CITIZEN KANE on Orson Wellesin elokuva vuodelta 1941 ja se on monissa eri medioissa nimetty elokuvahistorian parhaimmaksi elokuvaksi. Tästä tittelistä voi kukin olla mitä mieltä on, itse en välttämättä edes lähtisi valitsemaan koko historian parasta elokuvaa.
Reportteri Jerry Thompsonin (William Alland) lähdettyä selvittämään mitä lehtikeisari Charles Kanen (Orson Welles) kuolinvuoteella lausuttu, viimeiseksi jäänyt sana 'rosebud' tarkoittaa, käyntiin pyörähtää elokuva, joka on täynnä takaumia ja niiden avulla kertoo katsojalle koko Kanen elämänkerran. Kuinka Kane revittiin kotoaan pienenä poikana ja annettiin pankin kasvatettavaksi. Kuinka hänen avioliittonsa kariutuvat yksi toisensa jälkeen ja kuinka paras ystäväkin erkaantuu ajan myötä. Mutta mikä on rosebud? Sitä ei herra Thompson valitettavasti saa koskaan tietää.
En rehellisesti sanottuna tiedä mitä tästä elokuvasta nyt pitäisi sanoa? Se oli hyvä elokuva, en kiellä sitä. Mutta maailmankaikkeuden paras? En ehkä lähtisi allekirjoittamaan noin suurta väitettä. Mutta kyllähän elokuvasta paistaa läpi ne syyt, miksi se on kerta toisensa jälkeen saanut kannettavakseen moisen tittelin. Itse kiinnitin paikoin huomiota aivan täydellisen kauniisiin kuviin, jotka laittaisin tähän nyt näkyville, jos se vaan mitenkään olisi mahdollista mutta kun ei. Valo ja kuva nostivat kyllä sen verran päätään alan opiskelijan silmissä että ihan melkein itkettää se kuinka kaunista elokuva paikoin oli. Ainakin Gregg Toland ansaitsi kuvauksesta saamansa oscar-pystin, ei voi muuta sanoa.
Orson Welles taas, nyt kun oscareista puhutaan, meni ja haki oscarinsa peräti kolme kertaa yhden gaalan aikana. Ensin toki se parhaan elokuvan pysti, mutta sitten myös miespääosa ja ohjaaja. Elokuva keräsi näiden neljän voiton lisäksi oscarit myös lavastuksesta, leikkauksesta, musiikista ja äänistä.
En ehkä nimeäisi tosiaan historian parhaaksi elokuvaksi, mutta aikalaisekseen elokuva hipoi täydellisyyttä. Syvät suosittelut niille, joita elokuvahistoria vähääkään kiinnostaa. Tämä pätkä on vain yksinkertaisesti nähtävä edes kerran eläessään, mikäli aikoo kutsua itseään elokuvafaniksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti