Muutamia huomioita ennen kuin mennään elokuviin sen syvällisemmin; Ensinäkin Bryan Adams oli tehnyt end credit-biisit sekä Robin Hoodiin että Muskettisotureihin, minkä tavallaan tiesi etukäteen mutta mitä ei ollut sen suuremmin aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Toinen yhteinen tekijä näillä elokuvilla oli näyttelijä Michael Wincott, joka oli Robin Hoodissa sheriffin oikea käsi, Guy of Gisbourne ja samaten Muskettisotureissa kardinaalin oikea käsi, kapteeni Rochefort. Mikä vielä hauskempaa, kyseinen pääpahiksen oikeakäsi, saa surmansa molemmissa elokuvissa lähestulkoon samalla tavalla. Vain tilanne on tottakai eri, mutta noin muuten.. Voi raukkaa.
ROBIN HOOD - THE PRINCE OF THIEVES on se vuoden 1991 elokuva, josta meikäläisen mielestä löytyy elokuvapuolen paras Robin Hood-hahmo. Kevin Costner on jotenkin niin täydellisesti roolitettu kyseisen sankarin rooliin ettei tosikaan. Siinä jää kyllä Russell Groven vuoden 2010 suoritus ihan varjoonsa. Lisäksi täytyy sanoa että minun rakkauteni Alan Rickmaniin ei todellakaan juonna juuriaan Harry Potter-elokuviin vaan nimenomaan tähän kyseiseen pätkään. Rickman näyttelee täydellisen julmaa sheriffiä, joka vaan on.. juuri niin pelottava ja sadistinen kuin mitä Nottinghamin sheriffiltä voi odottaakin.
Elokuva alkaa perinteisesti Robinin palatessa Pyhästä Maasta kotiinsa saaden huomata maan sairauden ja kuinka sheriffi verottaa kansaansa liiankin lujalla otteella. Rikkaasta miehestä lainsuojattomaksi ja sitä kautta kansan todelliseksi sankariksi.
Elokuvasta täytyy sen verran mainita että puvustus, rekvisiitta, lavastus.. Aivan täydellistä menoa ottaen huomioon elokuvan ilmestymisvuoden! Nyt kun elokuvaa katsoi taas pitkästä aikaa, sitä tajusi että niin.. oodi puvustajille! Aivan käsittämätöntä.
Sille, joka ei ole tutustunut Robin Hood-elokuviin, suosittelisin tätä ensimmäiseksi Hood-elokuvaksi. Russell Grovesta en tosiaan sano nyt mitään, koska sen näkemisestä on vierähtänyt jo tovi.. Ja Miehet Sukkahousuissa-elokuva saa minulta suorat bannit. BBC:n kolmikautiseen Robin Hood-sarjaan kannattaa suhtautua hieman varauksella, mutta sillä ajatuksella että sarja menee aina vaan parempaan suuntaan mitä edemmäs se kehittyy! Kaikella rakkaudella Robin Hoodia, lapsuuteni sankaria, kohtaan!
HOOK - KAPTEENI KOUKKU taas.. on kuitenkin ilmeisesti 1991 vuoden tuotoksia, vaikka mielestäni vhs:n takakannessa luki että elokuva on vuodelta 1992. No kuitenkin.. Tämän elokuvan muistan nähneeni vain pari kertaa lapsena silleen että se tuli televisiosta. Tykkäsin aivan tuhottomasti ja tykkään edelleen.. Nimimerkillä Roxx 23 v itkee Hookin lopussa.
Elokuvasta hohkaa ohjaaja Steven Spielberg. Hetken ajan en muistanut kuka elokuvan oli ohjannut, mutta jotenkin muistelin että joku iso nimi tämänkin takana oli. Eikä tullut yhtään yllätyksenä tiedon tarkistettuani että kyseessä on Spielberg.
Vähän normaalista Peter Pan-tarinasta poikkeava pätkä sellaisilla söpöillä pienillä elementeillä varustettuna; Peter on kuin onkin kasvanut aikuiseksi, mutta joutuu palaamaan Mikä-Mikä-Maahan Koukun kidnapattua hänen lapsensa. Peterin on löydettävä sisäinen lapsensa, muistettava seikkailunsa ja noustava jälleen kerran lentoon.. ja kohtaamaan hurja Kapteeni Koukku vielä kerran.
Tässä taas sarjassamme täydellisiä Peter Pan-elokuvia. En tosin ole nähnyt kyseisestä pikkupojasta kertovia tarinoita muuta kuin tämän, Disneyn klassikon ja sitten sen uuden 2000-luvun Peter Panin missä Jason Isaacs vetää kaksoisroolin kapteeni Koukkuna ja Wendyn isänä. Se on muuten myöskin aika hieno Koukku-suoritus ja tykkään kyseisestä leffastakin. Suosittelen sitäkin, joskin tätä Hookia suosittelen aavistuksen enemmän..
Tässäkin kohtaa (varsinkin tässä kohtaa) täytyy taas huutaa; oodi puvustukselle! Oodi rekville! Oodi lavastajille! Voi luoja että on kaunista. Tunkekaa se uusi Oz pyllyynne ja opetelkaa ihmiset lavastamaan. Ei tietokonetaustat ole kauniita. Hook on kaunista.
THE THREE MUSKETEERS oli viimeisin tästä maratonistamme ja kyllä, kyseessä on juurikin se vuoden 1993 pätkä jossa Kieffer Sutherland sulattaa kaikkien tyttöjen ja poikien sydämmet käheällä äänellään ja synkällä menneisyydellään. Ja nyt kun asiaa ajattelee, ei pidä unohtaa armon Roshefortiakaan ja siinä samalla Michael Wincottia (oi muuten! Kyseisen herran voi pongata tulevasta Hitchcock-elokuvasta!), joka on kyllä aina ollut omalla kohdalla yksi niistä elokuvan suosikkihahmoista..
Muskettisoturit ovat historiaa. Heidät on juuri lakkautettu kun nuori D'Artagnan saapuu Pariisiin liittyäkseen heihin. Epäonnisen aamupäivän myötä hän onnistuu hankkimaan itselleen kolme kaksintaistelua iltapäivään mennessä ja vieläpä kolmen eri muskettisoturin kanssa. Muskettisoturin, jotka ovat kieltäytyneet luopumasta tehtävistään suojella Ranskaa ja kuningasta ja ovat siksi nykyään lainsuojattomia. D'artagnan autettua heitä, herrasta tulee niinikään lainsuojaton mutta sillä ei ole merkitystä, koska Ranskan ja kuninkaan turvallisuus on jälleen kerran vaakalaudalla!
Tämän elokuvan taisin nähdä ensimmäisen kerran hieman vanhempana kuin nuo kaksi edeltäjäänsä, mutta yhtälailla tämäkin pätkä on kaivertanut tiensä sydämeeni.
Että semmoisia elokuvia tällä kertaa! Huomenna aloitan oscar-elokuvien katselmukset Skyfallilla ja sen jälkeen en sitten tiedäkään että mitä teen.. Muuten! Aukko sivistyksessä! Jos huomenna saan itseni raahattua leffaan, Skyfall on meikäläisen ensimmäinen James Bond-elokuva minkä koskaan katson kokonaan! Miettikääpä sitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti