sunnuntai 14. elokuuta 2011

Movie Monday #4 - Itkupilli

Tämä tehtävä on omalla kohdallani täysin mahdoton, koska kun katson elokuvan elokuvateatterissa, itken silmät päästäni melkein aina. Oikeastaan jos kokemus ei saa meikkejäni leviämään, voin todeta elokuvan täysin turhaksi. Tälläisiä kokemuksia on ollut nyt.. kaksi vähän ajan sisällä. Pirates of the Caribbeanin neljäs osa ja tämä uusin supersankarielokuva, Green Lantern. Siinäpä kaksi elokuvaa, jotka eivät saaneet aikaan juuri minkäänlaista tunnetta. Korkeintaan kyllästymistä. Pirates of the Caribbeanit olivat hyviä silloin kun niitä oli vain yksi trilogia, nyt kun Jack on päähenkilö niin homma maistuu enemmän puulta. Ja Green Lantern oli vain huono.
Mutta tosiaan kohdallani on mahdotonta valita vain yhtä elokuvaa, jonka aikana olisin itkenyt silmät päästäni joten päätin tehdä tälläisetn top5:n. Viisi elokuvaa viime vuosilta, joiden aikana itken lähes poikkeuksetta. Aloitetaan numerosta 5.

5. The Last Samurai
Edward ZwickEdward Zwickin vuonna 2003 ohjaama elokuva, jonka pääosissa nähdään Tom Cruise. Muistan varmaan aina kun kävin tämän elokuvan katsomassa äitini kanssa ja itkin koko loppuelokuvan ajan. Äitini jaksaa muistutella minulle vieläkin siitä, mutta minkäs teet! Täytyy katsoa tämä elokuva joku päivä taas ja kokeilla pystynkö katsomaan loppukohtauksen ilman kyyneleitä. Hieman epäilen.

4. The King Arthur
Vuonna 2004 ilmestynyt elokuva, jonka ohjasi Antoine Fuqua ja jonka pääosissa nähtiin mm. Clive Owen, Ioan Gruffudd ja Keira Knightley.
Tämän elokuvan kanssa oli oikeastaan sama juttu kuin Samurainkin kanssa. Kävin katsomassa tämänkin äitini kanssa. Mutta miksi tämä nousee sijalle 4 ja menee siten Samurain yli? Yleensä kun katson fantasiapainotteisia elokuvia niin aina lempihahmoni kuolee elokuvissa ja saan itkeä silmät päästäni. Tämän elokuvan kohdalla kaksi lempihahmoani kuoli elokuvan lopussa ja vielä peräjälkeen! Voitte siis vain kuvitella sitä itkun määrää!

3. Taru Sormusten Herrasta - Sormuksen Ritarit
Vuonna 2001 Peter Jacksonin uskomattomasta elokuvatrilogiasta ilmestyi ensimmäinen osa ja minä olin silloin vielä typerä pentu enkä käynyt katsomassa tätä. Tuskin tiesin koko elokuvasta mitään ennen kuin sain vhs:n käteeni. Pääosissa nähtiin joukko uskomattomia näyttelijöitä ja voisin vain kopioida tähän koko näyttelijäkaartin, mutta valitsen nyt muutamat; Viggo Mortensen, Elijah Wood ja Liv Tyler.
Voin vain kuvitella kuinka paljon olisin itkenyt elokuvan aikana jos olisin käynyt katsomassa tämän elokuvateatterissa, koska jo kotisohvalla sain vuodattaa liutan kyyneliä elokuvan lopussa. Totta on että itkin myös kakkososassa ja kaiketi myös Kuninkaan Paluun aikana, mutta eniten on jäänyt mieleen tämä ensimmäinen osa ja sen vaikutus koko elokuvamaailmaani.

2. Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset osa 2.
Olen järjetön Harry Potter-kirjojen fani, mutten ole koskaan sen suuremmin lämmennyt näille elokuville. Ehkä juuri siksi että olen kirjojen fani. Olen kuitenkin käynyt jokaisen osan katsomassa äitini kanssa elokuvissa ja niinpä painelimme katsomaan myös tämän viimeisistä viimeisimmän osan. Enkä olisi uskonut että parun niin älyttömän paljon kuin mitä tulin parkumaan.
Katsotaanpas.. Elokuva kestää noin pari tuntia ja minä aloitin itkemisen jotakuinkin puolessa välissä. Loppua ei sitten näkynytkään, koska tasaisin väliajoin tuli jokin kohtaus, mikä sai padot taas avautumaan. Täytyisi kai katsoa tämä elokuva uudelleen, josko näkisinkin siitä jotain muutakin kuin pelkkiä itkuparkukohtauksia.

1. AVATAR
Mutta vaikka itkin silmät päästäni (kuinkahan mones kerta on kun käytän tuota fraasia) Potterin aikana, se ei ole mitään verrattuna Avatar-vollottamiseeni vuonna 2009. James Cameronin Avatar on ehkä kaunein elokuva ikinä ja minusta 3D:llä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Tilannekuvaukset, näyttelijätaidot ja elokuvan musiikki saivat minussa sellaisen puolen esiin etten mitään muuta tehnyt kuin itkin varmaan koko elokuvan ajan. Siis juonellisestihan elokuva ei ole kovin kummoinen, mutta niin kaunis ja niin uskomaton. Ja tämän elokuvan myötä ihmisviha pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Tämä elokuva on kaiketi myös ainoa elokuva, jonka aikana itken edelleen vaikka olen nähnyt elokuvan jo ainakin kymmenen kertaa. En vain voi sille mitään, kaikki on vaan niin kaunista.

Movie Monday

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...