HARRY POTTER JA FEENIKSIN KILTA on kirjoista ehdottomasti yksi suosikeistani, mutta elokuva ei ole vedonnut minuun oikein missään muotoa. Tämä sekä kutososa ovat olleet elokuvasarjan ne osat, jotka unohtuvat samantien nähtyäni ne. Nytkin, vaikka katsomiskerrasta on vasta pari viikkoa, minun on vaikea kirjoittaa tästä elokuvasta koska en yksinkertaisesti kykene muistamaan mitä elokuvassa tapahtui.
Jokatapauksessa homman jujuhan on tämä; Harry palaa Tylypahkaan opiskelemaan viidennettä lukuvuottaan ja uudeksi pimeydenvoimilta suojautumisen opettajaksi on otettu professori Dolores Pimento. Voldemortin paluun myötä Feeniksin Kilta, hyvisvelhojen salaseura, on perustettu uudelleen ja Harry saa tietää että on olemassa ennustus, jonka Voldemort haluaa itselleen ja se koskee arvatenkin häntä hyvin syvästi.
Se mistä elokuvassa oikeastaan on kysymys, on minulle epäselvää vaikka kirjan olenkin lukenut useammin Elokuvasta puhuttaessa esiin täytyy nostaa Imelda Stauntonin näyttelemä Dolores Pimento. Parempaa näyttelijävalintaa ei minusta kyseiselle hahmolle olisi voitu löytää! Ja tottakai jaksan hurrata Ralph Fiennesin Voldemortille, koska se mies vain osaa asiansa vaikkei tässä elokuvassa nyt vielä ihan päässyt oikeuksiinsa.
Se, mihin tällä katsomiskerralla surukseni kiinnitin aivan liikaa huomiota niin Daniel Radcliffen aka Harryn naamaan.. Joka näytti suurimman osan ajastaan aivan siltä kuin teini olisi rakastunut photoshoppiin. Ja kun tähän kerran kiinnitti huomiota, ei paluuta enää sitte ollutkaan.
HARRY POTTER JA PUOLIVERINEN PRINSSI taas keskittyykin sitten Harryn kuudenteen lukuvuoteen ja tämä elokuva on ilmeisesti omistettu teinidraamalle. Ron on rakastunut Hermioneen ja Hermione Roniin, mutta Ron seurusteleekin Lavenderin kanssa ollen samalla mustasukkainen jostain randomista jätkästä, joka on ihastunut Hermioneen. Hermione ei ole ihastunut tähän randomiin jätkään, mutta kutsuu tuon silti Kuhnukerhon illalliskutsuille ärsyttääkseen Ronia. Harry taas on rakastunut Ginnyyn, joka taas seurustelee Deanin kanssa mutta saapuu yksin ja itkuisena eräisiin Kuhnukerhon illanistujaisiin. Lopulta sitten ollaankin kaikki niiden oikeiden tyyppien kanssa ja tämä kaikki draama ei ärsyttänyt kuin katsojaa itseään. Se mistä elokuvan olisi pitänyt kertoa, oli Harryn vanhemmat, Kalkaros, Dumbledoren etsinnät ja ylipäätään koko pointti Voldemortin hirnyrkeistä. En pidä kirjan ja elokuvan vertailusta, mutta pakko sanoa että elokuvasarjan kokonaisuutta ajatellen, tässä elokuvassa lähtiin mielestäni aivan täysin sivuraiteille kaikessa teinidraamassaan.
Jotenkin jompikumpi näistä elokuvista oli mielestäni visuaalisesti melkein yhtä kaunis kuin pari osaa edeltävä Azkabanin vanki, mutten nyt kykene muistamaann kumpi. Mutta yhteenvetona voisin sanoa tähän loppuun että Potter-elokuvista nämä kaksi ovat kyllä ne heikoimmat. Johan siitä kertoo se ettei vannoutunut Potter-fani pysty muistamaan näiden kahden elokuvan tapahtumia juuri paria kohtaa pidemmälle vaikka elokuvien katsomisesta on viikko, kaksi. Suositteluni menevätkin kahdelle vikalle osalle ja etenkin Liekehtivälle Pikarille. Toisaalta jos Potterit haluaa katsoa ilman että niitä on nähnyt niin kannattaa aloittaa ekoista leffoista. Ovathan hämä merkkiteoksia omalla tavallaan, sitä ei käy kieltäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti