Oscar gaala 2013

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Tässä onnistuin lahnaamaan taidokkaasti oscarien jälkeiset viikot ja siitä syystä johtuen en ole saanut kirjoitettua tätäkään.. Mutta tässä nyt pohdintoja tuosta vuoden maagisimmasta yöstä, siten kuin ne nyt voi vielä kaksi viikkoa myöhemmin muistaa. Enpä olisi uskonut että neljän aikaan aamuyöllä, oscareissa raikaa tissilaulu.

Jennifer Lawrence, Samantha Barks ja Jennifer Aniston

THE ACADEMY AWARDS 2013-pukuloisto alkoi meidän aikaa siis lauantaina 23.2. klo. 23.55. Suomalaiskommentoitsijoista en lähde tänä vuonna sanomaan yhtään mitään, koska mun mielestä herrat ja rouva menivät jo taas askeleen liian pitkälle.
No itse red carpet-meiningeistä en sinänsä enää muista mitään, mutta silti onnistuin kokoamaan mielestäni kauneimmat iltapuvut tutkittuani tovin googlen syövereitä. Kuten ehkä nyt voi arvata.. Minä itse rakastan yksinkertaisia ja aika perinteisen kaavan iltapukuja! Ne ihme muotihärpäkkeet ei suuremmin iske.

Seth MacFarlane

Itse gaala-osuus taas oli mielestäni paras pitkään aikaan! Kieltämättä kuuluin siihen kastiin, joka epäili Seth MacFarlanen isännöintiä aina gaalan alkumetreille saakka.. Mutta gaalan alettua, mies onnistui kyllä voittamaan suosioni puolelleen. Hänhän veti aivan törkeen upeen gaalan! Erilainen, tottakai, mutta aivan loistava! Sitä ei tarvinut kahvia kuin pari kuppia pysyäkseen hereillä aamuseitsemään saakka. Oli aivan loistavaa kuinka tietoinen MacFarlane oli siitä ettei ole perinteinen oscar-juontaja vaan.. tunnettu juurikin törkyisestä huumoristaan. Itseasiassa uskaltaisin sanoa että edellinen samalla tavalla hätkähdyttänyt oscar-isäntä oli Hugh Jackman pari vuotta takaperin. Viime vuoden juontajaparia on turha edes mainita tässä yhteydessä, kaikella rakkaudella tietenkin.
Tämä gaala erosi aikaisemmista myös sillä, että olin oikeasti nähnyt valtaosan ehdokaselokuvista ja kerrankin sitä saattoi olla täysillä mukana melkein jokaisessa kategoriassa! Valitettavasti, taas kerran, lyhärit ja dokkarit jäivät itseltäni oikeastaan kokonaan näkemättä ja animaatioistakin olin nähnyt juurikin Braven.

Life of Pi ja Django Unchained

Mutta sitten elokuviin! Nyt kun tutkin tammikuussa rakentamaani ehdokaslistaa niin aika yllättäviä voittoja tuli paljonkin. Ja lisäksi hienoa ja hämmentävää oli myös se, että pystit jakautuivat niin tasaisesti usealle eri elokuvalle. Viime vuosina kun on ollut niin paljon liikeellä niitä megaleffoja, jotka putsaavat pöydän kaikissa kategorioissa. Tänä vuonna enimmäismäärä pystejä meni Piin Elämälle ja sekin vei niitä kotiin vain neljä kappaletta; Paras ohjaus-pysti meni Ang Leelle, elokuvamusiikki Mychael Dannalle, kuvaus Claudio Mirandalle ja elokuva vei myös pystin myös erikoistehosteet-kategoriassa. Itse olen näistä palkinnoista hieman ehkä erimieltä, varsinkin mitä tulee Claudio Mirandan kuvaajan pystille. En vain jaksa ymmärtää sitä kun vastassa oli esimerkiksi Djangon kuvaaja Robert Richardson.
Mistä päästäänkin sitten sujuvasti kyseisen elokuvan pystisaldoon, joka oli sinänsä mielestäni valitettavan vähäinen. Mutta aivan aamuyön ensimmäisissä pysteissä palkittiin vuoden paras miessivuosa ja voi että sitä riemua kun kyseinen pysti annettiin Christoph Waltzille! En nyt äkkiseltään muista koska viimeksi olisin tuulettanut niin ankarasti. Hieno mies ja ehdottoman ansaittu palkinto! Lisäksi paras alkuperäiskäsikirjotus annettiin ohjaaja/käsikirjoittaja Quentin Tarantinolle.

Les Misérables ja Argo

Piin Elämälle kakkoseksi jäivät yhteistuumin Argo että Les Misérables, joista molemmat saivat kotiinvietäväksi kolme pystiä. Argoa en ole vieläkään nähnyt, mutta yritys on kova! Jos aikataulut minun ja Finnkinon välillä joskus osuisivat yksiin, juoksisin samantien leffaan. Kyseinen elokuva palkittiin vuoden parhaana elokuvana ja sen lisäksi Chris Terrio sai pystin parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta ja William Goldenberg vei kotiin leikkaajan pystin.
Les Misérables taas keräsi pystit äänimiksauksesta ja parhaiksi maskeeraajiksi valittiin Lisa Westcott ja Julie Dartnell. Maskeerauspysti oli oikeastaan illan ainoa pysti, jonka kohdalla huusin kirjaimellista vääryyttä, koska olisin niiiin halunnut antaa sen Hobitille, joka ei sitten saanut yhtään pystiä kotiinvietäväksi. Toivuin tästä järkytyksestä kyllä melko pian, koska totesin että ehkei akatemia halua olla palkitsemassa samoja ihmisiä kolmea vuotta peräkkäin.. Antakaa mun elää tässä uskossa! Ja kyllä Les Mis pystinsä ansaitsi, sitä en menisi kieltämään edes vahingossa!
Ainiin.. Ja odotettua ja toivottua, Anne Hathaway kruunattiin naissivuosan voittajaksi roolistaan Fantinena. Tästä on ollut ilmesen paljon keskustelua liikkeellä, sekä puolesta että vastaan. Osa on sitä mieltä että Hathawayn roolisuoritus oli huikea, mutta hahmo oli elokuvassa turhan vähän aikaa ansaitakseen pystinsä. Minä itse olen sillä kannalla että jos joku saa roolisuorituksellaan minut itkemään niin tajuttomasti kuin mitä Fantine sai, sillä ei ole enää mitään merkitystä vaikkei koko hahmoa olisi ollut elokuvassa kuin sen 4-5 minuuttia. Hathaway ansaitsi pystinsä!

Silver Linings Playbook ja Lincoln

Lincoln oli eräänlainen yllättäjä tänä vuonna.. Siinä mielessä että kaikki tuntuivat odottavan sille kaikkia kahtatoista pystiä, joista elokuva oli ehdolla. Koska se kertoo Lincolnista ja koska ohjaksissa oli Steven Spielberg. Ja nyt kun elokuvaa palkittiinkin vain kahdessa kategoriassa, voin melkein tuntea kuinka jenkkien perinteistä sielua revitään kappaleiksi.. Tai ehkei sentään! Yleistän! Mutta niin tai näin, Lincoln voitti lavastus-kategoriassa, jossa palkinnon saivat Rick Carter ja Jim Erickson. Ja lisäksi.. parhaan miespääosan palkinto jaettiin Daniel Day-Lewisille, joka teki samalla historiaa; hän on käsittääkseni maailman ainoa mies, joka on voittanut kolme kertaa oscarin kyseisestä kategoriasta.
Silver Linings Playbook on itseltäni sekin yhä näkemättä ja sanon samaa kuin Argon kanssa; kun vaan mahdollisuus iskee, löydän itseni salista. Jos ehdin. Joka tapauksessa kyseinen elokuvahan ei saanut muita palkintoja haalittua, kuin naispääosan joka meni Jennifer Lawrencelle. En nyt pysty tosiaan sanomaan oliko ansaittu vai ei, koska en elokuvaa ole nähnyt.. Mutta Lawrence on niin tajuttoman asenne-nainen että olen iloinen tästä voitosta. Hänen asenteestaanhan kertoo jo koko gaala (muistakaa tissilaulureaktiota lämmöllä!) ja etenkin jo se että nainenhan kaatui astellessaan hakemaan pystiä.. Ja kun häneltä jälkeenpäin kysyttiin mitä tapahtui, hän käski ihmisten katsoa leveähelmaista iltapukuaan. "Yritä kävellä tässä mekossa portaita ylös."

Niin.. Siinä kai ne pääasiat nyt sitten. Aivan tajuttoman hyvä gaala, pystejä jaettiin oikeisiin osoitteisiin ja yö oli vallan viihdyttävä! Ensi vuotta odotellessa ja samalla uusia, hienoja elokuvia! Tähän loppuun haluan laittaa Les Misérables-kastin vetämän ohjelmanumeron, joka vain pysäytti koko gaalan hetkeksi. Aivan.. niin. Tajutonta!