli James Cameron päätti kohentaa eläkekassaansa ja väänsi TITANICIN 3D:ksi. Itselläni oli sen tason aukko sivistyksessä etten koskaan ollut nähnyt kyseistä elokuvaa kokonaan. En, ennen kuin painelin sitten äitini kanssa leffaan. Ja voi sitä itkun määrää. 3D:kin tuntui toimivan yllättävän hyvin ollakseen noin pahasti jälkikäteen tehty. Tosin en ole tutustunut tähän Titanicin 3D-prosessiin yhtään, joten en tiedä miten he ovat tehneet sen. Mutta muistan että toimi!

Sitten muistan PIIN ELÄMÄN näistä viime vuoden leffoista, joissa 3D meni mielestäni pahasti tarinan edelle joten elokuva jäi mielestäni hyvin pintapuoliseksi. Kauniita kuvia ja hienoja efektejä siinä oli, mutta ei. Ei vain toiminut. Ja koska tarina ei toiminut, en anna propseja 3D:llekään. Olen ilkeä. Sitäpaitsi perus 3D näytti aika hötöltä HFR:n jälkeen..


Minä olen niitä ihmisiä, jotka vannovat 3D HFR:n nimiin. Viime vuoden HOBITTI räjäytti tajuntani jo pelkällä 3D-efektillään leffasta itsestään nyt puhumattakaan. Enkä ole ymmärtänyt sitä puhetta, minkä mukaan HFR olisi ollut kamalaa katsottavaa. Okei, paikoin se ei toimi. Lähikuvissa se vähän häiritsee. Mutta väitättekö te ihan oikeasti ettette ole valmiita antamaan HFR:lle mahdollisuutta? 3D tarvitsee HFR:ää elääkseen. Vaatiihan se tietysti totuttelua ja jos HFR-elokuvan katsoo jättikankaan edessä kakkosrivistä niin kyllähän se normaali maailma tuntuu hitaalta hetken aikaa.. Mutta HFR. Se on se, millaiseksi 3D on oikeasti tarkoitettu.
Eikä Hobitin jälkeen mikään perus 3D-elokuva ole tehnyt enää vaikutusta. Ei edes OZ, jonka kävin pari viikkoa takaperin katsomassa.



Mitä tulee siihen, mitä elokuvia haluaisin nähdä 3D:nä niin lähinnä uusia elokuvia ja etenkin niitä, mitä tulevat tulevaisuudessa tuolla hooäfärrällä. En suuremmin halua tukea vanhoja elokuvia, jotka tuodaan uudelleen teattereihin 3D mielessä. Haiskahtaa niin rahastukselta että oksat pois. Toisaalta jos Suomalainen kirjakauppa tarjoaa ilmaisnäytöksen JURASSIC PARKista 3D:nä niin enhän minä tietenkään sano sille ei.. Opiskelijat eivät sano ei ilmaisille elokuvaelämyksille. Varsinkaan ne, jotka alaa itse opiskelevat.

Mutta niin tai näin, minä olen niitä ihmisiä jotka kiipeävät tarina edellä puuhun. Tekniikka tulee vasta jälkikäteen ja toivottavasti se tarina, joka kanssani puussa istuu, ojentaa kätensä tekniikalle. Parhaat elokuvat syntyy tarinan ja tekniikan yhteisymmärryksestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...