lauantai 2. helmikuuta 2013

Lincoln

Noniin sainpas katsottua taas yhden tämän vuoden oscar-ehdokkaan.. sen kaikista rohmuista rohmuimman! Ja vaikken politiikasta juuri mitään tajuakaan, kyllä ymmärsin että hyvästä elokuvasta oli kyse!


LINCOLN on Steven Spielbergin ohjaama spektaakkeli miehestä, joka lopetti orjuuden USA:ssa sisällissodan aikoihin. Eikai juonesta sen enempää tarvitse selittääkään, hmm?
No okei. Elokuvassa eletään siis vuotta 1865 ja USA:n sisällissotaa, jolloin etelä ja pohjoinen ottivat yhteen. Syy tähän oli käsittääkseni aika pitkälti se että etelä ei halunnut luopua orjuudesta kun taas pohjoinen oli.. enemmän tai vähemmän orjuuden lakkauttamisen puolesta. Tämän sodan keskeltä nousee se jenkkien suurin ikoni, Abraham Lincoln, jota elokuvassa näyttelee Daniel Day-Lewis.
Day-Lewisin roolisuoritus herra Lincolnina teki vaikutuksen ainakin minuun, joka en ole sen suuremmin koskaan perehtynyt Lincolniin ihmisenä. Mutta aivan tajuttoman sympaattinen mies hän sitten kai oli.. On ainakin tässä kyseisessä elokuvassa. Hän on paitsi USA:n presidentti, myös rakastava isä, jolla ei ole ollut varaa näyttää suruaan poikansa Willien kuoleman jälkeen. Hän kärsii yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin vaimonsa Mary (Sally Field), sillä juurikin asemansa takia hänelle ei anneta lupaa näyttää syvää suruaan.

Elokuva vilisee isoja ja hurjaa vauhtia nousussa olevia näyttelijöitä. Day-Lewisin jälkeen seuraavaksi on mainittava Tommy Lee Jones, joka Thaddeus Stevensiä. Joseph Gordon-Lewitt on iskenyt kultasuoneen ja saanut itsensä ängettyä myös tähän elokuvaan, jossa hän näyttelee Lincolnin vanhinta poikaa, Robertia. Lee Pace edustaa sitä 'pahispuoluetta' kovaäänisesti ja kaikella tarmollaan yrittää pitää huolen siitä ettei orjuutta lakkautettaisi. No Sally Field tottakai ja elokuva tuntui muutenkin vilisevän enemmän tai vähemmän tuttuja kasvoja.
Kuten kaverini elokuvan jälkeen totesi, allekirjoitan väitteen; vaikkei mitään politiikasta tajuttukaan, elokuva oli silti hyvä. Joten mitä se kertoo elokuvasta? Lämpimät suosittelut niillekin, jotka eivät politiikasta perusta. En minäkään perustanut.. enkä perusta vieläkään!

Oscar-ehdokkuuksiin sitten.. Tämä pätkähän tosiaan on tämän vuoden ehdokkuusrohmu, mutta en tiedä onko tässä kuitenkaan ainesta viemään jokaista pystiä kodin takanreunalle. Ehdokkuuksiahan tuli siis kaikenkaikkiaan kaksitoista; paras elokuva ja ohjaus, paras miespääosa ja -sivuosa, paras naissivuosa, sovitettu käsikirjoitus, kuvaus, lavastus, puvustus, leikkaus, äänisuunnittelu ja alkuperäismusiikki. Aika liuta, eikös?
Day-Lewis on skabaamassa miespääosan pystistä ulkomuistista mm. Hugh Jackmanin ja Joaquin Phoenixin kanssa ja tämän roolisuorituksen myötä ajoi minut henkiseen kriisiin, koska nyt siellä on ainakin kolme mieletöntä näyttelijää kisaamassa. Paras elokuva-pysti on myöskin hakusessa, mutta itse lähtisin edelleen antamaan sen Djangon suuntaan. Vaikka tiukka kisa on tulossa silläkin saralla. Djangossa vaan oli sitä jotain, mikä tästä jäi puuttumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...