DJANGO UNCHAINED on Quentin Tarantinon uudenuutukainen.. länkkärielokuva, jonka pääosissa nähdään Jamie Foxx ja Christoph Waltz. Muita elokuvan suurempia nimiä ovat Leonardo DiCaprio ja Samuel L. Jackson.
Waltzin tulkitseman dr. Schultzin ostettua orjakauppiailta Django-nimisen neekerin (anteeksi kielenkäyttöni, mutta tämän elokuvan parissa ei vain muusta voi puhua), kaksikolle kehkeytyy suhde, jota ei oikein ystävyydeksi voi kutsua, muttei toisaalta ihan isäntä/orja-suhteeksikaan. Schultz esittäytyy kyllä hammaslääkärinä, mutta oikeasti mies on palkkamurhaaja ja ammattinsa puolesta myös Django kehittyy pian samanlaiseksi. Vankka, rehellinen lupaus vapaudesta ja muualle orjaksi myydyn vaimon löytämisestä alkavat lujittaa saksalaistohtorin ja Djangon.. sanotaan nyt sitten ystävyyttä. Talven muututtua kevääksi, heidän nokkansa kääntyvät kohti Candylandia ja siellä odottavaa Broomhildaa. Saksalaisille tuttu prinsessasatu taitaa olla ainoa näkyvä syy sille, miksi dr. Schultz on kiinnostunut auttamaan Djangoa tämän etsinnöissä.
Tiedättekö sen tunteen kun kävelee elokuvateatteriin oikein tietämättä mitä odottaa? Ja sitten sen tunteen kun katsottavana olevan elokuvan ensimmäiset minuutit saavat leuan loksahtamaan lattiaan ja siten pysymään siellä elokuvan loppuun saakka? No tässä olisi nyt sitten tarjolla sellainen elokuva. Okei, odotuksia oli suuntaan jos toiseen mutta elokuva osoitti olevansa ainoastaan positiivinen yllätys.. kaikessa karuudessaan. Ainoa asia mistä meikäläinen ei oikein tykännyt oli yksi verimässäilykohtaus elokuvan loppupuoliskolla, mutta noh.. Jos sitä ei olisi ollut, oltaisiinko elokuvaa voitu rehellisesti kutsua Tarantinoksi?
Mutta huolimatta ajoittaisesta raakuudesta, on elokuva myös täynnä huumoria ja lisäksi aivan tajunnan räjäyttävät musiikit.
Ja sitten ehdokkuuksiin! Niitähän Django veti viitisen kappaletta aina lähtien parhaasta elokuvasta (voi tällä hetkellä niin antaisin tälle vuoden parhaan elokuvan pystin vaikken muita ehdokkaita juuri ole vielä nähnyt), miessivuosasta (voi kyllä tämäkin herra Waltzille!), alkuperäiskäsikirjoitus, äänileikkaus ja kuvaus. Kuvauksesta sen verran että aina tämä elokuva saa sen pystin Skyfallilta viedä jo senkin takia etten kyseistä leffaa koskaan jaksanut mennä katsomaan ja ärsyttäisi jos se veisi pystin juuri kuvauksesta (terv. kuvausopiskelija). Ja siis kyllä Django kuvaus-pystinkin olisi mielestäni ansainnut! Oli eeppisiä mittasuhteita saavuttavia kuvia kyllä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti