lauantai 23. helmikuuta 2013

Les Misérables


LES MISÉRABLES on mielestäni se viimevuoden elokuva, jonka tulisi ansaita vuoden paras elokuva-oscar. Tämän musikaalin ohjaaja on sama kuin Kuninkaan Puheella muutama vuosi takaperin, herra Tom Hooper. Näiden kahden elokuvan myötä, kyseinen ohjaaja alkaa aika komeasti kavuta niiden suosikkiohjaajien topkymppiin!
Elokuva pohjautuu Victor Hugon kirjoittamaan saman nimiseen romaaniin ja siitä tehtyihin lukuisiin musikaaleihin. Itse en ole vielä kirjaa lukenut, mutta jännästi kyseinen pokkari lähti mukaan kaupan hyllyltä tuossa jokunen aika sitten. Tarina sijoittuu 1800-luvun Ranskaan ja se kertoo monista ihmiskohtaloista, mutta keskittyy enimmäkseen herra Jean Valjeanin elämään. Valjeania elokuvassa tulkitsee Hugh Jackman, joka on jo monta vuotta kuulunut allekirjoittaneen lempinäyttelijöihin, joten onko mikään ihme että se oli alunalkaen suuri syy siihen, miksi lähdin niin innoissani katsomaan tätä kyseistä leffaa.. ja vielä ensi-iltaan! Valjeanin pahin vastustaja on poliisitarkastaja Javert, jonka roolissa nähdään Russel Crowe.


Tästä elokuvasta olisi ihan mielettömästi sanottavaa, mutta keskitytään nyt vielä hieman elokuvan näyttelijäkaartiin. Jackmanin ja Crowen lisäksi, elokuvassa on tietenkin naispääosasta oscar-ehdokkuden saanut Anne Hathaway, joka vetää ehdottomasti kaikki sympatiat puolelleen ja hän jos joku on ansainnut oscarinsa Fantinen roolista. Mutta kun naisnäyttelijöistä puhutaan, haluan nostaa esiin myös Samantha Barksin, joka veti mielestäni paljon vahvemman roolisuorituksen Époninena kuin Mamma Mia-elokuvasta turhan tutuksi jäänyt kasvo, Amanda Seyfried. Itseasiassa jos jotain negatiivista pitää sanoa, olisin jättänyt Seyfriedin pois elokuvasta ja etsinyt tilalle jonkun tuntemattomamman kasvon.. Juurikin syystä Mamma Mia.
Sitten kun mietitään noita nuoremman kastin miesnäyttelijöitä niin eipä käy kieltäminenkään; Aaron Tveit vei kyllä palan sieluani mukanaan Enjolrasina. Lisäksi tykkäsin vähän vähemmälle ruutuajalle jääneestä George Blagden. Tykkäsin myös Eddie Redmaynesta, joka näytteli Mariusta. Etenkin hänen tulkintansa kappaleesta Empty Chairs at Empty Tables oli varsin sydäntä riipivä.
Ja sitten vielä nuo lumoavat lapsinäyttelijät! Daniel Huttlestone Gavrochen roolissa oli juuri sellainen hahmo, jonka.. olisi pitänyt käydä ärsyttäväksi tietynlaisella pikkuvanhuudella ja kaikkitietäväisyydellä ja jääräpäisyydellä.. Mutta sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan Huttlestone toi hahmon niin jäätävän suloisena ja sympaattisena valkokankaalle että voi elämä. Siinä sitä taas oltiinkin sitten.. Ja Isabelle Allen nuoren Cosetten roolissa. Ei hyvä elämä se hetki kun se lumoavan kaunis, suloinen pikkutyttö laulaa pilvilinnasta. Jos siinä hetkessä ei menetä sydäntään niin ei koskaan! Täydelliset roolivalinnat kyllä lapsien puolesta.. ja aika pitkälti aikuistenkin!


Elokuvahan tosiaan repi kahdeksan oscar-ehdokkuutta, joista sekä Anne Hathaway ja Hugh Jackman vetivät omat ehdokkuutensa pääosista. Lisäksi elokuva on tosiaan ehdolla parhaana elokuvana (sietäisi saada, hmph!). Lavastus, puvustus ja maskeeraus ovatkin odotettuja ehdokkuuksia ja melko varmoja voittojakin. Äänisuunnittelu ja paras alkuperäiskappale saivat myöskin ehdokkuuden.
Joten nyt ihmiset, leffaan sieltä taasen! Tätä ei vaan voi odottaa dvd:lle, koska tämä pitää nähdä valkokankaalla ja etenkin kuulla elokuvateatterin äänentoistolla.

Valitettavasti youtube herjaa nyt jotain joten traileria en saa näkymään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...