THE PLACE BEYOND THE PINES on niitä viime vuoden tuotoksia, jotka kannattaa ehdottomasti katsoa. Ohjaajana on Blue Valentinesta tuttu Derek Cianfrance ja pääosissa nähdään Ryan Gosling ja Bradley Cooper. Naispääosaa vetää Goslingin tyttöystävä, Eva Mendes. Itse en kyseisen näyttelijättären ykkösfani ole, mutta kaksikon oikean elämän parisuhde kyllä kieltämättä toi oman viehätyksensä tähän pätkään.
Elokuva kertoo periaatteessa kolme tarinaa alkaen Goslingin esittämästä Lukesta. Luke on taitava moottoripyöräkuski ja menestyy urallaan, kunnes hänen parin yön suhteensa Rominaan (Mendes) tuottaakin hänelle pojan, Jasonin. Luke jättää työnsä pystyäkseen jäämään kaupunkiin ja elättämään tyttönsä ja lapsensa, mutta asiat eivät tietenkään ole niin yksinkertaisia.
Ketään spoilaamatta, toinen tarina seuraakin sitten Cooperin esittämää poliisia, Averya. Luken ajauduttua ryöstelemään pankkeja, Cooper on päävastuussa kyseisen herran kiinniottamisesta. Nyt sain elokuvan kuulostamaan niin peruskauralta kuin mitä vain voi olla, mutta vakuutan ettei se ole sitä. Elokuva ei kerro perus "poliisi jahtaa rikollista"-tarinaa.
Kolmas tarina keskittyy sitten Jasoniin, Luken poikaan, joka kasvaa elokuvassa olevan aikahypyn myötä teini-ikäiseksi ja alkaa kaveerata Cooperin pojan, AJ:n kanssa. Poikien ystävyys joutuu kuitenkin tietyistä syistä koetukselle ja on ajaa Jasonin tekemään asioita, joita hän todennäköisesti katuisi koko elämäsä..
Elokuvasta tuli ensin hyvin vahva Drive (2011)-viba, koska elokuvissa pelailtiin aika samoilla kentillä ja molemmissa on Gosling pääosissa.. Esittämässä loppupeleissä melko samantyylisiä hahmoja. Mutta jossain vaiheessa sitä unohti kokonaan tämän yhtäläisyyden ja pystyi keskittymään kokonaisvaltaisesti elokuvaan nimeltä The Place beyond the Pines.
Äh, kuvaaja minussa nostaa jälleen kerran päätään ja pakko sanoa että muutamissa kohtauksissa oli aivan tajuttoman.. venkaa kuvakerrontaa. Jotenkin normaalista poikkeavaa, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Äänet sen sijaan elokuvassa ovat paikoin hyvin tajunnanräjäyttäviä niin hyvässä kuin pahassakin.
En ehtinyt elokuvateatterissa jumittaa lopputekstien aikana kovinkaan kauaa, koska seuralaiseni katosivat vessan syövereihin ja piti juosta perässä jotten jäisi ihan kyydistä. Tämä elokuva olisi ehkä kaivannut sen rauhaisan salista poistumisen, koska niin ihanan raukean fiiliksen kyseinen pätkä jätti. Joten taas kerran; syvimmät suosittelut kaikille.. Ilmeisesti myös kriitikot ovat tykänneet tästä leffasta! Woa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti